Mies on jatkuvasti stressaantunut lapsiperhearjessamme

Minä antaisin ap:lle ja ihan kaikille samassa tilanteessa oleville naisille sen neuvon, että älkää lähtekö tulkitsemaan sitä miehen käytöstä, koska tulkitsette sen väistämättä naisten kulttuurista käsin. Ja siinä mennään ihan metsää. Mies, joka naisen silmissä  esimerkiksi näyttää pettyneeltä perhe-elämään, voi oikeasti olla pettynyt siihen, ettei ole menestynyt työelämässä kuten halusi ja kokee että kunnon miehen pitäisi esimerkiksi pystyä tuomaan perheeseen enemmän rahaa kuin mitä hän pystyy. Mies voi stressata itseään asioilla, joista naisella ei ole minkäänlaista halua.

Jos parisuhde on siinä tilassa, että asiallinen keskustelu on mahdollista, niin kysykää suoraan mieheltä. Jos olette rehellisesti ottaen liian väsyneitä syvälliseen keskusteluun, niin että ymmärrätte jatkuvasti toisianne väärin, loukkaatte toisianne tahattomasti jne. niin ei ole mikään maailmanloppu odottaa, että lapset kasvavat, ja sitä ennen vain luottaa siihen, että sekin aika tulee jolloin ymmärtää miestään paremmin.

Miksi joka ketjuun tulee ilkeilijöitä jankkaamaan? Omaa pahaa oloaan ja pettymystään omaan elämäntilanteeseensa; näin taas huomasin tästäkin.

Olet,ap, ihan oikeilla jäljillä miettiessäsi perheenne tilannetta. Olet saanut myös hyviä neuvoja; juuri tuo hetken oman, rauhallisen ajan antaminen miehellesi silloin tällöin kotiin tullessa.  Saat sen monin verroin takaisin myöhemmin, koska miehesi tuntuu kyllä ymmärtävän perheen arvon.

Yritäpä saada lasten iltatoimet ja nukkumaan menoa kuitenkin aikaisemmaksi. Saisitte illalla kahdenkeskistä aikaa.

Meillä on jo aikuiset lapset ja lastenlapsiakin. En koskaan, en kertaakaan ole katunut perheen perustamista ja lasten haluamista ja saamista. Ei ole aina ollut helppoa, mutta aina on selvitty. Vuosien varrella on koettu työttömyyttäkin hyvistä ammateista huolimatta.

Olen kantanut miestäni suuremman vastuun kodista ja lapsista, mutta oma työnikin on ollut mieluinen ja antoisa. Olen myös voinut välillä tehdä osa-aikaista työtä.

Toivon sydämestäni voimia ja valoisampia aikoja perheellenne!

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:32"]

Lapset saa mallin et isä saa tiuskia ku tuo rahan kotiin ja äiti hyysää ja hyssyttelee. Ja sit mietitään miksi eroja tulee, kun tällasestä ympäristöstä mallia otetaan. Ap tulee sitten lastensa parisuhdeongelmissa haukkumaan miniät/vävyt eikä muista et miten ne omien kullannuppujen stressinpurkausmenetelmät opittin.

[/quote]

Eli mitä ehdotat, että ap eroaa myös? Siinäpä esimerkki lapsille.

Minusta nämä parisuhteessa huonosti käyttäytymiset ovat vaikeita. Mieheni myös huutaa väsyneenä ja puhuu rumia, mitä sille voi tehdä? Lähteä kotoa, sanoa että älä sano noin? Olen tehnyt molempia ja sitten sama toistuu seuraavana viikkona. Sitten keskustellaan ja mies pyytää anteeksi ja mikään ei muutu kun stressintaso on sama kuin ennen ja altistaa tällaisille kohtauksille.

Minusta ap on tajunnut oikein että stressiä kannattaa lievittää ennen kun mopo karkaa käsistä. Tietysti olisi ideaalia jos mies sen osaisi itse tehdä mutta kun ei tässä tilanteessa osaa niin miksi ap ei häntä auttaisi? Eikö avioparien kuulu auttaa toisiaan, varsinkin jos se on helposti tehtävissä?

Tsemppiä ap:lle!

Hienon miehen kassan tei ap lapset. Jos mies edes on lasten isä...

Kannattaisi valita sellainen mies joka kestää myös lapset ja niiden aiheuttamat rasitukset.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 07:45"]

Hienon miehen kassan tei ap lapset. Jos mies edes on lasten isä...

