Onko yleistäkin, että lihavat luulevat syövänsä liian VÄHÄN?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi luulo? Moni syö liian vähän oikeaa ruokaa ja tästä syystä tekee mieli koko ajan napostella. Minäkin söin ennen määrällisesti tosi vähän. Aamiainen saattoi olla rivi suklaata, päivällinen viineri ja kahvia. Mutta tietysti nämä pikkupurtavat ovat kaloripitoisempia, jolloin kilot eivät silti karise.

Mulle tuli just sama mieleen ja määrällisesti joku voi tosiaan syödä vähän, se suuhun laitettu vaan on niin energiapitoista että ei laihdu tai sitten lihoo.

Joku suklaapatukka on aika pieni, mutta sisältää paljon energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut säästöliekistä? Kyllä tuo on ihan mahdollista.

Ei sitä silloinkaan syö liian vähää jos lihoo. Liikaa syö, mutta liian harvoin. Eli vähemmän kerralla pitää syödä, mutta useammin. Eikä mitään herkkuja, vaan esim. joku hedelmä tai porkkanaa välipalaksi jne.

Tuolla varmaan tarkoitetaan säästöliekkiä. Itse en moiseen usko. Ylimääräiset kilot lähtee yksinkertaisesti syömällä vähemmän mitä kuluttaa.

Jotkut kyllä kokee syövänsä liian vähän sillä että syömiseksi ei lasketa muu kuin lämmin ruoka. Eli pitkin päivää menee leipää päällisineen, kaikkea muuta pientä ohimennen ja sitten illalla havahdutaan ettei ole tullut syötyä vielä "mitään" ja sitten lautanen täyteen ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki harvinaiset sairaudet poislukien hämmästyttää miten ihmiset oikein selittelevät asioita. Tyyliin käyn 3 x viikossa kuntosalilla, juoksen 10 km lenkkejä joka toinen päivä, syön vaan salaattia ja protskuja, koskaan en herkuttele, mutta silti paino on 30 kg ylipainon puolella. En vaan ymmärrä. Työpaikoilla kyllä närpitään sitä pientä lohisalaattia tai Saarioisten mikrokeittoa ja mustan kahvin kanssa 1 omena ja 1 Skyr-jogurtti aamupalaksi ja silti 160 cm naisella paino liki 100 kg. Mitähän siellä kotona tapahtuu? Muuta, kuin se 10 km juoksulenkki.

Todennäköisesti lihava ihminen ei enää liho, vaan elää ylläpitovaihetta. Hän syö sen mitä kuluttaa ja paino pysyy siinä 100 kilossa. Jotta hän laihtuisi, hänen pitäisi vähentää kalorimäärää.

Tämä on sellainen asia mikä monella kauhistelevalla sivullisella unohtuu. Lihoakseen pitää syödä liikaa. Laihtuakseen pitää syödä vähemmän. Mutta ylläpitääkseen saavuttamaansa painoa ei tarvitse kuin syödä ylläpitokalorit.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki harvinaiset sairaudet poislukien hämmästyttää miten ihmiset oikein selittelevät asioita. Tyyliin käyn 3 x viikossa kuntosalilla, juoksen 10 km lenkkejä joka toinen päivä, syön vaan salaattia ja protskuja, koskaan en herkuttele, mutta silti paino on 30 kg ylipainon puolella. En vaan ymmärrä. Työpaikoilla kyllä närpitään sitä pientä lohisalaattia tai Saarioisten mikrokeittoa ja mustan kahvin kanssa 1 omena ja 1 Skyr-jogurtti aamupalaksi ja silti 160 cm naisella paino liki 100 kg. Mitähän siellä kotona tapahtuu? Muuta, kuin se 10 km juoksulenkki.

Olen huomannut saman joidenkin ylipainoisten kohdalla. Yritetään näyttää, että eletään oikein superterveellisesti, mutta jostain niitä kiloja vaan tulee... Olen itse lievästi ylipainoinen, mutta tiedostan kyllä tasan tarkkaan mistä liikakilot ovat peräisin 😂 ei ainakaan sieltä lenkkipolulta ja Saarioisten valmiskeitosta...

Mä en luule. Syön liian isoja annoksia. Syön usein roskaruokaa. Ainoa liikunta on kauppaan tai baariin. Syön välipaloja yksinäisyyteen.

