Pariskunnan laatuaika on yliarvostettua

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

Miksi olet hankkinut muksun/muksuja jos niistä on sinulle haittaa ja ne estää sinua mielestäsi leikkimästä teiniä. Ettekö muka ole kerennyt miehenne kanssa elämään kahden aikaisemmin? Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja saatiin muksu lokakuussa, eikä meille ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman muksua. Ollaan otettu muksu matkoillekkin mukaan, eikä se ole meitä mitenkään häirinnyt tai haitannut. Itsekkin olen pennusta asti mennyt matkoilla ja lähes joka paikassa vanhempien mukana. Eikö tosiaan vanhemmilla ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman lastansa, eli mua. Mä en ole estänyt heiltä mitään, eikä myöskään näin tee meidän omakaan lapsi. Joten harkitkaa vähän ennen kuin hankitte muksuja, jos se on teille niin vaikeata.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Lapsenne on vielä vauva. Silloin kuuluukin olla perheenä liikkeellä. Kun lapsi/lapset kasvavat, heille ei ole siitä haittaa, jos JOSKUS ovat mummulassa yön ja äiti&iskä kylpylässä kaksin :)

[/quote]

Et ole tosissasi! Miksi hankkia lapsi, jos se heitetään heti tilanteen tullen syrjään? Parempihan se lapsi on ottaa matkoille mukaan jne, niin tottuu matkustelemaan, uusiin tapoihin, ruokiin, mausteisiin, kulttuureihin ja oppii samalla kieliä, sekä näkee nähtävyyksiä jne. Lapselle joka kasvaa on todella tylsää pysyä samassa asuinympäristössä näkemättä, kokematta ja oppimatta mitään ympäröivästä maailmasta. Ja ei siitä lapsesta ole mitään haittaa mukana matkoillakaan. Eli ihan perussettiä ja vaivatonta se elämä lapsen kanssa on. Oman kokemukseni mukaan voin sanoa, että on ollut hienoa kun on päässyt pennusta asti joka paikkaan vanhempien mukana, lomat ulkomailla, suomessa mökillä jne. Päivääkään en vaihtaisi pois, eikä myöskään vanhempani. Joten meidänkin muksu pääsee kaikkialle meidän mukana, aina. Teidän parisuhteissanne on jotain pahasti pielessä, jos haluatte olla lapsistanne erossa, viettämässä niin sanottua laatuaikaa. Onko teiltä jäänyt teiniajan rellestykset kokonaan tekemättä, vai mikä on ongelma? Me olemme 32-vuotias pari ja olemme ajat sitten lopettaneet biletykset, kahden keskistä aikaa on ollut jo 14 vuotta, minä aikana haaveiltiin jo muksusta ja sen kanssa olemisesta ja kaikesta kivasta, mitä lapsen kanssa voi harrastaa jne.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

Miksi olet hankkinut muksun/muksuja jos niistä on sinulle haittaa ja ne estää sinua mielestäsi leikkimästä teiniä. Ettekö muka ole kerennyt miehenne kanssa elämään kahden aikaisemmin? Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja saatiin muksu lokakuussa, eikä meille ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman muksua. Ollaan otettu muksu matkoillekkin mukaan, eikä se ole meitä mitenkään häirinnyt tai haitannut. Itsekkin olen pennusta asti mennyt matkoilla ja lähes joka paikassa vanhempien mukana. Eikö tosiaan vanhemmilla ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman lastansa, eli mua. Mä en ole estänyt heiltä mitään, eikä myöskään näin tee meidän omakaan lapsi. Joten harkitkaa vähän ennen kuin hankitte muksuja, jos se on teille niin vaikeata.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Lapsenne on vielä vauva. Silloin kuuluukin olla perheenä liikkeellä. Kun lapsi/lapset kasvavat, heille ei ole siitä haittaa, jos JOSKUS ovat mummulassa yön ja äiti&iskä kylpylässä kaksin :)

[/quote]

