Lue keskustelun säännöt.
Mies on jatkuvasti stressaantunut lapsiperhearjessamme
16.02.2014 |
Meillä on kaksi pientä vilkasta lasta ja liian pieni asunto ja miehellä jatkuvasti hermoa kireällä.
Olen itse lasten kanssa kotona ja mies opiskelee ja käy osa-aika töissä, eli raha on tiukalla ja uuteen isompaan asuntoon ei tällä hetkellä ole varaa. Tuntuu siltä että täällä vaan huudetaan, joko mies tai lapset, ja meillä on kaikilla sen takia paha olla.
Käyn itse ulkona tuulettumassa ja harrastan mutta mies ei jaksa töiden ja opiskelun jälkeen tehdä muuta kun pelata. Olen kehoittanut häntä menemään ulos ja salille ja hoitamaan itseään mutta haluaisi vaan olla kotona mutta kun kotona ei ole koskaan rauhallista. Hän haluaisi olla vaan rauhassa.
Tukiverkkoja ei ole, tosin enkä kerran parissa kuussa pääsemme jonnekin kahdestaan.
Olen toki etsinyt töitä mutta viiden vuoden kotonaolon jälkeen töihinpaluu ei ole mikään itsestäänselvyys.
En kestä tätä enää, onko teillä neuvoja miten selvitä tästä tilanteesta?
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 08:58"]Mä en ainakaan ole vielä päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, että kaikki olisi täydellisesti.
[/quote]
Johtuu siitä, että hankit lapsia. Minun elämäni on nyt kolmikymppisenä juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei ole ollut mitään ruuhkavuosia tai muuta kamaluutta. Mitä kauemmin kuin pystyy jatkamaan nykyistä elämäntyyliä, sitä parempi.
[/quote]
Jaha, sieltä tultiinkin sitten saarnaamaan vela-evankeliumia. Eli mun koko elämä on nyt ollut perseestä, kun mulla on kaksi vuotta ollut lapsi. Sitä ennen elin 31 vuotta elämääni ilman lapsia, mutta ilmeisesti tämä kaksi vuotta on nyt muuttanut senkin marroksi. Ja vela-propagandan mukaan kukaan ei tietenkään voi olla onnellinen ja iloita lapsistaan, koska ei velakaan iloitse lapsistaan, joita ei ole.
Oikeasti. Olet naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pitää saada sitä kotilepoaikaa, että jaksaa alkaa innostumaan kodin ulkopuolelle suuntautuvista menoista.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:18"]
Jaha, sieltä tultiinkin sitten saarnaamaan vela-evankeliumia. Eli mun koko elämä on nyt ollut perseestä, kun mulla on kaksi vuotta ollut lapsi. Sitä ennen elin 31 vuotta elämääni ilman lapsia, mutta ilmeisesti tämä kaksi vuotta on nyt muuttanut senkin marroksi. Ja vela-propagandan mukaan kukaan ei tietenkään voi olla onnellinen ja iloita lapsistaan, koska ei velakaan iloitse lapsistaan, joita ei ole.
[/quote]
Mitä ihmettä sekoilet? Ei tässä ole sinun elämästäsi puhuttu mitään. Kommentoin vain, että lapsettomaan elämään ei liity samanlaisia paskoja jaksoja kuin lapsiperhe-elämään. Ei tarvitse odottaa, että karat kasvavat ja saa parisuhteensa, kehonsa, ystävävänsä ja oman aikansa takaisin. Jos et tätä tosiseikkaa pysty hyväksymään, en voi auttaa.
Lapsettomuus on erinomainen valinta kenelle tahansa, joka ei välttämättä halua lapsia ja kaikkea ikävää, mitä lapsista seuraa.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:16"]
Eihän tuossa voi muta tehdä kun odottaa että tilanne parantuu. Jossain vaiheessa mies valmistuu ja sinä työllistyt, lapset kasvaa vaikeimmasta iästä pois. Tuo taaperovaihe on kaikista rasittavin, kouluikäiset ovat paljon helpompia. Hyväksyt vaan että elätte nyt vaikeaa vaihetta mutta sinnittelemällä pääsette siitä varmasti yli. Hyvä että hoidat itseäsi, tarvitset voimia kestääksesi tilannetta. Tsemppiä!
