Erityisherkät ihmiset kertokaa itsestänne

21 tässä, minun lapsuudenkodissa taas riideltiin paljon. Olin ainut lapsi. Opin koska lähtee taas, mitä merkkejä on ilmoilla milloinkin. Kehitin tunnekylmyyden vanhempia kohtaan..

Minullakin on ollut todella ihana lapsuus, rakastava ehjä perhe ja ihanat sisarukset joiden kanssa olemme yhäkin lämpimissä väleissä. En voi sanoa olleeni erityisen kiltti tai vaivaton lapsi. Olen kuullut että olin kaikista uppiniskaisin sisarusparvesta. Aika tavallinen lapsi. Aina olen silti ollut herkkä. Minä olin se lapsi, joka kävi välitunnilla lohduttamassa ja pyytämässä leikkiin mukaan sellaista lasta joka oli jäänyt yksin.

Pelkäsin pienempänä tosi paljon sitä että vanhemmilleni sattuu jotain, että joku läheiseni kuolee. Usein olin myös sovittelijan tehtävissä jos jollain oli riitaa kouluaikoina.

Vaikka koenkin sosiaaliset tilanteet väsyttäviksi, niin en tarkoita että olisin ujo tai vetäytyvä sellaisissa tilanteissa. Usein "ahdistukseni" kääntyy niin päin että jos jännitän kyseistä tilannetta niin puhua pälpätän kaiken aikaa. Ja muutoinkin saan kyllä suuni auki ja pystyn sanoa suoraan jos olen eri mieltä jostain asiasta. Tämän takia minua varmasti pidetäänkin sosiaalisena ja monelle tutulle varmasti tulis yllätyksenä että oikeasti väsyn näistä tilanteista ja mietin usen vähän liikaa mitä muut minusta ajattelevat. Yritän peittää sen herkkyyteni kai...

Tein myös tuon introvertti testin mitä joku kehotti tekemään ja yllätys yllätys tuloshan oli se että olen introvertti. Tämäkin asia vähän yllätti. Mielenkiintoista, tässähän oppii itestään kokoajan uutta. Täytyy lukea aiheesta lisää.  Ehkä saan käännettyä herkkyytei vielä suureksi voimavaraksi! terv.Ap

Olen sellainen, mutta myös extrovertti. Ei ole hirveästi kirjallisuutta aiheesta, paitsi nyt suomeksi ilmestynyt Erityis Herkkä Ihminen joltain kirjailijalta mitä en muista. Löysin itseni kirjasta välittömästi. En ole tajunnut että olen erilainen. Olen luullut että muutkin aistivat asioita samalla tavalla, mutta eivätpäs ne perkeleet aistikaan. Siksi on tullut paljon paljon ongelmia ja hankaluuksia.

Outolintu erilainen on toinen kirja aiheesta. Siinä on mielestäni vähän joissakin kohdin mennyt kirjoittajan asenteellisuus yli, mutta kannattaa lukea silti.

Olen pienstä pitäen koulinut itseäni kovemmaksi, koska olen luullut että ei saa olla tällainen ja ominaisuuteni ovat jotain pahaa huonommuutta.

Lyön vetoa miljardista eurosta että tätä highly sensitive personuutta aletaan pitämään "sellaisena muotisairautena" joka lässyn lässyn on keksitty termi heikkoudelle. Ihan samoin kuin kaikki narsismit ja masennukset sun muut denialisoidaan. Ja ne jotka tuhahtelevat tätä: se nyt vaan on muotisairaus taas jälleen, ovat sellaisia jotka eivät ole lukeneet noita kirjoja.

Kakkonen tässä.

Ymmärsin ehkä vähän väärin tämän "yliherkkyyden". Mulla ei oo varsinaisesti mitään aistiyliherkkyyksiä, tunneherkkä kylläkin olen. Jos luotan omaan vaistooni asioissa, niin huomaan olleeni oikeassa. Sitten "näen" ihmisestä onko hän hyvä vai paha. Ikään luin aistin, jos jollain henkilöllä on "synkkä sielu" ja automaattisesti en sitten pidä tästä ihmisestä. Kauheeta sanoa näin, mutta näin mulla.

Tosin hermostun kyllä helposti melusta, en tykkää jos tv on liian kovalla, en tykkää kuunnella musaa oikeastaan yhtään paitsi jos on joku tietty fiilis kuunnella tai sitten vaan hiljaa taustalla jotain rauhallista musiikkia. Ihmisvilinä yms ei häiritse, mutta jos käveöen ulkona ja autojen äänet ovat kovia esim sateella, alkaa se ahdistaa.

