Lue keskustelun säännöt.
Mies on jatkuvasti stressaantunut lapsiperhearjessamme
16.02.2014 |
Meillä on kaksi pientä vilkasta lasta ja liian pieni asunto ja miehellä jatkuvasti hermoa kireällä.
Olen itse lasten kanssa kotona ja mies opiskelee ja käy osa-aika töissä, eli raha on tiukalla ja uuteen isompaan asuntoon ei tällä hetkellä ole varaa. Tuntuu siltä että täällä vaan huudetaan, joko mies tai lapset, ja meillä on kaikilla sen takia paha olla.
Käyn itse ulkona tuulettumassa ja harrastan mutta mies ei jaksa töiden ja opiskelun jälkeen tehdä muuta kun pelata. Olen kehoittanut häntä menemään ulos ja salille ja hoitamaan itseään mutta haluaisi vaan olla kotona mutta kun kotona ei ole koskaan rauhallista. Hän haluaisi olla vaan rauhassa.
Tukiverkkoja ei ole, tosin enkä kerran parissa kuussa pääsemme jonnekin kahdestaan.
Olen toki etsinyt töitä mutta viiden vuoden kotonaolon jälkeen töihinpaluu ei ole mikään itsestäänselvyys.
En kestä tätä enää, onko teillä neuvoja miten selvitä tästä tilanteesta?
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:40"]
Selkeämpää rytmitystä arkeen niin, että kummallekin vanhemmalle jää omaa aikaa. Opiskeleeko mies kotona? Voisi opiskella kirjastossa.
[/quote]
Tällä hetkellä tekee opintoon kuuluvaa työharjoittelujaksoa eli kotitehtäviä ei pahemmin ole. Itse otan omaa aikaa aamuisin kun herään ennen muuta perhettä, ja välillä iltaisin mies hoitaa lapsia pari tuntia ja käyn ulkona kavereita tapaamassa. Miehelle pitäisi sitten kai todellakin järjestää se tunti kotiintulon jälkeen jolloin vien lapset vaikka toista kertaa puistoon. Ulos kun ei tosiaan jaksa lähteä eikä kavereitaan juurikaan tavata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisikohan mies hieman masentunut kun ei jaksa tehdä mitään ja on kokoajan vihainen? Vai vain fyysisesti väsynyt?
Tsemppiä tilanteeseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä että teette kaikkenne tilanteen parantamiseen. Ja hae vaan niitä töitä, jossain vaiheessa pakko tärpätä. Heti kun jompikumpi saa töitä, tilanne helpottaa.
Hei, tuollaista se oli meilläkin. Minäkin olin viisi vuotta kotona. Sitten minä lähdin opiskelemaan, saimme isovanhemmat lähemmäs ja mies lähti töihin, ja yhtäkkiä kaikki oli niin paljon helpompaa. Siis ihan taikaiskusta. Opiskelu on helppoa, joten minä olen oikeastaan vähän kuin lomalla koko ajan arkipäivisin. Mies on töissä ja tykkää ihan olla, ja isovanhemmista saadaan paljon lastenhoitoapua. On meilläkin rahat tiukalla ja se stressaa miestä, mut minä en jaksa stressata. Meillä on kaikki hyvin, me voimme vielä säästää kaikesta paljon verrattuna siihen kun olimme nuoria ja molemmat opiskelijoita, ja meillä on hyvä elämä ja hyvä elintaso.
Voi tosiaan olla hyvä ajatus, että mies saisi olla kotona rauhassa joka päivä. Näin meilläkin tehtiin aikanaan. Tosin minä hiukan vierastan sitä ajatusta, että vain silloin pystyy lepäämään kun saa hetken leikkiä lapsetonta. Ainakin korkeakouluissa on harjoittelun ulkopuolella aika lepsuja päiviä, ja helpommalla minä pääsen nyt kuin ikinä kotiäitinä. Päivisin on ihan yllin kyllin aikaa piipahtaa salilla tai pienellä lenkillä. On itsestä kiinni jääkö sinne sohville lojumaan vai vaihtaako maisemaa.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:51"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 07:40"]
Selkeämpää rytmitystä arkeen niin, että kummallekin vanhemmalle jää omaa aikaa. Opiskeleeko mies kotona? Voisi opiskella kirjastossa.
