Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?
02.11.2020 |
Ja turha ihmetellä, että miten niin, en minä ole huomannut mitään. Ilmiö on ihan todellinen vaikka juuri sinä et samaistuisikaan alla olevaan.
Tuilla elävä kansanosa tavoittelee juuri sitä keskiluokkaisuutta: mukavaa asumista, esittelykelpoista autoa, ulkomaanmatkaa, uudehkoa kodintekniikkaa ja muuta materiaa. Samalla näitä kuitenkin halveksutaan. Kukaan ei mukamas halua omakotitaloa, Volvoa eikä kultaistanoutajaa. Kukaan ei halua olla "Prismaperhe".
Ja silti, kun puhutaan tuloeroista, yhteiskunnan luokkaeroista, sosioekonomisista eroista, keskiluokkaisuus nousee esiin sekä tavoiteltavana että halveksuttavana asiana.
Kumpi se siis on?
Miksi tuilla eläjä valittaa toisessa ketjussa, että hän ei saa mukavaa elintasoa, ja miksi kuitenkin jos keskiluokkainen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja tekevänsä keskiluokkaisia asioita, alkaa halveksunta ja haukkuminen?
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielikuvat keskiluokkaisuudesta:
- 2 lasta
- volvo
- tavallinen koira
- hillitty talo omakotitalopellolla
- kerran vuodessa reissu kanariffalle
- nainen järjestää ystävilleen tupperware-kutsuja
- mies käy kerran viikossa pelaamassa kössiä
- lapsilla vähintään kaksi harrastusta per naama
- laadukkaat lastenvaatteet
- juhlitaan hillitysti muiden pariskuntien kanssa, naiset keittiössä ja miehet paljussa
- se palju
- jättimäinen grilli
- muiden ihmisten tekemisten päivittely
Tämä on kyllä eniten alemman keskiluokan ja duunareiden puuhaa.
t. eräs, jonka drop-altaassa saa olla kaikki, naiset ja miehet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää keskiluokkaisuudessa joidenkin tarve tuoda tätä suurta saavutusta esille kuin se olisi kaikki millä on merkitystä. Kuten mieheni ex, joka on vienyt ilmiön äärimmilleen kaikkine lavastettuine insta-kuvineen, lasten stailauksineen ja kilpavarusteluineen jne... Hinnalla millä hyvänsä kulissit kiiltäviksi yöunista, veloista ja ihmissuhteiden sisällöstä välittämättä.
Itsekin kai elän sitä keskiluokkaista elämää jos omakotitalolla, autolla, harrastuksilla ja matkustelulla mitataan mutta ne ovat vain itseäni varten; en tunne mitään tarvetta esitellä mitään niistä somessa tai muutenkaan. Omakotitalo on siksi että rauhaa ja hiljaisuutta arvostavana ihmisenä en sopeudu asumismuotoon jossa naapurin äänet kuuluu seinän takaa. Piha ja talokin on vähän rempallaan kun aika menee niissä harrastuksissa, eikä voisi vähempää kiinnostaa mitä muut siitä ajattelevat! Auto on jotta pääsee kulkemaan eikä ihan romua taloudellisessa mielessä kannata ostaa - toisaalta ei uuttakaan. Matkustelu on mukavaa, tosin nyt korona-aikaan olen huomannut että pärjään ilmankin. Harrastukset ovat sellaisia joihin ei ihan pienituloisella olisi varaa, mutta niitäkin teen ihan keskenäni omaksi ilokseni enkä siksi että kuvittelisin niiden kuuluvan keskiluokkaisen imagoon (kuten tuo mainittu ex, joka kaivaa kalliit velaksi ostetut urheiluvälineet esille vain siksi aikaa että saa sen päivityksen someen).
Summa summarum; keskiluokkaisuudessa ärsyttää se onnen esittäminen, jota homma monelle on.
