Kirjahylly olohuoneessa on sivistyskodin merkki - oletko sivistynyt?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:04"]

Löytyy kirjahylly olohuoneesta. Täyteen ahdettu ja kaoottinen. On myös miljoonan tuuman taulutelevisio. Lapsen lelut ovat pitkin lattiaa, korit niille ovat hänen huoneessaan.

[/quote]

Tämä alkoi hymyilyttää.

Meillä on valtava taulu-tv olkkarissa, lattia täynnä lasten leluja (lapset kuskaa leluja huoneistaan olkkariin enemmän kuin säilytyskoreihin mahtuu ü), kirjahylly pursuaa kirjoja ja on siellä muutama koriste-esinekin. Kirjoja on myös keittiössä, makkarissa, lastenhuoneissa ja kirjastossa. Kirjastossa on suurin kirjahylly, itse rakennettu seinän kokoinen, mutta siinä säilytetään enimmäkseen tieto- ja ammattikirjallisuutta. Kaunokirjallisuus, lastenkirjat ja muu kevyempi lukeminen on sitten muissa huoneissa.

Eikö ap käytä kirjastoa?

Meillä luetaan paljon, sekä vanhemmat että lapset. Ei riitä rahat ja neliöt siihen kirjapaljouteen mitä meillä kulutetaan. Siksipä olemmekin kirjastopalvelujen suurkuluttajia.

Olemmeko siis sivistymättömiä kun meillä ei ole tarvetta omistaa kaikkia lukemiamme kirjoja?

Meidän kirjahylly on huoneessa, jossa on tietokone ja muut vempaimet. Huoneen ovi on yleensä suljettu, koska siellä on sen verran sotkuista. Ei minulla ole tarvetta leveillä vieraillemme kirjahyllyn sisällöllä... Emme ole kaikkein kovimpia lukemaan, ainakin nyt vauva-taaperoaikaan lukeminen on miltei loppunut. Luen normaalisti noin kirjan-kaksi kuukaudessa, mies lukee vähemmän. Kirjastoa käytän ahkerasti ja joitakin ostan itselle kun en jaksa jonottaa kirjastosta.

Meillä on kyllä kirjakaappi (lasiovilla) olkkarissa. 

Meillä on kirjahylly olohuoneessa, muutama on myös työhuoneessa, yksi makuuhuoneessa ja lapsilla omat kirjahyllynsä, joissa tosin on vain muutama hyllyllinen kirjoja.

Silti mielestäni kirjahylly ei määritä mitään sivistyksen mittaa, mutta se kertoo kyllä perheen arvoista. Ahkerasti lukeva perhe voi käyttää e-kirjoja ja kirjastoa ja olla ihan yhtä sivistynyt tai paljon sivistyneempikin kuin perhe, jossa kirjahyllyjä on joka huoneessa. Heille kirjat ovat väline, ns. välttämätön paha kohti kivaa lukunautintoa.

Minulle kirja on se itsetarkoitus. Hyvä lukukokemus alkaa kannen tarkastelulla, sivujen selaamisella, jopa nuuhkaisulla. Katson aina, milloin kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran ja monesko painos on kyseessä. Selaan sisältöä, lukujen nimiä ja luen takakannen huolellisesti. En osaa päivittää itseäni nykyaikaan niin, etteikö se itse kirja merkitsisi jotain. Hyllyssäni on mummoloistani perimiä kirjoja, niitä, joita luin lapsena, kun vietin kesälomia niissä. En voisi heittää niitä pois! Rakastan mummini vanhoja pokkareita (100 mk osa ja 1 mk osa), niiden paksuja sivuja (paperi on ihan erilaista kuin nykyään), jotka ovat jo kellastuneet ja repeilleet ahkerasta käytöstä.

Mietin usein, että voisin ison osan kirjoistani myydäkin, koska ne eivät ole olleet kovin tunnelmallisia lukukokemuksia mutta sitten mietin, että ehkä jonain päivänä lapseni tai lastenlapseni saavat niistä samanlaista lukukokemusta kuin minä aikanaan. Se prosessi ei ole vain henkinen, siihen liittyy niin paljon muutakin.

Kirjojen esillä ololla haluan viestiä lapsilleni myös sen, että kirjat liittyvät jokapäiväiseen elämään eikä tarvitse tuskailla, tuliko käytyä kirjastossa tai pitääkö taas kohta käydä, kun kirjat ovat loppumassa. Kirjastoa käytetään kyllä mutta vain täydentävänä kokemuksena. Kotoa löytyy iltasatukirjoja moneen lähtöön, itse luen uudelleen ja uudelleen esimerkiksi Pottereita, joita olen lukenut vasta aikuisiälläni. Jotkut kirjat puhuttelevat, niitä haluaa katsella kirjahyllyssään ja miettiä, että kohta on aika taas ottaa ne esille ja alkaa lukeminen alusta.