Et ole tosissasi! Miksi hankkia lapsi, jos se heitetään heti tilanteen tullen syrjään? Parempihan se lapsi on ottaa matkoille mukaan jne, niin tottuu matkustelemaan, uusiin tapoihin, ruokiin, mausteisiin, kulttuureihin ja oppii samalla kieliä, sekä näkee nähtävyyksiä jne. Lapselle joka kasvaa on todella tylsää pysyä samassa asuinympäristössä näkemättä, kokematta ja oppimatta mitään ympäröivästä maailmasta. Ja ei siitä lapsesta ole mitään haittaa mukana matkoillakaan. Eli ihan perussettiä ja vaivatonta se elämä lapsen kanssa on. Oman kokemukseni mukaan voin sanoa, että on ollut hienoa kun on päässyt pennusta asti joka paikkaan vanhempien mukana, lomat ulkomailla, suomessa mökillä jne. Päivääkään en vaihtaisi pois, eikä myöskään vanhempani. Joten meidänkin muksu pääsee kaikkialle meidän mukana, aina. Teidän parisuhteissanne on jotain pahasti pielessä, jos haluatte olla lapsistanne erossa, viettämässä niin sanottua laatuaikaa. Onko teiltä jäänyt teiniajan rellestykset kokonaan tekemättä, vai mikä on ongelma? Me olemme 32-vuotias pari ja olemme ajat sitten lopettaneet biletykset, kahden keskistä aikaa on ollut jo 14 vuotta, minä aikana haaveiltiin jo muksusta ja sen kanssa olemisesta ja kaikesta kivasta, mitä lapsen kanssa voi harrastaa jne.

Tässä on varmaan kyse siitäkin, millaista elämää pari on viettänyt ennen lapsia.

Jos on kaksi katseltu leffoja sohvan pohjalla, on tota helppo jatkaa perheellisenäkin, varsinkin lasten ollessa pieniä, jolloin illat ovat vapaa-aikaa kun pienet nukkumassa.

Jos taas ennen lapsia on menty yhdessä spontaanisti ravintolaan syömään, käyty usein yhdessä teatterissa, singahdettu usein ulkomaille kaupunkilomille etc. niin tuollainen meno ei noin vaan voi jatkua kun tulee perhettä. Varsinkaan pieniä lapsia ei voi viedä joka paikkaan, pitää aina löytää lapsenvahdit, ja usein lasten kanssa voi sattua kaikenlaista, harva jättää esim. sairastuneen lapsen muiden hoidettavaksi. 

Uskon että tuo on yksi syy siihen, miksi osa kaipaa ns. omaa aikaa, ja osa taas ei. Ihmisillä on erilaisia tapoja elää, osa viihtyy (oli lapsia tai ei) kotosalla, osalla taas on omia menoja ja harrastuksia. Jos on ns. menevämpää sorttia sitä "omaa aikaa" kaipaa enemmän, kuin sellainen joka olisi joka tapauksessa kotona, vaikkei lapsia olisi.

Ja en puhu nyt mistään baareissa juoksemisesta, vaan ihan ns. tavallisista jutuista. Esim. tuttuni harrasti miehensä kanssa tansseja, kiersivät lavoja ja muita tanssipaikkoja selvinpäin, lasten jälkeen on vaikea ollut päästä noihin tansseihin. Lisäksi noissa tansseissa aika paljon samaa porukkaa, eli iso osa tutuista oli noista piireistä heillä, nyt eivät juurikaan näe kun ennen näkivät tanssipaikoilla usein heitä.

Samoin tuo AP:n mainitsema raha juttu on sellainen mikä jakaa ihmisiä. Minä osaan nauttia ja olla ajattelematta sitä "paljonko tämäkin maksoi" jos olen teatterissa tmv. On todella ärsyttävää olla yhden sukulaisen kanssa esim. teatterissa, kun koko ajan laskee "kuinka kallista on" (rahasta ei ole hänellä pulaa!) tyyliin "tällä pullan hinnalla olisi leiponut kaksi pellillistä" ja muuta vastaavaa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:09"]Tässä on varmaan kyse siitäkin, millaista elämää pari on viettänyt ennen lapsia.

Jos on kaksi katseltu leffoja sohvan pohjalla, on tota helppo jatkaa perheellisenäkin, varsinkin lasten ollessa pieniä, jolloin illat ovat vapaa-aikaa kun pienet nukkumassa.

Jos taas ennen lapsia on menty yhdessä spontaanisti ravintolaan syömään, käyty usein yhdessä teatterissa, singahdettu usein ulkomaille kaupunkilomille etc. niin tuollainen meno ei noin vaan voi jatkua kun tulee perhettä. Varsinkaan pieniä lapsia ei voi viedä joka paikkaan, pitää aina löytää lapsenvahdit, ja usein lasten kanssa voi sattua kaikenlaista, harva jättää esim. sairastuneen lapsen muiden hoidettavaksi. 

