Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?
02.11.2020 |
Ja turha ihmetellä, että miten niin, en minä ole huomannut mitään. Ilmiö on ihan todellinen vaikka juuri sinä et samaistuisikaan alla olevaan.
Tuilla elävä kansanosa tavoittelee juuri sitä keskiluokkaisuutta: mukavaa asumista, esittelykelpoista autoa, ulkomaanmatkaa, uudehkoa kodintekniikkaa ja muuta materiaa. Samalla näitä kuitenkin halveksutaan. Kukaan ei mukamas halua omakotitaloa, Volvoa eikä kultaistanoutajaa. Kukaan ei halua olla "Prismaperhe".
Ja silti, kun puhutaan tuloeroista, yhteiskunnan luokkaeroista, sosioekonomisista eroista, keskiluokkaisuus nousee esiin sekä tavoiteltavana että halveksuttavana asiana.
Kumpi se siis on?
Miksi tuilla eläjä valittaa toisessa ketjussa, että hän ei saa mukavaa elintasoa, ja miksi kuitenkin jos keskiluokkainen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja tekevänsä keskiluokkaisia asioita, alkaa halveksunta ja haukkuminen?
Kommentit (279)
Sori ap, mutta en ihan oikeasti kyllä tiedä tästä ilmiöstä mitään ja epäilyttää, että onko nyt niinkään todellinen ilmiö vai sinun vetämiesi väärien johtopäätösten perusteella syntynyttä kuvitelmaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vaivaa keskiluokkainen makuluokittelu, ei keskiluokan tulot. Jos luokka olisi yhtä kuin tulot, voisimme puhua vain ihmisistä, joiden tulot ovat välillä x-y.
Tämä siis vaivaa keskiluokkaisessa elämäntavassa:
-Katsotaan kärkkäästi vanhalla autolla ajavaa rumassa asunnossa asuvaa henkilöä.
-Kannustetaan henkilöitä, joita ei omakotitalo kiinnosta muuttamaan omakotitaloon, tai päivittämään talo isompaan.
-Materiaalisten asioiden korostaminen, esim. sisustus uusitaan 5 vuoden välein, ostetaan orjatyövoimalla tuotettuja trendirytkyjä, uusi puhelin vaikka entinen toimii jne.
-Omaan makuuni kuulostaa tylsältä olla kotona ja ajaa autolla, mennä kerran vuodessa Kanarialle. Silti tätä tyyliä tyrkytetään minulle. Vrt esim. yläluokan tai alaluokan tyyliä harvemmin tyrkytetään kaikille sopivana ratkaisuna.Näiden kriteerien perusteella taidankin olla yläluokkainen. Saisinko ne kriteerit, kiitos!
Mielestäni yläluokan kriteerit:
-vot lopettaa työnteon ja selvitä omilla rahoillasi ainakin vuoden verran. Muu tulovirta palkkatyön lisäksi, ymmärrät miten raha toimii.
-todennäköisesti yliopistokoulutus
-olet lähtenyt asumaan kotikylää pidemmälle jossain vaiheessa elämää
-et osta kulutustavaraa luotolla. Pyrit ostamana laatua merkin sijaan
-terveelliset elämäntavat ja sairasvakuutus
-kulttuurillista pääomaa kielten, kulttuurin yms tuntemuksen muodossa
-lomailet mielenkiintoisissa kohteissa mutta ostat alennusmyynneistä tavaraa
-et tee työtä ainoastaan rahan vuoksi, ja olet suht tyytyväinen työssäsi.Superyläluokkaan/eliittiin kuuluu, jos
-voisit lopettaa nyt työnteon ja elää samaa elämäntyyliä välittämättä rahasta
-valitset ajan säästämisen rahan säästämisen sijaan. Esim. kalliimpi ja mukavampi lento halvemman välipysäyksen sijaan.
-yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen asema jollain tavalla, esim. tuotantovälineiden omistus, poliittinen valta tai menestynyt yrittäjä. Päätöksesi siis vaikuttavat paljon muiden ihmisten elämään.
-hintoja ei tarvitse edes katsoa kun käy ulkona syömässä tai ostoksilla. Sen kun otat mitä tarvitset.
