Erityisherkät ihmiset kertokaa itsestänne

Ei kai tässä kukaan mitään diagnooseja olekaan tämän pohjalta tekemässä. Eihän tuo todellakaan ole mikään tieteellisesti validi termi, mutta onko sillä väliäkään, jos näin moni kuitenkin kokee saaneensa tästä keittiöpsykologisesta määrittelystä apua? Kerrankin näistä luonteenpiirteistä puhutaan, herkkyyden piirteitä tunnistetaan ja niistä puhutaan hyväksyvästi. Musta tää on todella tervetullutta keskustelua kaiken tän sosiaalisuuden ja suorituskeskeisyyden ihannoinnin keskellä.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:41"]Mitään "erityisherkkyyttä" ei ole olemassakaan. Tämä aihe on keskusteltu sata kertaa läpi, joten riittää jo.
[/quote]

Tätä kommenttia etsin. Aivan.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:43"]

Tuossa linkki, http://www.anna.fi/hyva-olo/testaa-oletko-erityisherkka/  Löysin muitakin testiä ja sain kaikista isot pistemäärät, eli sen mukaan ainaki olisin erityisherkkä. Minulla se ilmenee niin että minulla on niinkuin "kuudes aisti". Vaistoan ihmisten tunnetiloja tosi herkästi. Luulen tietäväni mitä pohjimmiltaan tarkoittaa, vaikka ihminen peittelisi sitä. Monesti muutenkin aavistan asioita, jotenkin vain tiedän, vaikka minulle sitä ei ole kerrottu. Jälkeenpäin saan useasti sanoa miehelleni että mitäs minä sanoin, tiesinhän tämän. Nään myös joskus enneunia. En kestä kovaa hälinää, isoja ihmisjoukkoja. En kestä kirkkaita mainosvaloja, stressaannun niin sanotusti kaikesta "ylimääräisestä". Käyn kaupassakin silloin kun tiedän siellä olevan hiljaista. Pohdiskelen paljon asioita, mietin tarkotuksia, ja kyllä, myös joskus jään vatvomaan asioita. Loukkaannun herkästi ja vaivun itsesääliin. En kestä kaltoinkohtelua, en eläinten enkä ihmisten. ilkeät kylmät ihmiset saavat minut joskus voimaan suorastaan pahoin. Minusta aika useat ihmiset tuntuvat tunteettomilta. Joskus joku typerä asia voi saada ihan älyttömät mittasuhteet jos se alkaa vaivaamaan minua. Valvon sen takia sitten öitä ja murehdin. Itken ja liikutun todella herkästi, mutta myös nauran ja iloitsen samalla syvyydellä ja sekin voi saada minut itkemään. Joskus minua hävettää kun juttelen vieraammallekin ihmiselle ja puhun esimerkiksi lapsistani, niin pelkkä arkipäiväinen juttelu omista lapsistani voi tuoda kyyneleet silmiini. Ajattelen että pitävätköhän minua ihan hulluna. Niin rakkaita lapseni vaan ovat minulle. Stressaannun valtavasti kiireen tunteesta, ja muutun täysin toimintakyvyttömäksi jos stressaannun liikaa. Jätän kaiken tekemättä jos on liian kiire, vaikka muuten olenkin tunnollinen ja aikaansaava jos vaan saan tehdä omassa rauhassa. Ihmiset pitävät minua varmasti sosiaalisena, iloisena, positiivisena ja reippaana, mutta todellisuudessa väsyn ihmisten seurasta tosi paljon. Tykkään olla vain omissa oloissani, en kaipaa vieraita ja heti stressaannun jos esim. useampana päivänä peräkkäin meille on tulossa vieraita. Minua on jotenkin kamalasti hävettänyt tämä piirre itsessäni, olen ajatellut että minussa on jotain vikaa, mutta törmätessäni artikkeleihin erityisherkistä ihmisistä jotenkin kolahti että tätäkö se on!!! tv. ap

[/quote]

Tämä voisi olla suoraan kuin omalta näppikseltäni. Ihan joka sana.

Olen nyt 37-vuotias ja vasta pikku hiljaa alan ymmärtää itseäni ja sitä, mikä tuo minulle hyvän ja ehyen olon. Tieto siitä, että mitä luultavimmin olen erityisherkkä, on tuonut suunnattoman helpotuksen. Se on antanut selityksen sille, miksi tietyt asiat ovat olleet minulle niin ylitsepääsemättömän hankalia ja miksi reagoin tiettyihin asioihin tavalla, jota läheiseni eivät aina ymmärrä. Lähitulevaisuudessa joudun tekemään elämässäni isoja valintoja. Uskon, että tämän tiedon avulla onnistun tekemään itselleni parempia ja lempeämpiä valintoja.

