Lue keskustelun säännöt.
MIKSI minulla ei ole ystäviä? Mitä teen väärin?
16.02.2014 |
En enää jaksa tätä yksinäisyyttä. Olen se, joka pitää yhteyttä ja jos ei pidä, ei kukaan muukaan tee niin. Olen se, joka pyytää lenkille tai vaikka lasten kanssa puistoon. Jos en pyydä, saan mennä yksin. Olen se, joka tarjoutui lähtemään elokuviin toisen kanssa, mutta sitten toiselle tulikin parempaa tekemistä (kehtasi tämän minulle vielä kertoa) ja joka sitten luki tänään Facebookista, että tämä henkilö oli mennyt elokuviin muiden kanssa... vaikka pyysin, että kerro kun olet menossa, kaipaisin seuraa.
Ei niin ei.
Olen se, joka ei ole koskaan juhlinut synttäreitä ystävien kanssa, ja joka vietti elämänsä ensimmäisiä pikkujouluja 31-vuotiaana viime joulukuussa, koska ITSE JÄRJESTIN SELLAISET. Minä olen se, joka lukee nimenomaan Facebookista muiden illanvietoista ja kiitoksista miten oli kivat kolmekymppiset/polttarit/babyshowerit... ei varmaan ole vaikea arvata, ettei minulle ole tuollaisia järjestetty koskaan.
Ja tiedättekö, olen ihan tavallinen nainen. Olen avarakatseinen, peruspositiivinen, en juorua muista, osaan kuunnella, en ole takertuva... ja olen aina ulkona kaikesta. Olen näkymätön, minua ei muisteta. Joskus kun joku tuttu tulee kadulla vastaan ja näkee minut, hän näyttää hetken siltä kuin muistaisi että ai niin tuokin ihminen on olemassa.
Tämä kyllä sattuu jo syvälle.
Kommentit (292)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:58"]
Heh, minullakin on kokemus ettei minua ikinä pyydetä työkavereiden yhteisiin rientoihin, paitsi silloin kun satun vahingossa kuulemaan riennoista ja sitten eivät kehtaa olla kutsumatta.
[/quote]
No mutta ainakin sut kutsutaan, edes tuossa tapauksessa! Mulle on käynyt esim. harrastuspiireissä monesti niin, että koko muu porukka on lähdössä jonnekin harrastuksen jälkeen juhlimaan tms., ja joku möläyttää siitä mun kuullen. Eikä kukaan silti kutsu mua mukaan. Kerran keräsin rohkeuteni ja kysyin, että mitäs, oottekos lähdössä johonkin. Ja se jolta kysyin, ei kirjaimellisesti vaan VASTANNUT YHTÄÄN MITÄÄN eli katseli vaan kattoon.
Muutenkaan ei tuo seuraelämä mulla oikein luista. Mulla ei ole yhtään ystävää, muutamia kavereita kyllä. Osittain ehkä siksi, että en ole kovin hyvännäköinen. Olen myös aika arka, en päästä ihmisiä lähelle heti, koska en usko, että minun asiani ketään kiinnostaisivat tai että kukaan haluaisi oikeasti olla minun ystäväni. En oikein uskalla lähestyä uusia ihmisiä, potentiaalisia uusia kavereita, kun pelkään että se on taas se sama vanha reaktio "mitä tuokin läski nyt mussa roikkuu" ja taas tulee näpeille ja se hyvin vähäinen itsetunto, mitä multa löytyy, kokee taas kolauksen. Ikää vähän alle 30, mies ja lapsi. Osa niistä nykysistä "kavereista" kohtelee mua kuin paskaa, mutta en rohkene laittaa välejä poikki tai sanoa vastaan, koska ei mulla sitten olis enää ketään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä yritä liikaa, ole rento. Spontaanius on viehättävää.
Moi,
En usko, että sinussa on mitään vikaa, pikemminkin vika on kavereissasi. Luulenpa, että hekin kokevat yksinäisyyttä. Kun ystävyyssuhde päättyy, on meillä jokaisella yksi kaveri vähemmin ja uusi pitäisi etsiä tilalle. Kukaan ei varmaan huomaa, että kulttuuri on muuttunut sellaiseksi, että yhteyttä ei pidetä eikä varsinkaan omaan kotiin kutsuta. Tullaan kyllä jos itse kutsut. Luulen, että ihmisissä on paljon saitureita, jotka elävät vain itselleen ja haluavat toisesta kaiken hyödyn irti.
Itse tulen paremin miesten kanssa toimeen, he ovat reilumpia eikä kuten naisystävät, jotka peruvat aina lähtemisensä viime tingassa. Tämä piirre vahvistuu iän mukana. Nauti elämästä perheesi kanssa ja elä tässä hetkessä. Kun lakkaat yrittämästä, kavereita alkaa ilmaantua.
59 v
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:39"]
vitun luuserit :DDDDD
[/quote]
Ja kaikista surullisinta on, että sinun kaltaisillasi ilkimyksillä on kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä harrastuksia voi yksinäiselle suositella?
Haluaisin kuulla oikeita vinkkejä täältä muilta! Olen nuorempana ollut kuvataide-ja käsityöharrastuksissa, mutten silloin tutustunut kehenkään. Yksilöliikuntalajeissa nyt ei ainakaan tutustu, mutten koe olevani tarpeeksi liikunnallinen ryhmälajeihin :/ Ehdotuksia?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]
Kuulostat mun tyyppiseltä ihmiseltä. Mistä olet? Minä Pohjois-Pohjanmaalta.