-verkostosi kautta pääset tarvittaviin paikkoihinNo tässä ankean maanantain piristys, olen yläluokkaa!😂
Nuo yläluokalle antamasi kriteerit ovat perin vaatimattomia. Olen itse sosiaalityöntekijä ja täytän nuo kriteerit. Samoin keskiverto opettajat, insinöörit jne. Kuvaat siis ylempää keskiluokkaa. Yläluokka on vielä erikseen.
Vierailija kirjoitti:
No minä ainakaan halua sinun listaamia asioita. Turha kulutus ja tommonen ns. statusperusteinen omistaminen ei kiinnosta. Kyllä keskiluokka aika vahvasti kärsii siitä, että no mutkun pitää olla tietynlainen tarpeeksi hyvä auto, pitää olla nätti koti ja kivat vaatteet lapsilla.
Kyllä mä haluan enemmän rahaa, mutta en halua sitä autoa tai omakotitaloa. Haluan uuden mukavamman sängyn, kestävämpiä ja eettisimpiä vaatteita (shoppailu inhottavaa ja ei kiinnosta pukeutuminen, pitkäikäisyydestä siis plussaa) ja rahaa käydä joskus brunssilla, hyvästä ruuasta tulee hyvä mieli.
Tässä asetelmassa varmaan on ongelmana yleistäminen, osa pienituloisista kärsii tilanteestaan, osa on ihan tyytyväisiä oloonsa. Osa keskiluokasta ehkä harrastaa tuollaista kilpavarustelua, osa ei. Ollaan kaikki yksilöitä ja ihmiset haluavat eri asioita - ei tämän pitäisi olla kauhean yllättävää. Meillä ei esimerkiksi koskaan ole naapuruston hienointa autoa, eikä välitetä siitä. Emme aja kovin paljon, joten ei ole mitään järkeä sijoittaa autoon, varaa kyllä olisi jos haluttaisiin. Jos naapurit jotain tuosta ajattelevat, niin ihan sama.
Itsekin pidän hyvästä ruoasta, joten siihen panostan mieluusti. Ja tuo hyvä sänky on tärkeä asia! Omakotitaloa en halua, koska siitä on liikaa hommaa, mielummin vietän aikani vaikka lukien. Kyse on siitä, että varallisuus antaa minulle vapauden valita millaisen elämän haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vaivaa keskiluokkainen makuluokittelu, ei keskiluokan tulot. Jos luokka olisi yhtä kuin tulot, voisimme puhua vain ihmisistä, joiden tulot ovat välillä x-y.
Tämä siis vaivaa keskiluokkaisessa elämäntavassa:
-Katsotaan kärkkäästi vanhalla autolla ajavaa rumassa asunnossa asuvaa henkilöä.
-Kannustetaan henkilöitä, joita ei omakotitalo kiinnosta muuttamaan omakotitaloon, tai päivittämään talo isompaan.
-Materiaalisten asioiden korostaminen, esim. sisustus uusitaan 5 vuoden välein, ostetaan orjatyövoimalla tuotettuja trendirytkyjä, uusi puhelin vaikka entinen toimii jne.
-Omaan makuuni kuulostaa tylsältä olla kotona ja ajaa autolla, mennä kerran vuodessa Kanarialle. Silti tätä tyyliä tyrkytetään minulle. Vrt esim. yläluokan tai alaluokan tyyliä harvemmin tyrkytetään kaikille sopivana ratkaisuna.Näiden kriteerien perusteella taidankin olla yläluokkainen. Saisinko ne kriteerit, kiitos!
Mielestäni yläluokan kriteerit:
-vot lopettaa työnteon ja selvitä omilla rahoillasi ainakin vuoden verran. Muu tulovirta palkkatyön lisäksi, ymmärrät miten raha toimii.
-todennäköisesti yliopistokoulutus
-olet lähtenyt asumaan kotikylää pidemmälle jossain vaiheessa elämää
-et osta kulutustavaraa luotolla. Pyrit ostamana laatua merkin sijaan
-terveelliset elämäntavat ja sairasvakuutus
-kulttuurillista pääomaa kielten, kulttuurin yms tuntemuksen muodossa
-lomailet mielenkiintoisissa kohteissa mutta ostat alennusmyynneistä tavaraa
-et tee työtä ainoastaan rahan vuoksi, ja olet suht tyytyväinen työssäsi.Superyläluokkaan/eliittiin kuuluu, jos
-voisit lopettaa nyt työnteon ja elää samaa elämäntyyliä välittämättä rahasta
-valitset ajan säästämisen rahan säästämisen sijaan. Esim. kalliimpi ja mukavampi lento halvemman välipysäyksen sijaan.
-yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen asema jollain tavalla, esim. tuotantovälineiden omistus, poliittinen valta tai menestynyt yrittäjä. Päätöksesi siis vaikuttavat paljon muiden ihmisten elämään.
-hintoja ei tarvitse edes katsoa kun käy ulkona syömässä tai ostoksilla. Sen kun otat mitä tarvitset.
-verkostosi kautta pääset tarvittaviin paikkoihinNo tässä ankean maanantain piristys, olen yläluokkaa!😂
Nuo yläluokalle antamasi kriteerit ovat perin vaatimattomia. Olen itse sosiaalityöntekijä ja täytän nuo kriteerit. Samoin keskiverto opettajat, insinöörit jne. Kuvaat siis ylempää keskiluokkaa. Yläluokka on vielä erikseen.
Näillä kriteereillä kuulun myös yläluokkaan. En olisi uskonut! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vaivaa keskiluokkainen makuluokittelu, ei keskiluokan tulot. Jos luokka olisi yhtä kuin tulot, voisimme puhua vain ihmisistä, joiden tulot ovat välillä x-y.
Tämä siis vaivaa keskiluokkaisessa elämäntavassa:
-Katsotaan kärkkäästi vanhalla autolla ajavaa rumassa asunnossa asuvaa henkilöä.
-Kannustetaan henkilöitä, joita ei omakotitalo kiinnosta muuttamaan omakotitaloon, tai päivittämään talo isompaan.
-Materiaalisten asioiden korostaminen, esim. sisustus uusitaan 5 vuoden välein, ostetaan orjatyövoimalla tuotettuja trendirytkyjä, uusi puhelin vaikka entinen toimii jne.
-Omaan makuuni kuulostaa tylsältä olla kotona ja ajaa autolla, mennä kerran vuodessa Kanarialle. Silti tätä tyyliä tyrkytetään minulle. Vrt esim. yläluokan tai alaluokan tyyliä harvemmin tyrkytetään kaikille sopivana ratkaisuna.Näiden kriteerien perusteella taidankin olla yläluokkainen. Saisinko ne kriteerit, kiitos!
Mielestäni yläluokan kriteerit:
-vot lopettaa työnteon ja selvitä omilla rahoillasi ainakin vuoden verran. Muu tulovirta palkkatyön lisäksi, ymmärrät miten raha toimii.
-todennäköisesti yliopistokoulutus
-olet lähtenyt asumaan kotikylää pidemmälle jossain vaiheessa elämää
-et osta kulutustavaraa luotolla. Pyrit ostamana laatua merkin sijaan
-terveelliset elämäntavat ja sairasvakuutus
-kulttuurillista pääomaa kielten, kulttuurin yms tuntemuksen muodossa
-lomailet mielenkiintoisissa kohteissa mutta ostat alennusmyynneistä tavaraa
-et tee työtä ainoastaan rahan vuoksi, ja olet suht tyytyväinen työssäsi.Superyläluokkaan/eliittiin kuuluu, jos
-voisit lopettaa nyt työnteon ja elää samaa elämäntyyliä välittämättä rahasta
-valitset ajan säästämisen rahan säästämisen sijaan. Esim. kalliimpi ja mukavampi lento halvemman välipysäyksen sijaan.
-yhteiskunnallisesti vaikutusvaltainen asema jollain tavalla, esim. tuotantovälineiden omistus, poliittinen valta tai menestynyt yrittäjä. Päätöksesi siis vaikuttavat paljon muiden ihmisten elämään.
-hintoja ei tarvitse edes katsoa kun käy ulkona syömässä tai ostoksilla. Sen kun otat mitä tarvitset.
-verkostosi kautta pääset tarvittaviin paikkoihinNo tässä ankean maanantain piristys, olen yläluokkaa!😂
Nuo yläluokalle antamasi kriteerit ovat perin vaatimattomia. Olen itse sosiaalityöntekijä ja täytän nuo kriteerit. Samoin keskiverto opettajat, insinöörit jne. Kuvaat siis ylempää keskiluokkaa. Yläluokka on vielä erikseen.