En nyt lukenut koko ketjua, mutta mielikuvani keskiluokkaisesta elämäntavasta on se, ettei se ole mitään ääripäätä. Ei boheemi, ei köyhäilevä, ei pröystäilevä, ei mitään "yli". Näin ajatellen minusta on ihan loogista jos suuri osa ihmisistä haluaa elää noin, sillä suurin osa ihmisistä on siltä väliltä, ei mitään ääripäätä. Miksi ihmeessä keskivertotallaaja haluaisi elää esim. erakkona mökissä, taiteilijamaisen boheemisti, hyvin minimalistisesti, hyvin bling blingisti? Itse myönnän auliisti olevani monessa asiassa aika keskiverto ja minusta nuo grillaukset, tupperwarekutsut, yksi koira jne. jne. mitä tässä on lueteltu ovat ihan kiva juttu. En tietenkään kummastele sitä, jos joku haluaa muuta, mutta en koe tarvetta itse muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Mitä ihmettä? Lainaamasi kirjoittaja kertoi tehneensä töitä sen eteen, missä nyt on. Kertoi lapsuudesta, jota ei halua omille lapsilleen. Ja sinua ärsyttää hänen asenne?!
Ota pää pois pensaasta.
T. Toinen työkyvytön
Millä lailla mun pää on pensaassa, kun tiedostan, että terveys ei ole itsestäänselvä asia, ei se, että saa lapsia tai perhe pysyy kasassa? Tai että työpaikka säilyy näin etenkin korona-aikana?
Sillä tavalla, että valitat tuolle lainaamallesi kirjoittajalle siitä, ettei hän muistanut mainita että elämä olisi hänelläkin voinut mennä toisin. Kyllä suurin osa ihmisistä sen tiedostaa, mutta mitään velvollisuutta sitä ei ole teidän köyhien vuoksi joka lauseen lopuksi sanoa.
Niin, haluan muistuttaa siitä, että kannattaa tiedostaa ja olla kiitollinen siitä, että on terveyttä, mahdollisuus lapsiin, perheeseen ja työhön. Ja mistä tiedät, että olen köyhä? Olen ollut vuosia työelämässä ja minulla on varallisuutta. Aina se elämä ei kuitenkaan mene niin kuin pitää. Silti osaan olla kiitollinen monista asioista ja tiedostan, että kaikki se, mitä mulla nytkin on, ei ole musta kiinni. Ei myöskään se, jos ja kun toivottavasti taas palaan työelämään. Välillä tuntuu, ettei osa sitä tiedosta ja ymmärrä ja luulee, että kaikki on vain omaa ansiota.
Mutta mistä kumpuaa ajatus, että kun ihminen kirjoittaa pitävänsä keskiluokkaisesta elämästään, että siihen täytyy mennä kommentoimaan jotakin sellaista, jonka jokainen tietää. Että kun tuokin yksi kertoi nousseensa keskiluokkaan omin avuin huonoista lähtökohdista, niin siihen kommentoi joku että "ärsyttävä asenne kun ei tajua että kaikilla ei ole onnea terveyden suhteen".
Ei keskiluokkainenkaan ihminen ole sokea, tai tyhmä. Keskiluokkaisenkin ihmisen lähipiirissä tai jopa omassa elämässä on sairautta ja vastoinkäymisiä. Jos kertoo niistä elämän hyvistä asioista sillä hetkellä, se ei koskaan tarkoita etteikö olisi tai olisi ollut, myös niitä huonoja. Eikä se tarkoita, etteikö ymmärtäisi elämän haurautta tai onnen lyhyyttä.
Minua ärsyttää suunnattomasti juuri tuo asenne, että kun jollain on asiat hyvin, täytyy tulla heti valittamaan että et ymmärrä, et osaa ajatellakaan, oletpa ärsyttävä. Enemmän se vaikuttaa siltä, että tämäkin kommentoinut työkyvytön ja monet kaltaisensa ovat niitä, jotka eivät ymmärrä omaa tilannettaan pidemmälle.
t. keskiluokkainen työkyvytön
Tuossa se asenne tulikin, jota kritisoin eli "omin avuin" noustu. Kun kaikilla niitä avuja ei ole, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Mutta en kiellä tietenkään sen oman asenteen ja työnteon merkitystä, totta kai sekin vaikuttaa. Tuon kirjoittajan tekstistä tuli vain sellainen kuva, ettei tiedosta tätä. Mutta hyvä, jos näin on ja olen väärässä. Olen vain liian monta kertaa kuullut sen, että kaikki on vain itsestä kiinni ja niin edelleen.
