Erityisherkät ihmiset kertokaa itsestänne

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:39"]On siis muitakin! Kaikki läheiseni ihmettelevät aistiyliherkkyyttäni. Kovat äänet ovat todella ahdistavia ja kuulen aika lailla kaiken sellaisenkin mihin muut eivät kiinnitä mitään huomiota. Herään mm. öisin siihen kun kissa pesee itseään vaikka se tapahtuisi olohuoneessa... Vaatekaupoissa ärsyynnyn taustamusiikista.

Myös voimakkaat hajut ovat nounou, sekä väärän tuntuiset vaatteet - lakanat on pakko silittää.

Oman tilan tarve on todella suuri. Työpäivän jälkeen olen poikki henkisesti oltuani ihmisten kanssa ja hälinän keskellä 8 h. Väsyn myös ystävien tapaamisesta enkä ole kovinkaan aktiivinen lähtemään minnekään.

Herkistyn kuin nappia painamalla milloin mistäkin. Kotona asuessani äitini ihmetteli miksi itken katsoessani telkkaria. Väkivaltaiset leffat/sarjat aiheuttavat sen sijaan jopa fyysistä pahoinvointia.

Aistin ihmisten mielialat ja keskinäiset jännitteet joskus turhankin herkästi. Onhan näitä :)

[/quote]Aika turvallinen lapsuus, mutta olen aivan todella erityisherkkä ja samoin on tyttäreni ja yksi lapsenlapsi.

Olen samanlainen. Hajut ja äänet on pahimpia, varsinkin jossain bussissa! Apua! Ja töiden sekä omien lasten jälkeen en enää jaksa tavata ystäviä.. Lapsiperhearki on todella raskasta kaiken metelin vuoksi. Ja tuo on ehkä pahin, että aistin muiden tunnetilat liian herkästi ja yritän sitten miellyttää..

Mielenkiinnosta kysyn, onko teillä ollut vakaa ja turvallinen lapsuus?

[/quote]

Sain tosta 18pistettä.

Ei sillä, olen kyllä aina tiedostanut että olen herkkistyyppi. Mietin ja analysoin paljon ihmisten käytöstä vielä jälkikäteenkin, ahdistun jos on kova kiire tai on tilanne jossa pitää ns. esittää jotain tai tehdä jotain ikäänkuin näytiksi muille (vaikka työssäoppimisten näytöt), Nykyään kovat äänetkin on alkanu tuomaan tukalaa tunnetta.
Olen kyllä hyvin hyvin todenäköisesti myös epävakaan persoonallisuushäiriön omaava, sekin kai vaikuttaa tai aiheuttaa tämmöstä herkkyyttä, en tiiä...
Olen myös hyvin kipuherkkä, esim. hammaslääkärini aivan hämmästyi kun melkein itkin tuskasta kun hän ronkki hammaskivea ikenen alta vaikka mulle laitettiin ennen sitä pintapuudutekin. Silti teki kipeetä. :P Toisaalta myös aiheutan itselleni kipua joskus mielelläni (nojoo, olen välillä itsetuhoinen), itseaiheutettuna tai seksin yhteydessä kipu on miellyttävää ja siitä saa jonkinlaista energiaakin. Toisaalta näiden juttujen jälkeen myös reagoin kaikkeen vahvasti ja usein tuntuu kuin "täristyttäisi" ja palelisi ihan pikkujutuista.
Kestän meteliä ja kovia ääniä siis kyllä vaikken niistä suuresti nauti, mutta kovin meluisan paikan tai lapsenvahdintaillan jäljiltä olen paljon uupuneempi kuin yleensä ja menee aikaa palautumiselle.
Ennen olin tosi riippuvainen ihmisseurasta, teini.iän jälkeen olen oppinut nauttimaan yksinolostakin vaikka olen varsin ihmisläheinen muuten. Mutta nykyään ei jaksa liian pitkää aikaa seuraa vaan haluaa ns. välillä omiin oloihin kotiin, olemaan ja rentoutumaan.
Nojoo nyt oli kyl tosi sekavaa ja poukkoilevaa tää tekstini, ei jaksa nyt miettii tätä niin kauheen tarkkaan.