"Itseasiassa olen oikeasti tosi hoikka, kuten tuossa kuvassa kaksikymmentävuotispäivilläni, mutta kun on ollut noi kortisonikuurit...aineenvaihduntakin normaalia hitaampi...niin ja olen varma, että mulla toi kilpirauhasen vajaatoiminta myös. Tosi vähän me syödään..."

Vastaavaa on kuultu useaman keski-ikäisen tutun suusta. Asiaan ei tokikaan liity mitenkään lähes täydellinen liikkumattomuus (200 metrin kauppamatkakin autolla), suuret annoskoot + santsilautaselliset sekä aamiaisella, lounaalla että illallisella, siihen päälle napostelua (keksejä, sipsejä, karkkia) kaikkien ruokailujen välissä. Ruokailujen jälkeen voivotellaan tyytyväisenä vatsa pinkeänä. että "olipas hyvää, oon niiiin täynnä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi luulo? Moni syö liian vähän oikeaa ruokaa ja tästä syystä tekee mieli koko ajan napostella. Minäkin söin ennen määrällisesti tosi vähän. Aamiainen saattoi olla rivi suklaata, päivällinen viineri ja kahvia. Mutta tietysti nämä pikkupurtavat ovat kaloripitoisempia, jolloin kilot eivät silti karise.

Mulle tuli just sama mieleen ja määrällisesti joku voi tosiaan syödä vähän, se suuhun laitettu vaan on niin energiapitoista että ei laihdu tai sitten lihoo.

Joku suklaapatukka on aika pieni, mutta sisältää paljon energiaa.

Ja lihavatko ei tiedä tuota? Oupliis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki harvinaiset sairaudet poislukien hämmästyttää miten ihmiset oikein selittelevät asioita. Tyyliin käyn 3 x viikossa kuntosalilla, juoksen 10 km lenkkejä joka toinen päivä, syön vaan salaattia ja protskuja, koskaan en herkuttele, mutta silti paino on 30 kg ylipainon puolella. En vaan ymmärrä. Työpaikoilla kyllä närpitään sitä pientä lohisalaattia tai Saarioisten mikrokeittoa ja mustan kahvin kanssa 1 omena ja 1 Skyr-jogurtti aamupalaksi ja silti 160 cm naisella paino liki 100 kg. Mitähän siellä kotona tapahtuu? Muuta, kuin se 10 km juoksulenkki.

Todennäköisesti lihava ihminen ei enää liho, vaan elää ylläpitovaihetta. Hän syö sen mitä kuluttaa ja paino pysyy siinä 100 kilossa. Jotta hän laihtuisi, hänen pitäisi vähentää kalorimäärää.

Tämä on sellainen asia mikä monella kauhistelevalla sivullisella unohtuu. Lihoakseen pitää syödä liikaa. Laihtuakseen pitää syödä vähemmän. Mutta ylläpitääkseen saavuttamaansa painoa ei tarvitse kuin syödä ylläpitokalorit.

Kyllä kyllä, mutta jos päivän ateriasi koostuu siitä yhdestä omenasta, yhdestä Skyr-jogurtista ja yhdestä savulohisalaatista, niin miten muka ei laihtuisi!? Ja siihen päälle myös ilmiömäiset liikuntasuoritukset. Siis tuollaisella ruokamäärällä ei todellakaan aikuinen aktiivisesti liikkuva ihminen voi hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani , pyöreä, syö pieniä aterioita, mutta ei huomaa että aamulla voileipää tehdessä menee leivälle juusto ja kinkkuviipale mutta siinä sivussa jo molempia pari suuhun suoraan paketista. Samoin ohimennessän ottaa sillointällön keksi suuhun. Se jo riittää ekstraenergiaksi, ellei luuku sitä pois.

Mun mies on samanlainen. Lievästi ylipainoinen ja ruokaa menee "vahingossa " koko ajan. Hän ihmettelee, että ei laihdu kun syö vaan aamulla jugurttia, päivällä annoskeiton ja illalla 2 palaa leipää. Tekee siis ruumiillista työtä myöskin.

Noh, en tiedä millä herkuttelee töissä, luultavasti unohtaa kertoa kahvipullasta. 

Kotona leivän kansa menee kinkkua ja juustoa. Lisäksi käy jääkaapilla jatkuvasti ottamassa muutaman suupalan jotain. Mehua tai maitoa menee veden sijasta suoraan tölkistä. Jos pöydällä on vaikkapa karkkia, niin pari menee aina ohimennen.

Hän suuttuu aina, kun huomautan, että myös nää kalorit täytyy laskea.