[/quote]
Ennen kaikkea mun mielestä sen miehen tässä tarvis tosiasioita hyväksyä. Jos tässä olis taas sukupuolet ollu toisinpäin tarinassa, niin musta tuntuu et siinäkin tapauksessa naiselta edellytettäis kaikenlaista mut mieheltä ei. AP on kuitenkin yrittänyt pitää huolta myös miehen hyvinvoinnista ja ehdotellut kaikenlaista mukavaa hänelle. Mun mielestä tollata tarvii katella vain tiettyyn pisteeseen asti ja sitten sanoa toiselle et minkähän oikeudella toimit noin? Ei ole oikein lapsiakaan kohtaa, miettikää millaisen mallin he oppivat. Että paha olo puretaan muihin? Ole tukena, mutta älä nimenomaan ihan mitä tahansa hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheen elämässä tosiaankin "erilaisia vaiheita", mutta kyllä niistä aina selvittiin. Ylpeänä voi jälkikäteen katsella noita fiksuja nuoria. Ystäväpiirissä muutama pariskunta, jotka elivät " vain itselleen" siis ei lapsia. Nyt viiskymppisinä katuvat tahallista lapsettomuuttaan katsellessaan meidän hassuttelua nuortemme kanssa. Oma valinta.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:18"]
Jaha, sieltä tultiinkin sitten saarnaamaan vela-evankeliumia. Eli mun koko elämä on nyt ollut perseestä, kun mulla on kaksi vuotta ollut lapsi. Sitä ennen elin 31 vuotta elämääni ilman lapsia, mutta ilmeisesti tämä kaksi vuotta on nyt muuttanut senkin marroksi. Ja vela-propagandan mukaan kukaan ei tietenkään voi olla onnellinen ja iloita lapsistaan, koska ei velakaan iloitse lapsistaan, joita ei ole.
[/quote]
Mitä ihmettä sekoilet? Ei tässä ole sinun elämästäsi puhuttu mitään. Kommentoin vain, että lapsettomaan elämään ei liity samanlaisia paskoja jaksoja kuin lapsiperhe-elämään. Ei tarvitse odottaa, että karat kasvavat ja saa parisuhteensa, kehonsa, ystävävänsä ja oman aikansa takaisin. Jos et tätä tosiseikkaa pysty hyväksymään, en voi auttaa.
Lapsettomuus on erinomainen valinta kenelle tahansa, joka ei välttämättä halua lapsia ja kaikkea ikävää, mitä lapsista seuraa.
[/quote]
Jos toteamuksesi ei liity minun elämääni mitenkään, miksi lainaat viestiäni ja kerrot minulle, että elämäni ei ole täydellistä, koska olen hankkinut lapsia? Sekoilija olet sinä, koska unohdit, mitä kirjoitit muutama minuutti sitten. Ilmeisesti on helppo unohtaa, kun jättää oman edellisen viestinsä pois lainauksesta.
Mä ehdin elää lapsetonta elämää 31 vuotta ennen lapsia ja mun elämään mahtui useita paskoja jaksoja. Millä sä selität ne, kun ei voi lapsia syyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:26"]
Mä ehdin elää lapsetonta elämää 31 vuotta ennen lapsia ja mun elämään mahtui useita paskoja jaksoja. Millä sä selität ne, kun ei voi lapsia syyttää?
[/quote]
En tiedä, mutta lapset hankkimalla olet ainakin varmistanut, ettei elämästäsi tule täydellistä. Lasten kasvatus kun on rankkaa eikä tee kovin onnelliseksi.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:16"]
Voisitko toisinaan lähteä lasten kanssa vaikka ulos toviksi, jotta miehesi saa hetken olla kotona yksin?
