Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tuilla elävä, mutta en silti halua kultaista noutajaa, trampoliinia, kahta lasta ja valkoista Audia pihalle. Omakotitalo toki täytyy olla, mutta ei sekään naapurien takia, vaan että naapureita ei olisi.

Kliseistä keskiluokkaista elämää pidetään mielikuvituksettomana ja muita varten näyteltynä elämänä. Ikään kuin ihmisiltä puuttuisi oma näkemys asioista ja tehdään vain niinkuin oletetaan, että kuuluu tehdä. Ollaan siis vähän yksinkertaisia.

Tai sitten löytyy meitä, joilla on se omakotitalo, 2 autoa, 2 lasta ja 1 koira, koska juuri haluamme niin ja koemme, että se on hyvää elämää.

Kuulostaa siltä että oikeasti se mikä ärsyttää on tietynlaisten normien tuottaminen, mutta se ei ole pelkästään keskiluokan juttu. Veikkaan että ihan joka porukasta löytyy joku joka haluaa määritellä kuinka eletään "oikein", mutta se ehkä kertoo enemmän näistä henkilöistä ja heidän itsetunnostaan kuin vaikkapa minusta.

Olen aina kuvitellut olevani keskiluokan jäsen mutta näistä kuvauksista en tunnista itseäni. En pidä omakotitalopelloista, käytän julkisia eikä hieno auto ole minulle mikään juttu. Tupperware- kutsuilla ja Kanarialla en ole koskaan käynyt, ei kiinnosta. Koko valkoinen sisustus ei ole mun juttuni. Minulle keskiluokka on nimenomaan vapautta elää elämääni kuten haluan. Jos naapurin daami haluaa istuttaa tulppaaninsa viivoittimen kanssa, niin antaa palaa, ei se minulta ole pois, kunhan ei pakota minua puutarhahommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten keskiluokkaiset mammat ovat kateellisia/katkeria työttömille/työkyvyttömille kanssasisarilleen? Tätä en ole koskaan tajunnut, jos se oma elämä on NIIIIN ihanaa ja vapaata.

Heillä ei ole sosiaalisia paineita, jotka tukehduttavat.

Heillä ei ole nykyajan järkyttäviä ulkonäkö-, some-, ura-, sisustus-, vaatetus-, harrastus-, lasten varustelu-, auto-, loma-, työpaikka- jne. PAINEITA.

Heillä on aikaa.

Tuo viimeinen lähinnä. Noista muista jutuista kaikilla on ihan yhtälaisesti paineita.

Vierailija kirjoitti:

Mulle "keskiluokkaisuus" tarkoittaa sitä että rima pidetään turvallisen alhaalla tai sitä ei tule edes mieleen nostaa. Siksi kammoan sitä.

Henkisesti vai aineellisesti? Jos pitää aineellisesti riman keskivertotasolla, pitäisikö tavoitella enemmän rahaa? Koska keskiluokkaan kuuluminen ei mitenkään estä henkisiä harrastuksia, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että oikeasti se mikä ärsyttää on tietynlaisten normien tuottaminen, mutta se ei ole pelkästään keskiluokan juttu. Veikkaan että ihan joka porukasta löytyy joku joka haluaa määritellä kuinka eletään "oikein", mutta se ehkä kertoo enemmän näistä henkilöistä ja heidän itsetunnostaan kuin vaikkapa minusta.

Olen aina kuvitellut olevani keskiluokan jäsen mutta näistä kuvauksista en tunnista itseäni. En pidä omakotitalopelloista, käytän julkisia eikä hieno auto ole minulle mikään juttu. Tupperware- kutsuilla ja Kanarialla en ole koskaan käynyt, ei kiinnosta. Koko valkoinen sisustus ei ole mun juttuni. Minulle keskiluokka on nimenomaan vapautta elää elämääni kuten haluan. Jos naapurin daami haluaa istuttaa tulppaaninsa viivoittimen kanssa, niin antaa palaa, ei se minulta ole pois, kunhan ei pakota minua puutarhahommiin.

Siitä tämä ketju on kyllä kiehtova, miten kummallisia asioita keskiluokkaisten ihmisten kuvitellaan harrastavan ja tavoittelevan. Ja ketju on täynnä ihmisiä, jotka kirjoittavat etteivät ole keskiluokkaisia, vaikka selvästi ovat.

