Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?

Nämä aborttihullut on kyllä epäloogisia. Leimaavat aborttiin edes hieman kriittisesti suhtautuvat konservatiivisiksi ja pakottajiksi, mutta Kiinan naisille pakottama lapsiluku, Intian tyttöjen systemaattiset abortoinnit kääntyy akan mielessä vapaudeksi. Kun miehet kontrolloi jopa valtiotasolla naisen lisääntymistä, naiset kiekuu mukana. SIlloin ette valita kontrollista. Abortti on aina vapaa, jopa kun siihen pakotetaan. Teidän mielestä varmaan väkisin naisen kohtuun työnnetty aborttiväline on vapautta? Mitä jos naiselle syötetään aborttipilleri väkisin? Onko sekin vapautta? Jos Suomeen tulee laki tai suositus joka määrää että vain yksi tyttö saa syntyä, onko se vapautta? No ilmeisesti aborttihullulle kyllä.

Miksi abortin pitäisi olla ultimaattinen vapaus? Te naiset vastustitte VAPAUTTA valita oma nimi. Te naiset vastustatte edelleen jopa julkisesti VAPAUTTA valita seksi parisuhteessa. Te naiset puolustatte PAKOTETTUA seksiä ja olette miehen puolella. Te naiset sallitte pakotetut, määrätyt, painostetut tyttöjen abortit ja poikien suosimisen.

Miksi siis tässä se vapaus on olevinaan ehdoton? :D Kyllä abortin saa kieltää. Ei siinä ole mitään väärää. Ette te voi sanella toisten ihmisten moraalia. Ette te mitään vapautta valita tarvitse. Te valitsette aina sen mitä mies määrää. Kovasti ne aviomiehen nimet maistuu ;) Jos haluatte vapautta, miksi itse kannatte symboleita jotka ilmentää että ette ole vapaita?

Ei haittaa aborttivouhottajaa se mitä Aasiassa tehdään. ABorttiin pakottaminen ja siihen painostaminen on parempaa kontrollia. Olette naiset itse kusseet muroihinne. En kannata aborttia koska se johtaa vielä pahemmin epätasa-arvoon.

Eihän kriittisyys tarkoita kieltämistä. Ei kukaan abortteja voi kieltää, kun laki antaa niihin mahdollisuuden. Minä olen kriittinen sen suhteen, että joku ei käytä ehkäisyä ja sitten on menossa aborttiin. Olen kriittinen myös siihen, miten helposti pidetään aborttia ainoana vaihtoehtona. Aborttien määrät vähenisivät vastuun ja vaihtoehtojen ottamisena vakavasti. Hirvittävän epäasiallista kieltä täällä joku käyttää. Länkyttäminen ja uliseminen eivät sanoina ole vakuuttavia. Sallikaamme erilaiset mielipiteet, sitä tarkoittaa keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Kysymykseesi voi vastata kysymyksellä. Entä, jos vammainen lapsi onkin iloinen ja elämäänsä tyytyväinen? Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita kipuja. Tiedän kyllä joitakin vammoja ja sairauksia, joissa ennuste on hyvin huono. Näitä vaan ei ennen syntymää tiedetä. Vammaisuus on niin laaja käsite, että vaikea ajatella missä se hyvän elämän raja menisi. Lapsi ilman raajoja, sokeus, kuurous, kehitysvamma. Missä sinun rajasi menee? Edelleen korostan, että valinta on vapaaehtoinen kaikkien vaihtoehtojen osalta ja ihan jokaisella.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Kysymykseesi voi vastata kysymyksellä. Entä, jos vammainen lapsi onkin iloinen ja elämäänsä tyytyväinen? Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita kipuja. Tiedän kyllä joitakin vammoja ja sairauksia, joissa ennuste on hyvin huono. Näitä vaan ei ennen syntymää tiedetä. Vammaisuus on niin laaja käsite, että vaikea ajatella missä se hyvän elämän raja menisi. Lapsi ilman raajoja, sokeus, kuurous, kehitysvamma. Missä sinun rajasi menee? Edelleen korostan, että valinta on vapaaehtoinen kaikkien vaihtoehtojen osalta ja ihan jokaisella.