Kannattaisi valita sellainen mies joka kestää myös lapset ja niiden aiheuttamat rasitukset.

[/quote]

 ... ja sen päälle työn menetyksen, työttömyyden, ja rahapulan, ja väsymyksen, ja oman ajan ja rauhan puutteen, ja liian pienen asunnon? Ihmisillä on omat kestokykynsä ja minusta ap:n perheen tilanne vaikuttaa tosi rankalta. Ei kukaan ole superihminen. Sitä on vaikea sanoa missä vaiheessa itse pimahtaisi kun ei ole ollut samassa tilanteessa.

t. 71

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]

Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa????

Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa. 

ap

[/quote]

Isovanhemmat lienee sen ikäisiä, ettei ollut valinnan mahdollisuutta hankkiako lapsia vai ei. Eikä ilmeisesti ole ollut miehelläsikään. Jos olisin samanlaiseen tilanteeseen itseni saattanut kuin miehesi (siis kahden lapsen vanhemmaksi), niin kyllä minuakin korpeaisi. Kaikki eivät sovi vanhemmaksi ja se tulisi nyt ottaa ihan todesta. Toiset sopii.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]

Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa????

Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa. 

ap

[/quote]

Isovanhemmat lienee sen ikäisiä, ettei ollut valinnan mahdollisuutta hankkiako lapsia vai ei. Eikä ilmeisesti ole ollut miehelläsikään. Jos olisin samanlaiseen tilanteeseen itseni saattanut kuin miehesi (siis kahden lapsen vanhemmaksi), niin kyllä minuakin korpeaisi. Kaikki eivät sovi vanhemmaksi ja se tulisi nyt ottaa ihan todesta. Toiset sopii.

[/quote]

Eiköhän miehellä ole ollut mahdollisuus valita, vaan ei älyä ymmärtää etukäteen, mitä lapsiperheen arki on.

En oikein ymmärrä, etteikö AP voisi itse hankkiutua töihin? Lapset ovat jo sen ikäisiä, että hyvinkin voisivat jopa tykätä hoidossa olemisesta ja sen virikkeistä. Perheen taloudellinen tilanne helpottuisi eikä isääkään stressaisi enää niin paljon. 

Ymmärrän kyllä äitinä isääkin, joka tekee pitkää päivää ja lapset riehuvat illalla (kun eivät ilmeisesti ole saaneet päivän aikana tarpeeksi mieluista tekemistä ja ulkoilua). Voisi helpottaa teidän perheen elämistä kovastikin, jos AP olisi vaikka osa-aikaisestikin töissä. Mutta toki se on kivempi nostaa kotihoidontukea, oleilla rennosti lasten kanssa päivät ja käydä illalla lenkkeilemässä tai ystäviä tapaamassa ja silti valittaa, että rahat ei oikein riitä.

Toinen mikä ihmetyttää, että eikö AP ole mitenkään varautunut siihen, että viiden kotonaolovuoden jälkeen voi olla hankalaa löytää töitä? Tätähän kaikki talousnerot yrittää toitottaa, että pitkään kotona olevat äidit jää syrjään työmarkkinoista. Hoitovapaan aikana kouluttaudutaan, pidetään jotenkin yhteyttä potentiaalisiin työnantajiin tai kollegoihin, jotka voisivat kertoa työmahdollisuuksista tms, (käydään esimerkiksi iltaisin oman alan tapahtumissa verkostoitumassa) tai esim. hoito- tai palvelualoilla tehdään viikonlopputöitä varsinkin hoitovapaan loppupuolella. Jos on työpaikka olemassa, on tilanne toki helpompi. Mutta ei se mene niin, että sitten vaan ihmetellään, että ei mua nyt kukaan ota töihin, kun ei ole tehnyt asian eteen mitään.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]

Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa????

Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa. 

ap

[/quote]

Isovanhemmat lienee sen ikäisiä, ettei ollut valinnan mahdollisuutta hankkiako lapsia vai ei. Eikä ilmeisesti ole ollut miehelläsikään. Jos olisin samanlaiseen tilanteeseen itseni saattanut kuin miehesi (siis kahden lapsen vanhemmaksi), niin kyllä minuakin korpeaisi. Kaikki eivät sovi vanhemmaksi ja se tulisi nyt ottaa ihan todesta. Toiset sopii.

[/quote]

No höpsis hei ap:n vanhemmat ole sitä ikäluokkaa, etteikö ehkäisyä olisi keksitty! :D Perhesuunnittelu on ollut suomalaista arkipävää jo 60-luvulta lähtien.