Hermostun kiirestä ja paineesta, voisi sanoa, ettei mulla ole stressinsietokykyä ollenkaan.. Jos on liikaa tekemistä työn alla, niin ahdistun ja alan tyyliin itkeä, enkä sitten saa mitään aikaiseksi. :D

Sitten myös huolestun ja murehdin pienistäkin asioista ja ne ahdistaa ja stressaa. Esim olen jättänyt raha-asiat kokonaan miehen vastuulle, koska mua ahistaa ajatella rahaa ja että riittäkö se yms.

Mulla ihan jees elämä, mutta tunnen aina olevani yksin, koska tuntuu, ettei kukaan ymmärrä mua. Kotona varsinkin teini-iässä oli äitin kanssa paljon riitoja, koska hän ei yksinkertaisesti ymmärrä mua. Hän on niin erilainen. Kaipa koin tästä hyväksynnän puuttumisen. Miehenikään ei oikeen ymmärrä tätä herkkyyttä ja se jaksaa hämmästyttää hänet joka kerta.. On ollut paljon riitoja ja tuntuu johtuvan juurikin tästä herkkyydestäni, että tulee väärinkäsityksiä.

Mutta niin. Ei oo helppoo ei. Monesti jopa Jumalalta rukoillut, että voisin olla normaali. Niin vaikealta se on joskus tuntunut elää itseni ja ajatusteni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:50"]

Ja samoja piirteitä kuin aspergerissä..

[/quote] No ei todellakaan, jos et ole tiennyt, asseilla on juuri vaikeuksia empatian tuntemisessa, ei herkkyyttä siinä...

Miksi minulla ei näy tuolinkin testi, tulee vain teksti, "hupsista, sivua ei löytynyt"??

Epäilen, että mulla on joitakin erityisherkän piirteitä, mutta en nyt ehdi testiä tekemään. Kertokaa vielä itsestänne, mielenkiinnolla luen muiden kokemuksista ja tunteista.

yksi, joka on aina tavallaan yksin.

parisuhteessa olo toisinaan haastavaa.

Elokuvia en pysty katsomaan kuin ihan muutamaa genreä ettei tule painajaisia. Ei tarvi olla edes kauhuleffa jos siinä verta tai kuolemaa näkyy niin sitten ei nukuta

Herkkyys mille? On hajusteyliherkkyyttä, sähköyliherkkyyttä, ääniyliherkkyyttä sun muuta nykyihmisissä. Haettiinkos tässä nyt tunneherkkyyttä? 

Tässä tietoa erityisherkistä. Tämä on niin kuin minusta kirjoitettu.

Erityisherkkyys tarkoittaa hermoston sensorista eli aistimuksiin liittyvää poikkeuksellista aktiivisuutta (sensory processing sensitivity). Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä. Erityisyys tulee piirteen harvinaisuudesta: arviolta noin viidesosa ihmisistä kuuluu tähän ryhmään (E. N. Aron). Koska ihminen on psyko-fyysis-sosiaalis-henkinen kokonaisuus, myös erityisherkkyys ilmenee näillä alueilla.

psyykkinen erityisherkkyys

Psyykkinen erityisherkkyys tarkoittaa mielen ja aivojen aktiivisuutta. Psyykkisesti erityisherkällä voi olla paljon ajatuksia ja uusia ideoita, vilkas mielikuvitus, vahva yhteys omiin tunteisiin ja kokemuksiin, hyvä muisti tai taito omaksua ja yhdistää tietoa laajasti.

fyysinen erityisherkkyys

Fyysinen erityisherkkyys tarkoittaa aistimisen tarkkuutta ja kehollista reaktiivisuutta. Fyysinen erityisherkkyys voi ilmetä esimerkiksi pienten yksityiskohtien huomiokykynä, kehollisena ilmaisukykynä tai taiteellisena lahjakkuutena, kuten tanssimis- tai piirtämistaitona.

sosiaalinen erityisherkkyys

Sosiaalinen erityisherkkyys tarkoittaa kykyä havainnoida ihmisten mielialoja ja olemusta sekä ihmisten välisiä suhteita ja kommunikointia. Sosiaalisesti erityisherkkä aistii esimerkiksi yleisen ilmapiirin, aitouden ja stressin, ja ymmärtää sanatonta viestintää sekä rivien välejä.

henkinen erityisherkkyys

Henkinen erityisherkkyys tarkoittaa vahvaa intuitiota ja kokemusta suuremmasta kokonaisuudesta tai tarkoituksesta. Henkisesti erityisherkälle uskonto, aatteet tai arvot sekä niiden toteuttaminen elämässä ovat tärkeitä. Hän saattaa myös aistia selittämättömiä asioita tai kokea johdatusta.

