Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan laatuaika on yliarvostettua
18.02.2014 |
Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.
Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .
Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista? Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.
Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.
En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.
Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".
Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.
Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?
Kommentit (111)
Ei yhtään yliarvostettua. Mummu vaan hoitamaan ja mennä esim leffaan, käydä risteilyllä, olla pari yötä hotellissa jossain päin Suomea. Onhan se ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:30"]
Tuttavamme ovat siis korostaneet, että on tärkeää juuri lähteä puolison kanssa illaksi johonkin. Syödä pitkän kaavan mukaan ja käydä vaikka teatterissa ja baarissa.
Se, että katsomme miehen kanssa kaksin (lasten nukkuessa) leffaa kotona, ei nähtävästi ole mitään. Voimme myös käydä lyhyillä lenkeillä kaksin. Lapset selviävät hyvin kotona keskenään ainakin puoli tuntia ja jos pienin (6 v) on vaikka kaverilla, niin sitten pidempäänkin.
ap
[/quote]
Monille on tärkeää lähteä pois kotoa edes hetkeksi. Mennä pois sieltä pyykkivuoren luota, niin se ei huutele.
Moni myös tietää paljon suhteita, jotka ovat päättyneet viimeistään lasten tultua teini-ikään, koska vanhemmat eivät enää tunne toisiaan puolisoina, vain vanhempina.
Mutta edelleen, kaikki ihmiset eivät ole samasta puusta, jos Ap ja miehensä saavat tarpeeksi mielihyvää lasten kanssa olemisesta ja siitä, että iltaisin ovat hetken kahdestaan, niin mikä on ongelma? Mitä väliä mitä muut ajattelee?
Me olemme olleet naimisissa jo 21 vuotta. Lapsia on 5, vanhin 20 (eikä asu enää kotona) ja nuorin 11. Meillä on jo arjessa paljon kahdenkeskistä aikaa. Silti on mukavaa lähteä jonnekin kahdestaan. Kerran tai kahdesti vuodessa lähdetään johonkin kaupunkilomalle muutamaksi päiväksi tai hotelli- tai kylpylälomalle. Kotoa lähtö vaikkapa vain naapurikaupunkiin tai "ulos syömään" irrottaa arjen ympyröistä ja lisää romantiikkaa ja läheisyyttä. Meidän on helppo jo lähteä, kun ei tarvita ulkopuolista lastenvahtia.
Itsehän te tiedätte mitä tarvitsette. Toisaalta olen samaa mieltä kuin joku jo aiemmin vastannut, että kyllähän iltaa voi viettää halvemmallakin, jos se nyt jäi tässä kismittämään. Perheen yhteinen aika ja hauskanpito on tärkeää, mutta teidän parisuhteenne jatkuu (toivottavasti) myös senkin jälkeen, kun lapset itsenäistyvät, alkavat viettää enemän aikka kavereidensa kanssa ja muuttavat lopulta omilleen. Joillekin pariskunnille yhtäkkinen kahdestaan jääminen on kriisi.
Meillä vietetään parisuhdeaikaa niin että ollaan yö pois kotoa tai sitten niin että lapset ovat yön pois kotoa (eli mummolassa). En usko että itse pääsisin kunnolla irti arjesta jos aikaa olisi vain ilta ja sekin aikataulutettuna. Toki joku teatterikeikka voisi ihan hauska olla noinkin, mutta tosiaan huomattavan paljon rennompi fiilis on silloin kun tietää ettei tarvitse hoitaa iltapesuja ja aamulla saa nukkua varmasti pitkään. :)
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt tuota, että parisuhde pysyisi hengissä vain, jos viettää kahden kesken "laatuaikaa" monta tuntia tai jopa päiviä ilman lapsia. Me olemme saaneet lapsen, ja hänen kanssaan meillä on kolmistaan kaikkein parasta laatuaikaa. Koska lapsi nukkuu jo omassa huoneessaan, meillä on sitä kahdenkeskistäkin puuhaa ihan tarpeeksi. Ja tietysti illalla katsellaan telkkua kahdestaan, kun lapsi menee aiemmin nukkumaan kuin me.
En koe laisinkaan, että me tarvitsisimme jotain aivan erityistä kotoa poistumista, jotta suhteestamme tulisi jotain superhuippua. Ehkä se johtuu siitä, että emme ole mitään parikymppisiä vaan ehdimme mennä ja tulla ihan tarpeeksemme ennen lapsen saamista.
