Hei lapsellinen ystävä, voitaisko sopia että

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Minua (13) kiinnostaisi kuulla vaikka siitä lapsellisten arjesta. Mutta kun en kuule silloin harvoin tavatessammekaan muuta kuin niiden omille, paikalla oleville lapsille suunnattua lässytystä. Vaikka kysyisin. Eikä minulta vastavuoroisesti kysytä enää yhtään mitään omasta elämästäni.

Olen kyllä huomannut, että osa ystävistäni on vankina kotonaan, koska mies ei auta. Suoraan sanottuna olen pettynyt näihin naisiin. Ei olisi ikinä tullut mieleenikään, että fiksuina, sivistyneinä ja vahvoina pitämäni naiset oikeasti alistuvat tuollaiseen elämään ja pitävät sitä selkeästi vielä normaalina käytöksenä mieheltään.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:20"]

Moi! en muistele sua enää ainakaan usein koska se sattuu.

Mun mies ei hoida lasta kun tulee töistä joten teen sen täyspäiväsesti yksin. Mulla ei myöskään ole rahaa palkata ketään, kun meillä on yhteiset rahat joista tosi suuri osa menee miehen harrastukseen ja poikieniltoihin jossa käy monta kertaa viikossa, että jaksaa taas lapsiperhe arkea. Tiistaisin saan käydä jumpassa ja joskus kampaajalla. Arvaatkin varmaan ketä varten minun pitää itsestäni pitää huolta. Muina päivinä en yksinkertaisesti jaksa! Mieheni katsoo telkkaria rankan päivän jälkeen, eikä touhua lasten kanssa kuin pakolliset. Käyn kaupassa, koska mies ei jaksa ja teen ruuan koska mies ei jaksa. Illalla laitan lapset nukkumaan ja mies rupeaa kinuamaan seksiä. Siihenkin pitää säästellä energiaa, jos olisin ollut kanssasi kahvilla en jaksaisi tehdä sitä ja ero tulisi pian kun mies lähtisi seksittömästä liitosta.

Puhelusi aikana esitän olevani onnellinen, vaikken sitä ole. Haluan esittää vahvaa ja pärjäävää.

Olen pahoillani mutta minulta on viety kaikki. Olisimpa minäkin lapseton mikset ravistellut minua kunnolla kun rupesin haaveilemaan perhe-elämästä. Anteeksi ei se oikeasti ole sinun vikasi minusta vain tuntuu, että kaikki viha ja katkeruus kaatuu velojen päälle, vaikka itse olen itseni tähän perhehelvettiin laittanut.

Onneksi mies on sentään tyytyväinen ja saa tehdä juttuja entiseen tapaan. Tähänhän minut on aina opetettu...näin sen kuuluu mennä.

T hukkuva ystäväsi

ps. oletteko huomanneet, että yh:t ja viikko viikko periaatteella menevät kyllä osaa pitää hauskaa ja puhua muustakin kuin lapsista? Jännä juttu.

[/quote]

Ei se ole ystäväsi vika, että sun elämä on pilalla.

[/quote]

luitko edes?

" Anteeksi ei se oikeasti ole sinun vikasi minusta vain tuntuu, että kaikki viha ja katkeruus kaatuu velojen päälle, vaikka itse olen itseni tähän perhehelvettiin laittanut."

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:13"]

Olen huomannut, että joillakin ihmisillä täällä av:lla paistaa aika vahvasti läpi se asenne, että parisuhde ja perhe on ainoa millä on väliä. Että sen jälkeen kun pariutuu, jätetään ensin pois ne kaikki "uhkaavat ystävät", eli vastakkaista sukupuolta olevat ja sellaiset jotka käyttää alkoholia liikaa. Eihän sellaisten kanssa kiinnosta enää olla, kun on se parisuhde.

Sitten kun saadaan lapsia, jätetään kuvioista ne lapsettomat ystävät. Eihän niiden kanssa ole enää mitään yhteistä, eikä muutenkaan ole aikaa tehdä mitään. Silloin harvoin kun saa sen lapsenvahdin, mennään miehen kanssa johonkin. Ja mieshän ei useimmiten tosiaan vahdi niitä muksujaan, että äiti pääsis johonkin.