Mä olen kummallinen. En tiedä olenko erityisherkkä, sain kyllä tuosta testistä 17 pistettä.

Tarvitsen paljon omaa aikaa. Voin olla sosiaalinen maksimissaan päivän tai pari (esimerkiksi joku risteily), mutta sen jälkeen mun on pakko vain saada olla. Pitkistä sosiaalisista tilanteista mun täytyy päästä "toipumaan", eli esimerkiksi viettää koko päivä kotona uppoutuen johonkin hyvään sarjaan. Sen jälkeen jaksan taas.

En kestä tietynlaisia ääniä tai kosketuksia. En pysty nukkumaan, jos joku koskettaa mua. Herään heti. En voi nukkua, jos kello tikittää. Vaatteiden tulee olla mukavat päällä, jos mikään kiristää mistään niin mun on epämieluisaa olla. Tämän seurauksena en voi keskittyä mihinkään. Mun on myös vaikea pitää hiuksia auki, koska ne tuntuu koko ajan liikkuvan ja olevan tiellä.

Mulla on tosi rikas sisäinen maailma. Mulla on sellainen "mielikuvitusmaailma", johon uppoudun kun on tylsää. Ajattelen asioita muutenkin monelta kantilta, ja olen ihmisenä hyvin ymmärtäväinen. Minulla on paljon ideoita ja ratkaisuehdotuksia ongelmiin.

Osaan filtteröidä hyväntahtoiset ihmiset pahantahtoisista. Erotan narsistiset piirteet todella nopeasti, tosin tämän olen joutunut oppimaan kantapään kautta. Elämänkokemus kasvattanut. Näen usein muiden parisuhteista, että tuleeko ne kestämään vai eikö. Ajattelen monista, että ei tuo noiden homma toimi jos ne ei muuta toimintatapoja. Tähän mennessä kaikki tällaiset pariskunnat ovat eronneet tai niillä on vähintäänkin joku kriisi menossa :D. Aistin tosi herkästi tilanteita, esim. milloin ilmapiiri on aidon iloinen ja milloin se on jotenkin teennäinen. Kun olen iloinen, todella olen iloinen. Kun olen surullinen, olen todella surullinen. Aistin mielialoja myös fyysisesti. Jos minulla on vaikka vatsa sekaisin jonkun psyykkisen syyn takia, osaan heti paikantaa syyn.

En pysty toimimaan jos joku tarkkailee mua. En esimerkiksi pysty selaamaan mitään nettisivuja, jos tiedän jonkun katsovan. Ihan sama olenko henkilökohtaisella sivulla vai enkö, mutta se tieto, että joku katselee.. Voin esiintyä ihmisille, jos esiintymistä ei arvioida. Erilaiset arvioitavat suoritukset ovat kamalia, koska alisuoriudun niissä joka ikinen kerta.

Kaikkein hankalinta mielestäni on tuo sosiaalisesta toiminnasta palautuminen. Pidän ihmisistä ja tykkään sosiaalisista kontakteista, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Alan käymään ylikierroksilla, jos en pääse "palautumaan" tästä ja saa olla välillä rauhassa. 

Tarvittaessa pystyn toimimaan kiireessä ja kiireellisellä aikataululla, mutta se stressaa ja ahdistaa mua todella paljon. En tykkää, jos on paljon pakollista tekemistä. Ajattelen koko ajan, että "kiirekiirekiire apuaaa", vaikka ei oikeasti nyt mikään hengenhätä olisikaan. Tämän takia en enää aikatauluta elämääni niin kamalan tarkasti, en esimerkiksi suunnittele mitään "tänään teen oppariani viisi tuntia, sitten nään kaveria, sitten menen treenaamaan ja sitten jatkan opparin tekoa". Enemmänkin pyrin ajattelemaan, että "tänään teen oppariani niin paljon kuin jaksan, sitten näen kaveria ja katsotaan sen jälkeen, jaksanko lähteä treenaamaan tai tehdä opparia". Minulla täytyy olla siis paljon joustovaraa myös näissä "päänsisäisissä" aikatauluissani ja suunnitelmissani.