[/quote]
Tällä hetkellä tekee opintoon kuuluvaa työharjoittelujaksoa eli kotitehtäviä ei pahemmin ole. Itse otan omaa aikaa aamuisin kun herään ennen muuta perhettä, ja välillä iltaisin mies hoitaa lapsia pari tuntia ja käyn ulkona kavereita tapaamassa. Miehelle pitäisi sitten kai todellakin järjestää se tunti kotiintulon jälkeen jolloin vien lapset vaikka toista kertaa puistoon. Ulos kun ei tosiaan jaksa lähteä eikä kavereitaan juurikaan tavata.
ap
[/quote]Hei, ei sinun tarvitse joka päivä olla ulkona kun mies tulee. Minä nautin tosi paljon kun saan tulla tyhjään kotiin kahtena päivänä viikossa, koululaiset ovat harrastuksissaan.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 08:16"]
Ap, olisikohan mies hieman masentunut kun ei jaksa tehdä mitään ja on kokoajan vihainen? Vai vain fyysisesti väsynyt?
Tsemppiä tilanteeseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä että teette kaikkenne tilanteen parantamiseen. Ja hae vaan niitä töitä, jossain vaiheessa pakko tärpätä. Heti kun jompikumpi saa töitä, tilanne helpottaa.
[/quote]
No hmmm, tosiaan mies nukkuu todella paljon, mutta myös tekee fyysistä työtä ja on sielultaan koti-ihminen. Luulen että hän kaipaa rauhaa jota ei saa töissä eikä kotona. On aina kaivannut omaa aikaa mutta haluaa ottaa sen kotona. Ja nyt kun lapset ovat sairastelleet pitkin talvea ei ulosmeno ole aina ollut mahdollista ja se taas aiheuttaa iltariehumista. Mutta kevättä kohti kun mennään ja valoa alkaa olla lisää tämä on varmasti aina vaan helpompi toteuttaa.
Ja työnhaku jatkuu, joo. Olemme jopa harkinneet muuttoa muualle jos tilanne ei kohta parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 lisää vielä, että meillä mies sai olla joka kuukausi ihan yksin kotona kun olin kotiäitinä. Mut ei se näyttänyt virkistävän hänen mieltään mitenkään. Oltiin sitten kotona tai pois kotoa, hänellä oli aina hankala olla.
Mites teillä, jos olet lasten kanssa kauemmin pois mummulassa ym, onko mies sen jälkeen iloisempi ja energisempi?
Äh, siis sai olla viikon yksin joka kuukausi...eipä nää aamuaivot toimi. ;)
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 08:18"]
Hei, tuollaista se oli meilläkin. Minäkin olin viisi vuotta kotona. Sitten minä lähdin opiskelemaan, saimme isovanhemmat lähemmäs ja mies lähti töihin, ja yhtäkkiä kaikki oli niin paljon helpompaa. Siis ihan taikaiskusta. Opiskelu on helppoa, joten minä olen oikeastaan vähän kuin lomalla koko ajan arkipäivisin. Mies on töissä ja tykkää ihan olla, ja isovanhemmista saadaan paljon lastenhoitoapua. On meilläkin rahat tiukalla ja se stressaa miestä, mut minä en jaksa stressata. Meillä on kaikki hyvin, me voimme vielä säästää kaikesta paljon verrattuna siihen kun olimme nuoria ja molemmat opiskelijoita, ja meillä on hyvä elämä ja hyvä elintaso.
