Miten paljon te autatte keskimäärin 10-vuotiasta lastenne läksyjen teossa illassa?

Jos lapsi on hyvä koulussa, niin selviytyy myös itse läksyistä. Jos joudut pitämään kädestä läksyjä tehdessä, on koulumenestys sinun ansiostasi, ei lapsen.

Hei ap!

Kuulostaa tismalleen samalta, kuin oman lapseni kanssa. 

Hänellä on ADD. (Adhd ilman ylivilkkautta)

Meilläkin lapsi pärjää hyvin koulussa, mutta uskon, että vain siksi, koska autan niin paljon.

Vuosi vuodelta helpottaa, ehkä teilläkin jo ensi vuonna tekee itsenäisesti läksyt.

Luepa netistä ADD oireista, sopiiko lapseesi? Esim. on hidas aloittamaan, homma jää helposti kesken, kun kiinnostuu jostain muusta asiasta. Hidas pukemaan ja lähtemään, myöhästelee, unohtelee.

Saa raivareita, turhautuu. Unohtuu omiin ajatuksiinsa. 

Sitten kun on mielenkiintoinen asia, niin keskittyy ja saa paljon aikaan.

Tämä on synnynnäinen ominaisuus, ei mitään vakavaa, mutta perhedy siihen, auttaa ymmärtämään lastasi.

Samoin jos kerrot asiasta opelle, hän voisi ohjata eteenpäin, että lapsesi saa diagnoosin ja näin opekin ymmärtää.

Tsemppiä! Jatka lapsesi kannustamista, olet hyvä äiti!

Ei ole normaalia eikä järkevää. Itse opiskelin yliopistossa samaan aikaan kun lapseni olivat tuossa vaiheessa ja minulla oli omat läksyni. Apua saivat silloin, kun sitä pyysivät tai muuten olivat selvästi avun tarpeessa, esimerkiksi englannin sanakokeisiin harjoittelussa.

Jos lapsesi ei selviydy itse omista läksyistään, kannattaa selvittää tilannetta tarkemmin. Onko hänellä jotain oppimis- tai keskittymisvaikeuksia? Ehkä hän tarvitsee tukiopetusta. Vai oletko sinä itse liian vaativa?

Opettajan kanssa kannattaa  keskustella asiasta. Olen pahoittanut erään opettajan mielen, kun ilmoitin suoraan, että ei ole oikein kun ekaluokkalaisella menee neljä tuntua läksyjen teossa. Toinen äärimmäisyys saman lapsen opettajana oli sitten se, joka ei antanut ollenkaan läksyjä vaan kaikki tehtiin tunneilla. Ei sekään ollut minusta aivan oikein.

Ap, jos teette läksyjä iltaisin se on ihan väärä aika lapselle. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta auttaa lasta läksyissä iltapäivällä koulun jälkeen niin mieluiten sitten esim. aamulla.

Illalla lapsi on jo väsynyt ja siksi ei niin vastaanottavalla tuulella.

Ehdittekö ulkoilla riittävästi? Monella lapsella ja aikuisellakin digihöttö kuormittaa aivoja niin, ettei pysty vastaanottamaan mitään tietoa. Luonnossa liikkuminen säätää hermot tasapainoon. Ja digiaika minimiin!

Omalla lievästi neurokirjoisella lapsella jumitukset ja raivarit alkavat haitata, jos hermot ovat liian kuormittuneet. Muuten selviytyy kyllä hyvin itse ja saa kymppejä, kun on hyvät rutiinit.

Me pidämme myös huolen aivoja ravitsevasta ruokavaliosta: kalaöljyä, B-vitamiineja, kunnon annos D-vitamiinia jaksamiseen jne.

Koulukirjojen aiheista myös jutellaan meillä paljon myönteiseen sävyyn, luetaan hauskoja vieraskielisiä lastenkirjoja ennen koetta yms.

