Miten paljon te autatte keskimäärin 10-vuotiasta lastenne läksyjen teossa illassa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsella ole muita aikuisia elämässään kuin sinä? Voisit kysyä tukiperhettä. Toki niihin on pitkät jonot mutta jos saisitte tukiperhettä niin lapsi kävisi esim yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheessä ja eläisi heidän kanssaan Perhe-elämää. Tukiperheellä voi olla samanikäisiä lapsia tai he voivat olla vaikka eläkeläispariskunta.

Kuulostaa aika rankalta jos lapsen pitäisi mennä välillä vieraaseen paikkaan viikonlopuksi.Olisi varmaan turvallisemman tuntuista,jos olisi joku tuttu,joka tulee kotiin teidän luo.Mummi,kummi,äidin ystävätär ,tuttu naapuri.Jos sellaista ei vielä ole,voisi yrittää tutustua ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat opiskelleet itsenäisesti ja tehneet myös omat tehtävänsä, se on lapsen opinpolkua ei minun. Ainoastaan kokeita ennen olen voinut kysellä asioita muitavatko.

Olet opettanut lapsesi helpolle, itse ei tarvitse ponnistella, olet curling-äiti.

Löysätkää, vastuu omasta oppimisesta lapselle itselleen.

Pöh. Lapsilla ei ole vastuuta omasta oppimisestaan. Se vastuu on koululaitoksella ja viimekädessä vanhemmalla, kuten kaikki muukin lapseen liittyvä vastuu. Itse onneksi pärjännyt seuraamalla, ei ole pahemmin tarvinnut avustaa opettelussa kun lapsi imee oppia kuin sieni. Olen kyllä tarjonnut huomattavasti ylempien luokka-asteiden tavaraa ihmeteltäväksi ettei ääretön helppous ala tylsistyttämään. Onneksi itseltä löytyy kykyä joissain aiheissa yliopistotasolle niin varmaan ainakin yläasteen loppuun pärjään vaikka lapsen innostus ei loppuisikaan 😀

Kyllä lapsilla on vastuuta omasta oppimisestaan,vastuunkantoa pitää opettaa heille.Ei aina voi olla pelkkiä oikeuksia,myös vastuuta pitää oppia kantamaan pikkuhiljaa.

Jos lapsi pyytää apua, niin autan. Hyvin harvoin kyllä pyytää, olisikohan kolme kertaa tapahtunut sellaista.

Hän on ihan hyvä koulussa, ei nyt mikään luokan paras, mutta pärjää hyvin.

Esikoinen 10v tarvitsee apua enemmän kuin sisaruksensa. Lähinnä matikan tehtävissä tarvitsee apua. Jos on uusi asia, ei pääse tunnilla kärryille. Kotona käydään sitten niin rautalangasta väännettynä kun vaan voi olla asia läpi. Lisäksi hänen on vaikeaa keskittyä ja ottaa ohjausta vastaan, eikä tilannetta auta että 8v pikkusisko huutaa ohimennen oikeat vastaukset tuosta vaan ja toinen kamppailee saadakseen oikean tuloksen vaikka kuinka kauan. Perusasiat osaa hyvin, soveltavissa tehtävissä haasteita. Huolimattomuusvirheitä tulee myös jonkun verran. Lapsen opettaja on kyllä suoraan sanonut että vanhempien pitää auttaa lapsia kotitehtävissä, koska opettajalla ei ole aikaa antaa juurikaan yksilöllistä huomiota

Hmm mun veljipojallani oli oppimis ja keskittymis häiriöt ei olisi pärjännyt koulussa edes kohtalaisesti ilman apua ja tukea oli pienluokalla kouluaikansa tosin yleisopetuksen pienryhmässä sellaisia oli aikanaan en tiedä onko enään 11 oppilasta opettaja + koulunkäynnin avustaja. Luokassa oli silti ns yleisopetusta ei mukautettu luokka muilta osin kuin pienempi ryhmä koko ja avustaja opettajan lisäksi luokassa. 

Ilmeisesti läksyjä tulee liikaa. Pyydä kohtuullistamaan.