Uskon että tuo on yksi syy siihen, miksi osa kaipaa ns. omaa aikaa, ja osa taas ei. Ihmisillä on erilaisia tapoja elää, osa viihtyy (oli lapsia tai ei) kotosalla, osalla taas on omia menoja ja harrastuksia. Jos on ns. menevämpää sorttia sitä "omaa aikaa" kaipaa enemmän, kuin sellainen joka olisi joka tapauksessa kotona, vaikkei lapsia olisi.

Ja en puhu nyt mistään baareissa juoksemisesta, vaan ihan ns. tavallisista jutuista. Esim. tuttuni harrasti miehensä kanssa tansseja, kiersivät lavoja ja muita tanssipaikkoja selvinpäin, lasten jälkeen on vaikea ollut päästä noihin tansseihin. Lisäksi noissa tansseissa aika paljon samaa porukkaa, eli iso osa tutuista oli noista piireistä heillä, nyt eivät juurikaan näe kun ennen näkivät tanssipaikoilla usein heitä.

Samoin tuo AP:n mainitsema raha juttu on sellainen mikä jakaa ihmisiä. Minä osaan nauttia ja olla ajattelematta sitä "paljonko tämäkin maksoi" jos olen teatterissa tmv. On todella ärsyttävää olla yhden sukulaisen kanssa esim. teatterissa, kun koko ajan laskee "kuinka kallista on" (rahasta ei ole hänellä pulaa!) tyyliin "tällä pullan hinnalla olisi leiponut kaksi pellillistä" ja muuta vastaavaa.

[/quote]

Meillä ei ole ollut muksun kanssa mitään ongelmia. Ollaan oltu ravintoloissa syömässä, museoissa, laivalla, ruotsissa jne 5kk muksun kanssa. Eikä se tule muuttumaan siitä mihinkään, vaikka muksu kasvaa. Me harrastetaan mm tanssia, frisbeegolffia, sukellusta jne ja muksu on harrastuksissakin mukana ja tulee olemaan. Hän on ollut jopa lätkämatsissa mukana ja tulee vastaedeskin olemaan. Muksu ei ole meiltä ottanut mitään pois, päinvastoin. Elämästä on tullut paljon rikkaampaa ja sille on tullut lisää sisältöä, sitä ovat jo tosin tuoneet meidän lemmikki kesyrotatkin, mitä kautta on saanut oppia vastuuntuntoa, vastuunkantoa ja huolehtimista. Elämä ilman muksua ja lemmikeitä on täysin tyhjää. Pari kertaa viikossa käydään muksun kanssa vanhempiemme luona kylässä, jolloin vanhempamme voivat myös nauttia lapsemme seurasta ja kehityksestä.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:09"]Tässä on varmaan kyse siitäkin, millaista elämää pari on viettänyt ennen lapsia.

Jos on kaksi katseltu leffoja sohvan pohjalla, on tota helppo jatkaa perheellisenäkin, varsinkin lasten ollessa pieniä, jolloin illat ovat vapaa-aikaa kun pienet nukkumassa.

Jos taas ennen lapsia on menty yhdessä spontaanisti ravintolaan syömään, käyty usein yhdessä teatterissa, singahdettu usein ulkomaille kaupunkilomille etc. niin tuollainen meno ei noin vaan voi jatkua kun tulee perhettä. Varsinkaan pieniä lapsia ei voi viedä joka paikkaan, pitää aina löytää lapsenvahdit, ja usein lasten kanssa voi sattua kaikenlaista, harva jättää esim. sairastuneen lapsen muiden hoidettavaksi. 

Uskon että tuo on yksi syy siihen, miksi osa kaipaa ns. omaa aikaa, ja osa taas ei. Ihmisillä on erilaisia tapoja elää, osa viihtyy (oli lapsia tai ei) kotosalla, osalla taas on omia menoja ja harrastuksia. Jos on ns. menevämpää sorttia sitä "omaa aikaa" kaipaa enemmän, kuin sellainen joka olisi joka tapauksessa kotona, vaikkei lapsia olisi.