Minäkin tarvitsen tilaa ympärilleni. Nyt asumme omakotitalossa, jossa voi vetäytyä omiin oloihin. Aiemmissa asunnoissa ei tilaa ole ollut niin paljoa ja kieltämättä koin stressaavana, kun mieheni oli paljon yhtä aikaa kotona kanssani. Hän on siis aina ollut vuorotyössä, mutta yhteen aikaan teki opintoja päivisin ja oli aina illat kotona.. Nytkin jos hänellä on lomaa tms, enkä saa iltaisin edes sitä vähäistä "omaa" aikaa lasten mentyä nukkumaan niin stressaannun. En tarvitse tätä välttämättä joka ilta, mutta joka toinen- joka kolmas. Todella kummallista ja olen kokenut tämän sellaisena tabuna, etten ole miehellekään voinut sanoa.. "En nyt oikein jaksa tuota sun läsnäoloa." Se oman ajan tarve on sellaista, että en kestä sen toisen läsnäoloa, en minkäänlaisia odotuksia, että pitäisi olla jotenkin vuorovaikutuksessa, en kestä kosketustakaan silloin kun tarvitsen aikaa latautua. Toisten odotukset imee elämänvoimat musta joskus. Mies silittää joskus posken/kautta korvan päältä kun halaa, se tuntuu kauhealta kun korvaan "kahisee". Minun on myös vaikea nukkua hänen vieressä, jotenkin se energia huokuu hänestä minun ylleni, enkä saa unta.

Olen marttyyri, mutta en omasta tahdosta. En vain osaa sanoa ei tai minä en nyt jaksa, autan toisia ja annan miehen mennä menojaan ja hoidan lapsia, koska en henno kieltää mitään. Mutta saatan sitten olla alakuloinen ja surullinen, kun en osaa vaatia omaa aikaa. Enemmän olen alkanut nykyisin huolehtia omasta jaksamisesta ja koen, että kun voin hyvin perhe ympärilläni voi hyvin. Välillä olen ollut huolissani, kun olen itkeskellyt ja ollut surullinen, että jääkö lapsille jotain traumoja.

En koe, että olisin erityisen itsekäs. Olen itse nahoissani kärsinyt kaikki nämä tunteet koko elämäni. Ulospäin näkynyt lähinnä ajoittainen surullisuus kaikesta, omasta outoudesta. Kyllä lapset meillä mekastaa ja välillä musat soi kovalla, vaikka tuntuu epämiellyttävältä. Mieheni on kyllä oppinut tuntemaan minut ja kääntää musan usein pois kun tulen kotiin. Perheessä ja parisuhteessa nyt on vain tehtävä kompromisseja, ei erityisherkän tarvitse olla ainoa joka niitä tekee. Ja on miehenikin ajoittain itsekäs omien asioidensa suhteen. Ja lapset, no ne nyt vain on niin minä minä minä - vaiheessa eikä niiltä muuta voi kovin vielä vaatiakaan ;).

Monia asia elämässäni on selittynyt, kun kuulin tästä erityisherkkyydestä. Olen ymmärtänyt, että erityisherkkyys on hermojärjestelmässä, synnynnäisenä ominaisuutena. Erityisherkkyys ei ole mielenterveydellinen "ongelma", vaikka voi niitä varmaan aiheuttaa jos ei ole armollinen ja hyväksyvä itseään kohtaan. Korjatkaa joku jos olen väärässä?

