Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?
02.11.2020 |
Ja turha ihmetellä, että miten niin, en minä ole huomannut mitään. Ilmiö on ihan todellinen vaikka juuri sinä et samaistuisikaan alla olevaan.
Tuilla elävä kansanosa tavoittelee juuri sitä keskiluokkaisuutta: mukavaa asumista, esittelykelpoista autoa, ulkomaanmatkaa, uudehkoa kodintekniikkaa ja muuta materiaa. Samalla näitä kuitenkin halveksutaan. Kukaan ei mukamas halua omakotitaloa, Volvoa eikä kultaistanoutajaa. Kukaan ei halua olla "Prismaperhe".
Ja silti, kun puhutaan tuloeroista, yhteiskunnan luokkaeroista, sosioekonomisista eroista, keskiluokkaisuus nousee esiin sekä tavoiteltavana että halveksuttavana asiana.
Kumpi se siis on?
Miksi tuilla eläjä valittaa toisessa ketjussa, että hän ei saa mukavaa elintasoa, ja miksi kuitenkin jos keskiluokkainen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja tekevänsä keskiluokkaisia asioita, alkaa halveksunta ja haukkuminen?
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas kuolee huvilassaan Nizzassa tai Mehiläisen teho-osastolla.
Keskiluokkainen kuolee omakotitalossaan tai Esperin laitoksessa.
Köyhä kuolee vuokra-asunnossaan tai 50/50 Esperissä/kunnallisessa hoitokodissa.
Jokaisen elämä voi olla köyhä tai rikas (henkisesti), mutta kukaan heistä ei kuoleman hetkellä ole yhtään mitään.
Korjaus:
Jokaisen ihmisen elämä voi olla köyhä tai rikas (henkisesti) - tai keskiluokkainen (henkisesti)!
Mikä vika henkisessä keskiluokassa? Ei rämpimistä alaluokan näköalattomuudessa, mutta ei mitään maanista psykoosia omasta erinomaisuudesta ja kaikkivaltiudesta. Keskiluokka edustaa tervettä järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikille vaihtoehdot näyttävät olevan köyhyys tai keskiluokkaisuus? Aika pienet on unelmat, jos se keskimääräinen keskiluokkainen elämä on kaikki mihin keksii pyrkiä. Että ollaan työttöminä vuokrayksiössä, tai sitten "pitää" hommata se omakotitalo, kaksi lasta ja pari Volvoa. Voi kuinka tylsää. Eletään niinkuin kaikki muut, koska ei keksitä sen vaihtoehdoksi muuta kuin kurjuutta.
Olin keskiluokkainen joskus 25-vuotiaana. Sitten Kyllästyin, myin taloni ja tuhlasin rahani, matkustelin jne. Nyt olen omaehtoisesti työtön. Mieheni on erittäin varakas.
Jos jotkut tykkäävät olla keskiluokkaisia niin mikäs siinä. Itse en jaksa olla oravanpyörässä. Hengailen vain eläkerahaksi tulee perintöä.
Kuulostaa niin hassulta tuo keskiluokkaisuuden halveksunta.
"mulla ei ainakaan ole takapihalla nurmikkoa, vaan niitty!" Kyllä se takapiha on samalla tavalla keskiluokkaisuuden ilmentymä.
"minä käynkin ulkomailla!" Hei, kaikki lähestulkoon käyvät ulkomailla.
"minä olen vapaa!" Samalla tavalla verotus, lait yms koskevat sinuakin.
"minäpä en käykään prismassa!" Niin, se k-ryhmä tai lidlissä käynti tekeekin ihmisestä oman tiensä kulkijan.
"mullapa onkin husky-koira!" Koira ku koira.
"mullapa ei oo trampoliinia!" Niin, se polkujuoksu, triathlon, kiipeily, salilla käynti, maratoonit tekeekin susta tosi erikoisen, varsinkin kun ne on trendiharrastuksia.
"minäpä en sisusta!" jaa, kuitenkin näperrät seinälle sen itsetehdyn makrameen.
"mua ei niinku kiinnosta trendit!" Silti pukeudut samanlaisiin vaatteisiin kuin muutkin. Jos käyttäisit 1800-luvun vaatteita, myönnän silloin sulla olisi pointti. Mutta tyköistuvat farkut, t-paidat, neuleet ja toppatakki ei nyt varsinaisesti tee sinusta uniikkia. Ihan sama missä ne on tehty.