Itselleni keskiluokkainen elämä on juuri sopivaa. On omakotitalo, valkoinen auto ja kultainen noutaja ja kaksi lasta, perustyö jne ovat tulleet melkein kuin itsestään. Koen silti olevani myös persoonallinen monessa asiassa historiani, harrastusteni ja luonteeni puolesta. Todennäköisesti en varmaan tilastollisesti oikeasti ole, mutta itselleni tämä riittää. Koko elämän mielenterveyden kanssa kamppailleena tärkeintä minulle on saada korjata oman lapsuuden haavat ja tarjota omilleni rakastava ja turvallinen perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokkahan kapenee koko ajan. Sekin alkaa olla jo velalla ylläpidettävä illuusio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika stereotypinen kuva keskiluokan elämästä. En ole ainakaan törmännyt koskaan sääntöihin puutarhaa tai mihinkään muuhunkaan liittyen, tai sitten en vain välitä niistä. En esimerkiksi välitä puutarhan hoidosta, joten ei ole niitä tulppaaneja sotilaallisessa rivissä. Muuten meidän kotimme ja elämämme on sen näköistä kuin meille on ominaista. Talo on miltei maksettu ja ollaan voitu tälläkin aikaa pitää hauskaa ja seikkailla. En tiedä mitä värikkäällä ja vapaalla elämällä tässä ketjussa tarkoitetaan, minusta meillä on ollut aika hauskaa enkä keksi mitä voisin tehdä toisin. Ja joo, minulla on myös näköala pienituloisen elämään ja se ei minusta näytä erikoisen hulvattomalta, paljon on huolta ja stressiä.
Aika stereotyyppinen kuva on myös osalla pienituloisten elämästä ja asenteista täällä. Osa myös ihan oikeasti ei tavoittele keskiluokkaista elämää.
Jos ei tavoittele, niin miksi sitä pitää haukkua ja halventaa? Sellaisesta kitkeryydestä tulee vain kuva, että olisi halunnut mutta ei saa.
Juu näin. Ja näköaloista, mulla on nytkin ystävä joka hakee sairaseläkettä, on monta vuotta kituuttanut työkyvyttömänä. Kyllä siitä on vapaus ja väri kaukana, kun pitää miettiä, että millä saadaan sähkölasku maksettua.
Sitten nämä, jotka elää muiden työstä vaikka voisivat ansaita itsekin.....se on pelkkää itsekkyyttä, ekologia on vaan tekosyys loisimiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me oltiin lapsena köyhiä ja voin sanoa että se ei ollut erikoisen kivaa. Mieleen on jäänyt kuinka äiti itki keittiössä kun tuli niin paljon laskuja, ei varsinaisesti mitenkään värikästä tai vapaata, pikemminkin juuri päinvastoin. Junnuna päätin että pidän aikuisena huolen siitä, että minulla on turvaverkko ja näin olen sittemmin tehnyt. Olen aika säästäväinen ja minulla ja puolisollani on hyvät työpaikat. Ei ole kultaista noutajaa, tramppaa tai noita muita asioita joita on listattu, mutta minulle tämä elämä mitä elän, on nimenomaan vapaata ja värikästä. Minulla on vapaus harrastaa, matkustaa tai tehdä vapaaehtoistyötä ja yllättävistäkin tilanteista selvitään ja olen onnellinen.