AP söi kyllä tosi kalliisti siellä ravintolassa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä te siellä oikein söitte, kun noin paljon saitte menemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 20:11"]
Ap kokee ja käsittää laatuajan vähän kalliimmaksi kuin moni, toisaalta halvemmaksi kuin moni muu. Siksi hän on nyreissään, että käytti ne rahat mukavaan iltaan KUN OLIS VOINUT TEHDÄ MUUTA, miksi sitten meni tuolle illalle???
[/quote]
No täällähän koko ajan mammat selittää suu vaahdossa, että ero tulee, ellei saa lapsia hoitoon ja pääse hienoon hotelliin yöksi ja hienoa illallista syömään.
Arjensietokyky on niin monella hukassa, jos suhde pysyy yllä vain sillä, että pääsee viikoksi ulkomaille kahdestaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:10"]
Itse saan ainakin näppyjä niin lasten kanssa vietettävä laatuaika-käsitteestä kuin myös pariskuntien laatuajoista. Eiköhän se miellyttävä yhteinen tekeminen ole kaiken a ja o. Ja se mitä ihmiset arvostavat ja mistä voimavaransa saavat on tietenkin henkilökohtaista.
[/quote]
Juuri näin!
Olen ap:n kanssa samaa koulukuntaa siinä, etten kaipaa "parisuhdeajalle" komeita puitteita. Minulle ja meille riittää illat sohvalla lasten mentyä nukkumaan tai ollessa päiväunilla. Ja koen myös perheen yhteisen ajan yhtälailla parisuhdeaikana. Toisillemme emme ole äiti ja isä ja hauskaa on aina kun puuhastellaan yhdessä, pyöri siinä pari kakrua jaloissa tai ei. Koen olevani tämän ominaisuuden vuoksi hyvin onnekas.
[/quote]
Juuri tänään kuulin taas kaksi erouutista lasten koulukavereiden vanhemmista. Yleisintä erot on juuri näillä laatuaika pareilla, koska elämä perheenä koetaan kärsimykseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:03"]
Arjensietokyky on niin monella hukassa, jos suhde pysyy yllä vain sillä, että pääsee viikoksi ulkomaille kahdestaan.
[/quote]
Jotkut haluavat elää sellaista arkea, johon kuuluu television katselua lasten mentyä nukkumaan, ja toiset haluavat käydä usein ravintoloissa ja tehdä viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan. Minusta arjen ei tule olla sellaista, jota pitää "sietää" vaan ennemminkin mukavaa, jännittävää ja antoisaa. -9
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:03"]
Arjensietokyky on niin monella hukassa, jos suhde pysyy yllä vain sillä, että pääsee viikoksi ulkomaille kahdestaan.
[/quote]
Jotkut haluavat elää sellaista arkea, johon kuuluu television katselua lasten mentyä nukkumaan, ja toiset haluavat käydä usein ravintoloissa ja tehdä viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan. Minusta arjen ei tule olla sellaista, jota pitää "sietää" vaan ennemminkin mukavaa, jännittävää ja antoisaa. -9
[/quote]
Näin me olemme erilaisia. Minä olen kokenut elämän antoisaksi, jännittäväksi ja mukavaksi, vaikka emme ole harrastaneetkaan laatuaikamatkoja, vaan lapset ovat olleet matkoilla mukana.
Minulla on ollut hyvä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon kuvastaa monen suhdetta perheeseensä jo tuo, että arkea vain siedetään. Miksihän naiset silti niitä lapsia niin kovasti haluavat, jos arki perheenä on sietämistä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:10"]
Itse saan ainakin näppyjä niin lasten kanssa vietettävä laatuaika-käsitteestä kuin myös pariskuntien laatuajoista. Eiköhän se miellyttävä yhteinen tekeminen ole kaiken a ja o. Ja se mitä ihmiset arvostavat ja mistä voimavaransa saavat on tietenkin henkilökohtaista.
[/quote]
Juuri näin!
Olen ap:n kanssa samaa koulukuntaa siinä, etten kaipaa "parisuhdeajalle" komeita puitteita. Minulle ja meille riittää illat sohvalla lasten mentyä nukkumaan tai ollessa päiväunilla. Ja koen myös perheen yhteisen ajan yhtälailla parisuhdeaikana. Toisillemme emme ole äiti ja isä ja hauskaa on aina kun puuhastellaan yhdessä, pyöri siinä pari kakrua jaloissa tai ei. Koen olevani tämän ominaisuuden vuoksi hyvin onnekas.