Oravanpyörä ärsyttää.

Onko lapsiperhe-elämä=keskiluokkainen elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nuo haaveet talosta, autoista, mökistä vaatii velkavankeutta eli pahimmillaan tyydyt johonkin työhön jota inhoat, että saat maksettua tuota velkaa. Siinähän sitä sitten olet kiinni vuosikymmenet materian takia.

Keskiluokkainen elämä = velkavankeus

Kulkukortti kaulassa vaelletaan pimeydessä.

😂 On teillä mielikuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten keskiluokkaiset mammat ovat kateellisia/katkeria työttömille/työkyvyttömille kanssasisarilleen? Tätä en ole koskaan tajunnut, jos se oma elämä on NIIIIN ihanaa ja vapaata.

Heillä ei ole sosiaalisia paineita, jotka tukehduttavat.

Heillä ei ole nykyajan järkyttäviä ulkonäkö-, some-, ura-, sisustus-, vaatetus-, harrastus-, lasten varustelu-, auto-, loma-, työpaikka- jne. PAINEITA.

Heillä on aikaa.

No kyllä moni työtön on ihan yhä lailla siinä oravanpyörässä kuin muutkin. Täytyy kilpailla satoja ihmisiä vastaan työnhaussa, olla aina se paras versio itsestään, selvitellä tukikiemuroita yms. Työkyvyttömät taas saattavat olla sellaisia väliinputoajia. Lisäksi osa tuntee vahvaa alemmuudentuntoa, kun ei kykene töihin ja olemaan ns. kunnon kansalainen. Eli kyllä ne paineet ulottuu ihan kaikkiin tässä yhteiskunnassa.

Itseäni vaivaa keskiluokkainen makuluokittelu, ei keskiluokan tulot. Jos luokka olisi yhtä kuin tulot, voisimme puhua vain ihmisistä, joiden tulot ovat välillä x-y.

Tämä siis vaivaa keskiluokkaisessa elämäntavassa:

-Katsotaan kärkkäästi vanhalla autolla ajavaa rumassa asunnossa asuvaa henkilöä.

-Kannustetaan henkilöitä, joita ei omakotitalo kiinnosta muuttamaan omakotitaloon, tai päivittämään talo isompaan.

-Materiaalisten asioiden korostaminen, esim. sisustus uusitaan 5 vuoden välein, ostetaan orjatyövoimalla tuotettuja trendirytkyjä, uusi puhelin vaikka entinen toimii jne.

-Omaan makuuni kuulostaa tylsältä olla kotona ja ajaa autolla, mennä kerran vuodessa Kanarialle. Silti tätä tyyliä tyrkytetään minulle. Vrt esim. yläluokan tai alaluokan tyyliä harvemmin tyrkytetään kaikille sopivana ratkaisuna.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuvitlelut olevani keskiluokkainen ihan tulotasoni ja koulutukseni (ylempi korkeakoulututkinto, tulot noin 60 000 e/v brutto) perusteella. Mutta ilmeisesti täällä esitettyjen tunnusmerkkien mukaan en ole. koska ei ole koskaan kiinnostanut ostaa omistusastuntoa (asun ASOssa), ja olen omasta valinnastani puolisoton ja lapseton. Keskiluokkaan "pääsemiseksi" pitäisi ilmeisesti elää perhe-elämää ja asua omistusasunnossa. 

Palstailijat taitaa nyt sekoittaa keskiverron ja keskiluokkaisuuden.

Kaikista järkyttävimmät ulkonäköpaineet tuntuu kyllä olevan teineillä ja nuorilla aikuisilla. Ulkonäköpaineet ei vaikuta luokkakysymykseltä vaan ikäkysymykseltä (kuten someen liittyvät paineetkin).

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on niin kaavoihinsa kangistunutta ja altis toimimaan stereotypioiden mukaan, etten tuilla elävänä (työkyvyttömyys) ainakaan itse haaveile sellaisesta elämästä.

Joskus tulee ajeltua keskiluokkaisten omakotitaloalueiden läpi ja toisaalta huvittaa, toisaalta säälittää niistä näkyvä tarve samaistua naapureihin :-)

Joka pihasta kaadettu puut rakennusaikana ja istutettu mulkun mittaisia taimia tutettuina jollakin häkkyrällä että pysyvät pystyssä.