Pää pensaaseen, totuuden kieltäminen ja/tai vääristely oman mielesi mukaiseksi ovat siis ainoat keinosi.

Jos tämä lapsi ilmiselvästi sekä asiantuntijoiden että oman vilpittömän kertomansa mukaan vain kärsisi vailla helpotusta, eväisit silti häneltä poispääsyn ja ainoan mahdollisen avun ja helpotuksen? Lapsen sinua tällaisesta kuvottavasta itsekkyydestäsi syyttäessä ja paheksuessa, anoen armoa ja helpotusta? Turhaan?

Ei ole tulkinnanvaraa tai mitään lässynlää rajanvetoja olisiko kurjuus sittenkin ihan kivaa kun tarpeeksi lässyttää ja väärintulkitsee, varsinkaan kun lapsi itse kertoo sietämättömistä päättymättömistä kivuistaan, jotka hän haluaisi tietysti loppumaan. Lapsen oikeuksien polkeminen/tahtonsa evääminen on sadismia.

Kannatat julmasti, järjettömästi ja vastuuttomasti synnytystä aina vaan ehdoitta ja mistään elämän realiteeteista tai riskeistä piittaamatta? Minkään riskin realisoituessa et silti ole valmis toimimaan oikein ja vastuullisesti? Ei voi etukäteen tietää, mutta heti kun kiistattomat faktat selvillä, on aika/syy toimia oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Kysymykseesi voi vastata kysymyksellä. Entä, jos vammainen lapsi onkin iloinen ja elämäänsä tyytyväinen? Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita kipuja. Tiedän kyllä joitakin vammoja ja sairauksia, joissa ennuste on hyvin huono. Näitä vaan ei ennen syntymää tiedetä. Vammaisuus on niin laaja käsite, että vaikea ajatella missä se hyvän elämän raja menisi. Lapsi ilman raajoja, sokeus, kuurous, kehitysvamma. Missä sinun rajasi menee? Edelleen korostan, että valinta on vapaaehtoinen kaikkien vaihtoehtojen osalta ja ihan jokaisella.

Jankkaava entä jos -lisäkysymysjossittelu-utopia ei ole vastaus tai ratkaisu em. traagisessa tilanteessa.

Jos (tervejärkinen ja tasapainoinen) täti kerran on täti niin on ihan turha jossitella, että entä jos täti olisikin setä, poislukien tällä kertaa mitkään transtoikkaroinnit sun muut identiteetti- ja omakuvakriiseilyt.

Yhtälailla kun kärsivä lapsi kärsii on puhdasta mielenvikaista ilkeyttä jossitella, että entä jos ei kärsisikään. Jos taas olisi iloinen/tyytyväinen, niin toki kaikki silloin olisi kunnossa, mutta se ei nyt tähän kuulu. 

Vaaliasia on kylläkin liittovaltion tuomioistuimessa kuten bush vs gore. Tuomioistuin ilmoittaa kyllä tuomionsa eli odotellaan hiljaa ja saadaan kalaa. Nyt jos Biden näyttää toteen matemaattisen mahdottomuuden niin minusta hän ansaitsee olla pressa. Tutkikaa ihmiset itse, älkääkä uskoko valtamediaan. Bidenin julisti nyt presidentiksi CNN eli oikeasti voittaja ei ole tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No annetaan abortinvastustajien ulista täällä iha rauhassa ku ne ei mitään muutakaan asialle voi :D onneks eletään sen verran sivistyneessä yhteiskunnassa että abortti on laillista eikä se siitä laittomaks oo muuttumassa vaikka kuinka uskovaiset tääl itkis ja haukkuis murhaajiks :D :D antaa jengin vinkua ja sikiöt roskiin jos siltä tuntuu nyt ja aina :D

Mieltä lämmittää ku jeesustelijat ei saa millään muita väkisin leikkimään niitten leikkejä :D

