Lue keskustelun säännöt.
Mies on jatkuvasti stressaantunut lapsiperhearjessamme
16.02.2014 |
Meillä on kaksi pientä vilkasta lasta ja liian pieni asunto ja miehellä jatkuvasti hermoa kireällä.
Olen itse lasten kanssa kotona ja mies opiskelee ja käy osa-aika töissä, eli raha on tiukalla ja uuteen isompaan asuntoon ei tällä hetkellä ole varaa. Tuntuu siltä että täällä vaan huudetaan, joko mies tai lapset, ja meillä on kaikilla sen takia paha olla.
Käyn itse ulkona tuulettumassa ja harrastan mutta mies ei jaksa töiden ja opiskelun jälkeen tehdä muuta kun pelata. Olen kehoittanut häntä menemään ulos ja salille ja hoitamaan itseään mutta haluaisi vaan olla kotona mutta kun kotona ei ole koskaan rauhallista. Hän haluaisi olla vaan rauhassa.
Tukiverkkoja ei ole, tosin enkä kerran parissa kuussa pääsemme jonnekin kahdestaan.
Olen toki etsinyt töitä mutta viiden vuoden kotonaolon jälkeen töihinpaluu ei ole mikään itsestäänselvyys.
En kestä tätä enää, onko teillä neuvoja miten selvitä tästä tilanteesta?
Kommentit (100)
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:26"]
Mä ehdin elää lapsetonta elämää 31 vuotta ennen lapsia ja mun elämään mahtui useita paskoja jaksoja. Millä sä selität ne, kun ei voi lapsia syyttää?
[/quote]
En tiedä, mutta lapset hankkimalla olet ainakin varmistanut, ettei elämästäsi tule täydellistä. Lasten kasvatus kun on rankkaa eikä tee kovin onnelliseksi.
[/quote]
Me kaikki velat ei ajatella todellakaan näin mustavalkoisesti...... t. toinen vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:36"] ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin! [/quote] No miten tuossa tilanteessa siihen voisi tai pitäisi puuttua? Tilanne on se mikä on ja molemmat kuitenkin tekevät hommia muuttaakseen sen (mies opiskelee ja elättää perheen) ja äiti kuulostaa täyspäiseltä ja lapset hyvin hoitavalta ihmiseltä, joka myös pyrkii muuttamaan tilannetta mm. hakemalla töitä. Riidat on ikäviä, eikä lasten tietenkään niitä pitäisi joutua kuulemaan, mutta elämässä nyt vaan välillä on rankkoja vaiheita. Esim. ero ei taatusti lasten hyvinvointia tuossa tilanteessa lisäisi, noin kokonaisvaltaisesti. [/quote]
Eli ketjuista opittua: Kun äiti valittaa lapsilleen (=mäkättää) = voi lapsiparat!
Kun isä huutaa lapsilleen = voi isäparka?
Ei kannata sulkea silmiään vanhemman esimerkin vaikutukselta lpsen elämään.ikävä kyllä ne mallit opitaan lapsena kuinka toisia kohtaan käyttäydytään.
[/quote]
Mutta kuka vanhempi ei joskus huuda lapsilleen ... ?
Tilanteita on erilaisia ja ap:n perhe on joutunut huonon onnen uhriksi, mutta eivät ole itse kuitenkaan heittäytyneet uhreiksi, vaan yrittävät parantaa tilannetta. Ja on myös täällä palstalla kysymässä neuvoja tilanteeseen, mm. miehen stressin lievittämiseen. Ja on mielestäni saanut muutamia hyviäkin.
Minustakin ap toimii oikein, mies voisi ottaa enemmän vastuuta käytöksestään kotona ja pyytää mitä tarvitsee ollakseen hieman rauhallisempi. Vaikka taitaa ap jo tajuta mitä mies tarvitsee. Sen ulkopuolella mies kyllä tekee osansa, käy töissä ja opiskelee.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:36"] ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin! [/quote] No miten tuossa tilanteessa siihen voisi tai pitäisi puuttua? Tilanne on se mikä on ja molemmat kuitenkin tekevät hommia muuttaakseen sen (mies opiskelee ja elättää perheen) ja äiti kuulostaa täyspäiseltä ja lapset hyvin hoitavalta ihmiseltä, joka myös pyrkii muuttamaan tilannetta mm. hakemalla töitä. Riidat on ikäviä, eikä lasten tietenkään niitä pitäisi joutua kuulemaan, mutta elämässä nyt vaan välillä on rankkoja vaiheita. Esim. ero ei taatusti lasten hyvinvointia tuossa tilanteessa lisäisi, noin kokonaisvaltaisesti. [/quote]
Eli ketjuista opittua: Kun äiti valittaa lapsilleen (=mäkättää) = voi lapsiparat!