Olipa sekava selitys :D

Sain 16 pistettä ja tunnistin itseni erityisherkäksi. Tätä olin odottanutkin. Saatan säikähtää itkemiseen asti, kun olen tiskaamassa ja mieheni tulee halaamaan yllättäen takaapäin. Arvoioin sosiaalisissa tilanteissa koko ajan tunnelmaa, ihmisten tuntemuksia ja tapahtuman kulkua. Itken herkästi liikuttavissa elokuvien tai ohjelmien kohtauksissa ja kyyneleet kipuavat silmiin myös usein muistellessani isovanhempiani, jopa omia vanhempiani, jotka ovat vielä hengissäkin. Itken siis todella usein. No, minkä tälle voi.

Tätä lukiessa kyllä verenpaine nousee. On kyllä länsimaista minäminä ongelmaa. Koko elämä pyörii vaan sen ympärillä että ei minkäännäköistä epämiellyttävää oloa siedetä. Hehkutatte kuinka taiteellisia, herkkiä ja lahjakkaita olette mutta todellisuudessa kaikki vaan pyörii oman navan ympärillä. Ei edes kissa saa nuolla tassujaan rauhassa kun herkkistä niin haittaa. Teidän oikkujen ympärillä joutuu koko perhe ja työpiiri helisemään, mutta itse surutta vaan luokitellaan muut ihmiset "tummiin sieluihin joita ei voi sietää näkökentässä". Se muiden auttaminenkin mitä täällä niin itkette on todellisuudessa sitä että haluatte kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Ja nyt tähänkin joku herkkäsielu vastaa niinkuin 81 teki - siinä tuli erityisherkän kukkasen todellinen luonne kauniisti esiin!

Miksi ei-erityisherkkien pitää tulla kertomaan omia mielipiteitään hyvään ketjuun? Ilmeisesti viestien 80 ja 86 kirjoittajat eivät ymmärrä yhtään, mistä erityisherkkyydessä on kyse.

Kyllä, pahoitan mieleni herkästi, mutta harvoin aiheetta. Ei, en koe olevani itsekäs eikä elämäni pyöri oman napani ympärillä. Itselläni, ja uskon että monella muullakin erityisherkällä, ongelmana on ennemminkin se, että on liian kiltti ja pyrkii miellyttämään muita.

Täällä yksi erityisherkkä ihminen. Suurimpiin oireisiin kuuluu todella vahva tunneherkkyys, oli tunne mikä tahansa. Suutun, itken, iloitsen, pelkään hyvin voimakkaasti. Kaikki aistini ovat myös hyvin voimakkaita, ja tämä aiheuttaa paljon ongelmia elämässäni. Esimerkiksi buranankin ottaminen tuntuu todella pahalta sen pahan maun vuoksi. Joskus pelkkä kosketuskin tuntuu sattuvan, kovat äänet ahdistavat... 
Stressaannun helposti. Jos teen virheen, kiusaan itseäni siitä vuosikausia. Pelkään sosiaalisia tilanteita... 

Erityisherkkänä ihmisenä eläminen on todella rankkaa, ja antaisin mitä vain että voisin olla normaali. Kuvaamani asiat eivät ehkä kuulosta kovin pahoilta, mutta ne varjostavat elämääni todella syvästi. 

88, kuulostaa niin tutulta. Monesti olen itsekin ajatellut, että "tavallisena" olisi helpompaa, mutta hyvinä hetkinä en vaihtaisi tätä lahjaa mihinkään. Itseäni on helpottanut suuresti se, että olen opetellut hyväksymään itseni tällaisena kuin olen. En voi itseäni väkisin muuttaa kovemmaksi, enkä sitä loppujen lopuksi toivoisikaan, joten paras on varmaan yrittää nauttia elämästään sellaisena kuin on.

Täällä myös yksi! Tunnistan itseni aivan täysin näistä kirjoituksista, testistä tuli 22 pistettä. Minä näen tämän ominaisuuden enemmän voimavarana kuin haittana, mutta tiettyä järjestelyä kyllä vaatii, että elämästä saa edes siedettävää, mukavasta nyt puhumattakaan. Nykymaailma kun tuntuu menevän aivan toiseen suuntaan ja arvostavan päinvastaisia ominaisuuksia. Myös ainakin toinen lapseni taitaa olla erityisherkkä. Hänen takiaan olen paljon enemmän huolissani kuin itseni.