Näillä kriteereillä kuulun myös yläluokkaan. En olisi uskonut! :D
Samoin, koska yläluokkakin on tuossa aivan liian vaatimattomasti kuvattu. Varmaan jokainen ylemmän keskiluokan edustaja, jolla on ikää yli 20 vuotta, ostaa suorat lennot, jos se edes on minkäänlainen kriteeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuudessa surullisinta on monien kohdalla se, että eletään kulissielämää eikä sellaista mitä haluttaisiin elää. Valitetaan koko ajan kuinka paskaa se oma työ on, silti ei uskalleta lähteä siitä mihinkään. Sidotaan itsensä vielä tiukemmin siihen paskaan kiinni ottamalla velkaa rivarin pätkään hyvällä alueella ja mersuun pihalla, joihin ei ole oikeasti edes varaa. Mutta hei, täytyy näyttää muille että hyvin menee...
Itsekin olen tulojen puolesta keskiluokkaa, mutta en aio sitoa itseäni materiaan ja "orjuuteen" koska se on mulle merkityksetöntä. Sen sijaan vähennän töitä ja teen enemmän mitä itse haluan.
Onko sulla lähipiirissä jotenkin poikkeuksellisen paljon kulississa eläjiä vai mihin tuon perustat? Mistä myös tiedät että ne kulissieläjät nyt haluaisivat elää jotain muuta kuin mitä nyt elävät?
Valittajia on aina ja niitä valittajia löytyy kaikista luokista ja kyseessä on enemmän yleinen tyytymättömyys kaikkeen.En ymmärrä myöskään tätä kuviteltua materialismia. Suomessa keskituloinen keskiluokka nyt ei tuloillaan ihmeitä hanki. Asunto kuin asunto tarvitsee huonekalut, pihalle tarvitsee tietyt jutut että sen voi pitää siistinä, lapset tarvitsee omat juttunsa. Ihan samoja asioita näkyy näiden omaa uniikkiuttaan korostavien kodeissa.
Täällä hirveän moni keskiluokkaa halveksiva kuvittelee elävänsä jotain poikkeuksellisen ainutlaatuista elämää, vaikka samalla tavalla käytte töissä tai saatte tukia, asutte jossain, ostatte ruokaa ja maksatte laskuja.
Jos katsoo lähipiiriä, ja vaikka keskiluokkaisia työkavereitani, niin monet elävät "kulissia". Eletään yli varojen hankkien tavaraa velaksi, ja valitetaan sitten kun ei ole rahaa. Ja ne hienot autot ja muut kamat on hankittu vain näyttääkseen muille. Puheissa korostuu materialistiset arvot ja kilpavarustelu muiden kanssa. En tiedä haluavatko elää näin, kenties. Mutta heistä paistaa yleisesti se jatkuva tyytymättömyys. Ei kiitos tätä minulle.
Elin lapsuuteni ja nuoruuteni äärimmäisen keskiluokkaisessa perheessä, jossa täydellisen julkisivun ylläpitäminen ja tiettyjen kliseiden toteuttaminen tuntui olevan etenkin äidilleni elämäntehtävä. Tuttavaperheemme olivat samanlaisia. Itse olin kiltti, pianoa soittava kympin tyttö, aina ahdistunut väärissä kehyksissä.
Aikuisiällä elämäni punaiseksi langaksi on muodostunut se, että määrään itse elämäntapani ja -tyylini. On ihanan vapauttavaa, kun ei tarvitse esittää keskiluokkaista paperinukkea. Ajan tonnin autolla, jota korjaan itse. Teen pienipalkkaista osa-aikatyötä aidosti kiinnostavalla alalla. Omistan vanhan talon muuttotappioalueella. Tuloni ovat vain puolet äitini eläkkeestä mutta elän mukavasti enkä nosta mitään tukia. Äiti valittaa jatkuvasti, että rahat eivät riitä elintason ylläpitoon.
Eniten saan kritiikkiä elämäntavastani keskiluokkaisilta, jotka eivät ymmärrä velatonta, pienimuotoista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on eriytymässä niihin joilla menee hyvin ja niihin joilla ei mene. Keskiluokkaiset elävät omassa kuplassaan, jossa köyhät luokitellaan päihteidenkäyttäjiksi tai omista valinnoistaan johtuen ahdinkoon joutuneiksi. Mun kokemuksen mukaan näin ei kuitenkaan ole. Mistäkö tiedän? Siitä, kun näen vähätuloisia päivittäin. Toki on niitäkin, jotka omalla toiminnallaan ovat ongelmansa aiheuttaneet, mutta on muitakin.