[/quote]
Tuo on hyvä ajatus. Tapahtuu välillä mutta ehkä sen pitäisi tapahtua päivittäin. Kiitos.
"Pitäisi tapahtua päivittäin"... Siis kuinka usein käytte pihalla/ulkona? Meillä neljä lasta, ja ulkona ollaan vähintään kerran päivässä, useimmiten kaksi kertaa päivässä. Oikein huonolla kelillä emme varsinaisesti ulkoile, mutta silloinkin käymme esim. jalan kaupassa, postilaatikolla, viemässä keräyspaperia tms. niin tulee käytyä ulkona vaikka vaan puolisen tuntia.
Ei ihme että teillä on rauhatonta, jos ulkoilette noin vähän. Vie nyt tosiaan lapsia enemmän ulos, niin tilanne paranee heti.
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 08:58"]
Kuulostaa siltä, että selvästi kannattaa panostaa tuohon teidän yhteiseen aikaan ilman lapsia, jos mies kerran siitä ilahtuu kaikesta eniten. Voisit vaikka puhua miehesi kanssa pitäisittekö säännöllisesti 1-2 kertaa kuussa tällaisen treffipäivän, jolloin olette hankkineet lapsenvahdin. Miehesi oloa voisi helpottaa, että hän tietää varmasti teille olevan tulossa yhteistä aikaa.
Miten lapset menevät nukkumaan, onko mahdollista sopia myös kotitreffi-ilta? Että aina tiettynä päivänä katsotte vaikka elokuvan yhdessä hyvän iltapalan kanssa tai muuta kivaa?
[/quote]
Tämä olisi ihanaa ja teemme sitä niin usein kun mahdollista, valitettavasti kerran parissa kuussa on se maksimi rahallisesti. Lapset ovat iltavirkkuja ja itsekin menen aikaisin nukkumaan kun herään väkisinkin aikaisin, eli ei oikein toimi rytmimme kanssa nämä iltatreffit.
Mutta varmasti sitten kun lapset hieman kasvavat panostamme parisuhteeseemme enemmän. Todellakin on erilaisia vaiheita elämässä ja olemme hyväksyneet että pikkulapsiaika on aika lapsikeskeistä. Yritämme nauttia täysillä niistä hetkistä kun lapset leikkivät sovussa tai tulevat syliin sanomaan että "lakastaa". Varmaan tulee tätäkin joskus ikävä. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:26"]
Mä ehdin elää lapsetonta elämää 31 vuotta ennen lapsia ja mun elämään mahtui useita paskoja jaksoja. Millä sä selität ne, kun ei voi lapsia syyttää?
[/quote]
En tiedä, mutta lapset hankkimalla olet ainakin varmistanut, ettei elämästäsi tule täydellistä. Lasten kasvatus kun on rankkaa eikä tee kovin onnelliseksi.
[/quote]
Mitä sä tiedät lapsiperhe-elämästä, kun et ole sitä elänyt? Lapsiperhe-elämässä on rankat puolensa, mutta siinä on myös se toinen puoli, ja sitä ei voi saada, jos ei hanki lapsia. Jos en olisi tehnyt lastani, en olisi koskaan päässyt tutustumaan häneen ja nähdä hänen kasvavan.
Tuo sun jankkauksesi on aivan yhtä hedelmätöntä kuin jos mä hokisin sulle, että sä et voi olla onnellinen ilman lapsia. Voin jatkaa tätä ajatuskulkua, jos haluat.
Jos olet tyytyväinen valintaasi, niin hyvä juttu. Mutta on aika loukkaavaa, että yrität päteä toisten ihmisten elämällä ja esittää, niin kuin tietäisit esim. minun elämästäni jotain. Et tiedä. Jos olet oikeasti tyytyväinen ja onnellinen siitä, että olet elämäsi järjestänyt niin kuin olet, sulla ei pitäisi olla tarvetta yrittää kertoa toisille, että he ovat onnettomia.
