Miehestä ei ollutkaan isäksi?
Lapsi täytti juuri kolme, ja on molempien kovin toivoma, lapsettomuushoitojen kautta saatu lapsi. Luulin, että miehestä tulisi hyvä isä, mutta heti lapsen synnyttyä asiat alkoivat mennä pieleen ja alamäki vain jatkuu. Mies ei pysty olemaan lapsensa kanssa. Kyllä hän pärjäisi, mutta ahdistuu siitä niin kovin, että ei suostu. Kuulemma ei kestä olla vaan tulee kamala olo. Joka kerta kun on lapsen kanssa vartinkin (koska välillä pakotan olemaan, jotta saan itse välillä tehtyä jotain kuten käytyä suihkussa), niin on loppupäivän ja seuraavan päivän niin ahdistunut että suunnilleen vain makaa peiton alla. Mikään ei ole muuttunut kolmessa vuodessa. Paitsi että alan olla todella väsynyt tähän. Tunnen olevani yksinhuoltaja. Ja olen menettänyt kunnioituksen ja arvostuksen miestä kohtaan. Olen ottanut tilannetta monta kertaa puheeksi, mutta miehen mielestä vaadin häneltä kohtuuttomia kun vaadin vain olemaan välillä hetken lapsen kanssa kaksin ja sanoo että prässään häntä kun puhun asiasta ja sitten siitä ahdistuu vain lisää. Kun sanon, että pitäisi mennä varmaan jonnekin terapiaan jos ei pysty olemaan kaksin lapsensa kanssa, niin loukkaantuu niin paljon, että ei puhu minulle moneen päivään. Tekisi mieli erota, mutta luulen, että siinä samalla lapsi menettäisi kontaktin isäänsä, sen vähäisin mikä nyt sitten on.
Kaipaisin vertaistukea ja neuvoja.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulle selvinnyt se syy mikä siinä lapsen kanssa olemisessa ahdistaa?
Ei. Kun yritän kysyä niin mies vain sanoo että en saa prässätä häntä. Ap
Miehesi onkin varmaan koko tämän maan ainoa huono vanhempi? Sinun tehtäväsi on nyt pelastaa se lapsi, vaikka sitten avioliitto uhraten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulle selvinnyt se syy mikä siinä lapsen kanssa olemisessa ahdistaa?
Ei. Kun yritän kysyä niin mies vain sanoo että en saa prässätä häntä. Ap
Ahdistuuko hän omasta mielestään ?
Vierailija kirjoitti:
Siis leikkiikö lapsen kanssa?
Jos olen siinä mukana. Ap
On asioita, joita on vain tehtävä, vaikka se olisikin hankalaa tai vastenmielistä. Lapsiin liittyvät asiat voivat olla niitä myös. Miehelläsi on joku asenneongelma ja ahdistus. Luuleeko, että tekee jotain väärin ja ahdistuu kun ei tiedä mitä lapsen kanssa pitäisi tehdä? En oikein keksi tuohon muita lääkettä, kuin että mies yksinkertaisesti on vaan enemmän lapsensa kanssa ja keksivät ihan itse mitä mieluiten yhdessä tekisivät. Miehen täytyy itse löytää heidän suhteeseensa se tasapaino, sinä et oikein voi siinä auttaa. Parempi olisikin, että olisit jossain aivan muualla, niin mies tottuu itse ratkaisemaan pulmatilanteet omalla tavallaan lapsen kanssa. Toivottavasti kyse ei ole siitä, että mies kokee että asiat olisi tehtävä ”sinun tavallasi” eikä siksi halua edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulle selvinnyt se syy mikä siinä lapsen kanssa olemisessa ahdistaa?
Ei. Kun yritän kysyä niin mies vain sanoo että en saa prässätä häntä. Ap
Ahdistuuko hän omasta mielestään ?
Joo. Ap
Hoitaako mies kaikkia normaaliasioita lapsen kanssa jos olet paikalla?