Ei herkkyys mitään mielenterveyden ongelmia voi 'aiheuttaa' mutta voihan olla sellaisia rajatapauksia joiden herkkyys vaikuttaa toimintakykyyn niin paljon että kyseessä on mielenterveyden ongelma. Netissä näkemässäni videossa kaksi haastattelussa ollutta naista sanoivat että erityisherkkyys on _vielä_ epämääräinen käsite, olen sitä mieltä että se on ja tulee olemaan epämääräinen käsite edelleenkin koska se on vain kategoria jonka alle on sullottu monenlaisia herkkyyksiä ja näköjään jopa persoonallisuuden ominaisuuksia. Mitään diagnostista painoarvoa sillä ei ole, koska se perustuu henkilön omaan arvioon.

Toivottavasti tästä erityisherkkyydestä ei tule ihmisille uutta keppihevosta johon vedotaan aina kun pitäisi tehdä jotain. 'En mä voi, mä olen erityisherkkä'. Olen itsekin herkkä mutta varmaan sen verran introvertti myös, ettei minua huvita mennä jakamaan asiaa johonkin vertaistukiryhmään tai muutenkaan sitä julkisesti kailottaa. Ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä että erityisherkkyydellä pitäisi perustella tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. 

Miten yleistä tällainen on? Tein oman ketjun aiheesta ennen tämän löytämistä, mutta tyypilliset lähiö-wt av mammat heittivät itsensä volttiin aiheen edessä kun oma kapasiteettikyky ei riittänyt käsittelemään aihetta.

Minulle juuri tämä ammatinvalinta on suuri mysteeri. Tunnen suurta ristiriitaa. Toisaalta vahvuuteni on se, että ymmärrän hyvin ihmisiä ja ihmisyyttä, on helppo eläytyä. Ihmismielen ja elämän ilmilöt kiinnostavat minua ylivoimaisesti eniten. Tunnen halua auttaa ja tukea ihmisiä. Empatia, kärsivällisyys ja tarkkanäköisyys ovat usein auttaneet minua erilaisissa tilanteissa. 

Mutta...

Samaan aikaan tajuan, että en kestä määräänsä enempää ihmiskohtaloita enkä ihmisiäkään. Väsyn. Pelkään, että käy juuri niin kuin kuvasit edellä tilannettasi sairaanhoitajan työssä. Nytkin kun tuli esille tämä Kuopion lapsisurma, niin se pyörii tosi paljon mielessä. Eilen kun kaupassa näin saman ikäisiä lapsia, oli täysi työ pidätellä itkua, niin pahalta tuntui. Miten siis pystyn auttamaan muita kun itse olen näin heiveröinen. Haluaisin, mutta pelkään voimien loppumista ja se tuntuu tosi pahalta.

Tällä hetkellä olen toimistotyyppisessä työssä. Psyyke ei kuormitu, mutta tunnen ammottavaa tyhjyyttä, ajoittain kehnoa motivaatiota sekä surua siitä, että erityinen kykyni tulla toimeen ihmisten kanssa ja haluni ihmistyöhön, menee tyystin hukkaan. Se on todella suuri suru minulle.

Vielä terminologiasta. Tuo sana Erityisherkkä johtaa tosiaan siinä mielessä harhaan, ettei kyse ole sinänsä mistään erityisihmisistä, joita pitäisi kohdella jotenkin erityisesti (näin täälläkin jotkut näyttävät kritiikistä päätelleen ymmärtäneen). En keksi parempaakaan sanaa tähän hätään, mutta mistään erityiskohtelun tarpeesta ei tässä ole kyse. Pahimmillaan kuitenkin lamauttavasta tuskasta, jota kokee maailman kärsimyksen takia.

Hei sinulle, joka mietit parisuhdetta erityisherkän kanssa!

Itse ajattelen, että erityisherkkyyden ja loukkaantumisherkkyyden välille ei voi vetää automaattisesti yhtäläisyysmerkkiä. Tietysti herkkävaistoinen ihminen saattaa helpommin kiinnittää huomiota äänensävyihin yms. ja loukkaantua semmoisesta, mitä joku toinen ei edes huomaisi.