No, jos toi on sitä mitä haluat, niin ok. Mutta muista sitten, että niiden ystävyysuhteiden katkaisu oli oma päätöksesi, kun teille tulee miehen kanssa ero. Ne sun uudet pariskuntaystävät eivät nimittäin välttämättä ole sun tukena silloin. On ihan yleinen ilmiö, että eron jälkeen ne ystäväpariskunnat joko valkkaa puolia, eli saattavat päättää jäädä miehesi ystäviksi, eivät sinun. Tai eivät pidä enää yhteyttä kumpaankaan teihin, koska nyt kun olette sinkkuja, pariskunta kokee teidät uhaksi. Tai on vaan niin vaivaannuttavaa, kun ei tiedä mitä eronneelle oikein voisi sanoa.

Voi olla, että siinä eron jälkimainingeissa tuleekin ikävä sitä vanhaa ystävää. Mut sitä ei välttämättä enää kiinnosta kuunnella sun murheita, jos käänsit sille selkäsi seitsemän vuotta sitten.

[/quote]

Minä ainakin olen aina löytänyt uusia ystäviä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa, kuin itse olen.

Yksi 50v kaveri just erottuaan ja muutettua toiseen kaupunkiin sanoi, että meni pari kuukautta siihen, että loi itselleen uuden "perheen" eli ystävät.

Näin sitä yleensä toimitaan. 

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Kuka nyt arjesta jaksaa muutenkaan puhua? Itse puhun ystävieni kanssa mm. kirjoista, tv-sarjoista, arvoista, tieteestä, yhteisistä harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista, tulevaisuudesta jne. Se, miten miehen autotalliremontti edistyy tai mitä Nico-Jessica piirsi viime viikolla eivät ole kovin mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

Koska se on pelkkää dokaamista, "jännittäviä" uusia suhteita jne. Ei mua kiinnosta sellainen lainkaan.

Itse useamman lapsen äitinä mulla on aikaa kulttuuri- ja liikuntaharrastuksille, seuraan yhteiskunnallisia ilmiötä jne., mutta keskustelen näistä enää vain muiden lapsellisten kanssa. Kaikki lapsettomat (entiset) ystäväni ovat niin jämähtäneitä siihen baareiluun ja suhdesotkuihin, että ei minulla ole heidän kanssaan mitään puhuttavaa. [quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:40"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Miksi lapselilsia ei kiinnosta puhua lapsettomien arjesta? Tai niiden lapsellisten, jotka ovat normaaliälyisiä?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:27"]

Mikö ihmeen VELA-missio täällä on meneillään? Kauhea kampanjointi lapsia vastaan :D Voi hitto, pitää vissiin työntää nuo muksut samaan tuuttiin takaisin mistä ovat tulleetkin, että kukaan ei pahoita mieltään enempää.

[/quote]

Haluaisin vielä muistuttaa, että kaikki lapsettomat eivät ole vela. En minäkään. Ei mulla ole mitään toisten lapsia vastaan, tykkään ja olen kiinnostunut niistä. Ystävyys ei kuitenkaan voi kilpistyä ainoastaan toisen ihmisen lapsen ympärille, pitää olla muutakin. Kai sitä voisi ystävinä pysyä vaikka toisella on lapsia ja toisella ei? Ap

Minä puolestani NAUTIN lapsettoman ystäväni seurasta! En sanallakaan vaahtoa lapsistani, kerron jos hän kysyy.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Kuka nyt arjesta jaksaa muutenkaan puhua? Itse puhun ystävieni kanssa mm. kirjoista, tv-sarjoista, arvoista, tieteestä, yhteisistä harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista, tulevaisuudesta jne. Se, miten miehen autotalliremontti edistyy tai mitä Nico-Jessica piirsi viime viikolla eivät ole kovin mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

[/quote]

kun ei ole niitä yhteisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymiä ja haaveita ja mielenkiinnonkohteeni nyt sattuu olemaan lapsen kehitys tässä vaiheessa. Olemme eri teillä hyväksy se äläkä soita enää.

Minun ei pidä muuttaa itseäni sinun vuoksesi vaan itseni ja perheeni koska se on minulle nyt tärkeämpää.

Mirako täällä itkee, että njääh,  njääh, ähäkutti, kun miehes jättää sut, mepä ei lällästilää sua otetakaa enää takasin. 

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:27"]

Mikö ihmeen VELA-missio täällä on meneillään? Kauhea kampanjointi lapsia vastaan :D Voi hitto, pitää vissiin työntää nuo muksut samaan tuuttiin takaisin mistä ovat tulleetkin, että kukaan ei pahoita mieltään enempää.

[/quote]

Haluaisin vielä muistuttaa, että kaikki lapsettomat eivät ole vela. En minäkään. Ei mulla ole mitään toisten lapsia vastaan, tykkään ja olen kiinnostunut niistä. Ystävyys ei kuitenkaan voi kilpistyä ainoastaan toisen ihmisen lapsen ympärille, pitää olla muutakin. Kai sitä voisi ystävinä pysyä vaikka toisella on lapsia ja toisella ei? Ap

[/quote]

Ei voi, av-mammojen mukaan, koska heidän penskat ovat niitä, joka tätä maailmaa pyörittävät.