Jos haluat tehdä jotain mitä muut ei tee, niin muuta yhteiskunnan ulkopuolelle kokonaan. Ai, ei ole kivaa eikä helppoa? Noni. Silti tuntuu kivalta katella suoratoistopalveluista juttuja ja lipittää sitä erikoiskahvia.
Kaikki me ollaan lopunkaiken samanlaisia. Jopa siinä erottautumisen halussa. Sekin on vain tiettyyn pisteeseen saakka. Jos ihminen olisi oikeasti oman tiensä kulkija, hän pukeutuisi isävainaan pyjamaan ja lähtisi vapaaehtoistyöhön venäläiseen vankilaan. Siinä olisi sitä vapautta.
Kovin tuntuu helpolta elämä, jos huutelee erikoisuuttaan vauva.fissä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille vaihtoehdot näyttävät olevan köyhyys tai keskiluokkaisuus? Aika pienet on unelmat, jos se keskimääräinen keskiluokkainen elämä on kaikki mihin keksii pyrkiä. Että ollaan työttöminä vuokrayksiössä, tai sitten "pitää" hommata se omakotitalo, kaksi lasta ja pari Volvoa. Voi kuinka tylsää. Eletään niinkuin kaikki muut, koska ei keksitä sen vaihtoehdoksi muuta kuin kurjuutta.
Tää on kyllä erittäin mustavalkoinen ja "me ja te" -ajattelua lietsova ketju. Mä oon duunariperheestä, jonka lapsuudessa ei ollut sitä omakotitaloa, hyvää autoa ja omaa pihaa, mutta oli muuten ihana vuokratalo, vähän vanhempi auto ja mukava pihapiiri täynnä samanikäisiä lapsia. Ei tehty ulkomaanreissuja, mutta käytiin edullisilla vuokramökeillä, tehtiin retkiä luontoon, käytiin kirjastossa lainaamassa kasa kirjoja ja vietettiin aikaa yhdessä perheen kanssa monin tavoin. Mun lapsuus oli todella ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille vaihtoehdot näyttävät olevan köyhyys tai keskiluokkaisuus? Aika pienet on unelmat, jos se keskimääräinen keskiluokkainen elämä on kaikki mihin keksii pyrkiä. Että ollaan työttöminä vuokrayksiössä, tai sitten "pitää" hommata se omakotitalo, kaksi lasta ja pari Volvoa. Voi kuinka tylsää. Eletään niinkuin kaikki muut, koska ei keksitä sen vaihtoehdoksi muuta kuin kurjuutta.
No kerropa oma vaihtoehtosi. Et siis ole köyhä etkä keskiluokkainen, kerro miten valitaan syntyä yläluokkaan?
Mulla ainakin keskiluokkaisuus on kovan työn takana. Arvostan sitä mitä olen kyennyt työlläni hankkimaan. Omakotitaloa ei ole vielä mahdollista hommata mutta ehkä joskus. Velkaa on jonkin verran mutta asunkin omassa rivitalo osakkeessa. Kovaa duunia se on vaatinut että tähänkin on päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille vaihtoehdot näyttävät olevan köyhyys tai keskiluokkaisuus? Aika pienet on unelmat, jos se keskimääräinen keskiluokkainen elämä on kaikki mihin keksii pyrkiä. Että ollaan työttöminä vuokrayksiössä, tai sitten "pitää" hommata se omakotitalo, kaksi lasta ja pari Volvoa. Voi kuinka tylsää. Eletään niinkuin kaikki muut, koska ei keksitä sen vaihtoehdoksi muuta kuin kurjuutta.
Tää on kyllä erittäin mustavalkoinen ja "me ja te" -ajattelua lietsova ketju. Mä oon duunariperheestä, jonka lapsuudessa ei ollut sitä omakotitaloa, hyvää autoa ja omaa pihaa, mutta oli muuten ihana vuokratalo, vähän vanhempi auto ja mukava pihapiiri täynnä samanikäisiä lapsia. Ei tehty ulkomaanreissuja, mutta käytiin edullisilla vuokramökeillä, tehtiin retkiä luontoon, käytiin kirjastossa lainaamassa kasa kirjoja ja vietettiin aikaa yhdessä perheen kanssa monin tavoin. Mun lapsuus oli todella ihana.