Lapset 9-ja 11-v.ruotsinkielisessä koulussa. Hoitavat läksynsä itsenäisesti. Vanhemman kirjoja en ole nähnytkään. Tekee läksyt bussissa. Yhtään merkintää tekemättömistä läksyistä ei ole tullut. Koenumerot hyviä.

3.luokkalaista saa patistella vähän ja tarkistaa että on muistanut tehdä läksyt. Yli puolta tuntia ei ikinä mene läksyihin. Oli alkusyksyllä 2 viikkoa karanteenissa etäkoulussa, jonka hoiti itsenäisesti yksin kotona. Koenumerot hyviä.

Miten ne lapset ikinä oppivat tietämään, missä ovat hyviä ja mistä pitävät, jos vanhempi aina auttaa?

Ainahan oppiminen on ensin tylsää, kunnes saa sen ahaa-elämyksen, että hei, mähän osaankin tämän. AP, nyt kiellät lapseltasi sen kokemuksen.

En lähes ollenkaan. Tekevät itse, joskus harvoin kysyvät jotain.

Ei kuulosta normaalilta. Kannattaa jutella opettajan kanssa. Miten lapsi suoriutuu koulutehtävistä tunneilla? Tarvitseeko paljon opettajan apua? Jääkö kotiin läksyjä paljon siksi, ettei lapsi ehdi tehdä tehtäviä koulussa?

Jos lapsi pärjää tehtäviensä kanssa paremmin koulussa, voisiko kiukuttelu kotona olla huomionhakua, jolla saa aina vanhemmalta aikaa? Tai tekeekö lapsi läksyt liian myöhään tai harrastusten jälkeen, jolloin on väsynyt?

Mulla on 10-vuotias lapsi jolla on ADHD ja asperger, ja joudun muistuttamaan, että tekee läksyt ja laittaa kirjat reppuun (muuten unohtaa ne kotiin), mutta muuten hän ei tarvitse apua kuin todella harvoin. Käyttää läksyihin todella vähän aikaa, ehtii usein tehdä osan kotitehtävistä jo koulussa. Hän saa ihan hyviä numeroita (8-10) ja tykkää monista kouluaineista, joten läksytkään eivät välttämättä tunnu ikävältä velvollisuudelta.

Ihan satunnaisesti 10-vuotiasta. Seiskaluokkalaista ei ollenkaan, ekaluokkalaista ei varsinaisesti tarvitse auttaa mutta pitää istua monesti seurana ja vähän tuuppia eteenpäin.

4 muksua. Valvotaan että tekevät läksynsä. Apua saavat jos sitä pyytävät.

Kahdella keskiarvo 9,5-10 ja kahdella 7 tai 8.

En auta ollenkaan. Kysyn silloin tällöin tuliko läksyä ja onko ne tehty. Lapsi on 5:llä luokalla ja opettaja kehuu jatkuvasti osaamista. Vuosien aikana tuin lukemaanoppimisessa, numeroita harjoitteli jo ennen eskaria tehtäväkijasta ja kouluvuosien aikana on tarvinnut vinkin selvitäkseen kotitehtävistä ehkä 2-3 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne lapset ikinä oppivat tietämään, missä ovat hyviä ja mistä pitävät, jos vanhempi aina auttaa?

Ainahan oppiminen on ensin tylsää, kunnes saa sen ahaa-elämyksen, että hei, mähän osaankin tämän. AP, nyt kiellät lapseltasi sen kokemuksen.

Miten opettaja ikinä tietää, missä lasta pitää tukea enemmän, jos vanhempi aina tarkistaa tehtävät, lapsi korjaa ne tarkistuksen jälkeen ja koulussa vastailee läksyjen tarkistuksessa kaikkeen oikein?  Riittää, että läksyt tehdään. Vanhemman ei tarvitse niitä tarkistaa ja käydä lapsen kanssa läpi virheitä, ellei ole ihan major oppimisvaikeuksia ja opettajan kanssa on asiasta puhuttu, miten lasta pitää tukea.