En olisi koskaan lukenut joitakin klassikoita (Kotiopettajattaren romaani, Kurjat, Tuulen viemää, Sinuhe egyptiläinen), elleivät ne olisi löytyneet mummini kirjahyllystä. Ison kiitoksen haluan antaa myös matematiikan opettajalleni, joka epämuodikkaasti piti koulun kirjastoa ja suositteli myös kasan klassikoita lukemiseksi. Mistä nykyään saa henkilökohtaista palvelua, yllytystä siihen, että ylittää itsensä jonkun kirjan kanssa? 13-vuotiaalle Hugon Kurjat oli raskas aloittaa, mutta kun tiesi, että toinen odotti kommentteja, niin urheasti luin ne ensimmäiset 100 sivua, jonka jälkeen tarina vei mukaansa.

Meillä kotona oli aina vähän kirjoja, vaikka äiti lukikin paljon. Isä ei niitä arvostanut. Muistan lukeneeni kotona olleet kirjat (pari pitkää hyllyriviä) niin moneen kertaan kuin mahdollista, kävin kirjastossa viikottain ja toin aina kaksi kassillista kirjoja kotiin ja päälle vielä koulun kirjaston kirjat. Luin viikossa kymmeniä kirjoja, silti edelleen muistan niiden kannet, takana olleen kortin, josta näki edelliset lainaajat (tämä tosin vaihtui siinä vaiheessa kun menin yläasteelle). Näitä lukukokemuksia haluan tarjota omille lapsillenikin. En lisäksi usko, että nenä kiinni läppärissä tai tabletissa koko päivän, on kovinkaan hyvä vaihtoehto. Kun tv-ohjelmia, pelejä ja vielä kirjojakin saa aivan samasta välineestä, menettävät ne kaikki jotain oleellista mukanaan, ja me ihmiset totumme tuijottamaan pientä ruutua, teimme sitten mitä tahansa. Minä olen vanhanaikainen ja kerään kirjoja, arvostan muutenkin perinteitä ja kyllä, uskon, että kotoa löytyvät kirjat ovat merkki samankaltaisista arvoista, joita itsekin jaan.

Olen samaa mieltä apn kanssa. Tosin tässä omassa 40 neliön luukussa on täytynyt tehdä kompromisseja, eli minulla kirjat ovat säilössä ikean umpikaapissa. Ehkä seuraavassa kodissa saan ne vitriiniin tai muuten tyrkylle. Opiskelujen vuoksi näin.

Oletko kuullut kirjastoista? :)

Maailmassa on kirjoitettu niin paljon hyviä kirjoja, että itse luen mieluummin aina uuden kirjan kuin samoja uudestaan. 

Pitäisi raaskia luopua noista aiemmin ostetuista kirjoista, ainakin isosta osasta niitä kun ovat vaan laatikoiden täytteenä. Lasten kirjat on kyllä kirjahyllyissä, lapsilla kun on eri tavalla tarve lukea uudestaan samaa ja käsitellä asioita sitä kautta. Toki lapsillekin lainataan aina myös kirjastosta luettavaa. 

Oletko kuullut kirjastoista? :)

Maailmassa on kirjoitettu niin paljon hyviä kirjoja, että itse luen mieluummin aina uuden kirjan kuin samoja uudestaan. 

Pitäisi raaskia luopua noista aiemmin ostetuista kirjoista, ainakin isosta osasta niitä kun ovat vaan laatikoiden täytteenä. Lasten kirjat on kyllä kirjahyllyissä, lapsilla kun on eri tavalla tarve lukea uudestaan samaa ja käsitellä asioita sitä kautta. Toki lapsillekin lainataan aina myös kirjastosta luettavaa. 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 07:54"]

No kun siis totuus on se, että te, joilla ei ole kirjahyllyä, ette lue.

[/quote]

No hohhoijaa, tää on kyllä ihan mahtavaa päättelyä. Oliko ainoa kelvollinen kirjahylly sitten se Boknäs vai mikä? Saako niitä ovia olla ollenkaan vai pitääkö olla ihan avohyllyt, että sivistystaso varmasti näkyy kaikille?

Eihän kukaan vähänkin enemmän lukeva osta kuin ne kirjat jotka on aivan pakko saada. Omassa 100 neliön kämpässäni seinät olisi vuorattu kirjahyllyillä jos omistaisin kaikki kirjat jotka olen lukenut. Menneuden aikojen herrasväenkin kirjastohuoneet kalpenevat tavallisen kirjaston kokoelmien rinnalla.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:16"] Olen aina pitänyt myös minimalisteja jotenkin henkisesti köyhinä, aivan kuin tahtoisitte asua mielisairaalaa muistuttavassa tilassa, missä ei ole kuin valkoista seinää.