Anteeksi nyt, mutta sinä kuuluit lapsena alempaan keskiluokkaan. Eheät perheet ja järkevä elämäntapa on sitä keskiluokkaa juurikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille vaihtoehdot näyttävät olevan köyhyys tai keskiluokkaisuus? Aika pienet on unelmat, jos se keskimääräinen keskiluokkainen elämä on kaikki mihin keksii pyrkiä. Että ollaan työttöminä vuokrayksiössä, tai sitten "pitää" hommata se omakotitalo, kaksi lasta ja pari Volvoa. Voi kuinka tylsää. Eletään niinkuin kaikki muut, koska ei keksitä sen vaihtoehdoksi muuta kuin kurjuutta.
No kerropa oma vaihtoehtosi. Et siis ole köyhä etkä keskiluokkainen, kerro miten valitaan syntyä yläluokkaan?
Ei tuo kommentoija varmaan sitä tarkoittanut, vaan että vaihtoehtoina on joko se omakotitalo, Volvot ja kultainennoutaja tai työttömyys lähiön vuokrayksiössä. Tässäkin välillä on paljon vaihtoehtoja. Kerrostalo kivalla alueella lähellä palveluita, rivitalo mukavalta paikalta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esittäminen että asiat olisivat paremmin kun todellisuudessa ei tasan ole keskiluokkainen asia, kyllä siellä alaluokassakin esitellään instassa uusinta tatuointia joka on hankittu toimeentulotuella, ja saman yhteiskuntaluokan ihmiset tykkää.
Se on tietty ihmistyyppi joka aina elää yli varojensa, mutta heitä löytyy köyhistä enemmän kuin keskiluokkaisista.
Sitten nämä, jotka jättää elämättä ja säästää kaiken vaikka ei olisi varaa, heidän elämänsä ei ole hääviä. Pettymys odottaa vaikka saavuttaisi rahallisen tavoitteensa, kun huomaa että nuoruus on hukattu: kun pitäisi hankkia kokemuksia on vaan säästetty rahaa, eikä nuoruus tule takaisin, vaikka kuinka olisi rahaa.
Keskiluokkaisuus on suosittua, koska se toimii.
Älytön ajatus, että elämä jäisi elämättä jos ei kuluta valtavasti. Monet elämykset ovat halpoja, ellei tavoittele äärikokemuksia. Lisäksi itselleni merkitsee muiden kanssa vietetyt hetket, kyllä ne ihmiset jää miljöötä enemmän mieleen.
Lisäksi kun ei pidä kuluttamisesta ja elää omannäköistä elämää, rahaa ei yksinkertaisesti kulu. Jaksan aina ihmetellä, mihin vaikkapa keskituloisten ystävieni rahat häviävät. En vain ymmärrä. Sitten he semikateellisina ihmettelevät, miten minulla on vaikkapa varaa vähentää töitä, "miten pärjäät". Öö, jätin sen uuden kalustuksen/ auton ostamatta niin johan sillä elää monta kuukautta hyvinkin. Elämänlaatu voi tulla muustakin kuin materiasta, joka on lopulta aika lyhytaikainen nautinto usein. Ja esim. sienimetsällä käyminen nyt ei paljon maksa ja ihan kokemuksesta käy sekin, sekin on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikille vaihtoehdot näyttävät olevan köyhyys tai keskiluokkaisuus? Aika pienet on unelmat, jos se keskimääräinen keskiluokkainen elämä on kaikki mihin keksii pyrkiä. Että ollaan työttöminä vuokrayksiössä, tai sitten "pitää" hommata se omakotitalo, kaksi lasta ja pari Volvoa. Voi kuinka tylsää. Eletään niinkuin kaikki muut, koska ei keksitä sen vaihtoehdoksi muuta kuin kurjuutta.
Tää on kyllä erittäin mustavalkoinen ja "me ja te" -ajattelua lietsova ketju. Mä oon duunariperheestä, jonka lapsuudessa ei ollut sitä omakotitaloa, hyvää autoa ja omaa pihaa, mutta oli muuten ihana vuokratalo, vähän vanhempi auto ja mukava pihapiiri täynnä samanikäisiä lapsia. Ei tehty ulkomaanreissuja, mutta käytiin edullisilla vuokramökeillä, tehtiin retkiä luontoon, käytiin kirjastossa lainaamassa kasa kirjoja ja vietettiin aikaa yhdessä perheen kanssa monin tavoin. Mun lapsuus oli todella ihana.
Anteeksi nyt, mutta sinä kuuluit lapsena alempaan keskiluokkaan. Eheät perheet ja järkevä elämäntapa on sitä keskiluokkaa juurikin.