Voi tosiaan olla hyvä ajatus, että mies saisi olla kotona rauhassa joka päivä. Näin meilläkin tehtiin aikanaan. Tosin minä hiukan vierastan sitä ajatusta, että vain silloin pystyy lepäämään kun saa hetken leikkiä lapsetonta. Ainakin korkeakouluissa on harjoittelun ulkopuolella aika lepsuja päiviä, ja helpommalla minä pääsen nyt kuin ikinä kotiäitinä. Päivisin on ihan yllin kyllin aikaa piipahtaa salilla tai pienellä lenkillä. On itsestä kiinni jääkö sinne sohville lojumaan vai vaihtaako maisemaa.
[/quote]
Kiitos tästä, ihanaa että toivoa on. :)
Olen myös itse ajatellut uudelleenkouluttautumista, varsinkin sitten kun mies nyt syksyllä valmistuu ja toivottavasti työllistyy. Kuopus täyttää kohta 3v. ja voisi jo ihan hyvin aloitaa päiväkodin jos menisin opiskelemaan. Uskon että se on paljon helpompaa kun kotiäitiys. :)
Minäkin olen vähän sellainen menijäluonne joka voi hyvin jos pääsee ulos tekemään ja ihmisiä tapaamaan. Mies näyttää latautuvan parhaiten nukkumalla tai sohvalla lojumisella. Vaikka en sitä ymmärrä, kai se pitää hänelle sallia ja järjestää. Vanhemmilla on oikeus voida hyvin vaikka lapsia olisikin.
ap
Teillä kuuluu olevan raskasta. En osaa neuvoa, mutta toivotan tsemppiä ja kaikkea hyvää. TOivottavasti pystytte välillä myös nauttimaan perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 08:31"]
16 lisää vielä, että meillä mies sai olla joka kuukausi ihan yksin kotona kun olin kotiäitinä. Mut ei se näyttänyt virkistävän hänen mieltään mitenkään. Oltiin sitten kotona tai pois kotoa, hänellä oli aina hankala olla.
Mites teillä, jos olet lasten kanssa kauemmin pois mummulassa ym, onko mies sen jälkeen iloisempi ja energisempi?
[/quote
Joo, samoin, jos mies on vaikka yksin viikonlopun silloin tällöin ei vaikuta kovinkaan latautuneelta. Sen sijaan on virkeämpi ja jaksavampi kun meillä on ollut joku kiva meno yhdessä. Hän nauttii parisuhteestamme silloin kun siihen on mahdollista panostaa.
Meillä asuu isovanhemmat lähellä mutta valitettavasti lastenhoito ei kiinnosta. Auttavat kyllä välillä rahallisesti ja käytämme sen rahan lastenvahdin palkkaamiseen koska niiden iltojen jälkeen perheessämme on taas hetken hyvä olla.
ap
Menkää kirjastoon? Lapset varmasti viihtyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies luonteeltaan koti-ihminen. Ei koskaan halunnut lähteä ulos poikien kanssa. Yhdessä kävimme yhteisten kavereitten kanssa.Nyt kun lapset ovat isoja, voimme mennä yhdessä vaikka kuinka siis elämässä on erilaisia vaiheita. " 13 "
Kuulostaa siltä, että selvästi kannattaa panostaa tuohon teidän yhteiseen aikaan ilman lapsia, jos mies kerran siitä ilahtuu kaikesta eniten. Voisit vaikka puhua miehesi kanssa pitäisittekö säännöllisesti 1-2 kertaa kuussa tällaisen treffipäivän, jolloin olette hankkineet lapsenvahdin. Miehesi oloa voisi helpottaa, että hän tietää varmasti teille olevan tulossa yhteistä aikaa.
Miten lapset menevät nukkumaan, onko mahdollista sopia myös kotitreffi-ilta? Että aina tiettynä päivänä katsotte vaikka elokuvan yhdessä hyvän iltapalan kanssa tai muuta kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Elämässä on erilaisia vaiheita." = "Välillä on paskaa, mutta eipä onneksi tarvitse ikuisesti lusia."