Erityisherkkyyden haasteita

Koska erityisherkkä ihminen havainnoi ja kokee tavallista enemmän ja voimakkaammin, hän saattaa kuormittua. Kuormittuessaan erityisherkkä voi kokea stressiä, alavireisyyttä, ylikierroksilla olemista, kipua, univaikeuksia, voimattomuutta, huimausta, juurettomuutta, ahdistusta tms. Helpoin tapa vähentää tai rajata kuormitusta on ympäristön virikkeiden rajaaminen. Erityisherkkä tarvitsee tavallista enemmän lepoa, taukoja, yksinoloa ja ylipäätään aikaa asioiden käsittelyyn.

Nopeutta, tehokkuutta ja sosiaalisuutta arvostavassa yhteiskunnassa eläminen voi olla haastavaa. Erityisherkkä saattaa kokea olevansa ulkopuolinen tai jopa viallinen kuuluessaan kovista ihanteista poikkeavaan vähemmistöön. Todellisuudessa erityisherkät ovat yleensä tunnollisia ja taitavia työntekijöitä sekä ajattelevaisia ja empaattisia ystäviä, vanhempia tai puolisoita, kun heillä on mahdollisuus huolehtia jaksamisestaan.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 01:31"]

Miksi minulla ei näy tuolinkin testi, tulee vain teksti, "hupsista, sivua ei löytynyt"??

[/quote]

ota viimeinen kautta-viiva pois

Olen neljissäkymmenissä oleva mies ja tunnistan itsessäni erityisesti tunne-elämän herkkyyttä. Mielikuvitukseni on myös melkoisen vilkas. Olen koulutukseltani erään taiteenalan tutkija, mutta näillä persoonan ominaisuuksilla taitaisi sopia paremmin taiteilijaksi. Harrastan ja harjoitan erilaisia taiteita. Lähimmät lajit ovat musiikki ja kirjallisuus. Elokuvat ja näytelmät voivat aiheuttaa aivan liian voimakkaita kokemuksia, joten en yleensä katso niitä.

Ahdistun ja masennun helpolla. Menetän malttini helposti ja olen kärttyisä ja taipuvainen suutahtelemaan. Toisaalta voin kokea erittäin syvää iloa ja riemua. Lääkärit väittävät minua bipolaariseksi, mutta diagnoosi on vaihdellut. Ehkä ovat oikeassakin tuon bipolaarisuuden suhteen. En kuitenkaan ole ollut maaninen ja masennukseni on rajoittunut keskivaikeaan asteeseen.

Moni Elaine N. Aaronin kuvauksista luonnehtii minua aika hyvin, mutta ei kaikki. Sanoisin, että iän myötä herkkyyteni on lisääntynyt ja kaipaan usein rauhaa toisilta ihmisiltä. Rakastan purjehtimista ja moottoripyöräilyä. Purjehtiessa tosin pakkaan vaipumaan ajatuksiini. Moottoripyöräilyn aiheuttamista päästöistä ja melusta tunnen syyllisyyttä. Prätkä hoitaa minulla tosin myös auton virkaa. Pikkuteiden ajelu tuntuisi kuitenkin olevan viriketasoltaan sopivaa.

Sosiaalisesti olen hiukan hankala, kuten yllä kuvasin. Olen naimisissa ja avioliitossamme on ollut monta myrskyisää jaksoa. Työelämässä en ole menestynyt. Minulla olisi varmasti resursseja moneen, mutta työpäivät tuntuvat usein kohtuuttoman pitkiltä ja raskailta. Ryhtiliike ei auta: iltapäivisin pakkaan tekemään sutta ja sekundaa, olipa työn sisältö mikä tahansa.

Kuten sanoin, minä ehkä sopisin ammattitaiteilijaksi. Olen kuitenkin jonkinlainen realisti, joten minusta ei saa boheemia helpolla. Olen myös sikäli realisti, että yritän hillitä käytännöllisillä valinnoilla herkkyyttäni, en oikeuttaa sillä epäsosiaalisia piirteitäni. Joskus jopa onnistun.