No ei kai nyt kukaan järkevä sun tilanteessa olevaa ihmistä asiasta syyllistäisi. Sillä mennään mitä on, kyllähän tuon nyt ymmärtää. T. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:45"]

Kaikki lapsettomat (entiset) ystäväni ovat niin jämähtäneitä siihen baareiluun ja suhdesotkuihin, että ei minulla ole heidän kanssaan mitään puhuttavaa. 

[/quote]

Minun lapsia hankkineista ystävistäni aika harvalla on enää aikaa seurata maailmaa niin, että he olisivat kovin mielenkiintoista seuraa. Elämänpiirit tuntuvat pysyvästi kutistuneen, vaikka lapset ovat jo kouluiässä. Uutisiakaan ei voi kuulemma enää katsoa, kun ne ovat niin väkivaltaisia, ja tulee paha mieli. 

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Kuka nyt arjesta jaksaa muutenkaan puhua? Itse puhun ystävieni kanssa mm. kirjoista, tv-sarjoista, arvoista, tieteestä, yhteisistä harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista, tulevaisuudesta jne. Se, miten miehen autotalliremontti edistyy tai mitä Nico-Jessica piirsi viime viikolla eivät ole kovin mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

[/quote]

kun ei ole niitä yhteisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymiä ja haaveita ja mielenkiinnonkohteeni nyt sattuu olemaan lapsen kehitys tässä vaiheessa. Olemme eri teillä hyväksy se äläkä soita enää.

Minun ei pidä muuttaa itseäni sinun vuoksesi vaan itseni ja perheeni koska se on minulle nyt tärkeämpää.

[/quote]

Juuri näin. Hyväksy myös itse, että ystävällesi on tärkeämpi oma elämä kuin sinun perhe-elämä. 

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Miksi ihmeellä kukaan on yhdessä miehen kanssa, jota ei kiinnosta omat lapset ja oman vaimon hyvinvointi? Jos kiinnostaisi, auttaisi tai vähintään palkkaisi apua. Piste.

Mä olen itse raskaana ja vauva-ajatukset sekä raskauteen liittyvät erilaiset pelot ja valituksenaiheet täyttävät noin 90% aivoistani. Ymmärrän kuitenkin, että nämä mun navan ja sen alusen ympärillä pyörivät jutut eivät voi olla tuntikausia kuunneltuna kovin kiinnostavia kenenkään, etenkään lapsettoman, mielestä. Siksi yritän ihan kohteliaisuudesta keksiä vaikka väkisin jotain muuta puhuttavaa. Kyselen kavereilta heidän kuulumisiaan ja puhutaan sitten niistäkin + jostain yleisistä jutuista, jotka eivät välttämättä liity mitenkään kummankaan henkilökohtaiseen elämään, niinkuin ennen lapsiakin.

Musta on eri asia se lapsiperhearjesta kertominenkin, kertooko "maijulle tuli ekat hampaat, mikko on ollut flunssassa ja miehellä on ollut paljon keikkaa bändin kanssa" vai "on ollut aika hulinaa kotona, oon tosi väsynyt mutta eiköhän tää joskus helpota, löysin muuten kirjastosta tämmöisen hyvän kirjan, oletkos lukenut". En mä näe ystävääni kuullakseni hänen perheensä kuulumisia, vaan tietääkseni mitä hänelle itselleen kuuluu (vaikka perheen jutut tietysti vaikuttavatkin siihen paljon), mitä hän ITSE ajattelee ja tuntee tällä hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Kuka nyt arjesta jaksaa muutenkaan puhua? Itse puhun ystävieni kanssa mm. kirjoista, tv-sarjoista, arvoista, tieteestä, yhteisistä harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista, tulevaisuudesta jne. Se, miten miehen autotalliremontti edistyy tai mitä Nico-Jessica piirsi viime viikolla eivät ole kovin mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

[/quote]

kun ei ole niitä yhteisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymiä ja haaveita ja mielenkiinnonkohteeni nyt sattuu olemaan lapsen kehitys tässä vaiheessa. Olemme eri teillä hyväksy se äläkä soita enää.

Minun ei pidä muuttaa itseäni sinun vuoksesi vaan itseni ja perheeni koska se on minulle nyt tärkeämpää.