On nyt aika hiljaista siellä köyhien "vapaassa ja värikkäässä" elämäntavassa, ei tule esimerkkejä. Joku pientuloista säästöön kituuttava on kaikkein typerin, silkkaa sit-ku-a koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
En saa opiskelija-alennusta nytkään mistään, koska olen monimuoto-opiskelija. Saat vapaasti tuomita tai ihmetellä valintojani, mutta mä todella pidän tästä ja mulla on jo säästöjäkin. :)
En tuomitse, mutta ihmettelen kyllä. Voitko laittaa jotain budjettia? Kiinnostaa oikeasti miten tuon saa onnistumaan.
Seuraan useita säästö- ja omavaraisblogeja. Tässä muun muassa hyvä blogi, miten pienituloinenkin voi säästää. Myönnän, että tavoittelen opintojen jälkeen hetken 900-1000 euroa kuussa, mutta sitten kun saan siitä säästettyä, niin voin tiputtaa sen taas 600-700 euroon. En ihan tuollaista varallisuutta kerää, mutta tämä blogi on avartava ja hyvä tuki. Googlaamalla aiheesta ja kirjastosta löytyy hyviä oppaita. :)
https://omavaraisuushaaste.com/kerasin-opiskelijana-78000-euron-varalli…
Olen seurannut tuota blogia. Hänellä on hyväpalkkainen työ jo opiskeluaikoina (kauppatieteiden maisteri) ja sijoittaa vahvasti velkavivulla (opintolainat tapissa). Että jos tuo on sun mielestä ekologista elämää pienillä tuloilla, niin huh huh. Sanoisin, että hän nimenomaan edustaa ylempää keskiluokkaa, joka toki käyttää lähes kaikki rahansa sijoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tuilla elävä, mutta en silti halua kultaista noutajaa, trampoliinia, kahta lasta ja valkoista Audia pihalle. Omakotitalo toki täytyy olla, mutta ei sekään naapurien takia, vaan että naapureita ei olisi.
Kliseistä keskiluokkaista elämää pidetään mielikuvituksettomana ja muita varten näyteltynä elämänä. Ikään kuin ihmisiltä puuttuisi oma näkemys asioista ja tehdään vain niinkuin oletetaan, että kuuluu tehdä. Ollaan siis vähän yksinkertaisia.
Eli sinulla ei ollut varas ostaa omakotitaloa ihmisten ilmoilta.
En ole hän, mutta mun nettovarallisuus on 500 000 euroa ja asun 230 000 euron arvoisessa asunnossa ja rakastan kotiani, se on just ihana. Audiinkin olisi varaa, mutta ajan paljon rahvaammalla 9 vuotta vanhalla farmarilla. Koska ei ole mitään tarvetta hankkia juttuja muita varten vaan itseäni varten. Minulle on ihan sama, miten ne muille näyttäytyvät, kunhan itse pidän asioista, joiden keskellä elän (ihmiset, koti, lemmikit) ja joita käytän (vaatteet, auto jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
En saa opiskelija-alennusta nytkään mistään, koska olen monimuoto-opiskelija. Saat vapaasti tuomita tai ihmetellä valintojani, mutta mä todella pidän tästä ja mulla on jo säästöjäkin. :)
En tuomitse, mutta ihmettelen kyllä. Voitko laittaa jotain budjettia? Kiinnostaa oikeasti miten tuon saa onnistumaan.
Seuraan useita säästö- ja omavaraisblogeja. Tässä muun muassa hyvä blogi, miten pienituloinenkin voi säästää. Myönnän, että tavoittelen opintojen jälkeen hetken 900-1000 euroa kuussa, mutta sitten kun saan siitä säästettyä, niin voin tiputtaa sen taas 600-700 euroon. En ihan tuollaista varallisuutta kerää, mutta tämä blogi on avartava ja hyvä tuki. Googlaamalla aiheesta ja kirjastosta löytyy hyviä oppaita. :)
https://omavaraisuushaaste.com/kerasin-opiskelijana-78000-euron-varalli…
Omavaraisuusblogien idea on nimenomaan tienata hulluna parikymmentä vuotta. Sijoittaa lähes kaikki ja sitten elää niillä sijoituksilla. Noissa blogeissa ei todellakaan eletä millään 700 euron tuloilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Mitä ihmettä? Lainaamasi kirjoittaja kertoi tehneensä töitä sen eteen, missä nyt on. Kertoi lapsuudesta, jota ei halua omille lapsilleen. Ja sinua ärsyttää hänen asenne?!