En tiedä, olenko mikään neuvomaan ketään, mutta sanoisin, että omaisten ja tuttujen kanssa keskustelu on jotenkin rakentavampaa kuin naistenlehtien testit. Muutoinkin kannattaa käyttää malttia itsensä diagnosoinnissa. Jos Elaine N. Aron toteaa, että n. 15% väestöstä on erityisherkkiä, hän esittää sen hyvin kriteerein. Ehkä on niin, että itsensä arvioiminen osuu 15% todennäköisyydellä nappiin. Oikeansuuntaisten arvioiden tekeminen on varmaankin todennäköisempää.

Miten te muut erityisherkät jaksatte perhe-elämää? Odotan nyt esikoistani ja vieläpä yksin. Tarvitsen todella paljon keskimääräistä enemmän hiljaisuutta ja yksinoloa pysyäkseni kasassa. En tajua, miten tulen pärjäämään. Normaalit pikkulapset kuitenkin pitävät lähes jatkuvaa melua ja vaativat tauotonta läsnäoloa.

(lapsi ei ollut suunniteltu, en vaan pystynyt aborttiin)

Up

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:10"]

Joo ja taas kaikki av-laiset on niin erityisherkkiä! Taidatte oikeasti luulla vähän liikoja itsestänne. On ihan normaalia reagoida asioihin yms.

[/quote]

Peesi tälle

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:28"]Täällä myös yksi erityisherkkä! Minua kiinnostaisi näin opiskelijana tietää, missä ammatissa/ millä alalla te kanssaihmiset työskentelette, ja miten erityisherkkyytenne vaikuttaa työntekoon. Olisin todella kiitollinen vastauksista :)

[/quote]

Tutkija :D

Olen päätynyt ammattiin monen mutkan jälkeen ja viehtymys on se mahdollisuus hiljaiseen työhön. Tutkijan kammio, töitä voi tehdä vaikka öisin jne. Toki nykyään ei voi välttyä kokouksilta, verkostoitumistapahtumilta, kongresseilta jne., mutta kun se perustyö on sitä rauhaa, niin helpottaa.

Sain testissä 19 pistettä. Tunnistan itseni erityisherkän kuvauksesta hyvin. Kaipaan paljon omaa rauhaa ja ahdistun jos en saa palautua porukassa vietetyn ajan jälkeen. Pohdiskelen paljon, mietin asioita paljon etukäteen ja analysoin jälkeenpäin. En pysty katsomaan kauhu- tai väkivaltaelokuvia ja kovat äänet sattuvat fyysisesti. Säännöllinen vuorokausirytmi ja riittävä uni ovat todella tärkeitä. Kahvia juon vain yhden kupin päivässä (aamulla). Isommalla määrällä käyn herkästi ylikierroksilla illalla ja nukahtaminen ja unen laatu kärsivät.

Toisaalta viihdyn isoissa tapahtumissa - kunhan saan olla ihmispaljouden keskellä rauhassa, vaikkapa ihan yksin. Kaupunkielämä ei ahdista sillä koen että saan olla hälinästä huolimatta rauhassa ts. voin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa omilla ehdoillani.

Taide vaikuttaa minuun suuresti, erityisesti musiikki. Menen herkästi "kananlihalle" kun kuulen kaunista musiikkia.

Työskentelen viestintäalalla.

Kiitos tästä viestistä. Olen reilu 30vuotias mies ja on vapahduttavaa kuulla samankaltaisista erityisherkistä piirteistä mitä itseltä löytyy. Miehen kun ei ole ihan niin helppo olla empaattinen ja vetäytyvä tässä yhteyskunnassa.

Kiitos ammattikysymykseen vastanneille! :) Olen itse monen mutkan jälkeen oppinut lisää itsetuntemusta, ja uskallan tavoitella unelma-ammattiani. Aiemmin en kuunnellut itseäni, minkä takia olin väsynyt, mutta nyt tiedän, että "erityisherkkyyttäni kuormittavat" alat on syytä unohtaa hyvinvoinnin vuoksi :)

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:50"]Ja samoja piirteitä kuin aspergerissä..

[/quote]

Minulla on kyllä aistiyliherkkyyksiä, ahdistun väkijoukossa ym. mutta en aisti ihmisten tunnetiloja tai jännitteitä, en loukkaannu helposti, enkä ole yliempaattinen. t. assi.