Kun isä huutaa lapsilleen = voi isäparka?
Ei kannata sulkea silmiään vanhemman esimerkin vaikutukselta lpsen elämään.ikävä kyllä ne mallit opitaan lapsena kuinka toisia kohtaan käyttäydytään.
[/quote]
Mutta kuka vanhempi ei joskus huuda lapsilleen ... ?
Tilanteita on erilaisia ja ap:n perhe on joutunut huonon onnen uhriksi, mutta eivät ole itse kuitenkaan heittäytyneet uhreiksi, vaan yrittävät parantaa tilannetta. Ja on myös täällä palstalla kysymässä neuvoja tilanteeseen, mm. miehen stressin lievittämiseen. Ja on mielestäni saanut muutamia hyviäkin.
Minustakin ap toimii oikein, mies voisi ottaa enemmän vastuuta käytöksestään kotona ja pyytää mitä tarvitsee ollakseen hieman rauhallisempi. Vaikka taitaa ap jo tajuta mitä mies tarvitsee. Sen ulkopuolella mies kyllä tekee osansa, käy töissä ja opiskelee.
[/quote]
Joskus, totta. Mutta tässähän ei sellaisesta puhuttu. AP antoi ymmärtää että käytös on toistuvaa. No, tietysti mitä kukakin itseltään ja toiselta on valmis hyväksymään, mutta pelkään että nuo lapset on sitten niitä huutajia omissa suhteissaan.
Ymmärrän että on vaikeaa, mutta sitä en ymmärrä että hyväksyjä ja ymmärtäjä olisi AP (ainoastaan?) eihän kukaan ole puuttunut miehen vastuuseen omasta käytöksestään. Ei saa käyttäytyä epäreilusti ja siksi yritin selvittää että millainen miehen asennoituminen on? Se voi olla ihan rakentavakin tai sitten hän on niitä jotka vaatii muilta uhrauksia, muttei ole valmis parantamaan itse tilannetta. Yritän selvittää.
Mutta sitä mieltä olen ettei tämä ole reilua lapsia kohtaan. Vähintään pitäisi yrittää selittää (mikäli mahdollista iän mukaan) että nyt on vähän rankempia aikoja ja että yritettäiskö kaikki yhdessä selviytyä tilanteesta. (meillä esim jo 3v ymmärtää tällaset ihan hyvin) ja se selittämistehtävä on sillä kiukkupussilla ensisijaisesti! Eli tässä tapauksessa miehellä ja meidän perheessä minulla :D
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:36"] ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin! [/quote] No miten tuossa tilanteessa siihen voisi tai pitäisi puuttua? Tilanne on se mikä on ja molemmat kuitenkin tekevät hommia muuttaakseen sen (mies opiskelee ja elättää perheen) ja äiti kuulostaa täyspäiseltä ja lapset hyvin hoitavalta ihmiseltä, joka myös pyrkii muuttamaan tilannetta mm. hakemalla töitä. Riidat on ikäviä, eikä lasten tietenkään niitä pitäisi joutua kuulemaan, mutta elämässä nyt vaan välillä on rankkoja vaiheita. Esim. ero ei taatusti lasten hyvinvointia tuossa tilanteessa lisäisi, noin kokonaisvaltaisesti. [/quote]
Eli ketjuista opittua: Kun äiti valittaa lapsilleen (=mäkättää) = voi lapsiparat!
Kun isä huutaa lapsilleen = voi isäparka?
Ei kannata sulkea silmiään vanhemman esimerkin vaikutukselta lpsen elämään.ikävä kyllä ne mallit opitaan lapsena kuinka toisia kohtaan käyttäydytään.
[/quote]
Mutta kuka vanhempi ei joskus huuda lapsilleen ... ?
Tilanteita on erilaisia ja ap:n perhe on joutunut huonon onnen uhriksi, mutta eivät ole itse kuitenkaan heittäytyneet uhreiksi, vaan yrittävät parantaa tilannetta. Ja on myös täällä palstalla kysymässä neuvoja tilanteeseen, mm. miehen stressin lievittämiseen. Ja on mielestäni saanut muutamia hyviäkin.