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 08:58"]
"Elämässä on erilaisia vaiheita." = "Välillä on paskaa, mutta eipä onneksi tarvitse ikuisesti lusia."
[/quote]
No elämässä on erilaisia vaiheita. Joku siinä vaiheessa voi olla kamalaa ja tosi perseestä, mutta kuitenkin kaikkia hyviäkin puolia löytyy. Mä en ainakaan ole vielä päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, että kaikki olisi täydellisesti.
Mies kuulostaa minusta vähän masentuneelta, eikä ihme kertomiesi käänteiden jälkeen. Työn menettäminen jo yksinään ottaa koville ja sitten kaikki muu päälle.
Sulla on ap kuitenkin asenne kohdallaan. On hyvä idea koittaa antaa isälle vähän omaa aikaa kotona kun kerran siellä parhaiten viihtyy. Mun mies on samanlainen, rentoutuu parhaiten kotona.
Jos ei aina halua ulkoilla tai on kurja sää, niin tehkää jotain sisäpuuhaa. Kirjasto oli loistoidea - ilmainen vieläpä. Voisitteko ehkä joskus mennä lasten kanssa uimahalliin? Se ei yleensä maksa kauheasti ja jos olet työtön työnhakija saat alennuksen. Hop Lop toimii myös, mutta se on jo vähän kalliimpaa puuhaa jos rahasta on tosi tiukkaa. Vie lapset vaikka hampurilaiselle joskus, lasten ateriat ei paljoa maksa ja lapset yleensä tykkää ja viihtyy vielä tovin leikkipaikallakin.
Pikkuhiljaa ne lapsetkasvaa ja se menokin rauhoittuu, teette kuitenkin molemmat selkeästi töitä sen eteen, että tilanteenne parantuisi.
Mikään ihme jos masentaa. Vaikea elämäntilanne, duunit lähtee alta ja pitää kouluttautua ehkä vastoin omaan halua..
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:04"]
Mä en ainakaan ole vielä päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, että kaikki olisi täydellisesti.
[/quote]
Johtuu siitä, että hankit lapsia. Minun elämäni on nyt kolmikymppisenä juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei ole ollut mitään ruuhkavuosia tai muuta kamaluutta. Mitä kauemmin kuin pystyy jatkamaan nykyistä elämäntyyliä, sitä parempi.
Olen kuullut sellaisen neuvon, että kun riita alkaa, niin vaihtakaa toiseen huoneeseen riitelemään ja riita on aloitettava siis alusta. Usein se myös loppuu näin:)
Minäkin ajattelin, että voisitko lähteä lastesi kanssa ulos. Itse vastaavassa tilanteessa siistin keittiön ja keräsin pienestä kodistamme lelut kasaan ja jätin miehen yksin tekemään tehtäviään. Olimme lasten kanssa ulkona pitkällä kävelylenkillä. Lapset saivat purkaa energiaansa. Sen jälkeen olivat ulkoilmasta ja liikunnasta aika voipuneita. Jos olimme aamupäivällä ulkona, päiväunet maittoivat ja silloin oli ihana hiljaisuus talossa. Usein mies oli ladannut kahvinkeittimen valmiiksi ja juotiin kahvit yhdessä. Ulkoilma ja liikunta rauhoitti ainakin meidän lapsia ja tunnelma kotona parani kummasti. Illalla lastenohjelmien jälkeen uudelleen ulos, sitten iltapuuro, pesut ja nukkumaan ja uni tuli heti. Mies hoiti iltapesut ja sadut mielellään, kun oli saanut rauhassa opiskella. Taas oli hiljaisuus ja rauha olla kahden. Muista aina, että lapset kasvaa ja kehittyy joka päivä ja elämä menee eteen päin. Omani ovat jo miltei aikuisia ja ihmettelen, että miten nämä vuodet näin vilahti. Tsemppiä !