Kuuluu elämään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat opiskelleet itsenäisesti ja tehneet myös omat tehtävänsä, se on lapsen opinpolkua ei minun. Ainoastaan kokeita ennen olen voinut kysellä asioita muitavatko.

Olet opettanut lapsesi helpolle, itse ei tarvitse ponnistella, olet curling-äiti.

Löysätkää, vastuu omasta oppimisesta lapselle itselleen.

Pöh. Lapsilla ei ole vastuuta omasta oppimisestaan. Se vastuu on koululaitoksella ja viimekädessä vanhemmalla, kuten kaikki muukin lapseen liittyvä vastuu. Itse onneksi pärjännyt seuraamalla, ei ole pahemmin tarvinnut avustaa opettelussa kun lapsi imee oppia kuin sieni. Olen kyllä tarjonnut huomattavasti ylempien luokka-asteiden tavaraa ihmeteltäväksi ettei ääretön helppous ala tylsistyttämään. Onneksi itseltä löytyy kykyä joissain aiheissa yliopistotasolle niin varmaan ainakin yläasteen loppuun pärjään vaikka lapsen innostus ei loppuisikaan 😀

Kyllä lapsilla on vastuuta omasta oppimisestaan,vastuunkantoa pitää opettaa heille.Ei aina voi olla pelkkiä oikeuksia,myös vastuuta pitää oppia kantamaan pikkuhiljaa.

Hmm entäs sitten kun lapella on oppimis ja keskitymis häiriö kutne omalla velipojallani häntä oli tuettava sekä vanhempien että koulussakin oli pienryhmässä 11 oppilasta + opettaja + avustaja. Yleisopetuksen pienryhmä kuitenkin kyseessä ei mukautetun opetuksen. Eli kyse ei ollut esim kehitysvammaisista mutta kaikilla kys luokalla sellaisia vaikeuksia että isossa ryhmässä olisivat jääneet pahasti jälkeen pojilla että tytöillä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetkaan auta mua töissä :(

Kuule, sinä olet vanhempi, et lastesi lapsi.   Teillä on eri roolit perheessä.  Pidä tämä tiukastti mielessä vielä silloinkin, kun he ovat teini-ikäisiä.

Koulu on maailman suurin huijaus, me eletään matrixissa

Meillä lapsi 10v kysyy ehkä 1-2 kertaa viikossa apua johonkin tehtävään. Kokeista saa ysejä. Yleensä varmistaa, että on ymmärtänyt tehtävän. Aikaa menee max. 5 min auttamiseen ja läksyjen tekoon ei kyllä ole tainnut koskaan puolta tuntia mennä. Sanoisin, että 15-20 min keskimäärin. Tyttö ei ole kyllä mikään huolellisuuden perikuva, joten toki menisi pidempään, jos kirjoittaisi huolellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsella ole muita aikuisia elämässään kuin sinä? Voisit kysyä tukiperhettä. Toki niihin on pitkät jonot mutta jos saisitte tukiperhettä niin lapsi kävisi esim yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheessä ja eläisi heidän kanssaan Perhe-elämää. Tukiperheellä voi olla samanikäisiä lapsia tai he voivat olla vaikka eläkeläispariskunta.

Kuulostaa aika rankalta jos lapsen pitäisi mennä välillä vieraaseen paikkaan viikonlopuksi.Olisi varmaan turvallisemman tuntuista,jos olisi joku tuttu,joka tulee kotiin teidän luo.Mummi,kummi,äidin ystävätär ,tuttu naapuri.Jos sellaista ei vielä ole,voisi yrittää tutustua ihmisiin.

Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että tukiperheestä tulee lapselle tuttu.  Ei hän silloin mene vieraaseen paikkaan, vaan tuttuun perheeseen.  

Vierailija kirjoitti:

Minun lapset ovat opiskelleet itsenäisesti ja tehneet myös omat tehtävänsä, se on lapsen opinpolkua ei minun. Ainoastaan kokeita ennen olen voinut kysellä asioita muitavatko.

Olet opettanut lapsesi helpolle, itse ei tarvitse ponnistella, olet curling-äiti.

Löysätkää, vastuu omasta oppimisesta lapselle itselleen.