Minustakin ap toimii oikein, mies voisi ottaa enemmän vastuuta käytöksestään kotona ja pyytää mitä tarvitsee ollakseen hieman rauhallisempi. Vaikka taitaa ap jo tajuta mitä mies tarvitsee. Sen ulkopuolella mies kyllä tekee osansa, käy töissä ja opiskelee.
[/quote]
Joskus, totta. Mutta tässähän ei sellaisesta puhuttu. AP antoi ymmärtää että käytös on toistuvaa. No, tietysti mitä kukakin itseltään ja toiselta on valmis hyväksymään, mutta pelkään että nuo lapset on sitten niitä huutajia omissa suhteissaan.
Ymmärrän että on vaikeaa, mutta sitä en ymmärrä että hyväksyjä ja ymmärtäjä olisi AP (ainoastaan?) eihän kukaan ole puuttunut miehen vastuuseen omasta käytöksestään. Ei saa käyttäytyä epäreilusti ja siksi yritin selvittää että millainen miehen asennoituminen on? Se voi olla ihan rakentavakin tai sitten hän on niitä jotka vaatii muilta uhrauksia, muttei ole valmis parantamaan itse tilannetta. Yritän selvittää.
Mutta sitä mieltä olen ettei tämä ole reilua lapsia kohtaan. Vähintään pitäisi yrittää selittää (mikäli mahdollista iän mukaan) että nyt on vähän rankempia aikoja ja että yritettäiskö kaikki yhdessä selviytyä tilanteesta. (meillä esim jo 3v ymmärtää tällaset ihan hyvin) ja se selittämistehtävä on sillä kiukkupussilla ensisijaisesti! Eli tässä tapauksessa miehellä ja meidän perheessä minulla :D
ihmettelen että kaikki ehdottaa miten AP voisi helpottaa miehen oloa, mutta totuus voi olla se, ettei mikään helpota sitä oloa, jos mies ei itse kanna vastuutaan. ja en ole väittänyt ettei tekisi niin vaan pelkästään KYSYNYT mikä on tilanne.
Olen vähän ihmeissäni. Olen tähän mennessä ymmärtänyt, että se joka käyttäytyy huonosti, hänellä olisi suurempi vastuu tilanteessa muuttaa asioita. Mutta se ei olekaan näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa. Keskustelu sivulla kolme ja vasta nyt joku alkaa kyseenalaistaa isän kykyjä isänä.
Jos äiti edes vihjaisee olevansa väsynyt, eikä jaksais omia lapsiaan kotonaan koko aikaa, niin voi hyvän tähden mikä haloo siitä nousee. Lapset huostaan! Kaikenlaisille sitä lapsia annetaan! Olis vähän kannattanut miettiä ennenkun lapsia hankkii!
Mut hei. Nyt ei mitään hätää. Äiti vie lapset pois ja iskä saa hermolepoo...
Ihan käsittämätöntä. Ja sit hämmästellään, kuinka ne äidit omii lapset, miesten ei anneta ottaa vastuuta... plaa, plaa... Miksi miehen pitäisikään. Äitihän sen vastuun nytkin näyttäs kantavan - ei vain lasten, vaan myös miehen hyvinvoinnista -, eikä mieheltä vaadita yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:37"]
ihmettelen että kaikki ehdottaa miten AP voisi helpottaa miehen oloa, mutta totuus voi olla se, ettei mikään helpota sitä oloa, jos mies ei itse kanna vastuutaan. ja en ole väittänyt ettei tekisi niin vaan pelkästään KYSYNYT mikä on tilanne.
Olen vähän ihmeissäni. Olen tähän mennessä ymmärtänyt, että se joka käyttäytyy huonosti, hänellä olisi suurempi vastuu tilanteessa muuttaa asioita. Mutta se ei olekaan näin?
[/quote]
Tottakai sen miehen pitää ottaa vastuu omasta käytöksestään. Tällä hetkellä tilanne vaan kuulostaa siltä, että on niin pinna kireällä ja stressaantunut, että tarvitsee hieman apua edes ymmärtääkseen omaa tilannettaan. Mieshän se tottakai toimii tässä väärin.