Tuli mieleen, kun katsoin just jotain Kaappausta keittiössä. Siinä oli nuori nainen, joka söi todella vähän, mutta ei ollut mitenkään laihtunut silti, ei toki ollut lihavakaan. Hän sitten alkoi syödä huomattavasti enemmän ja terveellisemmin, ei edelleenkään lihonut eikä laihtunut, mutta muuttui hehkuvammaksi. 

Keholla on aika monta eri mekanismia sopeutua ravinnon/ ravinteiden puutoksiin ja liikasaantiin. Jos se olisi ihan suoraviivaista paljon enemmän ihmisiä kuolisi nälkään ja toisaalta olisi yli satakiloisia. 

No itselle lääkäri, ruokapäiväkirjoja tutkittuaan, selitti (ja hyvä, olin sen itsekin tajunnut), että kun syön päivällä aivan liian vähän, illalla sitten iskee ahmimiskohtaus. Ja että tämä tapahtua useamman päivän, jopa kuukausien jaksoina, kun dieetti on liian kireä - jonkin aikaa voi taistella kertyvää nälkää vastaan, mutta sitten kroppa laittaa niin huutavan nälän päälle, että syömisestä lähtee kaikki hallinta pitkäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sii. kirjoitti:

kyllä se pitää paikkaansa! Ite huomannut saman. Se perustuu ihan fysiologiaan,keho luulee,että on nälänhätä ja alkaa pitää kiinni kiloitsaan.

Mulla kesti kauan tajuta tämä. Nyt kun syön lautasmallin mukaan ja "sata" kertaa päivässä,paino putoaa.

Toki pitää katsoa ruokien energiatiheys ym.

Syömättömyys ei auta painon putoamisessa.

http://timetfit.blogspot.com/2016/07/syotko-liian-vahan.html

Miten elimistö "pitää kiinni kiloistaan", millä energialla elimistö tällöin toimii? Selittäisitkö? Elimistö ei luo käyttämäänsä energiaa tyhjästä vaan käyttää joko ulkopuolelta tulevaa energiaa (=syöty ruoka) tai olemassa olevaa energiaa (=lihakset ja rasva) toimiakseen.

Kun ei se toimi, nuo ihmiset ovatkin voimattomia ja energiattomia. 

Olen itse kärsinyt siitä tilasta, kun kilpirauhastoiminta on ollut alhaalla rauhasen poiston jälkeen. En usko, että pystyt edes kuvittelemaan sitä miltä tuntuu, kun keho ei muodosta energiaa, ei edes kehon lämmön ylläpitoon saati ajatustyöhön tai liikuntaan. 

Onko kaikilla lihavilla siis kilpirauhasen vajaatoiminta tai kilpirauhanen poistettu kokonaan? En tiennyt tätä.

Säästöliekki on siinä mielessä totta, että aineenvaihdunta kyllä jossain määrin adaptoituu saatuun energiamäärään, mutta ei se laihtumista estä. Pienentää vain kulutusta levossa max parilla sadalla kilokalorilla. Täysin älytöntä tämä keskustelu siitä, että ei laihdu jos syö liian vähän.

Kyllä tuossa joku perä voi olla. Itsellä paino on pitkään jojoillut, kun oon muuten laihiksella, mutta sitten pajarimässyissä mässytän herkkuja. Paino tippuu normaalisti hitaasti/olemattomasti vaikka kalorit on varmaasti alhaalla. Ja sitten päivän, kahden herkuttelu jysäyttää heti kiloja takaisin.

Elimistö lienee jotenkin sekaisin. Aamupalan syömisen olen kokenut hyödylliseksi tällä yrityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sii. kirjoitti:

kyllä se pitää paikkaansa! Ite huomannut saman. Se perustuu ihan fysiologiaan,keho luulee,että on nälänhätä ja alkaa pitää kiinni kiloitsaan.

Mulla kesti kauan tajuta tämä. Nyt kun syön lautasmallin mukaan ja "sata" kertaa päivässä,paino putoaa.

Toki pitää katsoa ruokien energiatiheys ym.

Syömättömyys ei auta painon putoamisessa.

http://timetfit.blogspot.com/2016/07/syotko-liian-vahan.html

Miten elimistö "pitää kiinni kiloistaan", millä energialla elimistö tällöin toimii? Selittäisitkö? Elimistö ei luo käyttämäänsä energiaa tyhjästä vaan käyttää joko ulkopuolelta tulevaa energiaa (=syöty ruoka) tai olemassa olevaa energiaa (=lihakset ja rasva) toimiakseen.