En minä väittänytkään muuta, vaan sitä, että sen omakotitalon ja vuokrayksiöelämän välillä on muitakin vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esittäminen että asiat olisivat paremmin kun todellisuudessa ei tasan ole keskiluokkainen asia, kyllä siellä alaluokassakin esitellään instassa uusinta tatuointia joka on hankittu toimeentulotuella, ja saman yhteiskuntaluokan ihmiset tykkää.
Se on tietty ihmistyyppi joka aina elää yli varojensa, mutta heitä löytyy köyhistä enemmän kuin keskiluokkaisista.
Sitten nämä, jotka jättää elämättä ja säästää kaiken vaikka ei olisi varaa, heidän elämänsä ei ole hääviä. Pettymys odottaa vaikka saavuttaisi rahallisen tavoitteensa, kun huomaa että nuoruus on hukattu: kun pitäisi hankkia kokemuksia on vaan säästetty rahaa, eikä nuoruus tule takaisin, vaikka kuinka olisi rahaa.
Keskiluokkaisuus on suosittua, koska se toimii.
Mutta vain yli varojensa elävät keskiluokkaiset kuvittelevat olevansa jotenkin parempia kuin muut :D
N42, keskiluokkainen itsekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittäminen että asiat olisivat paremmin kun todellisuudessa ei tasan ole keskiluokkainen asia, kyllä siellä alaluokassakin esitellään instassa uusinta tatuointia joka on hankittu toimeentulotuella, ja saman yhteiskuntaluokan ihmiset tykkää.
Se on tietty ihmistyyppi joka aina elää yli varojensa, mutta heitä löytyy köyhistä enemmän kuin keskiluokkaisista.
Sitten nämä, jotka jättää elämättä ja säästää kaiken vaikka ei olisi varaa, heidän elämänsä ei ole hääviä. Pettymys odottaa vaikka saavuttaisi rahallisen tavoitteensa, kun huomaa että nuoruus on hukattu: kun pitäisi hankkia kokemuksia on vaan säästetty rahaa, eikä nuoruus tule takaisin, vaikka kuinka olisi rahaa.
Keskiluokkaisuus on suosittua, koska se toimii.
Älytön ajatus, että elämä jäisi elämättä jos ei kuluta valtavasti. Monet elämykset ovat halpoja, ellei tavoittele äärikokemuksia. Lisäksi itselleni merkitsee muiden kanssa vietetyt hetket, kyllä ne ihmiset jää miljöötä enemmän mieleen.
Lisäksi kun ei pidä kuluttamisesta ja elää omannäköistä elämää, rahaa ei yksinkertaisesti kulu. Jaksan aina ihmetellä, mihin vaikkapa keskituloisten ystävieni rahat häviävät. En vain ymmärrä. Sitten he semikateellisina ihmettelevät, miten minulla on vaikkapa varaa vähentää töitä, "miten pärjäät". Öö, jätin sen uuden kalustuksen/ auton ostamatta niin johan sillä elää monta kuukautta hyvinkin. Elämänlaatu voi tulla muustakin kuin materiasta, joka on lopulta aika lyhytaikainen nautinto usein. Ja esim. sienimetsällä käyminen nyt ei paljon maksa ja ihan kokemuksesta käy sekin, sekin on elämää.
Jep sama homma. Täällä munkin "vähällä pärjäämistä" ihmeteltiin ja kauhisteltiin, kun olen oikeasti ihan tyytyväinen näin. Parhaat elämykset ja kokemukset saan luonnosta. Hiihtäminen, uiminen, lukemien, marjastaminen, sienestäminen, lenkkeily yms. ei paljoa maksa ja se tuo valtavasti iloa mun elämään. Ei ole autoa, koska pärjään hyvin ilman. Asun vähän syrjäisemmällä paikalla luonnon lähellä (mutta kuitenkin niin, että pyörällä pääsee ja jotain busseja kulkee), joten asuminen on edullista ja rauhallista. Toiselle tämä on kauhistus, minulle onni. En kuitenkaan halveksu heitä, jotka valitsee toisin. Itse valitsin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittäminen että asiat olisivat paremmin kun todellisuudessa ei tasan ole keskiluokkainen asia, kyllä siellä alaluokassakin esitellään instassa uusinta tatuointia joka on hankittu toimeentulotuella, ja saman yhteiskuntaluokan ihmiset tykkää.
Se on tietty ihmistyyppi joka aina elää yli varojensa, mutta heitä löytyy köyhistä enemmän kuin keskiluokkaisista.