Nurmikko ajeltuna lähiaikoina, kukkasia istutettu viivottimen avulla, on stereotypiaterassia, sähkö/kaasugrilliä (isoja krematorioita), autokatoksessa (kaikilla samanlainen) se pakollinen Audi tai Volvo, siistissä rivissä polkupyöriä, isukin merkkihybridi, äidin kauppamarketpyörä ja lapsukaisilla lisäksi koripalloteline apinoituma amerikkalaisesta unelmasta.

Tulisin hulluksi asuessani siinä ympristössä.

Pierua pidätellen rupatellen samanlaisetn naapureiden kanssa kuinka on nurmikko tullut leikattua ja mitenkäs se uusi hybridi on nyt toiminut pakkasilla.

Hyi vttu mikä klisee ja kaikilla satojatuhansia velkaa ja isi IT alalla ja muijalla työ erikoisasiantuntijana, eli kirjastokoira Kirjalaisena tai kunnantalolla pyörittämässä jonninjoutavia papereita ja tutkimassa AV palstaa.

Minä tahdon elää omanlaistani elämää asuinalueella joka on vanhaa, vanhoilla puilla ympäröityä, nilkanpituisen luonnon vallatessa alaa yrityksiltä muuttaa kaikki oman tahdon näköiseksi halvaksi kopioksi.

Ja sinä kuvittelet olevasi kaikkien yläpuolella siinä puutalossa hippiä leikkivinäsi? Minä keskiluokkaisena rouvana taas nauran kaltaisellesi hörhölle joka kuvittelee olavansa niin paljon parempi ihminen ja eläväsi niin omanlaistasi elämää, vaikka elät juuri samanlaista kuin ne muut naapurisi rintamamiestalossa villasukat jalassa. Tekstistäsi paistaa kateus ja katkeruus. Itse muutin juuri kuvailemastasi idyllistä pois jossa naapurit olivat juuri sinunlaisiasi naapureille naureskelijoita ja kyttääjiä. Uusi hybridiauto pihalla herätti suunnatonta kateutta. Ja hei, toiset ei osta velaksi vaan ihan omalla rahalla. Yritä kestää.

Kyllä on ahdasmielistä porukkaa. Se, että sattuu olemaan perhe, hyvä duuni, se omakotitalo ja farmari pihassa, ei sulje pois itsensä kehittämistä, harrastamista, unelmoimasta. Mistä kumpuaa se luulo, että keskiluokkaisen elämä olisi jotenkin harmaata ja tyytymistä johonkin? Pakko olla joidenkin 20 vuotiaiden kuvitelmia jotka edelleen haaveilee siitä muusikon ammatista ja reppureissaamisesta puolet vuodesta. Itse 37 vuotiaana olen saanut molemmat. Olen kokenut matkustelut, yksin reissaamiset, kalliossa elämisen. Mutta nyt 37 vuotiaana on unelmien täyttymys saada elättää oma perhe, asua tilavasti ja ajella kivalla autolla hyvään työhön. Silti myös matkustellaan (myös miehen kanssa kahdestaan) kun korona hellittää, käyn kulttuuriharrastuksissa, ratsastan, opettelen uutta kieltä, joogaan ja meditoin. Luen kirjoja, olen kiinnostunut monista asioista. Ja miten kiva onkaan toteuttaa itseään kun on varaa kaikkeen tähän, on aikaa kaikkeen tähän taas hiljalleen, eikä tarvitse miettiä miten rahat riittää ja yritetäänkö änkeä koko perhe 50 neliöön kun nyt on se päälle 220 neliöä isolla pihalla.

Eletään jokainen sellaista elämää kuin halutaan. Ei se meille keskiluokkaisillekkaan niin kamalaa ole 😉

Mie olen ihan tyytyväinen keskiluokkaisuuteeni. Nuorena ehdin mennä ja nähdä, luoda uraa ja juosta festareilla. Nyt alta viiskymppisenä on ihan ok olla tän kaiken keskiverron keskellä. On farmari, 2 lasta ja insinöörimies, mutta siihen ne perustylsät fraasit loppuukin. Olen taiteilija, käsityöläinen ja saan tehdä työtä josta nautin. Lapset on terveitä ja onnellisia ja kavereita riittää muuhunkin kuin pelaamiseen. Mies jaksaa vielä lenkkipoluilla, Italian auringon alla ja makuuhuoneessa. Mikä tässä on ollessa? Kun lapset lentää pesästä, laitetaan talo vuokralle muutetaan ulkomaille. Simple Life.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vaivaa keskiluokkainen makuluokittelu, ei keskiluokan tulot. Jos luokka olisi yhtä kuin tulot, voisimme puhua vain ihmisistä, joiden tulot ovat välillä x-y.