Ja en puhu nyt mistään baareissa juoksemisesta, vaan ihan ns. tavallisista jutuista. Esim. tuttuni harrasti miehensä kanssa tansseja, kiersivät lavoja ja muita tanssipaikkoja selvinpäin, lasten jälkeen on vaikea ollut päästä noihin tansseihin. Lisäksi noissa tansseissa aika paljon samaa porukkaa, eli iso osa tutuista oli noista piireistä heillä, nyt eivät juurikaan näe kun ennen näkivät tanssipaikoilla usein heitä.

Samoin tuo AP:n mainitsema raha juttu on sellainen mikä jakaa ihmisiä. Minä osaan nauttia ja olla ajattelematta sitä "paljonko tämäkin maksoi" jos olen teatterissa tmv. On todella ärsyttävää olla yhden sukulaisen kanssa esim. teatterissa, kun koko ajan laskee "kuinka kallista on" (rahasta ei ole hänellä pulaa!) tyyliin "tällä pullan hinnalla olisi leiponut kaksi pellillistä" ja muuta vastaavaa.

[/quote]

Meillä ei ole ollut muksun kanssa mitään ongelmia. Ollaan oltu ravintoloissa syömässä, museoissa, laivalla, ruotsissa jne 5kk muksun kanssa. Eikä se tule muuttumaan siitä mihinkään, vaikka muksu kasvaa. Me harrastetaan mm tanssia, frisbeegolffia, sukellusta jne ja muksu on harrastuksissakin mukana ja tulee olemaan. Hän on ollut jopa lätkämatsissa mukana ja tulee vastaedeskin olemaan. Muksu ei ole meiltä ottanut mitään pois, päinvastoin. Elämästä on tullut paljon rikkaampaa ja sille on tullut lisää sisältöä, sitä ovat jo tosin tuoneet meidän lemmikki kesyrotatkin, mitä kautta on saanut oppia vastuuntuntoa, vastuunkantoa ja huolehtimista. Elämä ilman muksua ja lemmikeitä on täysin tyhjää. Pari kertaa viikossa käydään muksun kanssa vanhempiemme luona kylässä, jolloin vanhempamme voivat myös nauttia lapsemme seurasta ja kehityksestä.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:10"]Meillä on 3 lasta eikä lastenvahdintaan sopivia sukulaisia/kavereita lähistöllä. Tämän vuoksi käymme miehen kanssa hyvin harvoin kaksin missään. Itse asiassa kahdenkeskiset reissumme 10 vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vähitellen alkoi tuntua, että "kaikkien" mielestä miehen ja minun kuuluu saada parisuhdelaatuaikaa, eli siis kahdenkeskinen iltavapaa, joka toisi parisuhteeseemme paljon hyvää.

Hommasimme siis lastenvahdin ja lähdimme teatteriin ja ravintolaan. Oikein mukavaa oli. Ruoka oli maukasta ja esitys hieno. Seura luonnollisesti oli myös hyvää ;) .

Mutta oliko se oikeasti käytetyn rahan arvoista?  Ravintolaan meni n. 200e, teatterin hintaa en muista, mutta ehkä 90e + väliajalla 30 e. Bussi ja taksi 50 e. Lastenvahti oli ilmainen meille.

Tuolla rahalla olisi saanut koko perheelle jo ihan kivan kylpyläreissun hampurilaisineen tai useamman leffakäynnin tai halvemmassa ravintolassa ruokailun.

En kokenut että olisin mitään niin kauhean ihmeellistä saanut tuosta parisuhdelaatuajasta.

Perheenä olemme matkustelleet sekä käyneet lasten kanssa ravintoloissa, museoissa ja elokuvissa jne. Lisäksi sekä mies että minä olemme käyneet yksin tai kavereiden kanssa "tuulettumassa".

Lapsemme eivät enää ole pieniä. He nukkuvat hyvin ja leikkivät mielellään keskenään tai kavereidensa kanssa. Ehdimme siis miehen kanssa jutella vaikka tunteja illassa varsinkin viikonloppuisin. Minusta on itse asiassa kivempi käpertyä miehen kainaloon kotisohvalla kuin pönöttää teatterituoleissa.

Onko parisuhteemme nyt ihan tuhoon tuomittu jos emme kovin usein vietä tuollaista laatuaikaa, joka ainakin kaveripiirimme mukaan on ihan välttämätöntä suhteen ylläpitämiseksi?