Sitten nämä, jotka jättää elämättä ja säästää kaiken vaikka ei olisi varaa, heidän elämänsä ei ole hääviä. Pettymys odottaa vaikka saavuttaisi rahallisen tavoitteensa, kun huomaa että nuoruus on hukattu: kun pitäisi hankkia kokemuksia on vaan säästetty rahaa, eikä nuoruus tule takaisin, vaikka kuinka olisi rahaa.
Keskiluokkaisuus on suosittua, koska se toimii.
Älytön ajatus, että elämä jäisi elämättä jos ei kuluta valtavasti. Monet elämykset ovat halpoja, ellei tavoittele äärikokemuksia. Lisäksi itselleni merkitsee muiden kanssa vietetyt hetket, kyllä ne ihmiset jää miljöötä enemmän mieleen.
Lisäksi kun ei pidä kuluttamisesta ja elää omannäköistä elämää, rahaa ei yksinkertaisesti kulu. Jaksan aina ihmetellä, mihin vaikkapa keskituloisten ystävieni rahat häviävät. En vain ymmärrä. Sitten he semikateellisina ihmettelevät, miten minulla on vaikkapa varaa vähentää töitä, "miten pärjäät". Öö, jätin sen uuden kalustuksen/ auton ostamatta niin johan sillä elää monta kuukautta hyvinkin. Elämänlaatu voi tulla muustakin kuin materiasta, joka on lopulta aika lyhytaikainen nautinto usein. Ja esim. sienimetsällä käyminen nyt ei paljon maksa ja ihan kokemuksesta käy sekin, sekin on elämää.
Jep, tämä järjetön ja turha kuluttaminen on se mikä minuakin keskiluokassa halveksuttaa. Ja tarkoitettakoon nyt keskiluokkaisuudella sitä elämäntapaa, ei ammattia tai varallisuutta. Yleensä nämä onkin niitä ensimmäisen sukupolven nousukkaita, taloudelliseen vakauteen ja riippumattomuuteen tottuneilla on jo henkinen mahdollisuus vapaaehtoiseen vaatimattomuuteen.
Keskiluokka asuu omakotitaloissa joissa lapsillakin on omat huoneet. Matalatuloinen duunari pariskunta asuu kahden lapsensa kanssa lähiössä kerrostalokaksiossa. Makuuhuone on lastenhuoneena. Vanhemmat nukkuvat ja nussivat olohuoneessa olevassa sängyssä mistä näkyy köittiöön. Ihan kuin 1800-luvun hellahuoneessa. Keskisuuressa kaupungissa asunto saattaa olla omakin mutta pk seudulla hyvällä onnella kaupungin vuokra-asunto.
Ekan sivun luin ja tulin siihen tulokseen että keskiluokkaa kadehditaan eriittäin paljon. Case closed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittäminen että asiat olisivat paremmin kun todellisuudessa ei tasan ole keskiluokkainen asia, kyllä siellä alaluokassakin esitellään instassa uusinta tatuointia joka on hankittu toimeentulotuella, ja saman yhteiskuntaluokan ihmiset tykkää.
Se on tietty ihmistyyppi joka aina elää yli varojensa, mutta heitä löytyy köyhistä enemmän kuin keskiluokkaisista.
Sitten nämä, jotka jättää elämättä ja säästää kaiken vaikka ei olisi varaa, heidän elämänsä ei ole hääviä. Pettymys odottaa vaikka saavuttaisi rahallisen tavoitteensa, kun huomaa että nuoruus on hukattu: kun pitäisi hankkia kokemuksia on vaan säästetty rahaa, eikä nuoruus tule takaisin, vaikka kuinka olisi rahaa.
Keskiluokkaisuus on suosittua, koska se toimii.
Älytön ajatus, että elämä jäisi elämättä jos ei kuluta valtavasti. Monet elämykset ovat halpoja, ellei tavoittele äärikokemuksia. Lisäksi itselleni merkitsee muiden kanssa vietetyt hetket, kyllä ne ihmiset jää miljöötä enemmän mieleen.
Lisäksi kun ei pidä kuluttamisesta ja elää omannäköistä elämää, rahaa ei yksinkertaisesti kulu. Jaksan aina ihmetellä, mihin vaikkapa keskituloisten ystävieni rahat häviävät. En vain ymmärrä. Sitten he semikateellisina ihmettelevät, miten minulla on vaikkapa varaa vähentää töitä, "miten pärjäät". Öö, jätin sen uuden kalustuksen/ auton ostamatta niin johan sillä elää monta kuukautta hyvinkin. Elämänlaatu voi tulla muustakin kuin materiasta, joka on lopulta aika lyhytaikainen nautinto usein. Ja esim. sienimetsällä käyminen nyt ei paljon maksa ja ihan kokemuksesta käy sekin, sekin on elämää.
