Erityisherkät ihmiset kertokaa itsestänne

Kiitos taas upea kuvaus, joka osui ja upposi ;)

Noin minäkin ajattelisin, siis , että kannattaa haastaa vähän sitä toisen loukkaantumispiirrettä. Eli ikään kuin testata, että onko toinen yhtään halukas/kyvykäs kehittymään asiassa. Olen todennut, että parisuhteessa pärjää parhaiten jos molemmilta löytyy kykyä joustaa sekä aitoa halua kehittyä ihmisenä. Mutta jos toinen täysin lukittautuu ja syyttävä sormi osoittaa aina vain sinua kohti, eikä asioista voi edes keskustella..silloin miettisin tarkkaan jatkanko yhdessä sellaisen ihmisen kanssa.

Osut asian ytimeen sanoessasi, että et voi koko elämääsi varoa sanojasi. Olin kolme vuotta suhteessa, jossa toinen vähän väliä loukkaantui sanomisistani, ymmärsi siis jotenkin väärin. Tilanteet tulivat minulle useimmiten täytenä yllätyksenä. Tietysti aloin varomaan. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että suhde oli alkanut muuttaa minua liikaa. En voinut enää olla oma itseni ja väsyin varuillaan oloon. 

Tuo suhde opetti minulle kuitenkin sen, että en halua tehdä kenellekään toiselle samaa. Niin inhottavaa on olla varpaillaan ja yrittää arvailla mistä nyt kiikastaa. Toki saataan edelleen mököttää joskus ja pitää vähän mykkäkouluakin, mutta silloin syy on yleensä toiselle selvillä ja on avoimesti ensin riidelty. Herkästi loukkaantuva osapuoli alkaa helposti hallitsemaan toista omilla tunnetiloillaan. Jokainen tapaus on aina yksilökohtainen ja kukin pari parhaiten itse tietää kannattaako yhteiseloa jatkaa. Tärkeää kumminkin olisi, että se herkemmin loukkaantuva oppisi näkemään sen oman tunnereaktionsa yli, että miltä toisesta tuntuu ja mitä se pahimmillaan voi toiselle tehdä, etenkin herkälle ihmiselle, joka liian helposti alkaa miellyttämään ja muokkaamaan omaa käytöstään toiselle sopivaksi. Ettei se toinen vaan loukkaannu. Aitous häviää. Puhuminen edistää asioita aina siihen suuntaan, johon suhteen on tarkoituskin edestä - yhteiselle tai eri tielle.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 15:54"]

Kysymys erityisherkille: oletteko mukana facebookin erityisherkkien keskusteluryhmissä? Itse olen muutamassa ja ihmettelen suuresti, miten ilkeää menoa niissä on.

[/quote] Tästä syystä en ole edes viitsinyt liittyä.. :/ Arvelinkin että niissä voi olla tuollaista. 

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 15:54"]

Kysymys erityisherkille: oletteko mukana facebookin erityisherkkien keskusteluryhmissä? Itse olen muutamassa ja ihmettelen suuresti, miten ilkeää menoa niissä on.

[/quote]

Mä olen, mutta enemmänkin huvittaa se, millaisiin oireisiin tai asioihin ihmiset liittää erityisherkkyytensä. Jokainen negatiivinen tai outo asia on erityisherkkyyden vika tai sitten erilaisia mielenterveyden ongelmia pistetään erityisherkkyyden syyksi. Tuntuu, että osa herkistä ei ota vastuuta itsestään vaan piiloutuvat tämän "diagnoosin" taakse. Sitä en ymmärrä.

Musta erityisherkkyydessä on paljon mielenkiintoisia piirteitä, jotka auttaa ymmärtämään itseä. Olen tajunnut, miksi poikaystäväni ei ymmärrä, miksi en pysty katsomaan väkivaltaisia tai nopeatempoisia sotaelokuvia tai murehdin välillä toisten ihmisten asioita liiaksi. Saatan myös rasittua jonkun kaverin treffaamisesta niin, että vietän seuraavat kaksi päivää yksin kotona palautumassa.. :)

Täällä yksi erityisherkkä. Hyvä kooste tuo edellinen viesti. Minä väsyn nopeasti ruuhkaisessa, kovaäänisessä ympäristössä. En siedä kovalla pauhaavaa televisiota, astioiden kolisuttelu särkee korvia, en saa nukutuksi valoisassa tilassa tai jos kuulen toisten liikkumisen ääniä. Ruuan käry aiheuttaa huonoa oloa. Opiskellessa oli vaikea keskittyä läksyihin jos kotona oli muita. Huomaan muiden tunnetilat vahvasti ja ne vaikuttavat minuun paljon. Mitähän vielä.. Olen herkkä tuntemaan kipua ja pohdin paljon asioiden merkityksiä, omaa paikkaani maailmassa ja aikaa ennen minua. Itken kaikissa sukujuhlissa! Töissä olen liiankin tunnollinen.

