Miehestä ei ollutkaan isäksi?
Lapsi täytti juuri kolme, ja on molempien kovin toivoma, lapsettomuushoitojen kautta saatu lapsi. Luulin, että miehestä tulisi hyvä isä, mutta heti lapsen synnyttyä asiat alkoivat mennä pieleen ja alamäki vain jatkuu. Mies ei pysty olemaan lapsensa kanssa. Kyllä hän pärjäisi, mutta ahdistuu siitä niin kovin, että ei suostu. Kuulemma ei kestä olla vaan tulee kamala olo. Joka kerta kun on lapsen kanssa vartinkin (koska välillä pakotan olemaan, jotta saan itse välillä tehtyä jotain kuten käytyä suihkussa), niin on loppupäivän ja seuraavan päivän niin ahdistunut että suunnilleen vain makaa peiton alla. Mikään ei ole muuttunut kolmessa vuodessa. Paitsi että alan olla todella väsynyt tähän. Tunnen olevani yksinhuoltaja. Ja olen menettänyt kunnioituksen ja arvostuksen miestä kohtaan. Olen ottanut tilannetta monta kertaa puheeksi, mutta miehen mielestä vaadin häneltä kohtuuttomia kun vaadin vain olemaan välillä hetken lapsen kanssa kaksin ja sanoo että prässään häntä kun puhun asiasta ja sitten siitä ahdistuu vain lisää. Kun sanon, että pitäisi mennä varmaan jonnekin terapiaan jos ei pysty olemaan kaksin lapsensa kanssa, niin loukkaantuu niin paljon, että ei puhu minulle moneen päivään. Tekisi mieli erota, mutta luulen, että siinä samalla lapsi menettäisi kontaktin isäänsä, sen vähäisin mikä nyt sitten on.
Kaipaisin vertaistukea ja neuvoja.
Kommentit (112)
Oletko kysynyt mitä konkreettisesti pelkää että voisi tapahtua?
Aika tyypillistä, kun saadaan pitkän yrittämisen ja toivomisen jälkeen se lapsi. Se ei ollutkaan sitä mitä mielikuvissa kuvitteli sen olevan.
Todella ikävä tilanne. Mitä se ahdistus lapsen kanssa olemisesta tarkalleen on? Sitäkö ettei keksi mitä tekisi tai miten olisi? "Pakotatko" miestä leikkimään lapsen kanssa?
En itse äitinä pysty pätkääkään leikkimään lasten kanssa, se on ihan pahinta piinaa mitä tiedän - tylsistyn ja vaivaudun, voisi ehkä sanoa että ahdistun. Jokin varsinainen tekeminen onnistuu, esim. piirtäminen, pelaaminen ja vaikka askartelu tai muovailu, ja kaikenlainen ulkoilu tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus? Ja kyllä. Miehetkin voi sairastua siihen.
KOLME vuotta kestänyt?! Jo on masennus... mietipä ap,mitä tuo tekee sun lapsen itsetunnolle ja psyykelle, kun vartti hänen kanssaan ajaa jonkun peiton alle vuorokaudeksi. Mieti ja tee päätös jatkosta. Ja varmista, että sulla on yksihuoltajuus, en usko että on kovin viisasta antaa lasta miehen hoitoon ainakaan lähivuosina.
Mä tunnen parin jolla on lapsi pitkän lapsettomuuden ja hoitojen jälkeen saatuna, eikä heistä kumpikaan jaksa lasta. Ennen lapsia hankitut lemmikit tuntuvat tärkeämmiltä :(
Toisaalta mitä lapsi saa isästä, joka ei halua olla hänen kanssaan nytkään? Menettääkö lapsi silloin mitään? Sen sijaan lapsi varmasti aistii sen, ettei teillä ole hyvä olla ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ehtii kasvaa perheessä, joka ei toimi.
Terapia kuulostaa oikealta paikalta, jos mies ei itse osaa lähteä asiaa purkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä tilanne. Mitä se ahdistus lapsen kanssa olemisesta tarkalleen on? Sitäkö ettei keksi mitä tekisi tai miten olisi? "Pakotatko" miestä leikkimään lapsen kanssa?
En itse äitinä pysty pätkääkään leikkimään lasten kanssa, se on ihan pahinta piinaa mitä tiedän - tylsistyn ja vaivaudun, voisi ehkä sanoa että ahdistun. Jokin varsinainen tekeminen onnistuu, esim. piirtäminen, pelaaminen ja vaikka askartelu tai muovailu, ja kaikenlainen ulkoilu tietenkin.
