Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?
02.11.2020 |
Ja turha ihmetellä, että miten niin, en minä ole huomannut mitään. Ilmiö on ihan todellinen vaikka juuri sinä et samaistuisikaan alla olevaan.
Tuilla elävä kansanosa tavoittelee juuri sitä keskiluokkaisuutta: mukavaa asumista, esittelykelpoista autoa, ulkomaanmatkaa, uudehkoa kodintekniikkaa ja muuta materiaa. Samalla näitä kuitenkin halveksutaan. Kukaan ei mukamas halua omakotitaloa, Volvoa eikä kultaistanoutajaa. Kukaan ei halua olla "Prismaperhe".
Ja silti, kun puhutaan tuloeroista, yhteiskunnan luokkaeroista, sosioekonomisista eroista, keskiluokkaisuus nousee esiin sekä tavoiteltavana että halveksuttavana asiana.
Kumpi se siis on?
Miksi tuilla eläjä valittaa toisessa ketjussa, että hän ei saa mukavaa elintasoa, ja miksi kuitenkin jos keskiluokkainen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja tekevänsä keskiluokkaisia asioita, alkaa halveksunta ja haukkuminen?
Kommentit (279)
Tämä on hauska keskustelu siinä mielessä, että mikä se keskiluokka nyt oikein on?
Toisten mielestä se on pelkkä tuloluokka ja toiset liittävät siihen mitä mielenkiintoisempia henkisiä asioita, joita toiset sitten inhoavat sydämensä pohjasta.
Paitsi tietty silloin, kun oma kultainen noutaja on ihan eri asia kuin keskiluokkainen kultainen noutaja ;-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen elämä rakentuu usein materian ympärille. Kultaiset käsiraudat, kun pankki pitää otteessaan sen talon ja osamaksu Volvon/Audin kautta. Kun oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, alkaa elämään onnellisempaa elämää. Käyn minäkin töissä, mutta paljon arvokkaampaa mulle on esim. harrastukset. Nykyään työelämä on pitkälti suorittamista, eikä se tee minua onnelliseksi. Tavoitteena vähentää työntekoa ja yksinkertaistaa elämää.
Olet keskiluokkainen ilman Audiakin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska keskustelu siinä mielessä, että mikä se keskiluokka nyt oikein on?
Toisten mielestä se on pelkkä tuloluokka ja toiset liittävät siihen mitä mielenkiintoisempia henkisiä asioita, joita toiset sitten inhoavat sydämensä pohjasta.
Paitsi tietty silloin, kun oma kultainen noutaja on ihan eri asia kuin keskiluokkainen kultainen noutaja ;-).
Alkoi tehdä mieli kultaista noutajaa :)
Vierailija kirjoitti:
Missä sitä markkinoidaan, keskiluokkaista elämää?
Haluan konkreettisia esimerkkejä. Maire-tödin kuuskymppisillä koetut utelut perheen perustamisesta käy kyllä esimerkistä, mutta on vähän hutera todistamaan sitä.
Pohdin tätä myös. Kovin monenlaisia mielikuvia tuntuu monilla olevan ja raivokkasti noita erilaisia mielikuvia vastaan hyökätään. Ovatko kaikki ei-syrjäytyneet, töissäkäyvät vakaat ihmiset keskiluokkaa, vai pelkästään suurissa omakotitalossa asuvat ulkoisesti rikkaat ihmiset, joilla on se Audi jne.
Mutta tuleehan näitä keskiluokkaisia asenteita paljon vastaan.
Jonkun verran olen ihan oikeassa elämässä törmännyt asenteisiin esim siitä että omistusasunto, jossa on oma piha, on jotenkin absoluuttisesti parempi paikka elää kuin muut vaihtoehdot. Joskus kokonaisiin asuinalueisiin viitataan näin.
Aika usein törmää ajatukseen, että mitä korkeampi palkka ja titteli, sen paremmin menee. Kyllä jonkunlainen kilpailu kuultaa läpi yllättävän monen ihmisen puheista. Joillekin kyse on ehkä muiden "voittamisesta", joillekin jonkun pelottavan epäonnistumisen välttämisestä.
Pieniä kommentteja tai tapoja esittää asiat, joissa käy ilmi oletetut arvot. Tietenkin on kaikenlaisia alakulttuureja ja kuplia, joissa voi olla omat arvonsa.