[/quote]
Pohjois-Pohjanmaalta ilmoittautuu toinen yksinäinen. Syy on minussa, olen niin hemmetin huono poistumaan kodistani. Huono itsetunto vaikuttanee kohdallani myös, pitäisi osata arvostaa, ei arvostella, itseään, olisi rennompi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei ole mitenkään kauheasti ystäviä tai mitään mutta tuli mieleen että voisin kertoa miksen kerran kaverustunut paremmin yhden työkaverin kanssa. hän oli muuten mukava ja ystävällinen mutta musta tuntui ettei hän ollut tarpeeksi ns. hölmö ja spontaani että voisin olla hänen seurassaan luonnollisesti oma itseni. minä kun katson välillä hömppäohjelmia vaikka olen muuten "sivistynyt", kun taas hänellä ei ollut televisiota, ja jotenkin hän oli virallisemman oloinen ihminen kuin minä. huom. tämä kertoo enemmän omista epävarmuuksistani kuin hänestä. hän oli mukava mutta minä olen välillä epäkorrekti, huumorintajuni on ehkä mauton joskus, ja valvon myöhään yöllä koneella ja herään päivällä joskus yms. hän vaikutti asiallisemmalta. varmasti ei nuoku koneella ja herää aikaisin tyyliin 8-9 vapaapäivinäkin. jne. eli en vaan kokenut että on yhteistä. mulla ei tosiaan ole paljoa kavereita eikä kaikki ole samanlaisia kun minä mutta kun tutustuu uusiin se vaikuttaa..
Olen pahoillani sun puolesta. Mulla on muutama tuttava, joiden uskon olevani samassa tilanteessa kanssasi. Heissä ei ole mitään vikaa, mutta he ovat jollain tavalla raskaita juttukavereita. Toinen varsinkin jauhaa paatoksella asioitaan, puhuu liikaa ihmisistä joita en tunne ja keskustelu ei ole vuoropuhelua ja se tyssää aina kuin seinään. Tuntuu, että nämä ihmiset ajattelevat liikaa, mitä heistä ajatellaan eivätkä osaa olla omia itsejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:37"]
Olen pahoillani sun puolesta. Mulla on muutama tuttava, joiden uskon olevani samassa tilanteessa kanssasi. Heissä ei ole mitään vikaa, mutta he ovat jollain tavalla raskaita juttukavereita. Toinen varsinkin jauhaa paatoksella asioitaan, puhuu liikaa ihmisistä joita en tunne ja keskustelu ei ole vuoropuhelua ja se tyssää aina kuin seinään. Tuntuu, että nämä ihmiset ajattelevat liikaa, mitä heistä ajatellaan eivätkä osaa olla omia itsejään.
[/quote]
Ihan kuin sä ajattelet nyt niistä liikaa :D
Joku aiemmin sanoi tuola, että jos lakkaa yrittämästä ystäviä alkaa ilmaantua. Ei ala. Vaipuu vaan syvemmälle yksinäisyyteen.
10v sitten toiselle paikkakunnalle muuttanut, löysin kavereita jotka jäi koska niillä oli keskenään omia juttuja joihin minua ei pyydetty. Sitten löysin uusia, joiden piiristä en tullut toimeen yhden kanssa, se ei tykännyt minusta (tiedä mitä pahaa sitten tein). Ja minut ulkoistettiin. Ja tyydyin kohtalooni, elin elämääni lasten ja miehen kanssa ja tänä päivänä olen yhä yksinäisempi ja jopa masentuneempi kuin koskaan vaikka olen opiskelemassa ja käyn töissä. Puhun kyllä toisille ja he vastaavat ja yritän osallistua keskusteluun, mutta nämä tuntevat toisensa ja olo on ettei ulkopuolisia kaivata.
Nim. Säälittävänä iltaisin itsensä yksin uneen itkevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole ystäviä.
Tuntuu ettei ole yhteistä kenenkään kanssa. Olen ihan täysipäinen. Harrastan lukemista, elokuvia, matkustamista, tykkään käydä marjametsässä, mulla on lemmikkejä seurana.
Ei niin ei. Olen ylsinäinen susi.
Vanha ketju, mutta onko AP jostain kumman syystä paikalla? Terveisin hämeenlinnalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein yksinäisyyden syynä on huono-osaisuus. Kun status laskee, ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Näin totesi yksinäisyyttäkin tutkinut hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Kalle Haatasen haastateltavana http://areena.yle.fi/1-2837779
Asiaa miettiessään saattaa moni pitkäaikaistyötön tai työkyvyttömäksi tullut tajuta, että niin, olihan niitä ystäviä vielä opiskeluaikana.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:32"]Vanha ketju, mutta onko AP jostain kumman syystä paikalla? Terveisin hämeenlinnalainen.
[/quote]
En ole ap, mutta 40-vuotias hämeenlinnalainen. Kiinnostaako?
:( Tuli paha mieli sun puolesta. Onko näillä muilla lapsia? Jos itse mietin ketä ei koskaan kutsuta omassa tuttavapiirissäni niin ne, jotka puhuvat jatkuvasti lapsista eivätkä tiedä ympäröivästä maailmasta mitään.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:02"]Kylläpä oli tutun oloista tekstiä :(
[/quote] niin... oon ite 12 ja mun kaverit välttelee mua ja nii...:(