Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan laatuaika on yliarvostettua
18.02.2014 |
Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.
Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .
Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista? Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.
Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.
En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.
Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".
Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.
Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 18:44"]
Miksei sitä parisuhdeaikaa muuten voi hoitaa silloin, kun lapset ovat kerhossa tai koulussa, mennä vaikka yhteiselle lounaalle?
[/quote]Varmaan keksit tähän vastauksen, kun mietit vähän aikaa.
[/quote]
:D
Mielelläni kyllä ihan oikeasti kuulisin kirjoittajan käsityksen siitä, miten tämä käytännössä onnistuisi.
Jos lapsi on kerhossa, se tarkoittaa sitä että (yleensä) äiti on kotona, luultavasti pienemmän vauvan/taaperon kanssa. Eli laatuaikaan se vauva/taapero mukaan? (Ei sillä, näin meilläkin on toimittu aina kun on vauvavuosi meneillään, se pienin on kulkenut mukana)
Jos taas lapset on koulussa, niin siltikin kotona voi olla nuorempi lapsi. Ja vaikkei olisikaan, aika harva pari on töissä sen verran lähellä toisiaan, että lounaat onnistuvat (Onnekkaat ne, joilla tämä onnistuu). Lisäksi niissä ruuhkavuosien ristipaineissa monet vanhemmat skippaavat täysin lounaan tai syövät työpäätteiden ääressä, jotta ehtisivät ajoissa hakemaan lapset päiväkodista tai ehtivät kuskaamaan lapsiaan harrastuksiin.)
Minusta tuntuu, että tämän kirjoittaja on täysin vieraantunut monen perheen todellisuudesta. Ehkä hän elää niin täysillä lastensa kautta (ehkä pidemmän kaavan kotiäiti) että näkee kaiken sellaisen ajan, jota vanhemmat eivät vietä tiivisti lastensa kanssa, suurena pahana traumatisoivana peikkona. Minä taas näen asian aivan toisesta lähtökohdasta, minun velvollisuuteni vanhempana on ikätasoaan vastaavasti, pala kerrallaan, totuttaa lasta siihen ympäröivään maailmaan ja erilaisiin ihmisiin. Mummilan yökyläilystä on hyvä aloittaa. Ehkä olemme vaan erilaisia persoonia, minä kun olen aina viihtynyt menossa, ja lapsena nautin suuresti yökyläilyistä ja leireistä yms. Myös lapseni ovat samanlaisia, reippaita ja avoimia maailmalle. Toki jos lapseni olisivat todella herkkiä, sisäänpäin kääntyneitä ja herkästi traumatisoituvia, voisin pohdiskella aihetta eri näkökulmasta. Mutta en vaan millään, en millään, näe vanhempien satunnaisia laatuhetkiä ilman lapsia lapsen edun vastaisina. Ahdistava näkemys, että jos en vietä 100% aikaani lapseni kanssa, joku traumatisoisi hänet. Esim. komentamalla liian kovalla äänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:34"]
Kiva se on päästä tuulettumaan kakkavaippojen keskeltä vaikka pariksi tunniksi leffaan, olla yö hotellissa, risteilyjä tai tavata ystäviä ja ottaa vinkkua ja parantaa maailmaa.
[/quote]
Juuri niin. En ymmärrä kuinka joku EI haluaisi kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa jos sellainen on vaan mahdollista.
[/quote]
Kahdenkeskinen aika on elintärkeää. Mutta sitä voi viettää kotonakin, ainakin kun lapset ovat vielä pieniä ja käyvät aikaisin nukkumaan.
Mitä pahaa siinä on, jos joku pari syystä tai toisesta valitsee kynttiläillallisen kotona ravintolaillan sijasta? Eikö tärkeintä ole, että molemmat viihtyvät ja keskusteluyhteys toimii?
Ihmettelee 104.
En millään usko, että parisuhdeillat kodin ulkopuolella olisi ehdoton edellytys siihen, että suhde voi hyvin. Pääsääntöisesti se, mitä arkena tapahtuu, määrää sen kuinka suhde voi. Jos arkena on yhteistä tekemistä ja mielenkiinnonkohteita, ei suhde tarvitse mitään varsinaista laatuaikaa.
Meillä on miehen kanssa noin kerran puolessa vuodessa mahdollisuus olla ilman lapsia. Minulle ne ovat tärkeitä hetkiä eikä niinkään parisuhteen vuoksi vaan itseni. On ihanaa tuntea olonsa vapaaksi ja viettää aikaa parhaan ystäväni eli mieheni kanssa. Olo tuntuu aina silloin nuorekkaalta ja huolettomalta.
Hyvä kirjoitus, samaa mieltä. Tuli mieleen yks työkaverini, joka koko ajan hinkuu omaa aikaa ja parisuhdeaikaa, hänelle lapset tuntuu olevan rasite. Ei jaksa keskittyä heihin, vaikka ovat vielä pieniä. itse olen nauttinut juuri perheen yhteisistä reissuista ja tekemisistä.
Voi vitja, joo, ero tulee :(
NOT.
Tai, siis voihan tullakin, mutta tuskin nyt hetkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia ja suhde on kestänyt vuodesta 95 ja kohtahan lapset lentää jo maailmalle
Siis mistä lähtien se laatuaika vaatii monta sataa euroa? Vai oonko vielä liian pumpulissa kun ajattelen, että vaikka yhteinen hiihtolenkki ihanassa säässä on laatuaikaa (jep, hiihtokelejä on ikävä)... Tai sit mulla on ihan väärä käsitys tosta laatu-sanan merkityksestä laatuaika-käsitteessä.