Oletko miettinyt ahdistuuko mies siitä että joutuu olemaan lapsen kanssa kahden vai siitä että sinä et ole heidän luonaan?
Jos haluaisit mennä illalla kavereiden kanssa ravintolaan ja järjestäisit lapselle hoitajan muualta niin olisko asia miehellesi ok? Eli hyväksyisikö sen että sinä menet muiden seurassa kunhan hänen ei tarvitse olla lapsen kanssa kaksin?
Onko miehen lapsuudessa/taustassa mitään mikä selittäisi asiaa?
Onko mies itse ollut vaaratilanteesta lapsena esim meinannut tipahtaa korkealta/hukkua tai jotain ? Tai onko mies menettänyt sisaruksen tai tuttavan lapsena jossa kokee että hän olisi voinut estää onnettomuuden? Onko mies menettänyt äidin nuorena ja pelkää että jää lopullisesti lapsen kanssa kaksin jos sinä lähdet/joudut onnettomuuteen tai jotain?
Miehellä selvästi jotain traumoja tai ongelmia, terapia on hyvä idea. Mutta miten saisi tuollaisen kieltävän ja välttelevän ihmisen tajuamaan asian, se onkin toinen juttu...
Perheterapiaan kannattanee hakeutua, halusi mies tai ei. Voit käydä siellä alkuun yksin, jos mies ei suostu mukaan. Tarvitset joka tapauksessa neuvoja ja tukea omaan vanhemmuutesi, miten suojella lasta tilanteessanne.
Onko mies muuten ahdistuneen oloinen, vai liittyykö tämä vain ja ainoastaan lapsen kanssa kaksin olemiseen?
Olet ap joka tapauksessa mun sankari, minulta olisi mennyt hermot miehen lapsellisuuteen ja kyvyttömyyteen jo ajat sitten.
Niin siis alussa sanot että lapsi on lapsettomuushoitojen kautta saatu, ja myöhemmin tarina muuttuu että perinteisellä menetelmällä on kuitenkin onnistuttu? Onkohan trolli...
Kontrollointia tai/ja sitä että ehkä toivoi salaa, ettette onnistu saamaan lasta ja oli vaan kiva vetää paljaalla ja loppuun asti. Mitä kuunnellut ja lukenut miesten kommentteja on aivan sama mitä seurauksia on paljaalla vetelyssä, kunhan sitä vaan saa harjoittaa loppuun asti. Taudit, emätintulehdukset ja sitten ne lapset. Ikäviä.
Onko miehen suvussa mielenterveyden ongelmia? Voisiko olla esim. alkava skitsofrenia, joka ilmenee noin? Pelkääkö hän vahingoittavansa lasta?
Jotenkin kuulostaa siltä, että mies on pettynyt siihen, millaista lapsiarki todellisuudessa on. Kuvitteli vanhemmuuden ehkä toisenlaiseksi ja katuu nyt isäksi tuloa. Sinuna miettisin eroa vakavissani lapsen vuoksi. Kyllä lapsi sen ymmärtää, jos oma vanhempi välttelee kahdenkeskistä kontaktia ja on aina "sairaana" yhteisten hetkien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako mies kaikkia normaaliasioita lapsen kanssa jos olet paikalla?
Vain jos olen siinä mukana auttamassa. Ap
Mies on narsisti. Hän yrittää kontrolloida sua pysymään lapsen kanssa. Näin hänellä on sinut hallinnassa ja pystyy paremmin kontrolloimaan sun liikkuminen. Hän tietää varsin hyvin että alat olemaan kyllästynyt koko touhuun mutta on liian tyhmä keksimään(tässä vaiheessa) toisen keinon.
Hyödyntää sun empatiaa ja vääntää tilanteet niin että hän itse onkin uhri ja se joka kärsii vaikka totuudessa hän yrittää vaan kontrolloida.