Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?
02.11.2020 |
Ja turha ihmetellä, että miten niin, en minä ole huomannut mitään. Ilmiö on ihan todellinen vaikka juuri sinä et samaistuisikaan alla olevaan.
Tuilla elävä kansanosa tavoittelee juuri sitä keskiluokkaisuutta: mukavaa asumista, esittelykelpoista autoa, ulkomaanmatkaa, uudehkoa kodintekniikkaa ja muuta materiaa. Samalla näitä kuitenkin halveksutaan. Kukaan ei mukamas halua omakotitaloa, Volvoa eikä kultaistanoutajaa. Kukaan ei halua olla "Prismaperhe".
Ja silti, kun puhutaan tuloeroista, yhteiskunnan luokkaeroista, sosioekonomisista eroista, keskiluokkaisuus nousee esiin sekä tavoiteltavana että halveksuttavana asiana.
Kumpi se siis on?
Miksi tuilla eläjä valittaa toisessa ketjussa, että hän ei saa mukavaa elintasoa, ja miksi kuitenkin jos keskiluokkainen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja tekevänsä keskiluokkaisia asioita, alkaa halveksunta ja haukkuminen?
Kommentit (279)
Nautin keskiluokkaisesta elämästäni. Minulla on iso perhe ja mieleinen virka, omakotitalo, kesämökki, autoja. Ajatteluni on vähintään yhtä vapaata kuin köyhien tai ökyrikkaiden. Valintani ovat omiani. Jos jotakuta ärsyttää, harmi hälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun mieluummin vuokralla ihanissa asunnoissa koti- ja ulkomailla. Nautin täysillä elämän seikkailuista, kuin maksan yhden omakotitalon ja auton asuntolainaa. Erilaisuus kunniaan!
Kunnes huomaat että olet vuokrissa maksanut sen talon verran, eikä sulla ole vieläkään muuta kun veden huuhtoma perse ja kasa vuokrakuitteja. Nykykoroilla talot on nopeasti velattomia, ja sitten voi sekä asua laadukkaasti että on varaa matkustella.
-velaton, iloinen keskiluokkainen, joka tykkää niistä kukkapenkeistään ja lummelammestaan-
Kunnes vanhuuden päivilläsi huomaat, että sen keskiluokkaisen elämisen tavoittelemiseen ole uhrannut kolmasosan elämästäsi.
Kolmasosan nukut ja toisen kolmanneksen olet muiden orjana maksaakseni ikuista velkaa pankille.
Luultavasti enemmänkin saadaksesi jonain elämäsi suurimman onnepäivänä torppasi maksettua 30 vuoden velkavankeuden jälkeen.
Sitten alkavat ne vanhuuden ilon ja onnen päivät.
Makaat samassa hoitokodissa kuin minä, sinun talosi ja tavarasi kunta on jo aikaa sitten muuttanut käteiseksi saadakseen 5000 euroa kuukaudessa maksavat hoitomaksusi ja minä makaan paskat vaipoissa viereisessä sängyssä köyhänä kuin kirkonrotta :-)
Olen elänyt suurimman osan elämästäni köyhänä, vaikka murhetta auton huolloista, uusista kodinkoneista, työn orjuudesta ja olemme vihdoinkin päässeet loppusuoralle ja kuolemamme päivänä me lähdemme täältä yhtä köyhinä.
Olet menettänyt koko elämäntyösi, se minkä eteen raadoit 40 vuotta, maksaen pankille korkoa korolle ja minä edelleen vapaana kuin aivaan lintu :-)
Höpö höpö, talon sai 15 v lainalla, ja laina oli maksettu iässä 40 v. Kun sinä maksat korkeaa vuokraa paskaisesta yksiöstäsi. Minä voin myydä taloni ja elää sillä summalla missä haluan, sinä olet kiinni vuokramurjussasi kun asumistukea ei ulkomaille makseta. Kuka onkaan vapaa?
Onko olemassa jokin laki tai vastaava velvoite, että juuri sinun talosi on mentävä kaupaksi?