Mielestäni tässä ketjussa on annettu tosi positiivisessa hengessä (harvinaista av:lla) vinkkejä ap:lle, mitä hän voi helposti ja siis ihan osana normaalia arkea tehdä, jotta mies ehkä saisi hengähtää haluamallaan tavalla - muistutan että mies myös mahdollistaa ap:lle näitä hengähdystaukoja ja ap viettää ne omalla tavallaan. Tuskin kukaan tarkoitti että ap:n ja lasten pitäisi jotenkin päivittäin pakoilla kotona olevaa isää, se olis tietenkin ihan sairasta. Mutta kerran pari viikossa jotain kivaa lasten kanssa ja isälle omaa aikaa sillä lailla kun hän siitä eniten nauttii, eli kotona.
Kun pahin stressi poistuu, voi olla että mies osaa pysähtyä miettimään omaa käytöstään. Ja ilmeisesti myös elämäntilanne on muuttumassa, kun opiskelut saa päätökseen. Jos tilanne ei sittenkään muutu, on tilanne tietenkin aivan eri ja ratkaisuja pitää miettiä sitten eri lähtökohdista.
Mutta jos tilanne helpottuu sillä, että molemmin puolin annetaan toiselle rankassa elämänvaiheessa vähän omaa aikaa ja se vieläpä käy ihan helposti, niin miksi ei niin tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa???? Kuinka on mahdollista elää niin,eikö ystäviä??? Eikä sukulaisia? Eikä naapureita??? Te ette kestää kauan sellaistaa elämä. Ihmittelen hieman-tiedän kyllä,että suomalaiset ovat yksinaista porukka ja en pystyy käsittää että olette vielä olemassa,koska esim.me ei ois selvinyt ilman tukiverkostoa. Sitä paitsi esim.rakastan mun ystäviä sitä huolimatta ovatko he suomalaisia vai venäläisiä me olemme yhdessä ja kiva,me tuetaan toisiamme en vois kuvitella elämä ilman heitä. Kehotan sinua rikkoa suomalainen yksinäisyyden perinne ja lähteä tutustumaan ihmisiin heti vaikka lähiin seurakuntaan johonkiin kerhoon lapsien kanssa-löydätte ystäviä teidän elämä muuttuu ja mieskiin helpottuu koska olette ystävinen eikä hänen tarvitsee olla aina vahva ja yksin. Hopi hopi kavereita etsimään,masennutte kohta siellä ja alatte vihamaan toisianne-lähtekää purkamaan tilanne. Sitä paitsi käy sossussa-perhetyöntekian luokse-saatte sieltä jotain apua;rupeä toimimaan muuten tulette hulluksi siellä-tule yksi perhesurma vielä,hopi hopi-mieskiin pikkuhilja tulee mukaan!!!
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:36"] ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin! [/quote] No miten tuossa tilanteessa siihen voisi tai pitäisi puuttua? Tilanne on se mikä on ja molemmat kuitenkin tekevät hommia muuttaakseen sen (mies opiskelee ja elättää perheen) ja äiti kuulostaa täyspäiseltä ja lapset hyvin hoitavalta ihmiseltä, joka myös pyrkii muuttamaan tilannetta mm. hakemalla töitä. Riidat on ikäviä, eikä lasten tietenkään niitä pitäisi joutua kuulemaan, mutta elämässä nyt vaan välillä on rankkoja vaiheita. Esim. ero ei taatusti lasten hyvinvointia tuossa tilanteessa lisäisi, noin kokonaisvaltaisesti. [/quote]
Eli ketjuista opittua: Kun äiti valittaa lapsilleen (=mäkättää) = voi lapsiparat!
Kun isä huutaa lapsilleen = voi isäparka?
Ei kannata sulkea silmiään vanhemman esimerkin vaikutukselta lpsen elämään.ikävä kyllä ne mallit opitaan lapsena kuinka toisia kohtaan käyttäydytään.
[/quote]
Mutta kuka vanhempi ei joskus huuda lapsilleen ... ?
Tilanteita on erilaisia ja ap:n perhe on joutunut huonon onnen uhriksi, mutta eivät ole itse kuitenkaan heittäytyneet uhreiksi, vaan yrittävät parantaa tilannetta. Ja on myös täällä palstalla kysymässä neuvoja tilanteeseen, mm. miehen stressin lievittämiseen. Ja on mielestäni saanut muutamia hyviäkin.
Minustakin ap toimii oikein, mies voisi ottaa enemmän vastuuta käytöksestään kotona ja pyytää mitä tarvitsee ollakseen hieman rauhallisempi. Vaikka taitaa ap jo tajuta mitä mies tarvitsee. Sen ulkopuolella mies kyllä tekee osansa, käy töissä ja opiskelee.