[/quote]

Miksi olet hankkinut muksun/muksuja jos niistä on sinulle haittaa ja ne estää sinua mielestäsi leikkimästä teiniä. Ettekö muka ole kerennyt miehenne kanssa elämään kahden aikaisemmin? Me ollaan oltu yhdessä 14 vuotta ja saatiin muksu lokakuussa, eikä meille ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman muksua. Ollaan otettu muksu matkoillekkin mukaan, eikä se ole meitä mitenkään häirinnyt tai haitannut. Itsekkin olen pennusta asti mennyt matkoilla ja lähes joka paikassa vanhempien mukana. Eikö tosiaan vanhemmilla ole tullut mieleenkään lähteä mihinkään ilman lastansa, eli mua. Mä en ole estänyt heiltä mitään, eikä myöskään näin tee meidän omakaan lapsi. Joten harkitkaa vähän ennen kuin hankitte muksuja, jos se on teille niin vaikeata.

[/quote]

Voi hyvänen aika. Lapsenne on vielä vauva. Silloin kuuluukin olla perheenä liikkeellä. Kun lapsi/lapset kasvavat, heille ei ole siitä haittaa, jos JOSKUS ovat mummulassa yön ja äiti&iskä kylpylässä kaksin :)

[/quote]

Et ole tosissasi! Miksi hankkia lapsi, jos se heitetään heti tilanteen tullen syrjään? Parempihan se lapsi on ottaa matkoille mukaan jne, niin tottuu matkustelemaan, uusiin tapoihin, ruokiin, mausteisiin, kulttuureihin ja oppii samalla kieliä, sekä näkee nähtävyyksiä jne. Lapselle joka kasvaa on todella tylsää pysyä samassa asuinympäristössä näkemättä, kokematta ja oppimatta mitään ympäröivästä maailmasta. Ja ei siitä lapsesta ole mitään haittaa mukana matkoillakaan. Eli ihan perussettiä ja vaivatonta se elämä lapsen kanssa on. Oman kokemukseni mukaan voin sanoa, että on ollut hienoa kun on päässyt pennusta asti joka paikkaan vanhempien mukana, lomat ulkomailla, suomessa mökillä jne. Päivääkään en vaihtaisi pois, eikä myöskään vanhempani. Joten meidänkin muksu pääsee kaikkialle meidän mukana, aina. Teidän parisuhteissanne on jotain pahasti pielessä, jos haluatte olla lapsistanne erossa, viettämässä niin sanottua laatuaikaa. Onko teiltä jäänyt teiniajan rellestykset kokonaan tekemättä, vai mikä on ongelma? Me olemme 32-vuotias pari ja olemme ajat sitten lopettaneet biletykset, kahden keskistä aikaa on ollut jo 14 vuotta, minä aikana haaveiltiin jo muksusta ja sen kanssa olemisesta ja kaikesta kivasta, mitä lapsen kanssa voi harrastaa jne.

[/quote]

Mitä vitun syrjäänheittämistä se on, jos lapset ovat kerran puolessa vuodessa yhden yön mummulassa???? Taidat olla kajahtanut!!!! Huh huh

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:44"]Onko teiltä jäänyt teiniajan rellestykset kokonaan tekemättä, vai mikä on ongelma? Me olemme 32-vuotias pari ja olemme ajat sitten lopettaneet biletykset, kahden keskistä aikaa on ollut jo 14 vuotta

[/quote]

Me olemme 34- ja 36-vuotiaat ja olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta. Edelleen tykkäämme käydä kahdestaan ravintoloissa, konserteissa, romanttisilla kävelyillä, viikonloppumatkoilla, tanssimassa ja juhlissa, ja todennäköisesti tykkäämme tästä seuraavat kymmenen vuottakin. Me elämme jo sellaista elämää kuin haluammekin, enkä ymmärrä, miksi hyvää pitäisi ehdoin tahdoin muuttaa.

Yhden pienen vauvan kanssa elämä on helppoa, mutta esim. jo yhden uhmaikäisen kanssa meno on vaativampaa. lapsi voi saada itkupotkuraivarit keskellä ravintolaa =pakko poistua paikalta. Samoin veneessä on aika haastavaa (varsinkin jos kaksi tai useampia lapsia) lapsen/lasten kanssa, kun pitää katsoa perään, miehen kanssa sukeltamista en edes harkitsisi, ellei mukana ole isovanhemmat tai muut katsomassa perään kun olemme pinnan alla.