Tällä hetkellä stressaa eniten ajatus työelämästä. Olen ensin opiskellut pitkään ja sitten ollut vuosia kotona lasten kanssa, enkä tiedä osaanko enää ollenkaan sopeutua työelämään. Kahdeksan tunnin työpäivät ovat itselleni liian pitkiä, osittain herkkyyden ja osittain erään kroonisen sairauden takia, mutta lyhyempää päivää tai kevyempää työtä on hankala löytää. Miten te muut selviätte työelämässä?

Rakkaat ihmiset lukekaa nyt niitä omia viestejänne - siinä on vaan sitä minäminäminä jankkausta ja omien tunteiden ja tuntemusten ja fiilisten mässytystä. Ei sanaakaan siitä miten muut perheenjäsenet joutuvat sietämään kun äiti on niin herkkä! te olette ihan sokeita sille kuinka itsekeskeistä ja itsekästä tuollainen on. Ette te mitään uhreja ole, vaan vallankäyttäjiä. Teidän herkkyydet dominoivat kaikkia teidän läheisiä. Tuleeko yhtään mieleen miltä tuntuu kun kotona ei saa tehdä mitään, ei saa leikkiä, kolistella, lukea kirjaa, hengittää ettei vaan häiritsisi yliherkkää? Jääkö kenenkään muun tunteille tai mielipiteille tilaa kun mielensäpahoittaja alkaa itkemään pienemmästäkin asiasta?

Ai että!

Taas on löydetty uusi kiva termi sille illuusiolle, että tuntee olevansa niin ihanalla tavalla erilainen kuin kaikki muut!

Onnea kaikille! Ei tarvitse enää funtsaa, miten erityinen oinas on verrattuna rapuun, nyt voi sanoa olevansa ERITYISHERKKÄ ja sille on ihan oma pikku testikin!!!!! Vooooooooo, ihanaa!

vinkki:

kaikilla, KAIKILLA ihmisillä on noita teidän mainitsemianne "oireita". Joka vitun valopää tällä planeetalla luulee aistivansa muiden tuntemuksia paremmin kuin muut ja olevansa salaa vähän fiksumpi, herkempi ja blaa bllaa. Oireen oikea nimi on harha omasta erityisyydestä, hyvinkin paljon sukulainen omahyväisyyden ja narsismin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:32"]

Tätä lukiessa kyllä verenpaine nousee. On kyllä länsimaista minäminä ongelmaa. Koko elämä pyörii vaan sen ympärillä että ei minkäännäköistä epämiellyttävää oloa siedetä. Hehkutatte kuinka taiteellisia, herkkiä ja lahjakkaita olette mutta todellisuudessa kaikki vaan pyörii oman navan ympärillä. Ei edes kissa saa nuolla tassujaan rauhassa kun herkkistä niin haittaa. Teidän oikkujen ympärillä joutuu koko perhe ja työpiiri helisemään, mutta itse surutta vaan luokitellaan muut ihmiset "tummiin sieluihin joita ei voi sietää näkökentässä". Se muiden auttaminenkin mitä täällä niin itkette on todellisuudessa sitä että haluatte kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Ja nyt tähänkin joku herkkäsielu vastaa niinkuin 81 teki - siinä tuli erityisherkän kukkasen todellinen luonne kauniisti esiin!

[/quote]

Se on katsos hyvä arvostella sellaista elämää, mistä ei tiedä yhtään mitään. Jos et ole tällaista kokenut, et tiedä miten paljon tällaisen kokeminen oikeasti hankaloittaa elämää. Millä tavoin teitä häiritsee, että jotkut voivat tarvita vertaistukea ja puhua tällaisista asioista? Itsellä todettu paniikkihäiriö ja siihen päälle juurikin tuo erityisherkkyys. Elämä ei ole todellakaan ollut ruusuilla tanssimista. Kokeile joskus astua toisen saappaisiin. 

Helpottavaa huomata, etten ole ainoa "niuho ja yliherkkä vatipää"! Jos voisin, todellakin luopuisin näistä ominaisuuksista! En kestä loukkauksia, jään vatvomaan kuulemiani kommentteja jotka koskevat minua (negatiivisia), itken ja nauran helposti. Huomaan myös toisten ihmisten fiilikset ja suhteet helposti. En kestä meteliä, en ylimääräisiä hajuja tai muita aistimuksia.