Meillä kymmenenvuotias hoitaa läksyt itsenäisesti, niihin menee todella vähän aikaa vaikka tekisi ekstratehtäviä plussia saadakseen. Jossain satunnaisissa projekteissa, kuten kasviotehtävässä on autettu enemmän, kuten löytämään paikkoja joista kasveja löytyy. (Tämä oli projektina kesälomalla ja joitakin kasveja oli haastavaa löytää.)

Kokeisiin valmistautumisessa autan aina. Kyselen sanoja ja testaan kuullun ymmärtämistä enkun kokeesen, lukuaineissa hoksautan ymmärtämään ja etsimään kappaleiden keskeisimmät asiat.

Lapsi on saanut numeroita 9-10 haitarilla, joten koulu sujuu hyvin.

Oma kokemukseni lapsuudesta on tiukasta vanhemmasta, joka suuttui jos kotiin tuli huonomman numeron kuin 9 puolen kanssa, tuota haluan itse vanhempana välttää täysin. Kouluaikana olin kympin oppilas, nyt töihin hukkuva tohtorikoulutettu asiantuntijatyössä.

Kuulostaa siltä kuin AP:n lapsella olusi joku nepsy-ongelma. Moni nepsy tarvitsee tukea juuri tekemisen ohjaamisen ja keskittymisen kanssa vaikka olisi älykäs ja pärjäsi koulussa hyvin.

Jos tuki jää saamatta ja lapsi taistelee yksinään ongelmiensa kanssa, hän helposti uupuu viimeistään yläkoulussa tai toisella asteella. Se on surullista sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta, sillä nämä ihmiset usein tuovat uusia näkökulmia asioihin ja ajavat kehitystä eteenpäin ellei heitä rikota peruskoulussa. Oikeanlainen tuki auttaa heitä selviytymään haasteidensa kanssa.

AP:n kannattaa hakea apua lapselleen. Jos ei koulusta saa apua, niin sitten kannattaa hakea sitä terveydenhuollon puolelta. Koulun kauttakin pitäisi saada apua, mutta asiat eivät aina mene niinkuin pitäisi.

Meillä tehdään läksyt joka päivä yhdessä. Lapsi tulee koulusta, tekee läksyt ja kun pääsen töistä, syödään ja sitten tarkistan läksyt ja luetaan yhdessä aineet. Tästä on ollut melkoinen apu ja koulu menee kohtalaisesti.

Koulu menisi paljon huonommin ilman minua ja kyllä omaa lapsi on tärkein maailmassa. Yhdessä lukemisella saa kokeista n 7 pintaan.

Kuulostaa vakavalta. Ala-asteen läksyt eivät ole vaativia, joten niihin ei pitäisi todellakaan mennä noin pitkään. 

Minun koululaiseni ovat 14- ja 12-v. Pääsääntöisesti ovat hoitaneet läksynsä itsenäisesti, tietenkin alaluokilla joutui enemmään valvomaan, ja tarvittaessa autettiin. Nuorempi on sellainen tulinen luonne, että hermostuu herkästi, ja "lyö hanskat tiskiin". Onneksi koulunkäynti on hänelle suhteellisen helppoa, mutta välillä esimerkiksi saksan läksyjen kanssa alkaa raivoamaan. Tällöin on kyse jostain tehtävästä, jota hän ei ymmärrä, ja sitten lähtee sellaiset kierrokset, että kynät lentelevät, ja huutaa, ettei osaa ja ettei opettaja ole opettanut tms. Kyse on pääsääntöisesti aina siitä, että hän ei tosiankaan ole joko keskittynyt kysymykseen, tai ymmärtää kysymyksen jotenkin väärin. Tällöin mun apu on siis sitä, että rauhoitan tilanteen, luemme yhdessä kysymyksen ja mietimme yhdessä mistä vastaus löytyy. (En osaa juurikaan saksan läksyissä muuten auttaa.) Suurin aika menee lapsen rauhoittamiseen, eikä suinkaan itse tehtävän tekemiseen. Voisiko kyse olla myös jostain tällaisesta, tempperamenttiin liittyvästä asiasta? Mikäli omalla lapsellani olisi jotain oppimiseen liittyviä haasteita, olisi läksyihin liittyvää raivoamista varmasti säännöllisesti, onneksi hän yleensä pysyy hyvin kärryillä ja tekee tehtävät itsenäisesti. Jos näitä läksyraivoja olisi joka päivä, se tosiaan olisi kuormittavaa koko perheelle. Mutta koen tosi tärkeäksi näissä ohjata eteenpäin ja antaa keinoja käsitellä turhautumista, koska hän tulisieluisena ihmisenä joutuu opettelemaan itsensä hillitsemistä ihan tulevaisuuden vuoksi...