Jep sama homma. Täällä munkin "vähällä pärjäämistä" ihmeteltiin ja kauhisteltiin, kun olen oikeasti ihan tyytyväinen näin. Parhaat elämykset ja kokemukset saan luonnosta. Hiihtäminen, uiminen, lukemien, marjastaminen, sienestäminen, lenkkeily yms. ei paljoa maksa ja se tuo valtavasti iloa mun elämään. Ei ole autoa, koska pärjään hyvin ilman. Asun vähän syrjäisemmällä paikalla luonnon lähellä (mutta kuitenkin niin, että pyörällä pääsee ja jotain busseja kulkee), joten asuminen on edullista ja rauhallista. Toiselle tämä on kauhistus, minulle onni. En kuitenkaan halveksu heitä, jotka valitsee toisin. Itse valitsin näin.
Lisään vielä, että teen paljon itse, jolla säästää myös kivasti. Kun leipoo itse leipänsä, tekee hillonsa ja säilöö itse kerätyt luonnon antimet, siinäkin jo säästää. Mikään ei oo niin ihanaa kuin syödä illalla itse leivottua leipää ja syödä oma tekemää marjakiisseliä kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Koen asuvani keskiluokan elämää. Meillä on iso perheasunto Helsingin keskustassa, porvarilliset akateemiset virat, avioliitto ja lapsi. Autoja meillä ei ole, kun emme sellaisia tarvitse eikä trampoliinia. Arkeemme kuuluu lapsen kanssa olemista, urheilua, viiniä viikonloppuisin hyvän liharuuan kanssa ja matkailisimme, jos korona antaisi myöten. Nuo audit, omakotitalot ja trampoliinit lienevät maaseudun tai pikkukaupunkien keskiluokan todellisuutta, mutta valtaosa meistä asuu isoissa kaupungeissa.
On ne myös isojen kaupunkien lähiöiden todellisuutta. Itse asun Helsingissä, 10 km keskustasta, ja kyllä täällä on omakoti- ja rivitalot, autot, ja trampoliinit. Aika moni ei enää halua asua keskustassa nuoruuden ja biletykseen jälkeen.
Se, mitä kadehditaan, on keskiluokkainen tulotaso - elämäänsä voi siis elää miettimättä jatkuvasti sitä, mihin raha riittää, ja panostaa sellaisiin asioihin jotka kiinnostavat tai tuntuvat tärkeiltä.
Se, mitä arvostellaan, on keskiluokkainen elämäntapa - siis tilanne jossa ne itseä kiinnostavat ja tärkeät asiat ovat suhteellisen pinnallisia, kuten hieno auto/huippukallis televisio/vastaava materia. Ikään kuin jämähdetään tietynlaiseen mielikuvituksettomaan muottiin, vaikka mahdollisuuksia olisi paljon muuhunkin.
Jep, tuota tarkoitin. En minä ole missään sanonut, ettei olisi ok ok olla onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä on. Itsekin olen monista asioista kiitollinen ja onnellinen. En ole missään sanonut, että JOKAINEN onnellisuutta korostava ajattelisi näin. Juuri tuon kirjoittajan tekstistä vaan jäi vähän sellainen maku suuhun, ettei tiedosta asiaa. Minulla monesti särähtää korvaan se, kun joku korostaa sitä, että omin avuin on kaikki saatu. Aivan kuin tämän sanoja yrittäisi sanoa, että ne, jotka ei samaan pysty, olisi valinnut itse tilanteensa eikä sen takia pystyneet samaan. Tai tiedosta juuri sitä elämän haurautta. Tämmöisiä ihmisiä olen tavannut ja sen takia oon aika herkkä sellaiselle, kun olen nähnyt kaikenlaista ja itsekin sairastunut ja huomannut läheltä, miten kaikilla ne avut eivät vain ole samanlaisia. Sen takia ehkä olenkin niin kiitollinen monille niin itsestäänselvistä asioista, mutta se tuo elämään valtavasti voimaa ja energiaa. Syytän itseäni helposti siitä, että sairastuin. Mutta no, olen pahoillani, kun ilmeisesti käsitin väärin.