[/quote]
Joskus, totta. Mutta tässähän ei sellaisesta puhuttu. AP antoi ymmärtää että käytös on toistuvaa. No, tietysti mitä kukakin itseltään ja toiselta on valmis hyväksymään, mutta pelkään että nuo lapset on sitten niitä huutajia omissa suhteissaan.
Ymmärrän että on vaikeaa, mutta sitä en ymmärrä että hyväksyjä ja ymmärtäjä olisi AP (ainoastaan?) eihän kukaan ole puuttunut miehen vastuuseen omasta käytöksestään. Ei saa käyttäytyä epäreilusti ja siksi yritin selvittää että millainen miehen asennoituminen on? Se voi olla ihan rakentavakin tai sitten hän on niitä jotka vaatii muilta uhrauksia, muttei ole valmis parantamaan itse tilannetta. Yritän selvittää.
Mutta sitä mieltä olen ettei tämä ole reilua lapsia kohtaan. Vähintään pitäisi yrittää selittää (mikäli mahdollista iän mukaan) että nyt on vähän rankempia aikoja ja että yritettäiskö kaikki yhdessä selviytyä tilanteesta. (meillä esim jo 3v ymmärtää tällaset ihan hyvin) ja se selittämistehtävä on sillä kiukkupussilla ensisijaisesti! Eli tässä tapauksessa miehellä ja meidän perheessä minulla :D
[/quote]
Vastauksena miehen asennoitumiseen, hän tiuskii stressiään kun esimerkiksi lapset riehuu eikä kuuntele ja sitten pyytää myöhemmin anteeksi. Eli tavallaan tiedostaa että tekee väärin mutta ei osaa kontrolloida käytöstään väsyneenä.
Hän yrittää olla hyvä isä, leikkii lasten kanssa, vie isompaa harrastuksiin jne. mutta vaikuttaa aika uupuneelta iltaisin kun tulee kotiin ja silloin varsinkin on pinna kireällä ja kestokyky lasten temppuilulle nollassa. Hänellä on tällä hetkellä vain yksi vapaapäivä viikossa jolloin ei tee 8. tuntia fyysistä työtä.
Minustakaan tämä ei ole oikein lapsille enkä hyväksy miehen käytöstä mutta tiedän että hän tekee myös paljon perheemme eteen ja että tämä elämäntilanne on erityisen vaikea. Kuitenkin tiedostan ottavani enemmän kuin oman osani vastuusta perheen hengellisestä hyvinvoinnista, koska mies ottaa taloudellisen vastuun kokonaan. Eli olen valmis lievittämään miehen stressiä millä tavalla hyvänsä ja todellakin olen saanut hyviä vinkkejä, kiitos kaikille. :) Uskon että tilanne helpottuu kun joku asia muuttuu, tällaisena se on aika sietämätön kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:55"]
Kuinka ettei teillä ole tukiverkostoaa???? Kuinka on mahdollista elää niin,eikö ystäviä??? Eikä sukulaisia? Eikä naapureita??? Te ette kestää kauan sellaistaa elämä. Ihmittelen hieman-tiedän kyllä,että suomalaiset ovat yksinaista porukka ja en pystyy käsittää että olette vielä olemassa,koska esim.me ei ois selvinyt ilman tukiverkostoa. Sitä paitsi esim.rakastan mun ystäviä sitä huolimatta ovatko he suomalaisia vai venäläisiä me olemme yhdessä ja kiva,me tuetaan toisiamme en vois kuvitella elämä ilman heitä. Kehotan sinua rikkoa suomalainen yksinäisyyden perinne ja lähteä tutustumaan ihmisiin heti vaikka lähiin seurakuntaan johonkiin kerhoon lapsien kanssa-löydätte ystäviä teidän elämä muuttuu ja mieskiin helpottuu koska olette ystävinen eikä hänen tarvitsee olla aina vahva ja yksin. Hopi hopi kavereita etsimään,masennutte kohta siellä ja alatte vihamaan toisianne-lähtekää purkamaan tilanne. Sitä paitsi käy sossussa-perhetyöntekian luokse-saatte sieltä jotain apua;rupeä toimimaan muuten tulette hulluksi siellä-tule yksi perhesurma vielä,hopi hopi-mieskiin pikkuhilja tulee mukaan!!!