Tämä siis vaivaa keskiluokkaisessa elämäntavassa:

-Katsotaan kärkkäästi vanhalla autolla ajavaa rumassa asunnossa asuvaa henkilöä.

-Kannustetaan henkilöitä, joita ei omakotitalo kiinnosta muuttamaan omakotitaloon, tai päivittämään talo isompaan.

-Materiaalisten asioiden korostaminen, esim. sisustus uusitaan 5 vuoden välein, ostetaan orjatyövoimalla tuotettuja trendirytkyjä, uusi puhelin vaikka entinen toimii jne.

-Omaan makuuni kuulostaa tylsältä olla kotona ja ajaa autolla, mennä kerran vuodessa Kanarialle. Silti tätä tyyliä tyrkytetään minulle. Vrt esim. yläluokan tai alaluokan tyyliä harvemmin tyrkytetään kaikille sopivana ratkaisuna.

Liikut vääränlaisten ihmisten seurassa, ei se liity luokkaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on niin kaavoihinsa kangistunutta ja altis toimimaan stereotypioiden mukaan, etten tuilla elävänä (työkyvyttömyys) ainakaan itse haaveile sellaisesta elämästä.

Joskus tulee ajeltua keskiluokkaisten omakotitaloalueiden läpi ja toisaalta huvittaa, toisaalta säälittää niistä näkyvä tarve samaistua naapureihin :-)

Joka pihasta kaadettu puut rakennusaikana ja istutettu mulkun mittaisia taimia tutettuina jollakin häkkyrällä että pysyvät pystyssä.

Nurmikko ajeltuna lähiaikoina, kukkasia istutettu viivottimen avulla, on stereotypiaterassia, sähkö/kaasugrilliä (isoja krematorioita), autokatoksessa (kaikilla samanlainen) se pakollinen Audi tai Volvo, siistissä rivissä polkupyöriä, isukin merkkihybridi, äidin kauppamarketpyörä ja lapsukaisilla lisäksi koripalloteline apinoituma amerikkalaisesta unelmasta.

Tulisin hulluksi asuessani siinä ympristössä.

Pierua pidätellen rupatellen samanlaisetn naapureiden kanssa kuinka on nurmikko tullut leikattua ja mitenkäs se uusi hybridi on nyt toiminut pakkasilla.

Hyi vttu mikä klisee ja kaikilla satojatuhansia velkaa ja isi IT alalla ja muijalla työ erikoisasiantuntijana, eli kirjastokoira Kirjalaisena tai kunnantalolla pyörittämässä jonninjoutavia papereita ja tutkimassa AV palstaa.

Minä tahdon elää omanlaistani elämää asuinalueella joka on vanhaa, vanhoilla puilla ympäröityä, nilkanpituisen luonnon vallatessa alaa yrityksiltä muuttaa kaikki oman tahdon näköiseksi halvaksi kopioksi.

Ja sinä kuvittelet olevasi kaikkien yläpuolella siinä puutalossa hippiä leikkivinäsi? Minä keskiluokkaisena rouvana taas nauran kaltaisellesi hörhölle joka kuvittelee olavansa niin paljon parempi ihminen ja eläväsi niin omanlaistasi elämää, vaikka elät juuri samanlaista kuin ne muut naapurisi rintamamiestalossa villasukat jalassa. Tekstistäsi paistaa kateus ja katkeruus. Itse muutin juuri kuvailemastasi idyllistä pois jossa naapurit olivat juuri sinunlaisiasi naapureille naureskelijoita ja kyttääjiä. Uusi hybridiauto pihalla herätti suunnatonta kateutta. Ja hei, toiset ei osta velaksi vaan ihan omalla rahalla. Yritä kestää.

Enemmän täällä on kateutta ja katkeruutta köyhiä kohtaan, kun he ovat niiiin kateellisia sun autolle ja talolle ja voi kun kaikki haluaisi olla kuin minä ja mun perhe.