Ja jatkan että me viemme siis lapset mummulaan kerran puolessa vuodessa. Ja lapset ovat yhden yön siellä. Ja tykkää olla. Matkustamme Suomessa ja etelässä paljon ja lapset aina mukana! Ihme aggressiivia hulluja taas liikkeellä! Ja huom! Kun olemme kaksin mieheni kanssa, emme juo alkoholia!!!!

Terv. 22 v. Miehensä kanssa seurustellut ja yhä pyyhkii hyvin.

Meillä todella pitkä liitto takana. N. Pari kertaa vuodessa menemme kaksin jonnekin pariksi päivää. Mielestäni se ei ole paljon. Muu aika on perheaikaa ja kaikille matkoille ovat lapset tulleet mukaan. Tämän yhden vouhkaajan pitäisi löysätä pipoa...

ps. Alkoholia emme juo koskaan mieheni kanssa. Kun menemme kaksin jonnekin, menemme konserttiin ja syömään ja hotelliin yöksi.

Mä en halua mitään kahdenkeskistä laatuaikaa. Ollaan toistemme naamoja katsottu  20v. niin kyllä tässä kaipaa ihan yksinäistä laatuaikaa ihan itseni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:39"]Mä en halua mitään kahdenkeskistä laatuaikaa. Ollaan toistemme naamoja katsottu  20v. niin kyllä tässä kaipaa ihan yksinäistä laatuaikaa ihan itseni kanssa.

[/quote]

:D

Meille tulee miehen kanssa silloin sitä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset (12 ja 13) menevät leirille (harrastuksen puolesta) Ovat siellä 5 vrk. Aikuisten valvoma leiri. Lapset ovat itse siis kinunneet aina tuonne. Tuon rotta-maman mielestä varmaan hirrrrrrvittävää!!!

P.s. Lapsuuteni yksi parhaimmaista muistoista olivat yökyläilyt mummolaan :) <3

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:55"]Meille tulee miehen kanssa silloin sitä kahdenkeskistä aikaa, kun lapset (12 ja 13) menevät leirille (harrastuksen puolesta) Ovat siellä 5 vrk. Aikuisten valvoma leiri. Lapset ovat itse siis kinunneet aina tuonne. Tuon rotta-maman mielestä varmaan hirrrrrrvittävää!!!

P.s. Lapsuuteni yksi parhaimmaista muistoista olivat yökyläilyt mummolaan :) <3

[/quote]

Lapset ovat siis kesällä 5 vrk, ja hiihtolomalla 5 vrk.

Minua aina naurattaa nuo "menemme kaikkialle lapsen kanssa" -ihmiset. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, niin myös lapsille. Lasten kanssa voi tehdä paljon samoja juttuja mitä aikuisten kanssa, mutta kaikkialle ei lapsia voi ottaa mukaan.

Sen sijaan että menee aina ja kaikkialle lapsi kainaloissa, voisi miettiä sen oman elämän keskittämistä siihen lapseen, ja sen ohella voi sitten välillä tehdä juttuja ilman sitä lasta. Ei ole lapsen hylkäämistä jos hän saa joskus viettää muutaman tunnin kahden kesken kumminsa kanssa, eikä ole sekään jos lapsi on yökylässä mummolassa. Ihan pieni vauva on tietenkin eri asia, mutta hieman isommat yleensä nauttivat siitä kun saavat viettää aikaa joskus kummin/isovanhempien tai vastaavien kanssa.

Mä olen periaatteessa ap:n kanssa samaa mieltä vaikka itse kyllä arvostan harvakseltaan tuon tyyppistä laatuaikaa kun mitä miehesi kanssa poikkeuksellisesti vietitte. Me ollaan miehen kanssa oltu lasten syntymän jälkeen yhden kerran yksi yö hotellissa lomalla ja sitten erilaisissa illanvietoissa joitakin kertoja ja kyllä nuo yleensä ovat ihan kivoja juttuja. Nyt kun meillä on vauva voisin kuvitella että menee aika pitkään ennenkuin mennään minnekään yhdessä ja tunnustan, että vaikka nautinkin tästä ajasta niin myös toisaalta usein mietin mitä kivaa voisi tehdä sitten parin vuoden päästä miehen kanssa kahdestaan.