En lainkaan, koronakeväänäkin poika hoiti koulunkäyntinsä itsekseen. Tai no kysyn välillä onko kokeita tulossa ja jos on niin neuvon lukemaan niihin. Saa kiitettäviä. Englanti vaikein mutta ei kai sitä opi kuin opettelemalla.

Minun lapseni on vielä nuorempi, mutta pitäisin itsestäänselvänä, että jos on tarvetta niin auttaisin häntä sen pari tuntia illassa läksyjen kanssa. Ilman muuta. Suurimpia lahjoja mitä voi lapselleen antaa, on mahdollisuus hyvään koulutukseen ja jos se vaatii aikaa niin se vaatii.

Olen itse omaa lastani kotiopettanut nyt syksyn kun olen kuolemanvaarassa koronan takia ja voi sanoa, että ei se helppoa ole. On todella vaikea löytää oikeaa opetustyyliä, koska opettamistahan sinä teet, jos 2 tuntia menee aikaa, et vain auttamista. Monasti olen nyt syksyn aikana miettinyt luovasti uusia opettamistyylejä. Joku asia toimii, joku ei. Joitain asioita lapsi voi tehdä itsenäisesti, mutta joihinkin turhautuu. Ja itsekin turhaudun. Supsittelisin, että miettisit ihan paperilla, että mitkä asiat teillä menee hyvin ja missä on ongelmia.

Ja voihan olla, että ihan sekin muuttaa asiaa, jos ymmärrät, että opetat etkä auta. Eli ilmeisesti lapselta menee koulussa itse opetusta ohitse korvien. Joko ei kuuntele tai sitten ei vaan pysty oppimaan yhtä nopesti kuin muut. Mieti, miten se oma lapsesi oppii ja aloita kukin asia ihan alusta alkaen, ettei käy niin, että turhautuminen on sen takia, että lapsi ei ole oppinut teoriaa ja kotiläksynä vaaditaan suoraan soveltamista.

Käytän itse paljon youtubea ja kuvia ipadilta opettaessa. Lähes kaikista maantieto-biologia-kielet-kemia tyyppisistä löytyy videoita, joilla voi havainnollistaa asiaa ja jotka katkaisevat sen vähän tylsän kirjasta lukemisen. Esim jos pitää oppia jokien nimiä, niin katsotte kuvia miltä sen joen ympäristössä näyttää. Parin minuutin video väliin kummasti piristää. Ja englannin sanakertauksen välissä voi vilkaista parin minuutin videon vaikka LondonEyesta.

Matematiikan olen havainnut vaikeammaksi opettaa mielenkiintoisesti, mutta se on vain yksi aine, teillä on varmasti monta muutakin, kun kaksi tuntia vie aikaa.

Eli suunnittelua kehiin. Ehkä voisit myös priorisoida joitain aineita ja jättää joitain aineita lapsen itsensä varaan vaikka kausittain.

Kovaahan se on ja vie paljon aikaa, mutta mitä muutakaan vaihtoehtoa on olemassa, jos lapsi ei itsestään saa niitä läksyjä tehtyä. Ja toki opettajaan ja erityisopettajaan voi ottaa yhteyttä, mutta veikkaan vaan, että tyhjäksi jää se, koska yleensä ovat kiinnostuneet vain niiden oppilaiden oppimisesta, jotka jäävät jälkeen ja sinun lapsesihan tekee kiitettävää suoritusta.