Onko ok tavoitella ei-keskiluokkaista omakotitaloa, autoa, ja sisustusta? Itse aikoinaan halveksin näitä asioita opiskelijana, mutta nyt kun minulla on ne, ne ovatkin ihan kivoja. Boheemius on vain köyhäilyä hienoon terminologiaan puettuna. OIkeastaan hölmöä ajatella, että nuo asiat määrittelisivät ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ahdasmielistä porukkaa. Se, että sattuu olemaan perhe, hyvä duuni, se omakotitalo ja farmari pihassa, ei sulje pois itsensä kehittämistä, harrastamista, unelmoimasta. Mistä kumpuaa se luulo, että keskiluokkaisen elämä olisi jotenkin harmaata ja tyytymistä johonkin? Pakko olla joidenkin 20 vuotiaiden kuvitelmia jotka edelleen haaveilee siitä muusikon ammatista ja reppureissaamisesta puolet vuodesta. Itse 37 vuotiaana olen saanut molemmat. Olen kokenut matkustelut, yksin reissaamiset, kalliossa elämisen. Mutta nyt 37 vuotiaana on unelmien täyttymys saada elättää oma perhe, asua tilavasti ja ajella kivalla autolla hyvään työhön. Silti myös matkustellaan (myös miehen kanssa kahdestaan) kun korona hellittää, käyn kulttuuriharrastuksissa, ratsastan, opettelen uutta kieltä, joogaan ja meditoin. Luen kirjoja, olen kiinnostunut monista asioista. Ja miten kiva onkaan toteuttaa itseään kun on varaa kaikkeen tähän, on aikaa kaikkeen tähän taas hiljalleen, eikä tarvitse miettiä miten rahat riittää ja yritetäänkö änkeä koko perhe 50 neliöön kun nyt on se päälle 220 neliöä isolla pihalla.

Eletään jokainen sellaista elämää kuin halutaan. Ei se meille keskiluokkaisillekkaan niin kamalaa ole 😉

Ehkä monia mun lisäksi ahdistaa siinä se oravanpyörässä juokseminen. Täytyy uuvuttaa itsensä töissä, että se saa sen tietyn palkkatason. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Mä harrastan kans paljon, mutta voin tehdä sen pienemmillä tuloilla, joka tarkoittaa toki tietyistä materialististista asioista luopumista, mutta arvostan niin paljon omaa aikaa, etten ole valmis uhraamaan sitä työlle. Mun harrastukset ei tosin vaadi pahemmin rahaa. Enkä ole kiinnostunut matkustelusta, autoilusta tai työlle antautumisena. Ei siinä mitään, jos joku toinen niin haluaa elää, se on täysin fine. Mutta se, että se nähdään just normina eikä kaikki tunnu ymmärtävän, ettei osa vaan sitä elämää halua ja näkee sen enemmänkin ahdistavana oravanpyöränä omalla kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni vaivaa keskiluokkainen makuluokittelu, ei keskiluokan tulot. Jos luokka olisi yhtä kuin tulot, voisimme puhua vain ihmisistä, joiden tulot ovat välillä x-y.

Tämä siis vaivaa keskiluokkaisessa elämäntavassa:

-Katsotaan kärkkäästi vanhalla autolla ajavaa rumassa asunnossa asuvaa henkilöä.

-Kannustetaan henkilöitä, joita ei omakotitalo kiinnosta muuttamaan omakotitaloon, tai päivittämään talo isompaan.

-Materiaalisten asioiden korostaminen, esim. sisustus uusitaan 5 vuoden välein, ostetaan orjatyövoimalla tuotettuja trendirytkyjä, uusi puhelin vaikka entinen toimii jne.

-Omaan makuuni kuulostaa tylsältä olla kotona ja ajaa autolla, mennä kerran vuodessa Kanarialle. Silti tätä tyyliä tyrkytetään minulle. Vrt esim. yläluokan tai alaluokan tyyliä harvemmin tyrkytetään kaikille sopivana ratkaisuna.

Minua taas vaivaa tuo stereotyyppisyys luokittelussa. Matkustelin laajalti ja pitkäänkin, siis puoli vuottakin, silloin kun se oli vielä mahdollista. Silti olen kyllä ihan keskiluokkainen.  Porvarillisuus taitaa olla se, mitä monet ajattelevat, kun puhuvat keskiluokkaisuudesta.