[/quote]
Kyllä meillä on ystäviä mutta ei ketään sellaista joka voisi lapsiamme hoitaa iltaisin. Tukiverkottomuudella tarkoitin että ei ole lastenhoitotukiverkostoa. Useimmissa tapauksissa ystäväperheillä on omat pienet lapset, koliikkivauvat ja omat ongelmat jne. enkä hirveästi kehtaisi jättää molempia lapsia hoitoon kolmen pikkulapsen väsyneille vanhemmille. Välillä joku ottaa vanhemman lapsen pariksi tunniksi leikkimään mutta ei se pahemmin omaa eikä parisuhdeaikaa mahdollista kun on kuitenkin se pienempi vielä kotona. Perhekerhoissa ja muskareissa käydään mutta siellä ei vaikuta olevan paljon meidän lasten ikäisiä meidän alueella, ennemmin 0-1-vuotiaita.
Ja isovanhemmat tosiaan asuvat lähellä mutta eivät halua auttaa lastenhoidossa, surullista, mutta omapahan on valintansa.
ap
Minusta sinulla ap on hyvä asenne. Vanhemmuus on lasten psyykkisen energian ohjaamista, ja se on rankkaa kun on itsekin väsynyt eikä jaksa niitä omiakaan energioitaan ohjata yhtään mihinkään. ;) Ei se ole kenenkään syy, että lapset ovat pieniä ja vievät kaiken ajan ja tilan, että on lama ja työt ovat menneet ja on pakko kouluttautua uudelleen....ja kun nämä asiat eivät ole kenenkään syy, niin kukaan ei niitä voi myöskään korjata sormia napsauttamalla.
Me ihan rehellisesti vain sinnittelimme pikkulapsiajan, ja jälkeenpäin ajateltuna se oli erinomaisen hyvä ratkaisu. Kun kummallakin oli rankkaa, niin ei ollut mitään järkeä lähteä kilpailemaan sillä, kummalla on rankempaa. Oli kaikkein parasta vaan yrittää jaksaa päivä kerrallaan. Parisuhteen pitää pikkulapsiajankin jälkeen olla vielä siinä jamassa, että ei ole tehty ja sanottu mitään peruuttamatonta ja voidaan keskittyä kaikkeen siihen hyvään mitä siinä on.
Minusta saat aivan hyvin sanoa, että teillä on nyt rankkaa, ja että kaikki energia saakin mennä siihen että selviytyy. Jos lapsilla on turvallinen koti, ei ole niin nöpösennuukaa onko siellä aina kaikki vaan hyvällä tuulella iloisena rallattelemassa, lättyjä paistamassa ja lapsia leikittämässä. Riittää että yrittää parhaansa. Saa aikuinenkin sanoa, että on nyt väsynyt.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä noista tukiverkostoista; te joilla on niin hyvä ystävistä muodostuva tukiverkosto, että saatte ihan pienetkin lapset toisillenne hoitoon, niin olkaa onnellisia. Useimmat ovat vauva-aikana ja pikkulapsiaikana niin väsyneitä, että vaikka periaatteessa tahtoisivatkin, eivät vaan jaksa ottaa lisää parkulaisia illoiksi ja viikonlopuiksi. Kaksi itkuista vauvaa ja ei tosiaan mene siinä missä se oma itkuinen vauva. Saati sitten tilanteissa, joissa lapset ovat kipeitä, ja sen jälkeen omatkin lapset ovat kipeitä. Sellainen on jo palvelus, ja tehdään vain tosi hyville ystäville.
Kun ystäväpiiri muodostuu usein sen mukaan, että kaikilla on samanikäisiä lapsia, niin sitä ei yksinkertaisesti kehtaa lykätä lapsiaan kuormittamaan kaveria, jolla on itselläänkin univelkaa ja aika rankkaa. Ei minun kaveripiirissäni ollut enää esikoisen jälkeen ketään, jolla olisi ollut jotenkin helppoa, koska kaikki me asuimme kaukana sukulaisista.
Kun lapset kasvavat, ja alkavat leikkiä keskenään, puhutaan ihan eri tason jutuista. Se on jo kaikille olennaisesti helpompi ikävaihe ja silloin sitä sekä ottaa lapsia hoitoon mielellään, että antaa heitä hoitoon mielellään, koska se ei ole kenellekään rasite. Vanhemmat ovat yleensä kaikkein rasittuneimpia silloin, kun pienin on alle kaksivuotias, ja niin pieniä aika harva haluaa ottaa hoitoon varsinkaan yökylään.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:14"]Minä olen samanlainen kuin miehesi. Eli tarvin välillä rauhallista aikaa kotona. Joten usko vaan miestäsi, kun hän niin sanoo.