Koulujen luokissa on liikaa oppilaita, ei opettajalta saa apua. Tukiopetusta ei koskaan ole järjestetty. Jos ei koulussa tunnilla jotain asiaa tajua, niin sitten ei saa tehtäviä tehdyksi. Sitten ne jää kotiin ja minä joudun selittämään miten ne toimii. Enkä ole ap vaan joku jolla on samoja ongelmia

Tavallista lastamme autoin kuulustelemalla kokeisiin ja tsemppaamalla tekemään extraa matikassa.

Nepsylastamme autoin joka päivä. Kertasimme mitä koulussa oli tehty. Niinäkin päivinä kun läksyjä ei ollut ja näin oli usein. Kannustin tekemään enemmän kuin mitä läksy oli. Läksy yleensä yksi tehtävä kuten yksi lasku. Kannustin tekemään myös toisen laskun tai tehtävän.

Lapsella saattaa olla liian isot vastimukset itselläänja täydellisyydentavoittelua tai oppimisvaikeuksia. Opettaja voisi tehdä testin asian tiimoilta.

Lapsi kuin lapsi on todella väsynyt tekemän läksyjä siinä vaiheessa kun vanhempi on tullut töistä kotiin, on syöty ja ollaan pitkällä iltapäivässä. Kokeilkaa läksyjen tekemistä aamulla ennen kouluun menoa.

Läksyjä 10-vuotiaalla on vähän joten 20 minuuttia saattaa riittää aamulla läksyn tekoon.

No, meillä vähän samaa. Adhd. Lääkitys pitäis saada pitempi aikaiseksi, jotta keskittymistä olis myös illalla.

En auta enkä kysele onko tehty. Saa 9-10 kokeista, poika.

Öö, minua ei ainakaan kukaan koskaan auttanut minuuttiakaan läksyissä koko koulu- ja lukioaikana. Ei kyllä ollut tarvettakaan.

Ap, vastaus ensimmäiseen kysymykseesi tuskin autata teidän tilannettanne. Olet oikeassa siinä, ettei osallistumisesi määrä ole normaalia.

Mitä tekee koulupärjäämisellä, joka on äidin pakottamaa? Entä milloin mahdollisuus oppia vastuuta omasta arjesta ja siitä, että äiti auttaa mielellään, JOS häneltä pyytää apua? Kumpi on tärkeämpää, se ettei putoa kärryiltä vai se, että saa elää normaalia elämää.

Arvelet, että tulee kestämään monta vuotta. Tottakai, jos niin jatkat. Kasilla voi tulla haasteita sinulle pärjätä, ruotsissa ja matematiikassa ja historiassa jne.... Joudut tavallaan käymään peruskoulun uudelleen.

Apua mihin?

Kysely on pöljää. Eka- ja toka -luokkalaiselta voi kysyä, sitten pitäisi ymmärtää lopettaa. Sitä voi välillä kysyä, tarvitseeko jossain projektissa apua, koska olisi niin kiva osallistua.

Luin vain ketjun eka sivun, mutta ihmettelen kovasti läksyihin menevää aikaa. Itsellä samanikäinen poika ja autan läksyissä, mutta puolisen tuntia menee läksyissä, vaikka olisi useastakin aineesta. Joskus menee vähemmänkin aikaa. Edes yläkoululaisilla ei kahta tuntia mene läksyihin, jos ei ole jotain kokeisiin lukemista. Kyselepä luokanopelta vaikka vanhempainvartin yhteydessä, mitä neuvoa olisi läksyjen tekoon. Ei niihin nyt alakouluikäiseltä saa kahta tuntia mennä.

Auta lastasi! Samalla ruokaa kokkailet. Sanakokeet tentin myös iltaisin. Lapsi saa kuvan että hänestä välitetään ja häntä halutaan auttaa! Toki tukiopetustakin voi pyytää koulusta ja sitä ei tarvitse hävetä. Oman lapseni elämää halusin auttaa ja siksi olin apuna kaikessa n 9v - 13v asti. Nyt hän jo aikuinen itsenäinen ja päivääkään en kadu, että olin tukena läksyjen teossa.