Missä sitä markkinoidaan, keskiluokkaista elämää?
Haluan konkreettisia esimerkkejä. Maire-tödin kuuskymppisillä koetut utelut perheen perustamisesta käy kyllä esimerkistä, mutta on vähän hutera todistamaan sitä.
Erikoista. Me olemme keskiluokkainen perhe, rivari Espoossa, 2 lasta, Audi ja trampoliinikin löytyvät :). Olen todella tyytyväinen, eikä elämämme ole lainkaan ennakoitavaa ja tylsää. Omat harrastukseni ja ystäväpiirini ovat jo sen verran monimuotoisia, ettei todellakaan pelkoa siitä, että jämähtäisin laput silmillä sohvalle istumaan. Keskiluokka on Suomessa varsin suuri, joten kummaa tehdä yleistäviä päätelmiä ja nähdä koko luokka jotenkin homogeenisenä joukkona.
Vierailija kirjoitti:
Nautin keskiluokkaisesta elämästäni. Minulla on iso perhe ja mieleinen virka, omakotitalo, kesämökki, autoja. Ajatteluni on vähintään yhtä vapaata kuin köyhien tai ökyrikkaiden. Valintani ovat omiani. Jos jotakuta ärsyttää, harmi hälle.
Sama täällä.
Elän hyvää elämää, en ole köyhä enkä rikas, olen siinä keskellä.
Keskiluokkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nautin keskiluokkaisesta elämästäni. Minulla on iso perhe ja mieleinen virka, omakotitalo, kesämökki, autoja. Ajatteluni on vähintään yhtä vapaata kuin köyhien tai ökyrikkaiden. Valintani ovat omiani. Jos jotakuta ärsyttää, harmi hälle.
No ei ärsytä ei. Eikä herätä muitakaan tunteita. Ainoa vi...us on ap tylsä keskiluokkainen provo.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.
Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
En saa opiskelija-alennusta nytkään mistään, koska olen monimuoto-opiskelija. Saat vapaasti tuomita tai ihmetellä valintojani, mutta mä todella pidän tästä ja mulla on jo säästöjäkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Mitä ihmettä? Lainaamasi kirjoittaja kertoi tehneensä töitä sen eteen, missä nyt on. Kertoi lapsuudesta, jota ei halua omille lapsilleen. Ja sinua ärsyttää hänen asenne?!
Ota pää pois pensaasta.
T. Toinen työkyvytön
Hieman huvittavasti vaimoni inhoaa keskiluokkaa syvästi.
Totesin hänen olevan sangen keskiluokkainen, siis mistä tämä itseinho?
Keskiluokka on hänestä keinotekoinen ja tekopyhä massa, joka matkii kuvitelmiaan yläluokasta ja sitten vielä toisiaan.
Ihmisen haamuja, joiden pöytäliina on valkoinen ja elämä silkka kurja kulissi. Henkisiä ympäristön odotusten orjia.
Hän ei tosiaankaan ole keksiluokkainen, vaan hän on älymystöä. Vapaa sielu ja yksilö, jolla on oikea elämä!
Joopa joo, ei se muinainen yliopistotutkinto ja kunnan eläkevirka älymystöä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Mitä ihmettä? Lainaamasi kirjoittaja kertoi tehneensä töitä sen eteen, missä nyt on. Kertoi lapsuudesta, jota ei halua omille lapsilleen. Ja sinua ärsyttää hänen asenne?!
Ota pää pois pensaasta.