Olen kokenut itseni vahvasti tämän EH piirteistön omaavaksi eli sikäli puhun kokemuksesta. Minusta kumppanillasi on kasvunpaikka. Herkkävaistoisen on minusta oman itsensä kannalta hyvä oppia suodattamaan asioita sekä edes hivenen kovettaa itseään. Koska itsehän siitä melkein eniten kärsii jos tuohtuu liian helposti. Tietysti läheisetkin. Onko kumppanisi kanssa helppo keskustella tästä piirteestä hänessä? 

Oli ihminen millaisella piirteistöllä tai reagointitavalla hyvänsä varustettu, minusta eräitä tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisessä on suhteellisuudentaju ja kyky joustaa. Se, että osaa nähdä itsensä edes välillä toisten silmin ja että voi myös nauraa itselleen. Itse olen saanut merkittävää helpotusta siitä, että olen tajunnut, että kaikkiin taisteluihin ei tarvitse lähteä mukaan vaan kannattaa valita.

Me olemme puolisoni kanssa molemmat vähän herkkiksiä. Painotankin hänelle usein, että pidä mielessäsi, että haluan sinulle aina hyvää. Vaikka joku yksittäinen tilanne tuntuisikin hänestä loukkaavalta, voi hän ainakin yrittää  suhteuttaa reaktionsa siihen, että en tahallani halua aiheuttaa hänelle loukkaantumisen tunnetta. 

Vielä tuosta mistä aloitin. Usein olen kokenut, että erityisherkät nimen omaan kätkevät oman loukkaantumisensa ja nielevät liikaa. Itsekin taidan olla sitä sorttia. Oma haasteeni on, että oppisin avaamaan omaa ajatuskulkuani enemmän. Siten toistenkin on helpompi ymmärtää toimintaani.

Viisautta tilanteen selvittelyyn!

Kiitos AP:lle aloituksesta, selvitti paljon elämääni :)
HS-testi 19/23
Tästä aion ottaa enemmän selvää.. :)

En voi sietää syömisen ääniä (pureskelu, mässytys, nielaisu). Kiinnitän huomiota ihan kaikenlaisiin ääniin. Olen kohta sairauslomalla tai työkyvytön työkaverin näppäimistön hakkaamisen vuoksi, en voi kestää näppäimistön naputtelua ja hiiren naksuttelua 8 h / päivä. Meillä on makuuhuoneessa pimennysverhot, en voi nääs nukkua valoisassa. Aistin ympärillä olevan "tunnelman" sekunneissa, siis yleensä kiristävän ja negatiivisen ja ahdistun siitä. Ahdistus jyllää rintakehän kohdalla sekä vatsassa. Onhan niitä muitakin, ei nyt vaan tuu mieleen, ne on jokapäiväistä elämää vain. Aloitin joogan, toivon siitä olevan apua keskittymiseen. Etten kokoajan kuuntelis jotakin :D Kaikenlainen musiikki on sopivaa, koska se on loogista. Pidän alkoholista, koska huppelissa olen "tavallisempi", mutta joo, koukussa ollaan känniin..