Kun ei se toimi, nuo ihmiset ovatkin voimattomia ja energiattomia. 

Olen itse kärsinyt siitä tilasta, kun kilpirauhastoiminta on ollut alhaalla rauhasen poiston jälkeen. En usko, että pystyt edes kuvittelemaan sitä miltä tuntuu, kun keho ei muodosta energiaa, ei edes kehon lämmön ylläpitoon saati ajatustyöhön tai liikuntaan. 

Onko kaikilla lihavilla siis kilpirauhasen vajaatoiminta tai kilpirauhanen poistettu kokonaan? En tiennyt tätä.

Ei, mutta todella suurella osalla on insuliiniresistenssi ja se aiheuttaa samankaltaista lopputulosta. Insuliini estää solua vastaanottamasta energiaa, jolloin sitä ei muodostu ja lisäksi insuliini käynnistää rasvan varastoitumisen. Ihminen ei ole voimissaan vaan väsynyt, nuutunut ja nälkäinen. 

Osalla passiivinen elämä/ muut terveysongelmat ovat passivoineet solujen mitokondriot, jolloin energiaa ei muodostu optimaalista määrää. Liikunnan lisääminen lisää mitokondrioiden määrää ja herättää ne toimimaan. Siksi liikunnallisen ihmisen elimistö ei ole jämähtänyt vaan energia kulkee ja nesteet kiertää. 

Vierailija kirjoitti:

Säästöliekki on siinä mielessä totta, että aineenvaihdunta kyllä jossain määrin adaptoituu saatuun energiamäärään, mutta ei se laihtumista estä. Pienentää vain kulutusta levossa max parilla sadalla kilokalorilla. Täysin älytöntä tämä keskustelu siitä, että ei laihdu jos syö liian vähän.

Ja kuten toisessa ketjussa tuli todettua, parisataa kilokaloria vuorokaudessa on 10 painokiloa vuodessa. Siis että ilman säästöliekkiä laihtuisit samalla vaivalla 10 kg enemmän vuodessa. (Liki, energiankulutushan pienenee myös hiukan painon laskiessa, mutta vähemmän kuin mitä tuo säästöliekki vaikuttaa.)

Riutunut 80v äitini painaa 39kg. Missä se säästöliekki viipyy että äiti lihois vähäsen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa joku perä voi olla. Itsellä paino on pitkään jojoillut, kun oon muuten laihiksella, mutta sitten pajarimässyissä mässytän herkkuja. Paino tippuu normaalisti hitaasti/olemattomasti vaikka kalorit on varmaasti alhaalla. Ja sitten päivän, kahden herkuttelu jysäyttää heti kiloja takaisin.

Elimistö lienee jotenkin sekaisin. Aamupalan syömisen olen kokenut hyödylliseksi tällä yrityksellä.

Viikonlopun, kolmena päivänä, pajarimässäsin. Olen kyllä hoikassa kunnossa ollut aina ja olen edelleenkin.

Hän luultavasti tarkoitti syövänsä liian vähän oikeaa ruokaa, mikä johtaa herkkujen yms. liialliseen syömiseen. Jos esim. olet juonut aamulla kupin kahvia ja syönyt lounaaksi kevyen salaatin, luultavasti sorrut syömään herkkuja tai muuta epäterveellistä, kun tulet illalla kotiin. Mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä hankalampaa herkkujen vastustamisesta tulee (suoliston bakteeristo, puutteet vitamiineista ja hivenaineista jne. yhdistettyinä huonommuuden ja epäonnistumisen tunteisiin).  Tällöin ratkaisu todellakin on syödä enemmän ja pitää huolta säännöllisestä ateriarytmistä.

Tutkittaessa ihmisiä, joilla ei ole ongelmia painonsa eikä ruokasuhteensa kanssa, heille yhteistä on säännöllinen ja riittävä syöminen (he siis syövät "paljon") ja se, että kaikki on heille sallittua, mikään ei ole kiellettyä. Monilla lihavilla taas nimenomaan on valtavasti "kiellettyjä" ruokia ja herkkuja, minkä lisäksi syöminen on epäsäännöllistä ja liian vähäistä. Olen keskustellut aiheesta syömishäiriöihin ja lihavuuteen erikoistuneen ravitsemusterapeutin kanssa, ja hän kertoi, ettei hänellä ole koskaan ollut lihavaa asiakasta, joka olisi syönyt liikaa ruokaa, vaan ruoan määrää on pitänyt aina lisätä, jotta ravitsemustilaa on saatu paremmaksi.