Mutta minäkään en sitä rauhallista aikaa saanut yhtään silloin, kun lapset olivat pieniä. Mies teki sen verran paljon töitä, ettei oikein edes ollut niin paljon kotona, että olisi ehtinyt lasten kanssa edes pihalle saati kauemmas.
Samaan aikaan kaikki hokivat mulle, että mun pitää käydä ulkona ja tehdä jotain. Minä sitten vihdoin uskoin, palkkasin lapsenvahdin ja aloin käydä parin tunnin lenkeillä, kun lapsenvahti oli lasten kanssa kotona. Mutta ei se poistanut yhtään sitä kaipuuta, että kaipasin edelleen rauhaisaa kotiaikaa.
Jos mies sitten joskus oli pari tuntia poissa lasten kanssa, niin ei se enää mitään auttanut, kun en ollut sitä rauha-aikaa vuosikausiin saanut. Ja mieskin odotti, että minä olisin sillä aikaa siivonnut paikat tiptop-kuntoon, kun muut eivät olleet häiritsemässä.
Eli mun mies ei ja yhtään tajua tätä kotona nyhjäämistä ja oman rauhan tarvetta. Jotain viisi vuotta mä sinnittelin ja aloin sitten ottaa sen oman ajan iltaisin nipistämällä yöunista. Koska mä vaan näköjään tarvin sen. Aamulla en sitten herää ajoissa ja aamuvastuu lapsista onkin siirtynyt miehelle.
Kaikki tää vain siksi, että mies ei voi tajuta, että mullakin on tarpeita.
[/quote]
Mulla on just tällainen tilanne! En muista koska olisin ollut viimeksi yksin kotona :( Kaipaan suunnattomasti yksinoloa kotona. Ja nimenomaan sellaista että kukaan ei kysy mitään kukaan ei vaadi mitään, ettei tarvi tehdä yhtään mitään tai saa tehdä sitä mitä haluaa.
En ole koskaan kaivannut ihmisiä ympärilleni, en koskaan haluaisi kutsua vieraita mutta on vähän sosiaalinen pakko tai sitten ajattelen muiden perheen jäsenten haluja. Oma työni on vielä sellainen, että kaikki lomat ja vapaat on aina koululaiset kanssa samaan aikaan joten olen silloinkin 24/7 heidän kanssaan.
Olen välillä hyvin stressaantunut ja ahdistunut tilanteesta, mutta minkäs teet. Mieheni on ap:n kaltainen eikä lainkaan ymmärrä minun näkökantaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset saa mallin et isä saa tiuskia ku tuo rahan kotiin ja äiti hyysää ja hyssyttelee. Ja sit mietitään miksi eroja tulee, kun tällasestä ympäristöstä mallia otetaan. Ap tulee sitten lastensa parisuhdeongelmissa haukkumaan miniät/vävyt eikä muista et miten ne omien kullannuppujen stressinpurkausmenetelmät opittin.
Minulle pisti silmään tuo, että koko talvena ei ole paljoa käyty ulkona, kun on sairastettu ja sitten lapset riehuu sisällä.
Ehkä ne pysyisi terveempinä, jos niiden kanssa ulkoilisi enemmän. Kun on kotona hoitamassa lapsia hoitovapaalla, niin minusta siihen kuuluu lastenhoito. Ei niin, että kuten tässä ap kertoo, että ottaa aikaa itselleen ja sitten lapset riehuu.
Kaksi kertaa lasten kanssa ulos. Toisen kerran päivällä ja toisen illalla. Ei riehu lapset, kun ei tarvi kykkiä pikku kaksiossa.
Ihan naisenakin riepoisi, jos opiskelisin ja tekisin töitä ja elättäisin toista hoitovapaalla kotiin, toinen häipyisi heti lenkille ja kakarat riehuisi sisällä.
Meillä onneksi isän ollessa hoitovapaalla, hän tajusi, että hänelle kuuluu vastuu lapsista ja käytti ulkona ja käytti illallakin. Otti toki omaa aikaa, mutta ei niin, että päivät kykki sisällä lasten kanssa ja illalla olisi häipynyt viettämään omaa aikaa, vaan myös illalla kävi lasten kanssa ulkona.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 13:50"]
Minulle pisti silmään tuo, että koko talvena ei ole paljoa käyty ulkona, kun on sairastettu ja sitten lapset riehuu sisällä.