Mistä oikein puhut? Abortti on laiton useissa maissa ja te jalkoja avaavat spermalätyt menetätte yhä enemmän tätä oikeutta. ABORTTIIN MYÖS PAKOTETAAN. EIkö spermaämpäriä kiinnosta kun naisen kehoa käytetään vain poikien hankkimiseen? Tekopyhät letut. Alapa tuomitsemaan Kiinan tilanne. Ai ei haittaa kun se on niin liberaalia ja ekologista pakottaa abortteihin? Et mahda sille mitään, että naisten oikeuksia viedään yhä enemmän. Ette te akat mitään omia päätöksiä tee. Valitsette aina miehen nimen ja tytön abortin, ette ole mitään itsenäisiä päättäjiä.

Sinullako on ylivalta määrätä muidenkin elämänkulku mt-ongelmistasi ja kaunaisuudestasi huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Kysymykseesi voi vastata kysymyksellä. Entä, jos vammainen lapsi onkin iloinen ja elämäänsä tyytyväinen? Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita kipuja. Tiedän kyllä joitakin vammoja ja sairauksia, joissa ennuste on hyvin huono. Näitä vaan ei ennen syntymää tiedetä. Vammaisuus on niin laaja käsite, että vaikea ajatella missä se hyvän elämän raja menisi. Lapsi ilman raajoja, sokeus, kuurous, kehitysvamma. Missä sinun rajasi menee? Edelleen korostan, että valinta on vapaaehtoinen kaikkien vaihtoehtojen osalta ja ihan jokaisella.

Pää pensaaseen, totuuden kieltäminen ja/tai vääristely oman mielesi mukaiseksi ovat siis ainoat keinosi.

Jos tämä lapsi ilmiselvästi sekä asiantuntijoiden että oman vilpittömän kertomansa mukaan vain kärsisi vailla helpotusta, eväisit silti häneltä poispääsyn ja ainoan mahdollisen avun ja helpotuksen? Lapsen sinua tällaisesta kuvottavasta itsekkyydestäsi syyttäessä ja paheksuessa, anoen armoa ja helpotusta? Turhaan?

Ei ole tulkinnanvaraa tai mitään lässynlää rajanvetoja olisiko kurjuus sittenkin ihan kivaa kun tarpeeksi lässyttää ja väärintulkitsee, varsinkaan kun lapsi itse kertoo sietämättömistä päättymättömistä kivuistaan, jotka hän haluaisi tietysti loppumaan. Lapsen oikeuksien polkeminen/tahtonsa evääminen on sadismia.

Kannatat julmasti, järjettömästi ja vastuuttomasti synnytystä aina vaan ehdoitta ja mistään elämän realiteeteista tai riskeistä piittaamatta? Minkään riskin realisoituessa et silti ole valmis toimimaan oikein ja vastuullisesti? Ei voi etukäteen tietää, mutta heti kun kiistattomat faktat selvillä, on aika/syy toimia oikein.

Miten voit tulkita sanomiseni noin väärin. Sanoin ja sanon edelleen, että abortti vammaisuuden takia ei ole pakko. Se on äidin vapaaehtoinen valinta. Ei ole yhtä oikeaa valintaa ja jokainen valinta tehdään itse. Mitään pakkoa mihinkään ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kriittisyys tarkoita kieltämistä. Ei kukaan abortteja voi kieltää, kun laki antaa niihin mahdollisuuden. Minä olen kriittinen sen suhteen, että joku ei käytä ehkäisyä ja sitten on menossa aborttiin. Olen kriittinen myös siihen, miten helposti pidetään aborttia ainoana vaihtoehtona. Aborttien määrät vähenisivät vastuun ja vaihtoehtojen ottamisena vakavasti. Hirvittävän epäasiallista kieltä täällä joku käyttää. Länkyttäminen ja uliseminen eivät sanoina ole vakuuttavia. Sallikaamme erilaiset mielipiteet, sitä tarkoittaa keskustelu.