Huomaan tämän eron erittäin selkeästi, kun vertaan elämäämme siskoni perheen elämään. Siskoni on keskiluokkainen. Hänen lapsensa ihmettelevät, miksi asumme kerrostalossa, miksi meillä ei ole autoa, miksi emme matkustele jne.. Sinällään ihan viattomia lasten kysymyksiä, mutta osoittavat sen, miten omassa maailmassaan he elävät.
Samaa mieltä siitä että köyhiä ei pitäisi pussittaa samaan lokeroon. On elämäntapaköyhiä, sos huollon elättejä joilla ei ole aikomustakaan tehdä itse jotain elämänsä eteen. Silti jaksavat itkeä elämän epäreiluutta joka välissä.
Sitten on ne (tai me, kuuluin nuorena äitinä näihin itsekin) köyhät pienituloiset puurtajat joiden työllä tämä maa pyörii. Yksinhuoltajat, duunarit ja myös tahtomattaan työttömät ja sairaat jotka ovat kuitenkin jossain vaiheessa antaneet panoksensa tämän maan eteen. Ne jotka maksavat pienistä tuloistaan kallista vuokraa ehkä saamatta asuntolainaa vaikka oman asunnon maksaminen tulisi halvemmaksi. Ne, jotka ajaa niillä halvemmilla käytetyillä autoilla ja ostavat vaatteet kirppisryhmistä. Ne jotka haaveilevat vievänsä lapset puuhamaahan tai joskus etelänlomille. Valittamatta mutta pyrkien parempaan. Ehkä jopa siihen keskiluokkaiseen elämään.
En missään tapauksessa halua tulla yhdistetyksi tuohon ensimmäiseen ryhmään - sen verran kovilla on tämä elämä ollut. Toki suren nyt keski-ikäisenä ja keskituloisena ettei lasten lapsuudessa ollut varaa oikein mihinkään mukavaan (lapset pieniä lama-aikaan) mutta onneksi noista kasvoi fiksuja ja työteliäitä. He ovat päässeet keskiluokkaan heti valmistuttuaan. En todellakaan ole surullinen siitä! Eikä heidän elämänsä näytä ollenkaan tylsältä. On rakastavat perheet, ystäviä, lauma lapsia, kauniit kodit ja hyvät työpaikat. Varaa pieneen luksukseenkin silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tuilla elävä, mutta en silti halua kultaista noutajaa, trampoliinia, kahta lasta ja valkoista Audia pihalle. Omakotitalo toki täytyy olla, mutta ei sekään naapurien takia, vaan että naapureita ei olisi.
Kliseistä keskiluokkaista elämää pidetään mielikuvituksettomana ja muita varten näyteltynä elämänä. Ikään kuin ihmisiltä puuttuisi oma näkemys asioista ja tehdään vain niinkuin oletetaan, että kuuluu tehdä. Ollaan siis vähän yksinkertaisia.
Turhan väkinäinen selitys. Ihmiset yksinkertaisesti tuppaavat tekemään sitä, mikä toimii ja mistä nautitaan. Kaikki eivät toki nauti samoista asioista, mutta pohjimmiltaan ihmiset ovat aika samanlaisia, siksi niin moni tekee samoja asioita. Tietyllä tulotasolla ostetaan ne tietyt asian joihin on varaa, ei se sen kummempaa ole. Joku sitten ei koe tarvitsevansa mitään ja laittaa rahansa patjaan tai sijoituksiin. Sallittakoon huvinsa kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää keskiluokkaisuudessa sitä määrittävä tuhnuinen mukavuudenhaluisuus. Kun onhan se kiva, että on sitä ja tätä ja tuota, ja niiden hankkimiseksi pitää tietysti käydä töissä eikä siellä mitenkään kamalaa ole toisin kuin sossupummit luulevat, nih! Työkaverit on ihan tavallisia mukavia ja toimiston Juhlamokkakaan ei maistu ihan täydeltä kuralta. Sitten vapaa-ajalla on varaa ostaa vähän kalliimpaakin kahvia ettäs tiedätte, ja matkoillakin käydään ja harrastuksia on ties millaisia.
Sitten jos joku sieltä omasta viiteryhmästä päättää repäistä ja astua epämukavuusalueelle, niin sitä katsotaan ihmeissään. Hyvä sille, mutta minä tykkään kyllä tästä asuntolainan lyhentämisestä enemmän, sitten eläkkeellä voi vaikka repäistä ja muuttaa ulkomaille, ja terveyshän kestää kun elän kaikkien ohjeiden ja suositusten mukaan! Ja sitten jos tämä ruodusta poikkeaja saa siipeensä, niin vahingonilo on valtavaa. Mitäs oli niin vastuuton!