Onko vielä muita? :)

Tutulta kuulostaa :)

Joo ja taas kaikki av-laiset on niin erityisherkkiä! Taidatte oikeasti luulla vähän liikoja itsestänne. On ihan normaalia reagoida asioihin yms.

Mä löysin tämän erityisherkkä-termin juuri. Asioille voi olla niin monta nimeä. En tiedä olenko tällainen erityisherkkä vai onko mulla sosiaalinen fobia. Esim. kauhuelokuvat eivät järkytä mua suuremmin, kovat äänet kyllä ärsyttävät ja kuormittavat. Stressaannun vieraiden ihmisten seurassa ja kaipaan enemmän rutiinia kuin muutosta. Haastavassa asiakaspalvelutyössä paloin loppuun. Tuttujen seurassa kyllä vapaudun enkä koe väsyväni. Paineensietokykyni on surkea.

Ai tämä on tällainen juttu - luulin otsikon "erityisherkkyyden" olevan jotain ihan muuta. Hajuste-, ääni-, valoherkkyyttä, yms. :D

En tiedä herkkyydestäni oikein muuta, mutta jokin vaisto minua ohjaa eritoten historiantutkimuksessa. Tähän mennessä kaikki aavistukseni ovat vieneet minua oikeaan suuntaan, vaikka välttämättä juuri se tietty arvaukseni ei ihan kohdalleen olisi mennytkään. Joskus herään aamulla ja minusta tuntuu varmuudella että "tiedän" jotain, mitä en voi nykyisten tietojeni perusteella mitenkään tietää. Kaivettuani esille uusia tietoja eri lähteistä on tullut ilmi, että "tietoni" oli täysin oikeassa.

Raivostuttavaa kuitenkin on se, kun minulla on tiettyja aavistuksia ja "varmantuntuisia tietoja" joita en voi mitenkään nykytutkimuksen valossa vahvistaa. En tiedä löytyykö niille asioille mistään todisteita, koska tutkin aikakautta monen vuosisadan takaa. Mutta kaikenlaista ihmeellistä olen jo aavistusteni johdattelemana löytänytkin, joten kuka tietää... kenties historiallinen läpimurto on nurkan takana :)

Olen aina ajatellut kyseessä olevan tosiaankin jonkinlainen intuitio vain. Mutta "erityisherkkyys" on ihan kiva termi sekin :D

P.S. Minussa on myös vahvoja AS-piirteitä, joten eivät nämä asiat nyt mitenkään sulje toisiaan pois.

Minuun vaikuttaa niin, että en pystyisi asumaan kaupungissa enkä tekemään töitä työyhteisössä. Olen siis (yksin)yrittäjä maaseudulla.

Mie löysin oman erityisherkkyyteni tänään, kun vihdoin aloin tutkailemaan netin syövereissä sitä, että mistä mahtaa kaikki kummallisuuteni johtua. Jos EVÄS-jaottelun mukaan mennään, niin emotionaaliselta puolelta ehkä voimakkaimpia piirteitä mulla ovat tavaton itkuherkkyys ja se, että loukkaannun helposti enkä siedä epäoikeudenmukaisuutta alkuunkaan. Vivahteiden tajun kannalta ehkä selkein merkki on se, että olen tavallaan melkoinen putkiaivo - en todellakaan voi kuunnella musiikkia kouluhommia tehdessäni, ja vaadin keskittymiseen muutenkin yksinoloa. Luennoilla istumisesta ei ole ollut ainakaan tähän mennessä mitään hyötyä jatkuvan pienen hälinän vuoksi. Tunnollinen ja hyvämuistinen olen kuitenkin aina ollut, joten nytkin arovsanat ovat aina kiitettäviä. Ärsykeherkkyydestä taas sellainen esimerkki, että parisuhteet ovat mulle jotenkin tosi haastavia - läheisyys varsinkin jatkuessaan pidemmän aikaa on tosi ahdistavaa, ja tulee kausia, kun vältän kosketusta kaikkia mahdollisia tekosyitä käyttäen. Ja entä syvällisyys? Voisin tiivistää sen puolen niin, että ajattelen aivan liikaa ja jään pohtimaan ja etsimään rivien välistä merkityksiä aina ja kaikkialla.