Länkyttäminen ja uliseminen on pientä ja kevyttä, varsinkin kun joku muu todella länkyttää ja ulisee jonkun toisen yksityisasioista ja hänen itsemääräämisoikeutensa piiriin kuuluvista päätöksistä, jotka eivät tälle tekopyhälle tyhjänlänkyttäjälle kuulu, eivätkä häntä koske, koska hän ei kuitenkaan tule kantamaan vastuuta eikä maksamaan laskua vaan länkyttää asiattomasti lämpimikseen länkyttämästä päästyään.

Lapsen kuitenkin pitäisi joidenkin mielestä syntyä tahtomattaankin ja kärsiä "epäloogisesta ho*osta" tai "sbermalätystä", väkivaltaisesta, juoppohullusta, hylänneestä isästä tai huumehörhöstä vanhempanaan? 

Asiallistako kieltä ja taas totta ollessaan olisiko todella perusteltua ainesta vastuulliseksi ja esimerkilliseksi vanhemmaksi ja miksi tällaisella piinalla pitäisi rankaista ketään viattomana syntynyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Kysymykseesi voi vastata kysymyksellä. Entä, jos vammainen lapsi onkin iloinen ja elämäänsä tyytyväinen? Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita kipuja. Tiedän kyllä joitakin vammoja ja sairauksia, joissa ennuste on hyvin huono. Näitä vaan ei ennen syntymää tiedetä. Vammaisuus on niin laaja käsite, että vaikea ajatella missä se hyvän elämän raja menisi. Lapsi ilman raajoja, sokeus, kuurous, kehitysvamma. Missä sinun rajasi menee? Edelleen korostan, että valinta on vapaaehtoinen kaikkien vaihtoehtojen osalta ja ihan jokaisella.

Pää pensaaseen, totuuden kieltäminen ja/tai vääristely oman mielesi mukaiseksi ovat siis ainoat keinosi.

Jos tämä lapsi ilmiselvästi sekä asiantuntijoiden että oman vilpittömän kertomansa mukaan vain kärsisi vailla helpotusta, eväisit silti häneltä poispääsyn ja ainoan mahdollisen avun ja helpotuksen? Lapsen sinua tällaisesta kuvottavasta itsekkyydestäsi syyttäessä ja paheksuessa, anoen armoa ja helpotusta? Turhaan?

Ei ole tulkinnanvaraa tai mitään lässynlää rajanvetoja olisiko kurjuus sittenkin ihan kivaa kun tarpeeksi lässyttää ja väärintulkitsee, varsinkaan kun lapsi itse kertoo sietämättömistä päättymättömistä kivuistaan, jotka hän haluaisi tietysti loppumaan. Lapsen oikeuksien polkeminen/tahtonsa evääminen on sadismia.

Kannatat julmasti, järjettömästi ja vastuuttomasti synnytystä aina vaan ehdoitta ja mistään elämän realiteeteista tai riskeistä piittaamatta? Minkään riskin realisoituessa et silti ole valmis toimimaan oikein ja vastuullisesti? Ei voi etukäteen tietää, mutta heti kun kiistattomat faktat selvillä, on aika/syy toimia oikein.

Miten voit tulkita sanomiseni noin väärin. Sanoin ja sanon edelleen, että abortti vammaisuuden takia ei ole pakko. Se on äidin vapaaehtoinen valinta. Ei ole yhtä oikeaa valintaa ja jokainen valinta tehdään itse. Mitään pakkoa mihinkään ei ole.

Ei, vaan tässä kohtaa sen jo syntyneen lapsen oma selkeä tahto omasta elämästään ohittaa 100%:sti äidin.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ansaitse tulla ”keskeytetyksi” eikä ole kenellekään oikeutta lopettaa toisen elämää

Toisen elämän lopettaminen on kyseessä vasta silloin kun se elämänalku on jo syntyneenä/synnytettynä, kohdun ulkopuolella, ei ennen. Ennen tätä on kyse raskauden eli alkion/sikiön keskeytyksestä eli se ei silloin ikinä kehity vauvaksi asti, koska tämä *sillä kertaa sille ko. itsemääräämisoikeudelliselle asianomistajalle ei-toivottu kehittyminen estetään eli keskeytetään ennen valmiiksi ihmiseksi tulemistaan. Joko menisi jakeluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin vastata tähän ketjuun mutta kommenttiani ei julkaistu. En tiedä miksi. Yritän vähän eri sanankääntein. 