Se tosiaan paistaa läpi, että yksitäinen ihminen ei sinua kiinnosta. En tiedä kuinka moni täällä mieltää erityisherkkyyden kohdallaan diagnoosiksi. En usko, että kovin moni. Miksi juutut siihen koko ajan? Moni täällä keskustelevista on varmasti pitkään ihmetellyt itseään ja kamppaillut tiettyjen asioiden kanssa. Sitten aletaan puhua erityisherkkyydestä, ja nämä ihmiset ymmärtävät, että tässä on juuri jotain siitä, mitä olen yrittänyt itsessäni ymmärtää, ja jotain siitä miksi minut aina ymmärretään väärin. On hienoa saada nimi asialle, joka on ollut nimetön ja kasvoton, epämääräinen. Ei kukaan täällä juutu termiin tai diagnoosiin tai väitä tietävänsä enemmän kuin psykologian ammattilaiset. EH vain on hyvä koonti sille mitä moni kokee. Ei ihmistä silloin kiinnosta sen tieteellinen pätevyys. Tietysti mitä lukeneempi ihminen on, sitä paremmin hän ymmärtää käsitteen epämääräisyyden sekä sen, että ihmisiä ei voi kovin helposti tässä asiassa laittaa tarkkarajaisiin ryhmiin ja, että ihmismieli on monimutkainen jne....Ymmärrätkö nyt päivänselvän asian? Uskon, että suurin osa täällä menisi psykologin vastaanotolle ihan avoimin mielin ilman mitään linnoittautumista "itsediagnoosiin".

Ja kyllä, on loukkaavaa, että tulet besserwisser-asenteella tänne paimentamaan ihmisiä, jotka ovat täällä etsimässä itseymmärrystä. Jos tämä asia sinua niin vaivaa, miksi et herättänyt asiallista keskustelua ja jakanut tietoasi ystävälliseen sävyn. Siten se menee myös paremmin perille. Oikeasti aiheesta olisi ollut kiinnostavaa keskustella, koska olet alan ihminen ja sinulla varmasti on tietoa enemmän kuin tavallisella tallaajalla. Olisi esim. ollut kiinnostavaa keskustella siitä, mitä mieltä olet tästä psykologi Heli Heiskasesta, joka on ollut äänitorvena EH piirteistön puolesta? Hänhän on sanonut olevansa itsekin tämmöinen EH. Osaatko sanoa miten häneen psykologi yhteisössä suhtaudutaan?

229, ystävällisesti, olet niin väärällä alalla. On vaikea kuvitella että tuolla asenteella pystyy millään tekemään menestyksellistä tutkimusta nimenomaan psykologian alalla. Tai ehkä se on mahdollista jos ihan vaan jotain neurobiologiaa tutkitaan, mutta onko se psykologin tutkimuskenttä, tuskin.

En mielestäni haukkunut sinua. Yhtälailla tulit aiheuttamaan tänne negatiivista ilmapiiriä.

Miksi et voinut olla puuttumatta? Pidätkö meitä jotenkin tyhmänä, ja koit tarvetta tulla nostamaan itsesi ja lukeneisuutesi jalustalle?
Koit tulevan ammattisi puolesta oikeutetuksi tulla sanelemaan mitä saamme tuntea?

Edelleen haluan tietää, mitä SINÄ nyt HYÖDYIT tästä?
Mitä HAITTAA siitä SINULLE on, jos moni ihminen on kokenut tämän EH:n määritelmän auttavan itseään?

Minä koen positiivisen käänteen elämässäni ja sinä tulet pilaamaan sen viisasteluillasi.

Hei, älkää liikaa höykkyyttäkö tätä tulevaa psykologian tutkijaa. On hänellä pointti, vaikka aika kehnosti keskustelun avasikin. Hän katsoo asiaa oman alansa sisältä. Tutkijoita aina ärsyttää kaikenlainen epätäsmällisyys. Totta, EH jos mikä on epätäsmällistä, mutta sitä ei kukaan täällä kiistä, kaikki vain ovat onnellisia siitä, että ovat oppineet sen myötä ymmärtmään itseään paremmin. Erilainen tulokulma asiaan tässä varmaan hämää.

Neurologia muuten kuuluu hyvin läheisesti ja oleellisesti psykologian tutkimusaloihin.

Koitetaanko päästä taas asialliselle linjalle tässä keskustelussa?:D Puhalletaan yhteen hiileen;)

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 20:54"]

Mahtaako psykologin ammattia harjoittavan (tai tutkivan) ihmisen keskeisin kysymys asiakastyössä olla: "Mitä teen kun jengillä on väärä käsitys psykologiasta?"