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monella aika kapea laatikko keskiluokalle. Siis sehän tarkoittaa tuloluokaa. Kyllä sinne sisään mahtuu ihan yhtä lailla tylsiä kuin jännittäviäkin ihmisiä. Autojakin on montaa merkkiä, samoin asumismuotoja, jokaisen mieltyksien mukaan.
Mulle keskiluokka ainakin on positiivinen ilmaisu. Se tarkoittaa ihmisiä, jotka tulee toimeen mukavasti. Voi ostaa mitä tarvitsee, eikä tarvitse miettiä jokaisen tuotteen hintaa eurolleen.
Mutta kyllähän se tarkoittaa myös koulutustaustaa ja harrastuksia ym. kulttuurista pääomaa. Erilaisia juttuja toki on ala- ja yläluokissa, vaikka toki taustasta huolimatta voi mitä tahansa ainakin joskus harrastaa tai kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun mieluummin vuokralla ihanissa asunnoissa koti- ja ulkomailla. Nautin täysillä elämän seikkailuista, kuin maksan yhden omakotitalon ja auton asuntolainaa. Erilaisuus kunniaan!
Kunnes huomaat että olet vuokrissa maksanut sen talon verran, eikä sulla ole vieläkään muuta kun veden huuhtoma perse ja kasa vuokrakuitteja. Nykykoroilla talot on nopeasti velattomia, ja sitten voi sekä asua laadukkaasti että on varaa matkustella.
-velaton, iloinen keskiluokkainen, joka tykkää niistä kukkapenkeistään ja lummelammestaan-
Mutta ymmärrät varmaan että mistä se köyhä vihervassari vihaansa saa polttoainetta ellei keskiluokasta. Ei nähdä sitä että syy miksi on jäänyt köyhäksi vihervassariksi on pelkästään siinä että itse on niin laiska että ei ole viitsinyt opiskella tai mennä edes töihin. Sossun tuilla eletään ja vihataan velatonta keskiluokkaa joka on pienen ikänsä painanut duunia ja maksanut veronsa että on saanut maksettua asuntonsa, autonsa, kesämökkinsä jne. josta laiskat vihervassarit vain hiljaa itsekseen unelmoivat.
Ja jälleen keskiluokkainen osoittaa todeksi sen mitä tuossa aikaisemmin kirjoitinkin keskiluokan asenteista köyhiä kohtaan.
Samaan aikaan kun keskiluokka ja köyhät tappelee keskenään, ne huipputuloiset nauraa matkalla pankkiin.
Näinhän se menee, mutta en voi itselleni mitään. Olen kyllästynyt halveksuntaan ja musta se on ihan tervettä. Olen kuitenkin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen, haluan muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää keskiluokkaisuudessa sitä määrittävä tuhnuinen mukavuudenhaluisuus. Kun onhan se kiva, että on sitä ja tätä ja tuota, ja niiden hankkimiseksi pitää tietysti käydä töissä eikä siellä mitenkään kamalaa ole toisin kuin sossupummit luulevat, nih! Työkaverit on ihan tavallisia mukavia ja toimiston Juhlamokkakaan ei maistu ihan täydeltä kuralta. Sitten vapaa-ajalla on varaa ostaa vähän kalliimpaakin kahvia ettäs tiedätte, ja matkoillakin käydään ja harrastuksia on ties millaisia.
Sitten jos joku sieltä omasta viiteryhmästä päättää repäistä ja astua epämukavuusalueelle, niin sitä katsotaan ihmeissään. Hyvä sille, mutta minä tykkään kyllä tästä asuntolainan lyhentämisestä enemmän, sitten eläkkeellä voi vaikka repäistä ja muuttaa ulkomaille, ja terveyshän kestää kun elän kaikkien ohjeiden ja suositusten mukaan! Ja sitten jos tämä ruodusta poikkeaja saa siipeensä, niin vahingonilo on valtavaa. Mitäs oli niin vastuuton!