Meillä oli hyvin samantapainen tilanne silloin kun molemmat lapsemme olivat pieniä, minä hoitovapaalla, lapset kotihoidossa ja mies työtön. Tuntui että hän stressasi asioita joita en voinut ymmärtää. Näin jälkikäteen ajateltuna hän vain ei ollut osallistunut riittävästi lasten kasvatukseen, toisin sanoen hän ei kokenut olevamme perheemme jäsen vaan petturi joka ei enää pystynyt tuomaan rahaa kotiin. (huom. jälkikäteen ajateltuna!). Silloin ihmettelin miehen käytöstä kovasti! Väsyneenä kaikesta lapsiperhearjesta ja valvotuista öistä olin ehkä ymmärtämätön itsekin.

Kaipasin itsekin hieman vaihtelua arkeen ja aloin käydä lasten kanssa milloin missäkin: elokuvien päivänäytöksissä, suomenlinnassa, korkeasaaressa, kaupungilla vain kävelyllä, kavereilla kahvittelemassa ja muistin aina korostaa kuinka hauskaa meillä oli ollut reissussa, liioittelematta ja valehtelematta tietenkin. Ainakin minun mieheni alkoi tuntea että jää jostain hauskasta paitsi ja alkoi, yllätys yllätys, itsekin ideoida uusia elämyksiä lapsille ja itselleen. 

En väitä, että tämä auttaa teidän tilanteessanne, mutta kerron tämän siksi että luotan positiivisen ajattelun voimaan. Ehkä näkökulman muutoksesta voi olla hyötyä tellekin?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]

Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa????

Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa. 

ap

[/quote]

Isovanhemmat lienee sen ikäisiä, ettei ollut valinnan mahdollisuutta hankkiako lapsia vai ei. Eikä ilmeisesti ole ollut miehelläsikään. Jos olisin samanlaiseen tilanteeseen itseni saattanut kuin miehesi (siis kahden lapsen vanhemmaksi), niin kyllä minuakin korpeaisi. Kaikki eivät sovi vanhemmaksi ja se tulisi nyt ottaa ihan todesta. Toiset sopii.

[/quote]

No höpsis hei ap:n vanhemmat ole sitä ikäluokkaa, etteikö ehkäisyä olisi keksitty! :D Perhesuunnittelu on ollut suomalaista arkipävää jo 60-luvulta lähtien.

[/quote]

Tarkoitan henkistä valinnan mahdollisuutta. Ei vapaaehtoista lapsettomuutta haluta vielä nykyäänkään oikein ymmärtää, saati sitten että sellainen olisi tullut 60-70 -luvuilla edes mieleen kenellekään. Eikä muuten tule kovin monelle miehelle vieläkään - ne elää edelleen siinä käsityksessä, että kaikki naiset haluaa lapsia / lapsia vaan kuuluu tehdä kun muutkin tekee / nainen hoitaa lapset (pääasiasssa).

Sellaista se on lapsiperheessä. Olisi kannattanut miehesi aikoinaan opiskella ja sitten vasta lapset. Keskustelkaa ajankäytöstä ja painota sitä että lapset on nyt tärkeitä.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:05"]

Meillä on kaksi pientä vilkasta lasta ja liian pieni asunto ja miehellä jatkuvasti hermoa kireällä.

Olen itse lasten kanssa kotona ja mies opiskelee ja käy osa-aika töissä, eli raha on tiukalla ja uuteen isompaan asuntoon ei tällä hetkellä ole varaa. Tuntuu siltä että täällä vaan huudetaan, joko mies tai lapset, ja meillä on kaikilla sen takia paha olla.

Käyn itse ulkona tuulettumassa ja harrastan mutta mies ei jaksa töiden ja opiskelun jälkeen tehdä muuta kun pelata. Olen kehoittanut häntä menemään ulos ja salille ja hoitamaan itseään mutta haluaisi vaan olla kotona mutta kun kotona ei ole koskaan rauhallista. Hän haluaisi olla vaan rauhassa.

Tukiverkkoja ei ole, tosin enkä kerran parissa kuussa pääsemme jonnekin kahdestaan.

Olen toki etsinyt töitä mutta viiden vuoden kotonaolon jälkeen töihinpaluu ei ole mikään itsestäänselvyys.

En kestä tätä enää, onko teillä neuvoja miten selvitä tästä tilanteesta?