Ja pliis, kun vastaat viestiin, yritä vastata koko viestiin, ei vain johonkin osaan siitä. Se antaa susta typerän vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:26"]
Mä ehdin elää lapsetonta elämää 31 vuotta ennen lapsia ja mun elämään mahtui useita paskoja jaksoja. Millä sä selität ne, kun ei voi lapsia syyttää?
[/quote]
En tiedä, mutta lapset hankkimalla olet ainakin varmistanut, ettei elämästäsi tule täydellistä. Lasten kasvatus kun on rankkaa eikä tee kovin onnelliseksi.
[/quote]
Minä taas elin 30 vuotta lapsettomana, sitten hankin 3 lasta ja NYT elämäni on täydellistä. Lasten kasvatus on välillä rankkaa, mutta tekee onnelliseksi. Tutkimusten mukaan lapselliset ovat muuten onnellisempia.
ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:16"]
Voisitko toisinaan lähteä lasten kanssa vaikka ulos toviksi, jotta miehesi saa hetken olla kotona yksin?
[/quote]
Tuo on hyvä ajatus. Tapahtuu välillä mutta ehkä sen pitäisi tapahtua päivittäin. Kiitos.
"Pitäisi tapahtua päivittäin"... Siis kuinka usein käytte pihalla/ulkona? Meillä neljä lasta, ja ulkona ollaan vähintään kerran päivässä, useimmiten kaksi kertaa päivässä. Oikein huonolla kelillä emme varsinaisesti ulkoile, mutta silloinkin käymme esim. jalan kaupassa, postilaatikolla, viemässä keräyspaperia tms. niin tulee käytyä ulkona vaikka vaan puolisen tuntia.
Ei ihme että teillä on rauhatonta, jos ulkoilette noin vähän. Vie nyt tosiaan lapsia enemmän ulos, niin tilanne paranee heti.
ap
[/quote]
[/quote]
Tarkoitin että lasten ulosvieminen iltaisin että mies saa olla kotona yksin tapahtuu välillä. Toki ulkoilemme päivisin ainakin kerran, pari kunhan kukaan ei ole kuumeessa tai oksennustaudissa (jota on valitettavasti jo tänä talvena ollut jonkin verran.)
ap
Lapseton ei voi kuvitellakaan sitä ihanuutta, mitä omat lapset voi elämään tuoda. Kasvatustyö on täyttä työtä, mutta siinä saa jatkuvasti palkintoja. Jokainenhan meistä on joskus elänyt lapsetonta aikaa ja tietää tasan tarkkaan, mitä elämä on kun voi tuijottaa vain omaa ja puolison napaa. Meillä ainakin kyllästyttiin siihen. Nyt on lapsia ja elämässä oikea maku, vaikeuksineen. Aika tyhjänpäiväistä lapsettoman kertoa lapselliselle, että pieleen meni. Oikeasti se, että lapset sanoo " lakastaa" ja murkku antaa poskipusun riidan jälkeen, on sitä elämää.
Mua kiinnostais se miehen suhtautuminen tässä. Mitä mieltä hän on omasta käytöksestään? Onko se hänen mielestään ok, koska muut ja riehuminen? Vai tunteeko hän huonosta käytöksestään syylliyyttä, muttei tiedä miten jaksaa ja ratkaista asia? Miten hän perustelee ja oikeuttaa käytöksensä, vai myöntääkö tarvitsevansa jonkinlaista apua? (eivä välttämättä mitään ammattiauttajaa, mutta sekin on tietysti mahdollisuus) Millaisia keskusteluja olette käyneet asiasta? 37
Mua kiinnostais se miehen suhtautuminen tässä. Mitä mieltä hän on omasta käytöksestään? Onko se hänen mielestään ok, koska muut ja riehuminen? Vai tunteeko hän huonosta käytöksestään syylliyyttä, muttei tiedä miten jaksaa ja ratkaista asia? Miten hän perustelee ja oikeuttaa käytöksensä, vai myöntääkö tarvitsevansa jonkinlaista apua? (eivä välttämättä mitään ammattiauttajaa, mutta sekin on tietysti mahdollisuus) Millaisia keskusteluja olette käyneet asiasta? 37
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:36"]
ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin!