Musta kyllä edullisempikin yhteinen tekeminen riittää. Esim. ihan mukava käydä pizzalla ja sen jälkeen pikaisesti baarissa niin, että mies ottaa yhden oluen ja minä kokiksen. Meillä ei ole noihin ulkonakäynteihin mitenkään hirveästi uponnut rahaa. Pitkän kaavan mukaankin syödessä on selvitty huomattavasti halvemmalla kuin ap selvisi. Nämä eivät myöskään ole olleet mitenkään lapsilta pois kun taloudellisesti ei ole onneksi ollut tiukkaa ja lastenkin kanssa tehdään paljon kaikenlaista.

Eroihin tuskin korreloi juuri mitenkään se onko tuollaisia juttuja vai ei vaan enemmän vaikuttavat muut tekijät. Mun omassa tuttavapiirissä on eron partaalla nimenomaan vanhemmat, jotka ovat jättäneet jo vauvan päiväkausiksi hoitoon yhteisten lomien vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 21:10"]Itse saan ainakin näppyjä niin lasten kanssa vietettävä laatuaika-käsitteestä kuin myös pariskuntien laatuajoista. Eiköhän se miellyttävä yhteinen tekeminen ole kaiken a ja o. Ja se mitä ihmiset arvostavat ja mistä voimavaransa saavat on tietenkin henkilökohtaista.

[/quote]

Samaa mieltä!!!!

Ai kauhee, kun rotta-mamma kertoi että elämä olisi tyhjää ilman lapsia ja rottaa.

Kannattaisko hommata siihen elämään sisältöä? Niillä lapsilla ja jopa rotilla on omat elämänsä, ehkä myös äityliinkn ja isukin kannattaisi harkita samaa?

Mun äiti oli koti-äitinä siihen asti, että viimeisinkin lapsi meni kouluun. Silti me lapset emme koskaan olleet hänelle rajoite, hän harrasti ja eli ja kasvatti meistä itsenäisiä ja vahvoja ihmisiä. En halua edes ajatella millaisia syrjäytyneitä ja hemmoteltuja Nico-Jennicoita olisimme, jos olisimme olleet äitimme elämän sisältö ja hän olisi elänyt kauttamme.

Ja sellaisena hän olisi varmaan nyt äiti, joka ei olisi vieläkään päästänyt irti lapsistaan. Sen sijaan hän on tukenut meitä, auttanut tarvittaessa, mutta kohdellut myös aikuisina itsenäisinä ihmisinä, juuri sellaisina kuin millaisiksi hän meidät kasvattikin.

Niin ja isoäitiydestään nauttii ja iloitsee täysin rinnoin.

Ja koska seuraavaksi joku nillittää isästä, niin myös hän oli ja on hyvä mies, isä, joka oli läsnä vaikka toki kävikin töissä ja elätti koko perheen, jotta äiti sai olla kotona. Tiukkaa oli, isäni oli matalapalkka-alalla töissä, mutta aina oli ruokaa, vaatteet päällä ja mikä tärkeintä, rakkautta, meitä lapsia kohtaan ihmisinä ja yksilöinä, ei osana äitiä tai tämän tyhjiön täyttämistä.

Meidän kahdenkeskeinen aika on yleensä ihan sitä sohvalla möllöttämistä leffan ja herkkujen kanssa lasten mentyä nukkumaan. Viikonloppuisin urheillaan kahden lasten ollessa urheiluharjoituksissa tai kuorossa ja arki-iltaisin harrastusaikoihin kokataan yhdessä. Melko harvoin käydään ulkona, lähinnä merkkipäivinä.

Arjen huomiointi usein on itselle tärkeämpää kuin se, että huomioi "kunnolla" pari kertaa vuodessa ja muuuten ei.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 07:17"]

Arjen huomiointi usein on itselle tärkeämpää kuin se, että huomioi "kunnolla" pari kertaa vuodessa ja muuuten ei.

[/quote]

Monilla nuo molemmat on tärkeinåtä.

Tietenkin arjen pitää sujua ja olla hyvää. Siitä huolimatta pieni hemmottelu ja juhla arjen keskellä on myös ihanaa ellei jopa tärkeää. Arkeen ei kuitenkaan saa myöskään hukkua.