[/quote]Vie ainakin lapset päiväkotiin. Yritä saada töitä. Osoittaa miehesi kypsymättömyyttä jos kiukuttelee. Lapset on arvokkaita ja eiköhän jää aikaakin opiskella kun lapset laitettu nukkumaan 20.00.

Ihan mielenkiinnosta; kuinka pitkä parisuhde, ja montako lasta, on teillä joiden mielestä läpi elämän kestävään parisuhteeseen ei koskaan tule juuri tällaisia aikoja, mitä ap kuvailee? Onko vain sellainen parisuhde arvokas ja vaalimisen arvoinen, jossa kaikki ovat koko ajan samaa mieltä kaikesta ja hyväntuulisia ja jossa ei ole ikinä mitään elämään kuuluvia kriisejä, tai ainakaan niitä ei saa näyttää niille lähimmille ihmisille? Että vaikka on työttömyyttä ja köyhyyttä, ehkä sairautta, surua, menetyksiä, niin siinä vaan mennä porskutellaan hymy korvissa?

En minä ainakaan kuvittele, että kenenkään elämä olis häistä hautaan pelkkä helppoa itsensä toteuttamista. Kun elämässä on paljon stressiä ja paljon vastuuta, niin väistämättä se johonkin heijastuu. Ei se tarkoita, että missään ollaan epäonnisutttu eikä siinä haeta syyllisiä. 

Ap:n kuvailema tilanne on arkipäivää tuhansissa lapsiperheissä. Meillä on lama, massiivinen työttömyys, ihmisillä on paljon huolta ja riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteita.  Lasten kasvattaminen ja vanhempana toimiminen on useimpien ihmisten elämän vaativin asia, koska siitä lapsen hyvinvoinnista on niin isossa vastuussa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei sen vuoksi lähdetä eroamaan tai leimaamaan toista huonoksi ihmiseksi, että meillä on tämä elämä, joka muuttaa jokaista ajan mittaan ja tuo eteen isompia ja pienempiä ongelmia ihan kaikille. Näistä ongelmista selvitään, jonain päivänä, jos jaksaa nähdä vaivaa sen eteen, ymmärtää itseään ja toista paremmin.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]

Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa????

Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa. 

ap

[/quote]

Isovanhemmat lienee sen ikäisiä, ettei ollut valinnan mahdollisuutta hankkiako lapsia vai ei. Eikä ilmeisesti ole ollut miehelläsikään. Jos olisin samanlaiseen tilanteeseen itseni saattanut kuin miehesi (siis kahden lapsen vanhemmaksi), niin kyllä minuakin korpeaisi. Kaikki eivät sovi vanhemmaksi ja se tulisi nyt ottaa ihan todesta. Toiset sopii.

[/quote]

No höpsis hei ap:n vanhemmat ole sitä ikäluokkaa, etteikö ehkäisyä olisi keksitty! :D Perhesuunnittelu on ollut suomalaista arkipävää jo 60-luvulta lähtien.

[/quote]

Tarkoitan henkistä valinnan mahdollisuutta. Ei vapaaehtoista lapsettomuutta haluta vielä nykyäänkään oikein ymmärtää, saati sitten että sellainen olisi tullut 60-70 -luvuilla edes mieleen kenellekään. Eikä muuten tule kovin monelle miehelle vieläkään - ne elää edelleen siinä käsityksessä, että kaikki naiset haluaa lapsia / lapsia vaan kuuluu tehdä kun muutkin tekee / nainen hoitaa lapset (pääasiasssa).

[/quote]

Tilastot eivät tue tätä. Suomen suurin ikäluokka syntui 1947, mutta Suomen pienin ikäluokka on syntynyt 1973.  Nykyään kokonaishedelmällisyysluku on 1,8, tuona vuonna se oli 1,5. Koska ap:llä on nyt pienet lapset, hän kuuluu näihin pieniin ikäluokkiin, ja hänen vanhempansa kuuluvat niihin ikäluokkiin, jotka tekivät vähiten lapsia koko Suomen historiassa. 

Eivät ihmiset ole enää lastenteon suhteen olleet pitkään aikaan uhreja. Lapset ovat olleet jo kahden sukupolven ajan tietoinen valinta, johon miehet ja naiset ovat yhtä lailla voineet olla mukana vaikuttamassa.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:47"]

Sellaista se on lapsiperheessä. Olisi kannattanut miehesi aikoinaan opiskella ja sitten vasta lapset. Keskustelkaa ajankäytöstä ja painota sitä että lapset on nyt tärkeitä.