Googlailuun päädyin kuitenkin ensisijaisesti ulkopuolelta tulleiden kommenttien myötä. Saan ihan hirveästi palautetta kilttiydestäni, tunnollisuudestani, avuliaisuudestani ja "ihanuudestani", vaikka itse olen aina tiedostanut, etten ole sen kiltimpi tms. kuin muutkaan. Erityisherkkyys sitten vahvistikin sen, että en tosiaan olekaan - olen vain väärinymmärretty! :D

Up

En pidä yhtään termistä "erityisherkkä", tulee mieleen tämä niin suosittu "erityislapsi" tai miksei "erityisaikuinen". Ei tää mikään sairaus tai vamma ole, vaan personallisuuden piirre.

Itse olen sen verran vaikea, että tarvitsen vahvaa mielialalääkitystä voidakseni toimia normaalisti (käydä töissä, sietää arjen epämukavia puolia ja nukkua kunnolla).

Lyhyesti listaa "oireista", joita todellakaan en ole kenellekään voivotellut tai joita olisin käyttänyt omaa erityislaatuisuuttani korostaakseni:

- en pidä kirkkaista valoista, markettien ja konttoreiden putkivalot ovat pahimpia, samoin kirkas auringonpaiste

- olen tarkka äänimaailmasta. Liikenne tai raksamelu ei haittaa, mutta kerrostalossa viereisten asukkaiden elämisen äänet haittasivat ennen lääkitystä tosi pahasti

- ilman lääkitystä en nuku vaan päässä kiertää illasta aamuun varsinainen kauhukaruselli, jossa on sekaisin korvamatomusiikkia, pätkiä keskusteluista, näiden keskustelujan analyysejä ja märehtimistä sekä vielä yksi moittiva sisäinen ääni, joka kommentoi tätä lievää pakko-oireista ajattelua tiukkaan sävyyn

- en osaa olla paikoillani, pyörin ja hyörin, vaihdan asentoa, vispaan jalkaa. Töissä yritän hillitä itseni

- olen sinkku ja lapseton, en ole ikinä asunut yhdessä miehen kanssa - enkä varmaan enää pystyisikään. Toisen läsnäolo kuormittaa hirveästi ja nypin roskia lattialta ja luutuilen jo valmiiksi kiiltäviä pintoja, ettei vaan sillä toisella ole epämukava olo. Syötän ja passaan ja siivoan ja viihdytän kunnes pinna palaa ja on pakko mennä makkariin nappikuulokkeet päässä

- en siedä sukujuhlia tai muita edustusjuttuja, joissa pitää olla fiinit vaatteet päällä ja hymy kasvoilla

- en siedä kireitä tai edes tyköistuvia vaatteita, ne kuristavat...'

- tukkani on pitkä mutta aina kiinni; muuten en "voi" olla esim. räpeltämättä hiustupsua tai kihnuttamatta päänahkaani

- kuuntelen musiikkia töitä tehdessäni ja oikeastaan aina; matkapuhelin, Spotify ja joko mielimusiikkiani tai keskittymistä edistävää ns. white noise -äänimaisemaa

- inhoan puhelimessa puhumista

- minulla on about kolme läheistä ystävää, enkä heidänkään kanssa jaksa päivittäin olla tekemisissä

- pidän rutiineista, en yllätyksistä

- en halua matkustella tai mennä festareille tai tapahtumiin, joissa olen oudossa ympäristössä

- rakastan olla yksin kotona väljissä ja viileissä vaatteissa

- en kestä kuumaa, kylmää kylläkin - kesähelteet helvettiä

- mielikuvitusmaailma rikas, elän siellä ns. kaksoiselämää, jossa teen kaikkea sitä mitä reaalielämässä en voisi kuvitellakaan tekeväni

- en erikoisemmin pidä kosketuksesta saati seksistä

Onhan näitä. Kyllä, olen itsekäs, mutta toisaalta en mielestäni kuormita toisia. Ainoa ongelma on se, että eräs lähisukulaiseni, josta kyllä kovasti pidän, on huippuekstrovertti eikä yhtään ymmärrä, että en vaan halua olla koko ajan tekemisissä.