Tuostako lähtökohdasta käsin asiakkaita hoidetaan?

Huomaan, että olet tuohtunut: puhut paskan tuputtamisesta ja mitätöit myös epäsuorasti ihmisten uskonnollisia kokemuksia. Elämä usein opettaa ihmistä.

[/quote]

Joo. Esimerkiksi käsitettä läheisriippuvainen ei löydy mistään tautiluokituksista, mutta se on ihan taatusti paljon hyödyllisempi käsite ihmisten kanssa toimiessa kuin tautiluokitus, koska se sanoittaa konkretian tasolla jotain mikä on tapahtunut ihmisen elämässä.

Tunsitko sinä, psykologiksi opiskeleva, nyt suurta tarvetta ja ilmeistä tyydytyksen tunnetta, kun pääsit pätemään tänne tutkimuksista ja puhumaan hienoilla sanoilla? Ihan vaan sivusta seuranneena vaikutat aika tyhmältä ollaksesi lukenut. Älykkyyttä, kun on monenlaista.

Täällä niin moni on vain ollut kiitollinen, että on saanut selityksen käytökselleen/tuntemuksilleen. Jos jotain asiaa ei ole tutkittu (vielä?) sulkeeko se sen pois?
Miksi tuntuu, ettet anna edes mahdollisuutta? Tai ole tulevana ammattilaisena kiinnostunut tästä ja ehkä haluaisit tietää siitä lisää?

Onhan se totta, että se voi olla SINUN pussistasi pois, kun teemme näitä "typeriä google diagnooseja" ja saamme apua -ilman ammattilaista.
Itse kun olen harkinnut noiden "erikoisten" luonteenpiirteitteni takia ammattiapua, josta yleensä seuraa mielialalääkitys.
Tämän typerän "google diagnoosin" takia, voi olla etten tarvitsekaan niitä, kun ymmärrän nyt paremmin itseäni ja käytöstäni.

Mitä haittaa siitä sinulle on?

Tätä peppukipeyden määrää..

227, läheisriippuvaisella psykologiassa käsitetään yleensä turvattomasti kiintyvän ihmisen epäterveestä kiintymyssuhdemallista.

228, miksi sinä yrität loukata minua? Loukkasinko minä sinua kertomalla tosiasioita? Erityisherkkyyttä on tutkittu paljonkin, se on käsitteenä pulpahdellut pinnalle jo 1990-luvulta alkaen, joten sitä on yksi jos toinenkin tutkija tutkinut - tuloksetta. Voitte aivan vapaasti tehdä Google-diagnoosejanne mutta turha tulla minulle itkemään kun itseannettu erityisherkkyysdiagnoosi ei olekaan ihmelääke sosiaalisten tilanteiden pelkoon tai muihin mahdollisiin komplikaatioihin. En edelleenkään aio työskennellä psykologina joten minulle on aivan sama mihin uskotte, kunhan ajattelin valaista teitä siitä, että uskotte todella heikoilla kantimilla olevaan teoriaan. Hauskaa on se, minkälaisen paskamyrskyn tämä on saanut aikaan. Minä olen psykologian maisteriopiskelija, minun työni tulee olemaan tutkia näitä teidän huuhaaväitteitänne joten keksikää ihmeessä lisää, raha teidän hyväuskoisuudestanne sataa omaan laariin, kun huuhaadiagnoosien tutkimukselle on kysyntää.

Joku tuolla mainitsi, että olen epäkelpo psykologi. Jos olisit lukenut viestini, tietäisit että en aio edes työskennellä psykologina koska suoraan sanottuna yksittäiset ihmiset eivät kiinnosta minua. Painotun tutkimuspuolelle.

Niin, ja tuo uskontoviestin kirjoittaja en ollut minä. Minua ei kiinnosta uskotko Jumalaan vai Allahiin vai lentävään spagettimonsteriin, ei ole minun huolenaiheeni.