Alan vanhemmiten ymmärtää, miten paljon ihmisiä on erilaisia pelkoja, jotka ohjaavat elämää. Pelot naamioidaan varmuuksiksi ja tavoitteiksi: näin kun tekee, on voittajien puolella.
Ärsyttää lähinnä omistusasumisen tuputtaminen ja sen paremmuudesta vaahtoaminen. Joo, jos on vakityö ja haluaa ottaa lainaa niin pidemmän päälle tulee edullisemmaksi ja varallisuus kasvaa jne. Tiedetään, mutta kun ei kiinnosta.
Minä esimerkiksi en halua ikinä vakityötä! En voi sietää työelämää, siksi teen mahdollisimman vähän töitä. Ja nimenomaan nyt, kun olen vielä nuori ja terve. Sukurasitteet huomioon ottaen tuskin tulen olemaan virkeä eläkeläinen.
Haluan mahdollisimman vähän mitään, mikä sitoisi minut johonkin paikkaan ja aikaan. En siis missään nimessä halua myöskään lapsia. Irtaimistoa omistan jonkin verran, asun avoliitossa ja meillä on kissa. Kissasta kun joskus aika jättää, niin seuraajaa tuskin tulee. Hyvin rakas on lemmikki, mutta melkoinen homma huolehtia elävästä olennosta.
Ei todellakaan haittaisi, jos voittaisin lotossa, mutta mieluummin elän köyhempää elämää kuin tuhlaan aikaani töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen käsitys, että vastaus ap:n kysymykseen on sekä että. Joillekin keskiluokkaisuus on tavoite ja toisille halveksunnan kohde. Ei luulisi tulevan yllätyksenä, etteivät kaikki "tuilla eläjät" ole samaa massaa, vaan siellä on erilaisia ihmisiä.
Sitä paitsi keskiluokkaa halveksivat voivat olla myös rikkaita, omasta mielestään rikkaita tai omasta mielestään ihan kohta varmasti rikkaita. Osa on myös tuloiltaan keskiluokkaa, mutta tekee numeron siitä, että henkisesti ei ole.
Itselläni ei oo valkoisella-sisustettu-okt-auto-lapsi-kultainennoutaja -komboa, mutta en tiedä, oonko silti keskiluokkaa. On omistusasunto, akateeminen työ, kulttuuriharrastukset jne. Tosin en itse asu siinä omistusasunnossa, vaan vuokralla ulkomailla. En oo mitään velkavankeutta huomannut, hyvin onnistui töiden perässä muuttaminenkin. Vuokralainen lyhentää lainaa ja mä maksan vuokraa alemman hintatason maassa. Säästöä jää kyllä lisäksi, varsinkin nyt korona-aikaan, kun on tullut oltua paljon kotona/luonnossa. Saatan ostaa säästöillä toisenkin asunnon jossain vaiheessa.
Jos olet akateeminen, jo koulutuksesi pohjalta sinun pitäisi ymmärtää olevasi tukevasti keskiluokkaa. On koulutus, tulotaso ja kulttuuriharrastukset. Ulkomailla asuminen viittaa jopa ylempään keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää lähinnä omistusasumisen tuputtaminen ja sen paremmuudesta vaahtoaminen. Joo, jos on vakityö ja haluaa ottaa lainaa niin pidemmän päälle tulee edullisemmaksi ja varallisuus kasvaa jne. Tiedetään, mutta kun ei kiinnosta.
Minä esimerkiksi en halua ikinä vakityötä! En voi sietää työelämää, siksi teen mahdollisimman vähän töitä. Ja nimenomaan nyt, kun olen vielä nuori ja terve. Sukurasitteet huomioon ottaen tuskin tulen olemaan virkeä eläkeläinen.
Haluan mahdollisimman vähän mitään, mikä sitoisi minut johonkin paikkaan ja aikaan. En siis missään nimessä halua myöskään lapsia. Irtaimistoa omistan jonkin verran, asun avoliitossa ja meillä on kissa. Kissasta kun joskus aika jättää, niin seuraajaa tuskin tulee. Hyvin rakas on lemmikki, mutta melkoinen homma huolehtia elävästä olennosta.
Ei todellakaan haittaisi, jos voittaisin lotossa, mutta mieluummin elän köyhempää elämää kuin tuhlaan aikaani töissä.