[/quote]

Ihan tällainen uutispläjäys, että nykyään aika harva pärjää yhdellä tutkinnolla. Itse en taida tietää yhtäkään. Työelämä muuttuu, on pakko opiskella lisää, ja on aivan yleistä että se toinen tutkinto tehdään pikkulapsiaikana. Todennäköisesti nyt pienten lasten vanhempina olevat ihmiset opiskelevat vielä kolmannen tai neljännenkin tutkintonsa. Ei ole enää sellaista maailmaa, jossa käyt kolme vuotta koulua ja teet sillä tutkinnolla 30 vuotta töitä. Nykyään ei voi valita, käykö koulua vai tekeekö töitä, vaan voi valita käykö koulua vai onko työttömänä. 

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 08:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]

Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa????

Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa. 

ap

[/quote]

Isovanhemmat lienee sen ikäisiä, ettei ollut valinnan mahdollisuutta hankkiako lapsia vai ei. Eikä ilmeisesti ole ollut miehelläsikään. Jos olisin samanlaiseen tilanteeseen itseni saattanut kuin miehesi (siis kahden lapsen vanhemmaksi), niin kyllä minuakin korpeaisi. Kaikki eivät sovi vanhemmaksi ja se tulisi nyt ottaa ihan todesta. Toiset sopii.

[/quote]

No höpsis hei ap:n vanhemmat ole sitä ikäluokkaa, etteikö ehkäisyä olisi keksitty! :D Perhesuunnittelu on ollut suomalaista arkipävää jo 60-luvulta lähtien.

[/quote]

Tarkoitan henkistä valinnan mahdollisuutta. Ei vapaaehtoista lapsettomuutta haluta vielä nykyäänkään oikein ymmärtää, saati sitten että sellainen olisi tullut 60-70 -luvuilla edes mieleen kenellekään. Eikä muuten tule kovin monelle miehelle vieläkään - ne elää edelleen siinä käsityksessä, että kaikki naiset haluaa lapsia / lapsia vaan kuuluu tehdä kun muutkin tekee / nainen hoitaa lapset (pääasiasssa).

[/quote]

Tilastot eivät tue tätä. Suomen suurin ikäluokka syntui 1947, mutta Suomen pienin ikäluokka on syntynyt 1973.  Nykyään kokonaishedelmällisyysluku on 1,8, tuona vuonna se oli 1,5. Koska ap:llä on nyt pienet lapset, hän kuuluu näihin pieniin ikäluokkiin, ja hänen vanhempansa kuuluvat niihin ikäluokkiin, jotka tekivät vähiten lapsia koko Suomen historiassa. 

Eivät ihmiset ole enää lastenteon suhteen olleet pitkään aikaan uhreja. Lapset ovat olleet jo kahden sukupolven ajan tietoinen valinta, johon miehet ja naiset ovat yhtä lailla voineet olla mukana vaikuttamassa.

[/quote]

Tilastosi eivät kerro mitään vapaaehtoislapsettomien perheiden määrästä, ainoastaan siitä, että saatiin keinot hillitä perhekokoa. Kerro, tunnetko yhtään vanhempiesi ikäistä (60+) pariskuntaa, jotka olisivat vapaaehtoislapsettomia? Minä en ainakaan tunne. Sen sijaan tunnen oman ikäisiäni (40+/-) pariskuntia kyllä. Ja jokaisessa näistäkin miehelle on ollut suunnaton helpotus tajuta, että lapsia ei olekaan pakko hankkia. 

Anna miehelle vanukasta, osta vaikka neljä purkkia. Kyl se siitä.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:14"]

Minä antaisin ap:lle ja ihan kaikille samassa tilanteessa oleville naisille sen neuvon, että älkää lähtekö tulkitsemaan sitä miehen käytöstä, koska tulkitsette sen väistämättä naisten kulttuurista käsin. Ja siinä mennään ihan metsää. Mies, joka naisen silmissä  esimerkiksi näyttää pettyneeltä perhe-elämään, voi oikeasti olla pettynyt siihen, ettei ole menestynyt työelämässä kuten halusi ja kokee että kunnon miehen pitäisi esimerkiksi pystyä tuomaan perheeseen enemmän rahaa kuin mitä hän pystyy. Mies voi stressata itseään asioilla, joista naisella ei ole minkäänlaista halua.

[/quote]

I agree.