Mitään "erityisherkkyyttä" ei ole olemassakaan. Tämä aihe on keskusteltu sata kertaa läpi, joten riittää jo.

Entäs kun minä puolestani luulen että kaikki ihmiset on erityisen herkkiä. Toiset pystyy tunnistamaan ja näyttämään tunteensa, ja jotkut puolestaan on niinkin herkkiä että joutuvat ne sivuuttamaan ja peittämään eivätkä niitä voi laisinkaan tunnistaa.

Ihmiset aistivat asioita eri tavalla. Itselläni on esimerkiksi erityisen herkkä hajuaisti, minkä ansioista estimme firmassamme mahdollisen sähköpalon, kun kukaan muu ei haistanut sitä ja minä paikallistin lähteen ilmastointikoneeseen, joka oli ylikuumennut, siinä oli selvä laitevika. Vaikka kuinka olisitte sitä mieltä, ettei ihmisillä voi olla erityisiä herkkyysalueita, tässä on ihan konkreettinen todiste asiasta. Samoin en kestä aurinkoa, iho alkaa punoittaa. Ihan sama mitä on tutkittu, moni ihminen on vieressä nähnyt, että mulla alkaa iho punoittaa auringossa jo hetkessä ja sama keinokuituisten vaatteiden kanssa, allerginen en kuitenkaan millekään ole suoranaisesti. Samoin itkuherkkyyttä on ollut aina, toiset itkevät herkemmin kuin toiset, näin on aina ollut - senhän näkee jokainen, joka on jossain hautajaisissa tai häissä ollut ihan suoraan. Osa ei edes ymmärrä, mistä tässä on kyse. 

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 09:52"]

Ihmiset aistivat asioita eri tavalla. Itselläni on esimerkiksi erityisen herkkä hajuaisti, minkä ansioista estimme firmassamme mahdollisen sähköpalon, kun kukaan muu ei haistanut sitä ja minä paikallistin lähteen ilmastointikoneeseen, joka oli ylikuumennut, siinä oli selvä laitevika. Vaikka kuinka olisitte sitä mieltä, ettei ihmisillä voi olla erityisiä herkkyysalueita, tässä on ihan konkreettinen todiste asiasta. Samoin en kestä aurinkoa, iho alkaa punoittaa. Ihan sama mitä on tutkittu, moni ihminen on vieressä nähnyt, että mulla alkaa iho punoittaa auringossa jo hetkessä ja sama keinokuituisten vaatteiden kanssa, allerginen en kuitenkaan millekään ole suoranaisesti. Samoin itkuherkkyyttä on ollut aina, toiset itkevät herkemmin kuin toiset, näin on aina ollut - senhän näkee jokainen, joka on jossain hautajaisissa tai häissä ollut ihan suoraan. Osa ei edes ymmärrä, mistä tässä on kyse. 

[/quote]

Minullakin on erityisen herkkä hajuaisti, itkenkin kohtalaisen helposti, ja ihoni on herkkä paitsi auringolle kaikelle muullekin. Olen tunteellinen ja aistin helposti toisten tunnetiloja; heidän ajatusmaailmansa sisältöä en siitä huolimatta katso olevani oikeutettu tulkitsemaan. Olen myös meluherkkä.

Sen sijaan en näe kovin hyvin. Olen likinäköinen ja hämäräsokea. Ajattelen että olen myös aika rohkea kun kykenen kohtaamaan syvätkin tunnetilat ja käsittelemään niitä, kun minusta näyttää että moni ei kerta kaikkiaan uskalla mennä tunnetta kohti, vaan talsii asioista yli ja ohi.

Minua pidetään erityisherkkänä ja saan testeissä helposti äärimmäisherkän pisteitä. Mutta silti ajattelen, että muutkin ihmiset ovat sisimmässään samalla lailla herkkiä, jotkut vain peittävät sen.

236