En tiedä miten pienessä maailmassa elät, mutta ajatteletko että ihmiset eivät osaisi valita vaikka teetä pahanmakuisen kahvin sijaan, tai että kukaan ei oikeasti tykkää töistään? Kahvin voi jättää juomatta, itsekin teen niin aina kun tiedän että se on makuuni liian laihaa. Kaikilla on joskus huonoja päiviä töissä, mutta on paljon, siis PALJON ihmisiä, jotka ovat valinneet alansa ja ovat perustyytyväisiä työssään. Tunnetusti onnellinen ihminen ei jaa kokemuksiaan samalla tavalla kuin negatiivinen ihminen, joten siitä tulee harha, että kaikilla olisi töissä aina kurjaa. Ei ole.
Muutenkin ihan kummalliset esimerkit. Ihmiset pääsääntöisesti tekevät mitä haluavat: juovat sitä mistä tykkäävät, asuvat missä voivat ja haluavat, harrastavat mistä tykkäävät tai ovat harrastamatta. Netissä on vain pieni prosentti suomalaisia valittamassa ties mistä, ja on hassua kun tämä nettikupla sitten laajennetaan omassa päässä koskemaan jokaista vastaantulevaa - tässä tapauksessa keskiluokkaista - ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää keskiluokkaisuudessa sitä määrittävä tuhnuinen mukavuudenhaluisuus. Kun onhan se kiva, että on sitä ja tätä ja tuota, ja niiden hankkimiseksi pitää tietysti käydä töissä eikä siellä mitenkään kamalaa ole toisin kuin sossupummit luulevat, nih! Työkaverit on ihan tavallisia mukavia ja toimiston Juhlamokkakaan ei maistu ihan täydeltä kuralta. Sitten vapaa-ajalla on varaa ostaa vähän kalliimpaakin kahvia ettäs tiedätte, ja matkoillakin käydään ja harrastuksia on ties millaisia.
Sitten jos joku sieltä omasta viiteryhmästä päättää repäistä ja astua epämukavuusalueelle, niin sitä katsotaan ihmeissään. Hyvä sille, mutta minä tykkään kyllä tästä asuntolainan lyhentämisestä enemmän, sitten eläkkeellä voi vaikka repäistä ja muuttaa ulkomaille, ja terveyshän kestää kun elän kaikkien ohjeiden ja suositusten mukaan! Ja sitten jos tämä ruodusta poikkeaja saa siipeensä, niin vahingonilo on valtavaa. Mitäs oli niin vastuuton!
En tiedä miten pienessä maailmassa elät, mutta ajatteletko että ihmiset eivät osaisi valita vaikka teetä pahanmakuisen kahvin sijaan, tai että kukaan ei oikeasti tykkää töistään? Kahvin voi jättää juomatta, itsekin teen niin aina kun tiedän että se on makuuni liian laihaa. Kaikilla on joskus huonoja päiviä töissä, mutta on paljon, siis PALJON ihmisiä, jotka ovat valinneet alansa ja ovat perustyytyväisiä työssään. Tunnetusti onnellinen ihminen ei jaa kokemuksiaan samalla tavalla kuin negatiivinen ihminen, joten siitä tulee harha, että kaikilla olisi töissä aina kurjaa. Ei ole.
Muutenkin ihan kummalliset esimerkit. Ihmiset pääsääntöisesti tekevät mitä haluavat: juovat sitä mistä tykkäävät, asuvat missä voivat ja haluavat, harrastavat mistä tykkäävät tai ovat harrastamatta. Netissä on vain pieni prosentti suomalaisia valittamassa ties mistä, ja on hassua kun tämä nettikupla sitten laajennetaan omassa päässä koskemaan jokaista vastaantulevaa - tässä tapauksessa keskiluokkaista - ihmistä.
Pointti taisi mennä ohi niin että heilahti. Kyllä moni keskiluokkainen ihminen varmasti tykkää työstään ja osaa olla juomatta kahvia, jos se on pahaa. Mutta varmasti suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on ristiriitainen suhde työhönsä: töitä tehdään pääasiassa palkan takia ja on ihan plussaa, jos siellä viihtyykin. Sitä ei-niin-hyvää kahviakin juodaan, kun sitä kerran on tarjolla. Juuri tuo mainitsemasi "perustyytyväinen" kuvaa hyvin keskiluokan asennetta. Se on ihan hyvää elämää, mutta monesti perustyytyväisyyden ylläpitämiseksi taivutaan vaikka miten monelle mutkalle. Itsekin tulen keskiluokkaisesta taustasta, mutta jostain syystä en osaa arvostaa sellaista materiaalista mukavuutta yli kaiken muun. Ja ei, en ole elämäntapatyötön.