Ehkä ne pysyisi terveempinä, jos niiden kanssa ulkoilisi enemmän. Kun on kotona hoitamassa lapsia hoitovapaalla, niin minusta siihen kuuluu lastenhoito. Ei niin, että kuten tässä ap kertoo, että ottaa aikaa itselleen ja sitten lapset riehuu.
Kaksi kertaa lasten kanssa ulos. Toisen kerran päivällä ja toisen illalla. Ei riehu lapset, kun ei tarvi kykkiä pikku kaksiossa.
Ihan naisenakin riepoisi, jos opiskelisin ja tekisin töitä ja elättäisin toista hoitovapaalla kotiin, toinen häipyisi heti lenkille ja kakarat riehuisi sisällä.
Meillä onneksi isän ollessa hoitovapaalla, hän tajusi, että hänelle kuuluu vastuu lapsista ja käytti ulkona ja käytti illallakin. Otti toki omaa aikaa, mutta ei niin, että päivät kykki sisällä lasten kanssa ja illalla olisi häipynyt viettämään omaa aikaa, vaan myös illalla kävi lasten kanssa ulkona.
[/quote]
Eikö ap juuri tuossa sanonut että vie lapset kerran tai pari kertaa päivisin ulos? Paitsi jos on joku kuumeessa tai oksentelee (minusta ymmärrettävää).
Ei, kun ap sanoi, että illalla viettää omaa aikaa, oliko se lenkkeillen yms ja ehdotti miehellekin, että mies menisi salille yms. Mutta mies haluaisi ladata pitkän päivän jälkeen akkuja, mutta ei voi, kun lapset riehuu sisällä.
mammat olisi siis tyytyväisiä, jos opiskelisivat päivät ja illat tekisi duunia, että mies saa olla kahden lapsen kanssa kotona hoitovapaalla ja kotiintultua ei saisi olla rauhassa, vaan kakarat riehuisi sisällä ja mies lähtisi lenkille ja hakemaan omaa aikaa ja pitämään huolta itsestään.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:37"]
ihmettelen että kaikki ehdottaa miten AP voisi helpottaa miehen oloa, mutta totuus voi olla se, ettei mikään helpota sitä oloa, jos mies ei itse kanna vastuutaan. ja en ole väittänyt ettei tekisi niin vaan pelkästään KYSYNYT mikä on tilanne.
Olen vähän ihmeissäni. Olen tähän mennessä ymmärtänyt, että se joka käyttäytyy huonosti, hänellä olisi suurempi vastuu tilanteessa muuttaa asioita. Mutta se ei olekaan näin?
[/quote]
Jos opiskelee ja elättää toisen kotiin, niin on oikeus odottaa hiukan lepoa ja rauhaa, eikä kotona riehuvia lapsia. Lapsille hommaa niin paljon päivällä ja illalla ulkoilua, etteivät riehu.
Tai sitten ap töihin ja lapset hoitoon.
Suosittelisin, että mies lähtee ja ap alkaa elättämään itsensä. Kaikilla olisi hyvä olla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:58"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 09:36"] ihme, ettei tällä kertaa kukaan ole puuttunut tässä ketjussa lasten hyvinvoinitiin! [/quote] No miten tuossa tilanteessa siihen voisi tai pitäisi puuttua? Tilanne on se mikä on ja molemmat kuitenkin tekevät hommia muuttaakseen sen (mies opiskelee ja elättää perheen) ja äiti kuulostaa täyspäiseltä ja lapset hyvin hoitavalta ihmiseltä, joka myös pyrkii muuttamaan tilannetta mm. hakemalla töitä. Riidat on ikäviä, eikä lasten tietenkään niitä pitäisi joutua kuulemaan, mutta elämässä nyt vaan välillä on rankkoja vaiheita. Esim. ero ei taatusti lasten hyvinvointia tuossa tilanteessa lisäisi, noin kokonaisvaltaisesti. [/quote]
Eli ketjuista opittua: Kun äiti valittaa lapsilleen (=mäkättää) = voi lapsiparat!
Kun isä huutaa lapsilleen = voi isäparka?
Ei kannata sulkea silmiään vanhemman esimerkin vaikutukselta lpsen elämään.ikävä kyllä ne mallit opitaan lapsena kuinka toisia kohtaan käyttäydytään.