Ota pää pois pensaasta.
T. Toinen työkyvytön
Millä lailla mun pää on pensaassa, kun tiedostan, että terveys ei ole itsestäänselvä asia, ei se, että saa lapsia tai perhe pysyy kasassa? Tai että työpaikka säilyy näin etenkin korona-aikana?
Sillä tavalla, että valitat tuolle lainaamallesi kirjoittajalle siitä, ettei hän muistanut mainita että elämä olisi hänelläkin voinut mennä toisin. Kyllä suurin osa ihmisistä sen tiedostaa, mutta mitään velvollisuutta sitä ei ole teidän köyhien vuoksi joka lauseen lopuksi sanoa.
Niin, haluan muistuttaa siitä, että kannattaa tiedostaa ja olla kiitollinen siitä, että on terveyttä, mahdollisuus lapsiin, perheeseen ja työhön. Ja mistä tiedät, että olen köyhä? Olen ollut vuosia työelämässä ja minulla on varallisuutta. Aina se elämä ei kuitenkaan mene niin kuin pitää. Silti osaan olla kiitollinen monista asioista ja tiedostan, että kaikki se, mitä mulla nytkin on, ei ole musta kiinni. Ei myöskään se, jos ja kun toivottavasti taas palaan työelämään. Välillä tuntuu, ettei osa sitä tiedosta ja ymmärrä ja luulee, että kaikki on vain omaa ansiota.
Mutta mistä kumpuaa ajatus, että kun ihminen kirjoittaa pitävänsä keskiluokkaisesta elämästään, että siihen täytyy mennä kommentoimaan jotakin sellaista, jonka jokainen tietää. Että kun tuokin yksi kertoi nousseensa keskiluokkaan omin avuin huonoista lähtökohdista, niin siihen kommentoi joku että "ärsyttävä asenne kun ei tajua että kaikilla ei ole onnea terveyden suhteen".
Ei keskiluokkainenkaan ihminen ole sokea, tai tyhmä. Keskiluokkaisenkin ihmisen lähipiirissä tai jopa omassa elämässä on sairautta ja vastoinkäymisiä. Jos kertoo niistä elämän hyvistä asioista sillä hetkellä, se ei koskaan tarkoita etteikö olisi tai olisi ollut, myös niitä huonoja. Eikä se tarkoita, etteikö ymmärtäisi elämän haurautta tai onnen lyhyyttä.
Minua ärsyttää suunnattomasti juuri tuo asenne, että kun jollain on asiat hyvin, täytyy tulla heti valittamaan että et ymmärrä, et osaa ajatellakaan, oletpa ärsyttävä. Enemmän se vaikuttaa siltä, että tämäkin kommentoinut työkyvytön ja monet kaltaisensa ovat niitä, jotka eivät ymmärrä omaa tilannettaan pidemmälle.
t. keskiluokkainen työkyvytön
Tuossa se asenne tulikin, jota kritisoin eli "omin avuin" noustu. Kun kaikilla niitä avuja ei ole, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Mutta en kiellä tietenkään sen oman asenteen ja työnteon merkitystä, totta kai sekin vaikuttaa. Tuon kirjoittajan tekstistä tuli vain sellainen kuva, ettei tiedosta tätä. Mutta hyvä, jos näin on ja olen väärässä. Olen vain liian monta kertaa kuullut sen, että kaikki on vain itsestä kiinni ja niin edelleen.
Okei, tarkoitit tätä. Hämmennyin itse, kun ajattelin tuota kirjoittajaa, joka oli onnellinen siitä ettei hänen lastensa lapsuus ole kuten hänen oli. Minusta jo se on todella, todella hyvä syy olla onnellinen! Enkä osaa lukea rivien välistä, että jokainen onnellinen olisi sitä mieltä, että kaikki on itsestä kiinni. Joskus, tai oikeastaan varmaan tosi usein, ihminen on puhtaasti iloinen siitä mitä hänellä on, alentamatta muita yhtään sillä ilollaan.