Mut hei hyvä että nautit kuitenkin, sithän se vasta ois vituttanu jos ne rahat ois menny ihan kankkulan kaivoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kokee ja käsittää laatuajan vähän kalliimmaksi kuin moni, toisaalta halvemmaksi kuin moni muu. Siksi hän on nyreissään, että käytti ne rahat mukavaan iltaan KUN OLIS VOINUT TEHDÄ MUUTA, miksi sitten meni tuolle illalle???
Meillä on joskus yhteistäkin aikaa, ei aina niin kauheasti rahaakaan mene ja mukavaa on aina. Mutta aivan yhtä paljon nautitaan perheen yhteisistä reissuista ja touhuista. Erityisesti tykätään reissata ja harrastaa porukalla, ja pelataan kotona paljon lautapelejä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me halutaan miehen kanssa ainakin kahdenkeskistä aikaa. Ilman lapsia.
Miehen edellinen suhde kariutui, kun heistä tuli vaan isi ja äiti. Virheestään oppien ei halua tehdä samaa virhettä mun kanssa. Hyvä niin, koska itse ajattelen samoin.
Jyvä toki Ap:lle, jos hänelle on sattunut mies, jolle on ok, että lapset on aina paikalla. Meille ei ole.
Pakkoko siellä ravintolassa oli vetää viinaa kaksin käsin? En nimittäin usko että kukaan joisi 200 eurolla ravintolassa pelkkää jaffaa. Olisi tullut aika paljon halvempi ilta ilman alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tavallaan. Minulla ei ole kiinnostusta suhteisiin, jossa en voisi viettää kumppanini kanssa kahdenkeskistä aikaa säännöllisesti ja usein. Viimeisen kuukauden aikana olemme olleet kaksi kertaa ravintolassa syömässä, kerran drinkeillä, kerran teatterissa ja kerran näyttelyn avajaisissa (tosin osittain toisen pariskunnan kanssa). Kumppanini seura on parasta mahdollista, ja tykkään käydä treffeillä, joten tätä "laatuaikaa" kertyy aika paljon.
Itse saan ainakin näppyjä niin lasten kanssa vietettävä laatuaika-käsitteestä kuin myös pariskuntien laatuajoista. Eiköhän se miellyttävä yhteinen tekeminen ole kaiken a ja o. Ja se mitä ihmiset arvostavat ja mistä voimavaransa saavat on tietenkin henkilökohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nukkuu niin siii8nä on sitten sitä laatuaikaa. Eikö mummut voi välillä käydä että pääsette yhdessä leffaan, risteilylle jne.
Laatuaika on sitä, et tekee mitä haluaa ja hermot lepää. Meillä menee ravintolaan pari kymppiä ja jos joskus teatterissa käydään, nii se on ehkä 50€? Ei sitä rahalla hauskaa pidetä (ainakaan meillä). Laatuaika voi tosiaan olla yhteinen kävelylenkki, lautapeli, leffa läppäristä katsottuna.... monesti se on ihan mitä vaan kahdestaan tehtyä koska yleensä arki pyörii lasten ehdoilla.
Joo. On yliarvostettua. Kun yleensä oon ysin niiden asten kanssa. Mies reissutyössä ja vapaalla hanskat tippuu lastenhoidon osalta kun äkee mut vilaukseltakin. Se saa kylätehdä mitä haluaa. Mutta että toisin päin... Tykkäisin viettää yhdessä aikaa. Mutta mitä järkeä siinä on sellaisen ihmisen kanssa joka lähinnä nauraa mun tunteille ja ihailee muita naisia suunattomasti
Tuttavamme ovat siis korostaneet, että on tärkeää juuri lähteä puolison kanssa illaksi johonkin. Syödä pitkän kaavan mukaan ja käydä vaikka teatterissa ja baarissa.
Se, että katsomme miehen kanssa kaksin (lasten nukkuessa) leffaa kotona, ei nähtävästi ole mitään. Voimme myös käydä lyhyillä lenkeillä kaksin. Lapset selviävät hyvin kotona keskenään ainakin puoli tuntia ja jos pienin (6 v) on vaikka kaverilla, niin sitten pidempäänkin.
ap
Tuttavamme ovat siis korostaneet, että on tärkeää juuri lähteä puolison kanssa illaksi johonkin. Syödä pitkän kaavan mukaan ja käydä vaikka teatterissa ja baarissa.
Se, että katsomme miehen kanssa kaksin (lasten nukkuessa) leffaa kotona, ei nähtävästi ole mitään. Voimme myös käydä lyhyillä lenkeillä kaksin. Lapset selviävät hyvin kotona keskenään ainakin puoli tuntia ja jos pienin (6 v) on vaikka kaverilla, niin sitten pidempäänkin.
ap
Kannattaa luottaa omiin vaistoihin, sanoivat tuttavat mitä tahansa :)
Kiva se on päästä tuulettumaan kakkavaippojen keskeltä vaikka pariksi tunniksi leffaan, olla yö hotellissa, risteilyjä tai tavata ystäviä ja ottaa vinkkua ja parantaa maailmaa.