Tälläkin hetkellä vatvon ystäväni tölväisyä, jota hän tuskin edes tarkoitti pahalla. Lisäksi stressaan, ja se on lamauttanut täysin kaiken tekemisen.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:09"]

Rakkaat ihmiset lukekaa nyt niitä omia viestejänne - siinä on vaan sitä minäminäminä jankkausta ja omien tunteiden ja tuntemusten ja fiilisten mässytystä. Ei sanaakaan siitä miten muut perheenjäsenet joutuvat sietämään kun äiti on niin herkkä! te olette ihan sokeita sille kuinka itsekeskeistä ja itsekästä tuollainen on. Ette te mitään uhreja ole, vaan vallankäyttäjiä. Teidän herkkyydet dominoivat kaikkia teidän läheisiä. Tuleeko yhtään mieleen miltä tuntuu kun kotona ei saa tehdä mitään, ei saa leikkiä, kolistella, lukea kirjaa, hengittää ettei vaan häiritsisi yliherkkää? Jääkö kenenkään muun tunteille tai mielipiteille tilaa kun mielensäpahoittaja alkaa itkemään pienemmästäkin asiasta?

[/quote]

Mistä teit tällaisen johtopäätöksen että erityisherkät vain käyttävät valtaa tai kieltävät lapsia kolistelemasta ettei häiritsisi? Mistä teit johtopäätöksen, että erityisherkät VAATIVAT muita toimimaan heidän mukaansa? Mun herkkyyteni ei vaikuta läheisiini millään tavalla. Kyllä, kolinat sun muut tuntuu todella pahalta, esimerkiksi tuntuu etten kestä tiskatessa kun astiat kolisevat keskenään. Mutta tiskaan silti. Annan läheisteni elää elämäänsä ihan juuri sillä tavalla kuin haluavat. Mikä tässä on itsekästä? En ole koskaan sanonut kenellekään, että heidän pitäisi muuttaa tapojaan että mun olisi helpompi olla. Mikä siinä on itsekästä? Mikä siis tunteissani dominoi muita? Herkkyyteni ei näy päällepäin muuten, kuin että itken helpommin, nauran helpommin. Ei muut huomaa sitä, miltä minusta tuntuu äänet yms.

95 jatkaa. Kyllä, jää muiden tunteille tilaa. Vaikka itse koen tunteeni voimakkaina, se ei ole muilta pois millään tavalla. Yhä pystyn kuuntelemaan mieheni iloja ja suruja. Pystyn jakamaan lapseni tunnemyrskyt. Siinä tämä itseasiassa on hyvä, että pystyn helpommin samaistumaan muiden tunteisiin, jolloin pystyn olemaan hyvin läsnä ja tukemaan. 

F60.0 Huomionhakuinen persoonallisuus

F60.5 Vaativa persoonallisuus

F60.6 Estynyt persoonallisuus

Tässä näitä erityisherkkiä teille.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:45"]

F60.0 Huomionhakuinen persoonallisuus

F60.5 Vaativa persoonallisuus

F60.6 Estynyt persoonallisuus

Tässä näitä erityisherkkiä teille.

[/quote]

Okei, perustele. Miten erityisherkkä on huomiohakuinen, estynyt tai vaativa? 

Kaipaan ajoittain hiljentymistä ja yksinoloa.

Olen lukenut tätä ketjua läpi ja tunnistan joitakin erityisherkän ominaisuuksista itsellänikin. Olen aina ihmetellyt, miksi en kestä montaa menoa tai tapahtumaa yhden päivän aikana. Stressannut heti, jos päivääni kuuluu enemmän kuin yksi meno. Tuntuu heti olevan kiire. 

En myöskään jaksa tavata kuin yhden ystävän kerrallaan esim kahvittelun merkeissä. 

Stressaannun, jos joku/jotkut tarvitsevat minua jatkuvasti. Jos siis joudun keskittymään monen ihmisen tarpeisiin yhtä aikaa.

Minun on vaikeaa nukkua toisen ihmisen kanssa samassa sängyssä. Haluan oman tilan sängyssä, enkä halua, että toisen ihmisen keho koskettaa minun kehoani nukkuessani.

Vaadin hiljaisuuden, jotta voin alkaa nukkua iltaisin. Käytänkin korvatulppia, jotteivät lasten äänet kuuluisi. 

Aistin ja imen toisten tunnetilat. Ärsyynnyn niistä helposti.

N40+