En pakota tekemään mitään tiettyä enkä edes tiedä mitä tekevät kun olen vaikka suihkussa. Sen tiedän että lapsi itse pyytää leikkimistä ym. koska ei tykkää vain katsoa telkkaria. Ap
Kun mies ei suostu terapiaan, niin hae sinä itsellesi sitä. Et kertonut, oletko töissä ja onko lapsi päivähoidossa. Kolmevuotias pärjää hetken lastenohjelmia katsellen, että pääset suihkuun. Miehen käytös on kyllä ikävää ja se vasta ikävää onkin, ettei hän itse tajua tuon olevan epänormaalia.
Ehkä pitää tehdä niinkuin lastenkin kanssa: kehua aina kun tekee jotain oikein tai joku onnistuu. Ihan pikku jutuistakin kun siis viettää aikaa lapsen kanssa. Näin saadaan rakennettua parempaa itsetuntoa vanhempana. Saako mies päättää mistään lapsen asioista? Jos olet haalinut kaiken vastuun itsellesi niin mies ei välttämättä edes yritä tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus? Ja kyllä. Miehetkin voi sairastua siihen.
KOLME vuotta kestänyt?! Jo on masennus... mietipä ap,mitä tuo tekee sun lapsen itsetunnolle ja psyykelle, kun vartti hänen kanssaan ajaa jonkun peiton alle vuorokaudeksi. Mieti ja tee päätös jatkosta. Ja varmista, että sulla on yksihuoltajuus, en usko että on kovin viisasta antaa lasta miehen hoitoon ainakaan lähivuosina.
Rakas lapsi masennus voi pitkittyä vuosilla, kun sitä ei hoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksen jälkeinen masennus? Ja kyllä. Miehetkin voi sairastua siihen.
KOLME vuotta kestänyt?! Jo on masennus... mietipä ap,mitä tuo tekee sun lapsen itsetunnolle ja psyykelle, kun vartti hänen kanssaan ajaa jonkun peiton alle vuorokaudeksi. Mieti ja tee päätös jatkosta. Ja varmista, että sulla on yksihuoltajuus, en usko että on kovin viisasta antaa lasta miehen hoitoon ainakaan lähivuosina.
Rakas lapsi masennus voi pitkittyä vuosilla, kun sitä ei hoida.
Kai se masennus näkyy muutenkin kuin että ei halua huoltaa lasta ja viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitää tehdä niinkuin lastenkin kanssa: kehua aina kun tekee jotain oikein tai joku onnistuu. Ihan pikku jutuistakin kun siis viettää aikaa lapsen kanssa. Näin saadaan rakennettua parempaa itsetuntoa vanhempana. Saako mies päättää mistään lapsen asioista? Jos olet haalinut kaiken vastuun itsellesi niin mies ei välttämättä edes yritä tehdä mitään.
Siis päättää mistä? Saa hän tietenkin päättää esim. mitä vaatteita ostetaan lapselle, lapsen ruokavalioasioista jne vastaavista. jos haluaa, mutta ei ole koskaan oikein halunnut vaikka olen pyytänyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun mies ei suostu terapiaan, niin hae sinä itsellesi sitä. Et kertonut, oletko töissä ja onko lapsi päivähoidossa. Kolmevuotias pärjää hetken lastenohjelmia katsellen, että pääset suihkuun. Miehen käytös on kyllä ikävää ja se vasta ikävää onkin, ettei hän itse tajua tuon olevan epänormaalia.
Olen töissä ja lapsi tarhassa. Mutta lapsi ei halua katsoa telkkaria oikein ikinä joten en pääse suihkuun niin että hän olisi sillä aikaa tv:n ääressä. Ap
Onko lapsi miehesi spermalla alkuunsaatettu vai jonkun toisen miehen?
Onko isä saanut tilaa olla sen lapsen kanssa vai oletko sinä aina ollut vieressä ohjaamassa ja säätelemässä? Ehkä se isän tarvitsisi ihan oikeasti olla sen lapsen kanssa kahden ja huomata, että hän osaa ja se lapsi ei mene rikki?
Onko sulle selvinnyt se syy mikä siinä lapsen kanssa olemisessa ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi miehesi spermalla alkuunsaatettu vai jonkun toisen miehen?
Miehen ja perinteisellä metodilla lopulta onnistuttiin. Ap
No jos olette kaikki kolme yhdessä niin miten mies silloin toimii lapsen kanssa?
Kiinnittääkö huomiota lapseen? Antaako lapselle ruoka/pukeeko? Leikki-ikää lapsen kanssa?
Synnytyksen jälkeinen masennus? Ja kyllä. Miehetkin voi sairastua siihen.