T. Toinen työkyvytön
Minua ärsyttää se, ettei huomata myös onnella ja sattumalla olevan vaikutusta asioihin. Se, että kykenee tekemään kovasti töitä, vaatii myös terveyttä, voimavaroja ja onnea. Toki myös omaa asennetta, mitä myös arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
En saa opiskelija-alennusta nytkään mistään, koska olen monimuoto-opiskelija. Saat vapaasti tuomita tai ihmetellä valintojani, mutta mä todella pidän tästä ja mulla on jo säästöjäkin. :)
En tuomitse, mutta ihmettelen kyllä. Voitko laittaa jotain budjettia? Kiinnostaa oikeasti miten tuon saa onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
700 eurolla kuussa maksat asumisen, elämisen ja vielä sijoitat ja säästät? Saattaa tulla elämän reaaliteetit vastaan, sitten kun et enää saa opiskelja-alennusta kaikesta... Sinänsä arvostan ekologista elämää ja sekin on mahdollista tässä keskiluokkaisessa orjuudessa. Ei sitä varten tarvitse itseään köyhyyteen tuomita.
Ja lisään vielä, että vaikken saa opiskelija-alennusta, niin en ole sanonut etteikö ekologinen elämä olisi mahdollista keskiluokkaisessa elämässä. Minä haluan elää pienesti ja kompaktisti. En halua juosta siinä oravanpyörässä, jotta saavutan sen tietyn elintason ja palkan. Se on ajatuksenakin jo mulle kuluttava ja raskas. Mutta jos joku muu haluaa, niin ehdottomasti saa valita niin! En tuomitse lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Mitä ihmettä? Lainaamasi kirjoittaja kertoi tehneensä töitä sen eteen, missä nyt on. Kertoi lapsuudesta, jota ei halua omille lapsilleen. Ja sinua ärsyttää hänen asenne?!
Ota pää pois pensaasta.
T. Toinen työkyvytön
Minua ärsyttää se, ettei huomata myös onnella ja sattumalla olevan vaikutusta asioihin. Se, että kykenee tekemään kovasti töitä, vaatii myös terveyttä, voimavaroja ja onnea. Toki myös omaa asennetta, mitä myös arvostan.
Ei tyytyväisyys omaan elämään sulje pois tuon tiedostamista. Mutta ei sitä myöskään tarvitse aina erikseen kertoa, että tietää osan oman elämänsä hyvyydestä olleen silkkaa onnenkantamoista.
Sinullakin kävi onni, että synnyit maahan jossa on sosiaaliturva. Ja sekin onni, että et ole vaikka yömajaa joka ilta etsivä koditon alkoholisti.
Kiitollisuutta kannattaa harjoittaa ihan jokaisen tässä maassa.
Ei ärsytä. Kelpais mulle tasainen ja turvallinen elämä ilman isoja seikkailuja.
Minua pidetään keskiluokkalaisena, vaikka kuulun hyvätuloisiin. Asutaan 70-luvun ok-talossa, on kässyllä ostettu muutaman vuoden vanha Volvo, 3 lasta, koira ja kissat. Päätyöstäni saamani palkka on keskituloa, mutta sijoitusteni ja sivutöideni ansiosta kuukausittaiset ansioni ovat vaihdellen 4500-8000 välissä. Se ei näy tyylissäni.
Enkä halua jättää päivätyötäni, vaikka voisin elää sijoituksilla ja ansaita ehkä niillä enemmän, jos jäisin kotiin.
Aletaan jossakin vaiheessa rakentamaan omaa taloa, lisäksi katsellaan omaa loma-asuntoa ulkomailta. Yksi uusi sijoitusasuntokin taas kiikarissa. Ja kahvipöytäkeskustelussa en kerro näitä kenellekkään ;)
T: Valekeskiluokkalainen. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää ;)
Vierailija kirjoitti:
Hieman huvittavasti vaimoni inhoaa keskiluokkaa syvästi.
Totesin hänen olevan sangen keskiluokkainen, siis mistä tämä itseinho?
Keskiluokka on hänestä keinotekoinen ja tekopyhä massa, joka matkii kuvitelmiaan yläluokasta ja sitten vielä toisiaan.
Ihmisen haamuja, joiden pöytäliina on valkoinen ja elämä silkka kurja kulissi. Henkisiä ympäristön odotusten orjia.Hän ei tosiaankaan ole keksiluokkainen, vaan hän on älymystöä. Vapaa sielu ja yksilö, jolla on oikea elämä!