[/quote]

Vai olisiko juuri niin että jos päässä on tarpeeksi toimintaa ja materiaalia niin elämä on henkisesti niin rikasta ettei tarvitse haalia romua ympärilleen ja hakea niistä elämyksiä ja virikkeitä?

Useimmat kirjat lainaan kirjastosta, koska haluan minimoida omistamani materian määrän. Kotoa löytyy pino hömppäpokkareita, Raamattu sekä opiskeluun liittyviä kirjoja jokunen. Lapsella on iso pino kirjoja, suurin osa minun vanhoja. Hänellä ikää sen verran vähän, että kirjastosta ei lainata koska saattaa välillä kohdella kirjoja hieman kaltoin (mm. nakata lattialle).

Kirjahyllyä/vitriiniä kirjoille meillä ei ole eikä tule, koska pidän niitä epäesteettisinä. Kaipaan ympärilleni seesteisyyttä, en erilaisten pintojen, värien ja muotojen sekamelskaa. Nuo olemassaolevat kirjat säilytetään lipaston laatikoissa. Ja uskallan väittää olevani sivistynyt ainakin jollain tasolla, tyhjäpää tuskin menestyisi opinnoissaan kuten minä :)

Meillä on olohuoneessa vain kolme kirjahyllyä.

Loput kuusi on sitten työhuoneessa.

Kuinkahan paljon se mahtaa laskea sivistystasoamme?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:16"] Olen aina pitänyt myös minimalisteja jotenkin henkisesti köyhinä, aivan kuin tahtoisitte asua mielisairaalaa muistuttavassa tilassa, missä ei ole kuin valkoista seinää.

[/quote]

 .

Vai olisiko juuri niin että jos päässä on tarpeeksi toimintaa ja materiaalia niin elämä on henkisesti niin rikasta ettei tarvitse haalia romua ympärilleen ja hakea niistä elämyksiä ja virikkeitä?

[/quote]

Kirjat romua? Tärkeät tavarat tai esineet romua?

Minimalistinen huone on usein ns. uusi ja ostettu. Siinä ei ole perintönä saatuja tavaroita, ei esineitä lapsuudesta eikä ylipäätään mitään omaa persoonaa korostavia. Se on tehty vierailijaa varten eikä siinä näy omistajan arkea lainkaan. Se on siis näyttelyhuone, ei osa kotia. Sellaisessa huoneessa ei näy lasten palapeliä tai lautapeliä, ei keskeneräistä kirjaa, siitä ei voi kertoa, mitä perhe  harrastaa vapaa-aikanaan tai puuhailee iltaisin. Se on persoonaton ja kylmä ja kertoo kyllä siitä, ettei omistajansa uskalla/pysty/halua kertoa vierailleen itsestään mitään. Pahimmillaan se voi myös olla kuori todelliselle kaaokselle.

Ehdottomasti viihdyn parhaiten sellaisten ihmisten kanssa, joiden olohuone on perheen koti. He eivät peittele tai salaile vaan uskaltavat näyttää, minkälaisia ovat.

Sivistyneessä perheessä ei nimenomaan ole kirjahyllyä olohuoneessa. Sitä varten on joku muu huone. Junttia pitää kirjahyllyä olohuoneessa!

Meillä on kirjahylly työhuoneessa! Auttaako se asiaa?

Meillä ei ole kirjahyllyä. Halutaan pitää yksinkertainen, helposti siivottava koti. Kirjat vaan olisivat pölyyntymässä. Tietokonehuoneessa on kaappi kirjoja varten. Kirjastosta käyn lainaamassa.

On kirjahylly olkkarissa. mutta mitä Se kertoo jos on sekaisin sarjakuvat, dekkarit romaanit ja klassikot ja hillitön liuta keittokirjoja

Meillä luetaan ihan mahdottoman paljon. Jos meillä olisi tapana ostaa kirjoja, niihin uppoaisi viikossa enemmän rahaa kuin ruokaan. Asuntokin kävisi ahtaaksi aika nopeasti. Onneksi on kirjasto.

Ne vähät kirjat, joita ostamme, ovat yleensä työhön liittyvää. Siksi luontevampi sijoituspaikka kirjahyllylle on työhuone.

Meillä on erikseen kirjasto/työhuone, missä kirjahyllyt ja lukunurkkaus ovat :)

Ja ollaan korkeakoulutettu lapseton pariskunta maaseudulta.