Tiedän kokemuksesta, että sen ilon voi ottaa niin helposti itseensä, kun rämpii suossa ja toiset iloitsee jossain kalliolla, kukkulalla. Mutta opettelin pois siitä. Opettelin hyväksymään itseni, hyväksymään sen mitä koin ja mikä johti omaan työkyvyttömyyteeni. Ajattelen, että sen pystyy kaikki tekemään. Ryömimään pois pahimmasta pohjamudasta, siitä, mikä on henkinen ja kaikkein raskain taakka.
t. toinen työkyvytön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
En saa opiskelija-alennusta nytkään mistään, koska olen monimuoto-opiskelija. Saat vapaasti tuomita tai ihmetellä valintojani, mutta mä todella pidän tästä ja mulla on jo säästöjäkin. :)
En tuomitse, mutta ihmettelen kyllä. Voitko laittaa jotain budjettia? Kiinnostaa oikeasti miten tuon saa onnistumaan.
Seuraan useita säästö- ja omavaraisblogeja. Tässä muun muassa hyvä blogi, miten pienituloinenkin voi säästää. Myönnän, että tavoittelen opintojen jälkeen hetken 900-1000 euroa kuussa, mutta sitten kun saan siitä säästettyä, niin voin tiputtaa sen taas 600-700 euroon. En ihan tuollaista varallisuutta kerää, mutta tämä blogi on avartava ja hyvä tuki. Googlaamalla aiheesta ja kirjastosta löytyy hyviä oppaita. :)
https://omavaraisuushaaste.com/kerasin-opiskelijana-78000-euron-varalli…
Olen seurannut tuota blogia. Hänellä on hyväpalkkainen työ jo opiskeluaikoina (kauppatieteiden maisteri) ja sijoittaa vahvasti velkavivulla (opintolainat tapissa). Että jos tuo on sun mielestä ekologista elämää pienillä tuloilla, niin huh huh. Sanoisin, että hän nimenomaan edustaa ylempää keskiluokkaa, joka toki käyttää lähes kaikki rahansa sijoittamiseen.
Huoh. En minä sanonut, että tuo kyseinen kirjoittaja elää ekologista elämää, vaan siellä on hyviä säästö- ja talousvinkkejä sekä opetetaan sijoittamisen alkeita. Se on mulle eräänlainen opas, ei mikään malli, että tavoittelen samaa. Kaarina Davis on toinen inspiraationi ja hän taas elää vahvasti ekologista elämää. Hän on kirjoissaan kans kertonut konkreettisesti, miten säästää, lisätä omavaraisuusastetta ja miten minimoida menoja.
Vierailija kirjoitti:
Rikas kuolee huvilassaan Nizzassa tai Mehiläisen teho-osastolla.
Keskiluokkainen kuolee omakotitalossaan tai Esperin laitoksessa.
Köyhä kuolee vuokra-asunnossaan tai 50/50 Esperissä/kunnallisessa hoitokodissa.
Jokaisen elämä voi olla köyhä tai rikas (henkisesti), mutta kukaan heistä ei kuoleman hetkellä ole yhtään mitään.
Korjaus:
Jokaisen ihmisen elämä voi olla köyhä tai rikas (henkisesti) - tai keskiluokkainen (henkisesti)!
Eläkää ja olkaa onnellisia! Älkää hullut vertailko omaa kauneuttanne toisten kauneuteen. Jokainen meistä saa lopulta TÄYSIN saman eväät: yhtä paljon onnea ja kurjuutta. Jokainen on yhtä.
Enemmän minäkin olisin huolissani henkisesti köyhistä ja henkisesti keskiluokkaisista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tuilla elävä, mutta en silti halua kultaista noutajaa, trampoliinia, kahta lasta ja valkoista Audia pihalle. Omakotitalo toki täytyy olla, mutta ei sekään naapurien takia, vaan että naapureita ei olisi.