[/quote]
No miten tuossa tilanteessa siihen voisi tai pitäisi puuttua? Tilanne on se mikä on ja molemmat kuitenkin tekevät hommia muuttaakseen sen (mies opiskelee ja elättää perheen) ja äiti kuulostaa täyspäiseltä ja lapset hyvin hoitavalta ihmiseltä, joka myös pyrkii muuttamaan tilannetta mm. hakemalla töitä.
Riidat on ikäviä, eikä lasten tietenkään niitä pitäisi joutua kuulemaan, mutta elämässä nyt vaan välillä on rankkoja vaiheita. Esim. ero ei taatusti lasten hyvinvointia tuossa tilanteessa lisäisi, noin kokonaisvaltaisesti.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:26"]
Mä ehdin elää lapsetonta elämää 31 vuotta ennen lapsia ja mun elämään mahtui useita paskoja jaksoja. Millä sä selität ne, kun ei voi lapsia syyttää?
[/quote]
En tiedä, mutta lapset hankkimalla olet ainakin varmistanut, ettei elämästäsi tule täydellistä. Lasten kasvatus kun on rankkaa eikä tee kovin onnelliseksi.
[/quote]
Minä taas elin 30 vuotta lapsettomana, sitten hankin 3 lasta ja NYT elämäni on täydellistä. Lasten kasvatus on välillä rankkaa, mutta tekee onnelliseksi. Tutkimusten mukaan lapselliset ovat muuten onnellisempia.
[/quote]
Aivan sama täällä! Lapset ovat mun suurin onnen lähteeni, tai sanotaan eläminen perheenä. Olen sitäpaitsi onnekas, en ole kokenut lasten kasvattamista mitenkään kauhean rankkana.
Minä olen samanlainen kuin miehesi. Eli tarvin välillä rauhallista aikaa kotona. Joten usko vaan miestäsi, kun hän niin sanoo.
Mutta minäkään en sitä rauhallista aikaa saanut yhtään silloin, kun lapset olivat pieniä. Mies teki sen verran paljon töitä, ettei oikein edes ollut niin paljon kotona, että olisi ehtinyt lasten kanssa edes pihalle saati kauemmas.
Samaan aikaan kaikki hokivat mulle, että mun pitää käydä ulkona ja tehdä jotain. Minä sitten vihdoin uskoin, palkkasin lapsenvahdin ja aloin käydä parin tunnin lenkeillä, kun lapsenvahti oli lasten kanssa kotona. Mutta ei se poistanut yhtään sitä kaipuuta, että kaipasin edelleen rauhaisaa kotiaikaa.
Jos mies sitten joskus oli pari tuntia poissa lasten kanssa, niin ei se enää mitään auttanut, kun en ollut sitä rauha-aikaa vuosikausiin saanut. Ja mieskin odotti, että minä olisin sillä aikaa siivonnut paikat tiptop-kuntoon, kun muut eivät olleet häiritsemässä.
Eli mun mies ei ja yhtään tajua tätä kotona nyhjäämistä ja oman rauhan tarvetta. Jotain viisi vuotta mä sinnittelin ja aloin sitten ottaa sen oman ajan iltaisin nipistämällä yöunista. Koska mä vaan näköjään tarvin sen. Aamulla en sitten herää ajoissa ja aamuvastuu lapsista onkin siirtynyt miehelle.
Kaikki tää vain siksi, että mies ei voi tajuta, että mullakin on tarpeita.