Joopa joo, ei se muinainen yliopistotutkinto ja kunnan eläkevirka älymystöä tee.
Keskiluokan halveksiminen elämisestä tiettyjen normien mukaan on helppoa, sitähän ovat "nuoret kapinalliset" tehneet aina. Mutta jos pysähtyy pohtimaan miten paljon nykyään erilaiset blokit ja normit määräävät ihmisten kulutuskäyttäytymisiä ei mikään ikäryhmä ole kovin vapaa? Jos olet tiedostava, ympäristöstä ja intersektionaalisesta feminismistä kiinnostunut opiskelija/nuori akateeminen, äänestät tietyllä lailla vaaleissa? Ruokavaliosi on kasvispainotteinen vaikka pitäisit maidosta enemmän kuin kaurakorvikkeesta? Pukeudut tietyllä lailla, inhoat tiettyjä muusikkoja ja yrität pitää mielipiteesi oikeanlaisina ettei joku samaan ryhmään kuuluva tuomitse sinua ulkopuoliseksi? Jos olet vähemmän tiedostava, mietit ulkonäköäsi, värjäät ne harmaiksi, hankit rakennekynnet ja Zalandosta vaatteet jotka joka toiset vastaavaan ryhmään kuuluvan päällä? Haaveilet "vapaudesta", ulkomaan matkoista paikkoihin joihin somevaikuttajat ja kaikki muut viiteryhmän jäsenet haluavat mennä?
Missä se oma ajattelu ja vapaus oikein näkyy ihmisillä, ei tuo keskiluokkaisuus-leima taida olla ainut omaa ajattelua ja omia valintoja rajoittava juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.Tämä asenne minua ärsyttää, kun ei huomata sitä, että vaikka sun valinnoilla ja asenteella on ollut myös vaikutusta, niin olet saanut myös terveyden, työpaikan, lapsia ja puolison. Nuo ovat osin myös sattumaa, löytääkö sopivan puolison, voiko saada lapsia ja riittämä terveys. T: Sairas, joka haluaisi tehdä töitä, muttei kykene
Mitä ihmettä? Lainaamasi kirjoittaja kertoi tehneensä töitä sen eteen, missä nyt on. Kertoi lapsuudesta, jota ei halua omille lapsilleen. Ja sinua ärsyttää hänen asenne?!
Ota pää pois pensaasta.
T. Toinen työkyvytön
Minua ärsyttää se, ettei huomata myös onnella ja sattumalla olevan vaikutusta asioihin. Se, että kykenee tekemään kovasti töitä, vaatii myös terveyttä, voimavaroja ja onnea. Toki myös omaa asennetta, mitä myös arvostan.
Ei tyytyväisyys omaan elämään sulje pois tuon tiedostamista. Mutta ei sitä myöskään tarvitse aina erikseen kertoa, että tietää osan oman elämänsä hyvyydestä olleen silkkaa onnenkantamoista.
Sinullakin kävi onni, että synnyit maahan jossa on sosiaaliturva. Ja sekin onni, että et ole vaikka yömajaa joka ilta etsivä koditon alkoholisti.
Kiitollisuutta kannattaa harjoittaa ihan jokaisen tässä maassa.
Niin, minä olen kiitollinen siitä. Olen valtavan kiitollinen, että mulla oli tukiverkkoja, kun putosin. Olisin voinut joutua kadulle ilman sitä. Se oli puhdasta onnea. Se on kans onnea, että mun sairaudet voi selättää joku päivä. Kaikille ei käy niin. Se on kans onnea, että mä saan ruokaa, katon pään päälle ja mulla on ihania ystäviä. Olen noista asioista valtavan kiitollinen ja tiedostan, että joukossa on myös paljon tuuria. Haaveilen paluusta työelämään ja pyrin sitä kohti, mutta se ei ole kokonaan mun asenteesta kiinni, vaan lääketieteen.
Tämä.👍