Eli ap:lle ja hengenheimolaisilleen: olen ollut siinä tilanteessa eli minulle on tehty abortti. Raskaus oli toivottu, pitkän odotuksen jälkeen. Kehityshäiriö varmistui aika myöhään, koska sain ensin virheelliset tulokset seulonnasta. Viikon verran mietin asiaa ja itkin kuin vesiputous. Päätös keskeyttää oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Mies teki selväksi ettei hän suostuisi vammaisen isäksi, enkä voinut kuvitella selviäväni yksinhuoltajana. Epävarmuustekijöitä oli ihan liikaa, jo lääketieteelliseltä kannaltakin. 

Voin kertoa, ettei keskeytys rv18 ollut "hupia" kenellekään asianosaiselle. Halusin varmistaa, ettei sikiö varmasti kärsi, ja sain hoitajilta perinpohjaisen selityksen. Onneksi sain hyvää hoivaa ja myös psykologin apua jälkeenpäin. Traumoja ei jäänyt, vain tietynlainen suru siitä ettei minulla ole lapsia. Erosin miehestä myöhemmin. Elämä meni näin. 

Jos ap olisi tullut minulle silloin kasvotusten selittämään "kriittistä suhtautumistaan", olisin voinut sanotaanko menettää malttini (en halua taas joutua sensuurin kynsiin). Tänään tyytyisin vain kääntämään selkäni. 

Eihän se keskeytys ainoa mahdollisuus ollut. Sinä vaan päätit sen niin, mutta olisit voinut myös päättää toisin. Minä olisin synnyttänyt lapsen.

Sinä päätät vain omalla kohdallasi, muiden anna tehdä omat valintansa ja kulkea omat polkunsa.

Kyllä juuri näin teen, mutta kuitenkaan se päätös ei ole ainoa oikea. Minä en abortoisi vammaista sikiötä, mutta en sanoisi sen olevan ainoa vaihtoehto.

Miksi et sano pitäisin, vs en abortoisi?  Nyt on taas melko paljastavaa. Jos joku valitsisi/valitsee vain ja ainoastaan yhden vaihtoehdon vaikka tarjolla olisi ääretön määrä muitakin, on se valittu silloin AINUT MAHDOLLINEN JA AINUT OIKEA asianomistajalle, siitä huolimatta vaikka sinä, naapurin pirkkopentti, joulupukki, pocahontas, lumikki ja 7 klähmijää kaikki tekisivät toisin ja lässyttäisivät epärelevanttia tyhjänmussutusta pyhenpi kuin sinä hyvesignalointeineen päivineen, jaellen tuomioitaan "syylliselle".

Entä jos myöhemmin tämä henkisissä ja/tai fyysisissä kärsimyksissään, joihin ei olisi lievitystä, kärsivä synnyttämäsi vammainen lapsi paheksuisi sinua hänen saattamisestaan tähän maailmaan vain ilotta kärsimään, ja haluaisi ainoan saatavilla olevan ja varmasti toimivan helpotuksen ja armahduksen eli eutanasian? 

Näinhän minä juuri sanoin. Ei ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa eikä ole pakko tehdä mitään. Valinta on aina vapaaehtoinen. Kenenkään ei ole pakko tehdä aborttia eikä myöskään olla tekemättä.

Etpä! Jälkimmäiseen kysymykseen vastaus? Taidamme tosin tietää sen kyllä kysymättäkin, voi surkeutta. :'(

Kyllä minä sanoin juuri noin.