No tämä aloittaja, no varmaan sama öyhöttäjä, joka teki käsittämättömäm tyhmän aloitusen jostain hietasen perheen kännyköistä. Ei vain saanut kaikupohjaa virrelleen. Ärsyyntyi siitä ja keksi toisen yhtä naurettavan aloituksen. Eikä varmasti tämänkään jälkeen saa oikeitusta mielipahalleen. 😎
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle "keskiluokkaisuus" tarkoittaa sitä että rima pidetään turvallisen alhaalla tai sitä ei tule edes mieleen nostaa. Siksi kammoan sitä.
Henkisesti vai aineellisesti? Jos pitää aineellisesti riman keskivertotasolla, pitäisikö tavoitella enemmän rahaa? Koska keskiluokkaan kuuluminen ei mitenkään estä henkisiä harrastuksia, päinvastoin.
Niin mitä se alhainen rima tarkoittaa? Jos on auto, asunto ja kultainen noutaja, niin silloinko rima on automaattisesti alhaalla?
Alaluokasta jotkut kadehtivat, ja pihlajanmarjat ovat sitten happamia sen takia. Yläluokasta taas jotkut katsovat kaikkia muita alaspäin ihan vain kusipäisyyttään. Keskiluokassa siinä välissä sitten elää elämäänsä.
Olen ylemmän keskiluokan perheestä, ja nuorena sitä vanhempien elämäntapaa tietysti halveksi. Vannoin itselleni, etten ikinä mene päivätyöhön, vaan elän villinä ja vapaana uskollisena omille arvoilleni. Niinpä sitten opiskelin pitkän kaavan mukaan, reissasin ympäri maailmaa ja asuin ulkomailla.
Jossain vaiheessa kolmenkympin lähestyessä totesin, että maailmalla on kivaa, mutta haluan asua lähellä perhettä. Kolmenkympin jälkeen alkoi tuntua siltä, että säännölliset tulotkin voisivat olla ihan hyvä juttu ja mahdollistaa monta muuta haavetta, varsinkin lapsiperheessä. Niinpä hankin päivätyön ja huomasin, että sen tuomat rutiinit ja säännölliset elämäntavat parantavat muutenkin hyvinvointia.
Nyt nelikymppisenä asun lähiössä itse rakennutetussa omakotitalossa ja olen kaikin puolin tyytyväinen. Minulla on mielenkiintoinen työ, jossa saan toteuttaa itseäni, ja siitä vielä maksetaankin hyvin. Ulkoisesti varmaan vaikutan tavallisen tylsältä keskiluokkaiselta, mutta se ei ole koko totuus. Vapaa-ajalla harrastan intohimoisesti taiteita ja luen filosofiaa, aivan kuten nuorempana. Matkustelen edelleen erikoisiin paikkoihin ja pohdin maailman menoa kavereiden kanssa. Tiettyjä keskiluokkaisiksi miellettyjä asioita, kuten pariskuntapäivällisiä tai statusesineillä kilpailua vierastan, ja kaveripiiriin kuuluu kaikenlaisia ihmisiä työttömistä ja nälkätaiteilijoista professoreihin ja toimitusjohtajiin saakka, ei todellakaan pelkkiä toisia keskiluokan edustajia. Eli ei keskiluokkaisia välttämättä tarkoita jonkin stereotypian toteuttamista tai tylsää ja henkisesti jämähtänyttä elämää, vaikka se siltä voi näyttää ulkopuoliselle.
No minä ainakaan halua sinun listaamia asioita. Turha kulutus ja tommonen ns. statusperusteinen omistaminen ei kiinnosta. Kyllä keskiluokka aika vahvasti kärsii siitä, että no mutkun pitää olla tietynlainen tarpeeksi hyvä auto, pitää olla nätti koti ja kivat vaatteet lapsilla.
Kyllä mä haluan enemmän rahaa, mutta en halua sitä autoa tai omakotitaloa. Haluan uuden mukavamman sängyn, kestävämpiä ja eettisimpiä vaatteita (shoppailu inhottavaa ja ei kiinnosta pukeutuminen, pitkäikäisyydestä siis plussaa) ja rahaa käydä joskus brunssilla, hyvästä ruuasta tulee hyvä mieli.