Lapsia en voisi kuvitellakaan hankkivani, joutuisin heti osastolle...

eli lääkitys on tarpeen. Se painaa pahimmat outoudet taustalle ja pystyn toimimaan töissä ja tarvittaessa vapaallakin sosiaalisesti ja ilman, että stressaan itseni hengiltä.

Koen olevani onnellinen; olen ymmärtänyt rajoitukseni ja vahvuuteni ja elän niiden mukaisesti. Onnellisuus on sitä, että mieli on kohtalaisen tyyni ja että voin liikkua, lukea, katsoa elokuvia, kirjoittaa - elää siis hissukseen.

Seronilia menee enemmän kuin tappiannos vuorokaudessa, ihan on psykiatrin ohjeen mukainen annostus. Eli en nyt tiedä, onko tämä herkkyyttä vai aidosti jotakin yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Lienee veteen piirretty viiva.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:43"]

Tuossa linkki, http://www.anna.fi/hyva-olo/testaa-oletko-erityisherkka/  Löysin muitakin testiä ja sain kaikista isot pistemäärät, eli sen mukaan ainaki olisin erityisherkkä. Minulla se ilmenee niin että minulla on niinkuin "kuudes aisti". Vaistoan ihmisten tunnetiloja tosi herkästi. Luulen tietäväni mitä pohjimmiltaan tarkoittaa, vaikka ihminen peittelisi sitä. Monesti muutenkin aavistan asioita, jotenkin vain tiedän, vaikka minulle sitä ei ole kerrottu. Jälkeenpäin saan useasti sanoa miehelleni että mitäs minä sanoin, tiesinhän tämän. Nään myös joskus enneunia. En kestä kovaa hälinää, isoja ihmisjoukkoja. En kestä kirkkaita mainosvaloja, stressaannun niin sanotusti kaikesta "ylimääräisestä". Käyn kaupassakin silloin kun tiedän siellä olevan hiljaista. Pohdiskelen paljon asioita, mietin tarkotuksia, ja kyllä, myös joskus jään vatvomaan asioita. Loukkaannun herkästi ja vaivun itsesääliin. En kestä kaltoinkohtelua, en eläinten enkä ihmisten. ilkeät kylmät ihmiset saavat minut joskus voimaan suorastaan pahoin. Minusta aika useat ihmiset tuntuvat tunteettomilta. Joskus joku typerä asia voi saada ihan älyttömät mittasuhteet jos se alkaa vaivaamaan minua. Valvon sen takia sitten öitä ja murehdin. Itken ja liikutun todella herkästi, mutta myös nauran ja iloitsen samalla syvyydellä ja sekin voi saada minut itkemään. Joskus minua hävettää kun juttelen vieraammallekin ihmiselle ja puhun esimerkiksi lapsistani, niin pelkkä arkipäiväinen juttelu omista lapsistani voi tuoda kyyneleet silmiini. Ajattelen että pitävätköhän minua ihan hulluna. Niin rakkaita lapseni vaan ovat minulle. Stressaannun valtavasti kiireen tunteesta, ja muutun täysin toimintakyvyttömäksi jos stressaannun liikaa. Jätän kaiken tekemättä jos on liian kiire, vaikka muuten olenkin tunnollinen ja aikaansaava jos vaan saan tehdä omassa rauhassa. Ihmiset pitävät minua varmasti sosiaalisena, iloisena, positiivisena ja reippaana, mutta todellisuudessa väsyn ihmisten seurasta tosi paljon. Tykkään olla vain omissa oloissani, en kaipaa vieraita ja heti stressaannun jos esim. useampana päivänä peräkkäin meille on tulossa vieraita. Minua on jotenkin kamalasti hävettänyt tämä piirre itsessäni, olen ajatellut että minussa on jotain vikaa, mutta törmätessäni artikkeleihin erityisherkistä ihmisistä jotenkin kolahti että tätäkö se on!!! tv. ap

[/quote]

Tämä kirjoitus oli suora "lainaus" omasta elämästä.Hyvä kun tiedän miksi olen sellainen kuin olen-helpottaa!

