Lue keskustelun säännöt.
Sairasloma ja työt mielessä
02.11.2020 |
Olen sairaslomalla olkapääleikkauksen takia ja hermot menee, kun työasiat pyörivät koko ajan mielessä! Tykkään työstäni eikä se stressaa normaaliarjessa kohtuuttomasti. Nyt kun olen pois, työkaverit hoitavat vain ihan pakolliset jutut. Kaikki muu odottaa sairaslomani loppumista.
Kun menen töihin, minua odottaa kahden viikon sähköpostit ja selvitettävät asiat. Helpommalla pääsisi kun tekisi kotoa käsin edes akuuteimmat jutut, mutta kun en halua - olen sairaslomalla! Miten tästä ajattelumallista pääsee eroon? Tiedän kyllä, että kenenkään henki ei ole uhattuna vaikken lue viestejäni kahteen viikkoon, mutta pelkkä ajatus odottavasta työmäärästä lannistaa...
Kommentit (4)
Ihan hyvin voit tehdä töitä, jos pystyt. Tee vaikka yksi tunti, jos se tekee olosi paremmaksi. Eihän nykyisin edes saa sairaslomaa, vaikka olisi käsi tai jalka poikki, vaan annetaan korvaavaa työtä, jota pystyy tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voit tehdä töitä, jos pystyt. Tee vaikka yksi tunti, jos se tekee olosi paremmaksi. Eihän nykyisin edes saa sairaslomaa, vaikka olisi käsi tai jalka poikki, vaan annetaan korvaavaa työtä, jota pystyy tekemään.
No minä sain 2 viikkoa sairaslomaa, mutta näyttää siltä, että toivun odotettua nopeammin ja kivut pysyvät kurissa. Ehkä teen kuten ehdotit, eli hoidan ainakin rutiinijuttuja edes hetken päivän aikana. Sekin helpottaa töihin paluuta kun silloin voi keskittyä niihin enemmän aikaa vaativiin hommiin.
Olen edellisen kerran ollut sairaslomalla 7 vuotta sitten ja silloin olin niin sairas, ettei työasiat käyneet mielessäkään. Tämä on ihan uusi tilanne.
Minulla on sama ongelma kuin ap:lla. Töitä on niin h*lvetisti, että jo parin-kolmen päivän poissaolo tekee minusta hermoraunion, kun tiedän miten työt kasaantuu. Olin elokuussa 6 päivää sairaslomalla leikkauksen takia ja töihin palattuani meni ihan järjetön aika, että sain hommat taas ajantasalle.
Toisilla ei ole töitä, toisilla niitä on niin paljon, ettei yhden ihmisen aika riitä niiden tekemiseen.
Tämä muuttuu sinussa vasta, kun kohtaat vakavampaa murhetta. Muuten joudut työstämään tätä, jos haluat parannusta asiaan.