Kliseistä keskiluokkaista elämää pidetään mielikuvituksettomana ja muita varten näyteltynä elämänä. Ikään kuin ihmisiltä puuttuisi oma näkemys asioista ja tehdään vain niinkuin oletetaan, että kuuluu tehdä. Ollaan siis vähän yksinkertaisia.
Eli sinulla ei ollut varas ostaa omakotitaloa ihmisten ilmoilta.
En ole hän, mutta mun nettovarallisuus on 500 000 euroa ja asun 230 000 euron arvoisessa asunnossa ja rakastan kotiani, se on just ihana. Audiinkin olisi varaa, mutta ajan paljon rahvaammalla 9 vuotta vanhalla farmarilla. Koska ei ole mitään tarvetta hankkia juttuja muita varten vaan itseäni varten. Minulle on ihan sama, miten ne muille näyttäytyvät, kunhan itse pidän asioista, joiden keskellä elän (ihmiset, koti, lemmikit) ja joita käytän (vaatteet, auto jne)
Tämä. En ole koskaan erikoisemmin seuraillut mitään erikoisia sääntöjä tai normeja vaan ympäröin itseni asioilla joista minä pidän. Joo, monesta Lokki-valaisin on hieno, mutta ei ole yhtään minun makuuni yms. Minulle rikkautta on se, että kotiini mahtuu oma huone kirjoilleni ja siellä mukavin mahdollinen laiskanlinna lukemista varten. Ei ehkä kauhean trendikästä, mutta kuka välittää.
Esittäminen että asiat olisivat paremmin kun todellisuudessa ei tasan ole keskiluokkainen asia, kyllä siellä alaluokassakin esitellään instassa uusinta tatuointia joka on hankittu toimeentulotuella, ja saman yhteiskuntaluokan ihmiset tykkää.
Se on tietty ihmistyyppi joka aina elää yli varojensa, mutta heitä löytyy köyhistä enemmän kuin keskiluokkaisista.
Sitten nämä, jotka jättää elämättä ja säästää kaiken vaikka ei olisi varaa, heidän elämänsä ei ole hääviä. Pettymys odottaa vaikka saavuttaisi rahallisen tavoitteensa, kun huomaa että nuoruus on hukattu: kun pitäisi hankkia kokemuksia on vaan säästetty rahaa, eikä nuoruus tule takaisin, vaikka kuinka olisi rahaa.
Keskiluokkaisuus on suosittua, koska se toimii.
Siitä puhe mistä puute:) Marinasta paistaa hyvin läpi se että halveksitaan kaikkea mitä ei itse olla saavutettu:)
Olisi kiva tietää näiden marisijoiden ainutlaatuisista elämistä!
Mä nautin keskiluokkaisesta elämästä! Kun on ollut vuosia köyhä (ilman tukia) osaa arvostaa omakotitaloa, ura ja mukavaa tulotasoa (mies ylitti nyt 100k€, minulla vain 42k€). Kun on kipusairaus osaa antaa arvoa reissuille lämpimään. Ja vaikka kylmempiinkin paikkoihin vaihtelun vuoksi. Ja on nuo lapset ja lapsenlapsetkin aina nauttineet. Nyt korona-aikana oma piha, kasvimaa ja lähijärven uimaranta on saaneet vielä suuremman merkityksrn.
Materia ei kiinnosta. Ei ole omia autoja (2 leasing), ei lokkivalaisinta, ei tuplakuplaa eikä tramppaa kuten naapureilla. Sensijaan käytämme rahaa siihen että kutsumme perhettä ja ystäviä usein syömään.
Olemme itse ansainneet joka euron, jos joku vetää herneen nenään siitä miten niistä nautimme niin so what. Jonain päivänä näillä rahoilla asutaan iso osa vuotta taas maailman toisella puolen. Tai tälläpuolen jos mieli tekee vaikka keski-Eurooppaan.