Kiitos vastauksestasi. Hän on aina tiennyt olevansa erilainen, muttei ole ymmärtänyt miksi. Ihan vasta äskettäin sattumalta löysi tietoa tästä "diagnoosista" ja sanoi, että toi itselle helpotuksen ja ymmärryksen miksi reagoi niin voimakkaasti. Ehkä me nyt pystytään vielä paremmin puhumaan aiheesta kun sillä on nimi.
Asiaan täytyy vain perehtyä paremmin, koska miesystävässäni on kuitenkin hyviä piirteitä vaikka kuinka ja olisi kurjaa, jos tämä loppuisi tähän. Se on selvää, että muutosta täytyy tapahtua, eikä vain hänen puolelta, mutten myöskään voi elää elämääni koko ajan varoen kaikkia sanomisiani. Suodatus on hyvä sana. Mutta miten saisin sen ymmärretyksi.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:43"]

Tuossa linkki, http://www.anna.fi/hyva-olo/testaa-oletko-erityisherkka/  Löysin muitakin testiä ja sain kaikista isot pistemäärät, eli sen mukaan ainaki olisin erityisherkkä. Minulla se ilmenee niin että minulla on niinkuin "kuudes aisti". Vaistoan ihmisten tunnetiloja tosi herkästi. Luulen tietäväni mitä pohjimmiltaan tarkoittaa, vaikka ihminen peittelisi sitä. Monesti muutenkin aavistan asioita, jotenkin vain tiedän, vaikka minulle sitä ei ole kerrottu. Jälkeenpäin saan useasti sanoa miehelleni että mitäs minä sanoin, tiesinhän tämän. Nään myös joskus enneunia. En kestä kovaa hälinää, isoja ihmisjoukkoja. En kestä kirkkaita mainosvaloja, stressaannun niin sanotusti kaikesta "ylimääräisestä". Käyn kaupassakin silloin kun tiedän siellä olevan hiljaista. Pohdiskelen paljon asioita, mietin tarkotuksia, ja kyllä, myös joskus jään vatvomaan asioita. Loukkaannun herkästi ja vaivun itsesääliin. En kestä kaltoinkohtelua, en eläinten enkä ihmisten. ilkeät kylmät ihmiset saavat minut joskus voimaan suorastaan pahoin. Minusta aika useat ihmiset tuntuvat tunteettomilta. Joskus joku typerä asia voi saada ihan älyttömät mittasuhteet jos se alkaa vaivaamaan minua. Valvon sen takia sitten öitä ja murehdin. Itken ja liikutun todella herkästi, mutta myös nauran ja iloitsen samalla syvyydellä ja sekin voi saada minut itkemään. Joskus minua hävettää kun juttelen vieraammallekin ihmiselle ja puhun esimerkiksi lapsistani, niin pelkkä arkipäiväinen juttelu omista lapsistani voi tuoda kyyneleet silmiini. Ajattelen että pitävätköhän minua ihan hulluna. Niin rakkaita lapseni vaan ovat minulle. Stressaannun valtavasti kiireen tunteesta, ja muutun täysin toimintakyvyttömäksi jos stressaannun liikaa. Jätän kaiken tekemättä jos on liian kiire, vaikka muuten olenkin tunnollinen ja aikaansaava jos vaan saan tehdä omassa rauhassa. Ihmiset pitävät minua varmasti sosiaalisena, iloisena, positiivisena ja reippaana, mutta todellisuudessa väsyn ihmisten seurasta tosi paljon. Tykkään olla vain omissa oloissani, en kaipaa vieraita ja heti stressaannun jos esim. useampana päivänä peräkkäin meille on tulossa vieraita. Minua on jotenkin kamalasti hävettänyt tämä piirre itsessäni, olen ajatellut että minussa on jotain vikaa, mutta törmätessäni artikkeleihin erityisherkistä ihmisistä jotenkin kolahti että tätäkö se on!!! tv. ap

[/quote]

Tää on ihan vaan tyypillinen nainen.

Olen erityisherkkä

Näen ennusunia

Ex -Mieheni bisneksessä näin huijarit heti...uuden miehen bisneksessä sama...huijauksen haistan ja mieheni kiittävät...eli minulla on vahva intuitio