Aika lailla sama juttu. Joillekin on vaikeaa ymmärtää, että osa ihan oikeasti on tyytyväinek vähempään eikä haluta sitä uutta autoa, lapsia ja omaa taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pidetään köyhänä heti jos ei ole kiinnostunut noista mukavuuksista, kuten talot ja autot? Mulla on rahaa, ja mahdollisuus noihin helpostikin. Silti asun vuokralla, ja kuljen mieluiten pyörällä. Suututtaako se teitä ettei materiaali merkkaa kaikille yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska keskustelu siinä mielessä, että mikä se keskiluokka nyt oikein on?
Toisten mielestä se on pelkkä tuloluokka ja toiset liittävät siihen mitä mielenkiintoisempia henkisiä asioita, joita toiset sitten inhoavat sydämensä pohjasta.
Paitsi tietty silloin, kun oma kultainen noutaja on ihan eri asia kuin keskiluokkainen kultainen noutaja ;-).
Alkoi tehdä mieli kultaista noutajaa :)
Ne on kyllä niin mahtavia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle "keskiluokkaisuus" tarkoittaa sitä että rima pidetään turvallisen alhaalla tai sitä ei tule edes mieleen nostaa. Siksi kammoan sitä.
Mielestäni keskiluokka määräytyy tulojen mukaan, ei elintapojen. Keskiluokalla on huomattavasti enemmän valinnan mahdollosuuksia kuin pienituloisilla tai köyhillä, muttei samaa vapautta kuin rikkailla.
Olen elänyt köyhän lapsuuden, jolloin itkin usein itseni uneen (onko rahaa ostaa ruokaa huomenna, joudummeko kadulle kodista jne.). Aikuisena olen ollut sairas ja pitkään sairaspv-rahalla ja kuntoutustuella. Jossain vaiheessa näytti epätoivoiselta, että ikinä pääsisin normaaliin elämään kiinni ja töihin. No, toivuin ja olen pidempään ollut keskiluokkaan kuuluva työssäkäyvä ihminen. Olen tosi kiitollinen siitä turvasta, jonka keskiluokkaiset tulot antavat. Minulla on mahdollisuus ostaa ruokaa kaupasta, milloin haluan ja sellaista ruokaa, mitä haluan. On varaa juustoon ja voin valita kallista juustoa. Voin ostaa kivennäisvettä, kallista lihaa, mieluisia hedelmiä ym. Voin ostaa uusia vaatteita tai kenkiä kun edelliset ovat rikki tai jopa mielitekoon. On varaa matkustaa lomalla ulkomailla tai kotimaassa. Erityisesti kaamosaikaan lämpimään matkustaminen auttaa minua jaksamaan pimeyttä ja kaamosmasennusta. Voin valita olla kotona lomalla ja retkeillä luonnossa, se tapahtuu omasta tahdostani ei rahan vähyydestä. Harrastan ratsastusta, jota halusin hirmuisesti harrastaa lapsena, mutta ei ollut varaa. Voisin ostaa oman hevosen, mutta en aio ostaa, koska en jaksa joka päivä käydä tallilla. Luksusta on se, että mahdollisuus on.
Loppujen lopuksi ostan vähän uutta. Lapsuudesta opittu niukkuus vaikuttaa edelleen, että ostan oikeaan tarpeeseen, eli jun kengät rikki ja sitä ennen huollan niitä kunnolla. Mutta ihanaa, kun.ei tarvitse stressata mistä rahat saa uusiin kenkiin ja voin ostaa ne haluamani laadukkaat Suomessa tehdyt kengät. En osta muotivaatteita, kun en halua muodin takia vaihtaa, mutta voin ostaa merkki- tai merkittömiä vaatteita. En osta mitään muiden vuoksi enkä näyttele mitään somessa. Koen tärkeänä tukea suomalaista tuotantoa ja hyväntekeväsyyttä (kun itsellä on ollut vaikeampia aikoja) ja niihin on nyt varaa.
Keskiluokkaisuus ei ole mulle ulkoista: asuminen, perhe, kulutusta. Se on mulle säännöllistä tuloa, joka mahdollistaa stressittömyyttä peruselinkulujen kattamiseen ja mahdollisuutta valita asioita.