Kysymykseesi voi vastata kysymyksellä. Entä, jos vammainen lapsi onkin iloinen ja elämäänsä tyytyväinen? Vammaisuus ei automaattisesti tarkoita kipuja. Tiedän kyllä joitakin vammoja ja sairauksia, joissa ennuste on hyvin huono. Näitä vaan ei ennen syntymää tiedetä. Vammaisuus on niin laaja käsite, että vaikea ajatella missä se hyvän elämän raja menisi. Lapsi ilman raajoja, sokeus, kuurous, kehitysvamma. Missä sinun rajasi menee? Edelleen korostan, että valinta on vapaaehtoinen kaikkien vaihtoehtojen osalta ja ihan jokaisella.

Kysymystä voi yrittää vältellä toisella irrelevantilla kysymyksellä. Ei vain onnistu kökkö harhautusyrityksesi.

Ei todellakaan ole hyväksyttävää

tap paa puolustuskyvytöntä lasta oman äitinsä kohtuun.

Missään tapauksessa.

Alkoi raskaus sitten miten tahansa.

Tai mistä syystä tahansa.

Piste.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole hyväksyttävää

tap paa puolustuskyvytöntä lasta oman äitinsä kohtuun.

Missään tapauksessa.

Alkoi raskaus sitten miten tahansa.

Tai mistä syystä tahansa.

Piste.

FAKTA: Lain mukaan naisoletetulla on täysi oikeus Suomessa keholliseen itsemääräämisoikeuteen, perhesuunnitteluun sekä niin vapaasti valitessaan myös teetättää A tiettyyn raskausviikkoon asti.

Et sinä tai kukaan voi määrätä muita vastentahtoisesti synnytyskoneiksi, mutta valitettavasti voitte sellaisina itse halutessanne toimia niin paljon kuin vain suostuvaisia siementäjiä teille riittää. Vastuut, maksut ja korjaustoimenpiteet hoitavatkin sitten suurella todennäköisyydellä jotkut ihan muut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole hyväksyttävää

tap paa puolustuskyvytöntä lasta oman äitinsä kohtuun.

Missään tapauksessa.

Alkoi raskaus sitten miten tahansa.

Tai mistä syystä tahansa.

Piste.

Paljonko olet valmis maksamaan omia rahojasi aborttien vähentämiseksi? Mikä on sinulle sen lapsen arvo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole hyväksyttävää

tap paa puolustuskyvytöntä lasta oman äitinsä kohtuun.

Missään tapauksessa.

Alkoi raskaus sitten miten tahansa.

Tai mistä syystä tahansa.

Piste.

Paljonko olet valmis maksamaan omia rahojasi aborttien vähentämiseksi? Mikä on sinulle sen lapsen arvo?

Ja paljonko sinä olisit valmis maksamaan jo olemassa olevien lasten pelastamiseksi? Näitä pelastettavia riittää kyllä, mutta juuri kukaan ei ole valmis olemaan ilman autoa, jääkaappia tai edes muutamaa vaateriepua, jotta niillä rahoilla voitaisiin pelastaa jonkun henki.

Pointtini on, että ei voida väittää, että lainaamasi pitäisi syntymättömiä sen vähempiarvoisena kuin sinä tai minä lapsia tai 1930-luvun eurooppalaiset juutalaisia. Ihmiset vain ovat välinpitämättömiä, niin välinpitämättömiä, että se on aika kylmäävää jos yhtään tarkemmin miettii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole hyväksyttävää

tap paa puolustuskyvytöntä lasta oman äitinsä kohtuun.

Missään tapauksessa.

Alkoi raskaus sitten miten tahansa.

Tai mistä syystä tahansa.

Piste.

Paljonko olet valmis maksamaan omia rahojasi aborttien vähentämiseksi? Mikä on sinulle sen lapsen arvo?

Vastaa ja/tai lopeta tyhjänlänkytys? Pelkkää arvotonta, julkeaa, noloa pashapuhetta ilman konkretiaa. Miksi puutut röyhkeä pölvästi aiheetta muiden yksityisasioihin kun et voi synnyttää/olla synnyttämättä kenenkään muun kuin oman kehosi kautta? Hyvelässytys ei maksa yhdenkään lapsen kuluja 18 vuotta.

Sinä määräät ja päätät vain ja ainoastaan omasta vartalostasi, muut omistaan, miksi se ei sinulle riitä?