Kyllä mä valitsen mieluiten mun nykyisen tulotason kuin entisen. En sillälailla ymmärrä, mitä huonoa keskiluokkaisuudessa on. Kun on kokenut tiukkaa aikaa pitkään, niin todellakin osaa arvostaa sitä, että on rahaa mennä lääkäriin ja ostaa tarvitsemat lääkkeet. Pakkoa ostaa omakotitaloa tai hankkia lapsia ei ole. Se, että on voi heittäytyä pois oravanpyörästä on myös mahdollisuus, jota köyhällä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On nyt aika hiljaista siellä köyhien "vapaassa ja värikkäässä" elämäntavassa, ei tule esimerkkejä. Joku pientuloista säästöön kituuttava on kaikkein typerin, silkkaa sit-ku-a koko elämä.
Kel onni on, se onnen kätkeköön.
Luuletko, että paljastaisi sen sinulle, katkera ja kateellinen keskiluokka?
Elvistely kuuluu teille!
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidetään köyhänä heti jos ei ole kiinnostunut noista mukavuuksista, kuten talot ja autot? Mulla on rahaa, ja mahdollisuus noihin helpostikin. Silti asun vuokralla, ja kuljen mieluiten pyörällä. Suututtaako se teitä ettei materiaali merkkaa kaikille yhtään mitään?
Ei köyhyydellä ole mitään tekemistä onko taloa tai autoa. Voi asua vuokralla ja olla rikas/varakas/keskiluokkainen.
Mulla olisi varaa omakotitaloon, mutta en tuu ikinä ostamaan, kun en tykkää yhtään rempata, tehdä kunnossapito- ja pihatöitä. Eikä mitkään materiaaliset merkit kiinnosta mua. Auto on harrastuksen takia, yhtään en välitä, mitä joku miettii iästä tai merkistä.
Joillekin ilmeisesti keskiluokkaisuus on ulkoisia asioita, itse en ole sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten keskiluokkaiset mammat ovat kateellisia/katkeria työttömille/työkyvyttömille kanssasisarilleen? Tätä en ole koskaan tajunnut, jos se oma elämä on NIIIIN ihanaa ja vapaata.
Luulisin että siksi kun se on niin tavallista ja kuitenkin niin kaukana tavoittamattomissa monille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten keskiluokkaiset mammat ovat kateellisia/katkeria työttömille/työkyvyttömille kanssasisarilleen? Tätä en ole koskaan tajunnut, jos se oma elämä on NIIIIN ihanaa ja vapaata.
Heillä ei ole sosiaalisia paineita, jotka tukehduttavat.
Heillä ei ole nykyajan järkyttäviä ulkonäkö-, some-, ura-, sisustus-, vaatetus-, harrastus-, lasten varustelu-, auto-, loma-, työpaikka- jne. PAINEITA.
Heillä on aikaa.
Totta kommenttien ja aloituksen perusteella ärsyynnyn keskiluokasta, mutta ihailen rikkaita, kuten formulakuskeja ja muita oikeasti rikkaita.
Ärsyttäähän se, koska olet ärsyttävä!
Mulla on sellainen käsitys, että vastaus ap:n kysymykseen on sekä että. Joillekin keskiluokkaisuus on tavoite ja toisille halveksunnan kohde. Ei luulisi tulevan yllätyksenä, etteivät kaikki "tuilla eläjät" ole samaa massaa, vaan siellä on erilaisia ihmisiä.
Sitä paitsi keskiluokkaa halveksivat voivat olla myös rikkaita, omasta mielestään rikkaita tai omasta mielestään ihan kohta varmasti rikkaita. Osa on myös tuloiltaan keskiluokkaa, mutta tekee numeron siitä, että henkisesti ei ole.
Itselläni ei oo valkoisella-sisustettu-okt-auto-lapsi-kultainennoutaja -komboa, mutta en tiedä, oonko silti keskiluokkaa. On omistusasunto, akateeminen työ, kulttuuriharrastukset jne. Tosin en itse asu siinä omistusasunnossa, vaan vuokralla ulkomailla. En oo mitään velkavankeutta huomannut, hyvin onnistui töiden perässä muuttaminenkin. Vuokralainen lyhentää lainaa ja mä maksan vuokraa alemman hintatason maassa. Säästöä jää kyllä lisäksi, varsinkin nyt korona-aikaan, kun on tullut oltua paljon kotona/luonnossa. Saatan ostaa säästöillä toisenkin asunnon jossain vaiheessa.