[/quote]

Juuri näin. Hyväksy myös itse, että ystävällesi on tärkeämpi oma elämä kuin sinun perhe-elämä. 

[/quote]

hyväksyn kyllä. Hän kun soittaa ei minua kiinnosta jutella yhden yön sekoiluista ja kännäämisestä kai ymmärrät?

Ei mun kaveri piirissä oo ketään sinkkua joka oikeesti kävis teatterissa ja tekis jotai kiinnostavaa ja yhteistä josta vois jutella. Koska alkoholi on niin monella pääosassa elämää. Sinkuilla varsinki ja SE on fakta suomessa. Alkoholismi niin yleistä

"kun ei ole niitä yhteisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymiä ja haaveita ja mielenkiinnonkohteeni nyt sattuu olemaan lapsen kehitys tässä vaiheessa. Olemme eri teillä hyväksy se äläkä soita enää.

Minun ei pidä muuttaa itseäni sinun vuoksesi vaan itseni ja perheeni koska se on minulle nyt tärkeämpää."

Olen 53-vuotias lapseton nainen ja vastaan nyt tähän.

Kun sitten aikanaan olet ilman kavereita, lapsilla on omat menonsa ja mieskään ei enää vaadi kokoaikaista seuranpitoa, niin älä säkään sitten soita minulle. Jos et jaksa pitää yhteyttä kymmeneen vuoteen, niin ei tarvitse sitten sen jälkeenkään kysellä. Mitä siitä, että ollaan lapsuudenkavereita ja parhaita tyttövuosien uskottuja.

On törkeäää hylätä vanhat kaverit vedoten perhesyihin. Kenelläkään ei ole niin kiire, että ei vuoden 365 päivästä löydä tapaamishetkeä tai aikaa yhteydenpitoon.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Miksi ihmeellä kukaan on yhdessä miehen kanssa, jota ei kiinnosta omat lapset ja oman vaimon hyvinvointi? Jos kiinnostaisi, auttaisi tai vähintään palkkaisi apua. Piste.

Mä olen itse raskaana ja vauva-ajatukset sekä raskauteen liittyvät erilaiset pelot ja valituksenaiheet täyttävät noin 90% aivoistani. Ymmärrän kuitenkin, että nämä mun navan ja sen alusen ympärillä pyörivät jutut eivät voi olla tuntikausia kuunneltuna kovin kiinnostavia kenenkään, etenkään lapsettoman, mielestä. Siksi yritän ihan kohteliaisuudesta keksiä vaikka väkisin jotain muuta puhuttavaa. Kyselen kavereilta heidän kuulumisiaan ja puhutaan sitten niistäkin + jostain yleisistä jutuista, jotka eivät välttämättä liity mitenkään kummankaan henkilökohtaiseen elämään, niinkuin ennen lapsiakin.

Musta on eri asia se lapsiperhearjesta kertominenkin, kertooko "maijulle tuli ekat hampaat, mikko on ollut flunssassa ja miehellä on ollut paljon keikkaa bändin kanssa" vai "on ollut aika hulinaa kotona, oon tosi väsynyt mutta eiköhän tää joskus helpota, löysin muuten kirjastosta tämmöisen hyvän kirjan, oletkos lukenut". En mä näe ystävääni kuullakseni hänen perheensä kuulumisia, vaan tietääkseni mitä hänelle itselleen kuuluu (vaikka perheen jutut tietysti vaikuttavatkin siihen paljon), mitä hän ITSE ajattelee ja tuntee tällä hetkellä.

[/quote]

koska kun apua hakee saa vain kuulla miten tärkeää on että miehellä on menonsa ja elämänsä naisella ei sellaista edes suomen ihanassa valtiossa saa olla! teennäisesti saa kyädä jumpassa, muttei saa lähtä kunnolla ryyppäämään viikonloppuna kavereiden kanssa ku neuvola hengittää  niskaan ja naapuri tekee lasuilmotuksen.

ettekö te käsitä? ja feministejä ei muka enää tarvita !

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

Miksi sä pistät miehesi, parisuhteesi ja perheesi oman elämäsi edelle, kun miehellesi arvojärjestys ei tosiaankaan vaikuta olevan sama, vaan te näytätte tulevan jossain kaukana kärjestä?

Jos toinen oikeasti on aina töissä, on varmasti rahaa palkata lastenhoitaja muutenkin kuin vain parisuhdeaikaa varten. Jos ei ole rahaa siitä huolimatta ettei ole aikaa elämässään millekään muulle kuin työlle, kannattaa varmaan etsiä joku ihan normaali 8-16 -päivätyö.

Vai onko se mies sittenkään aina töissä, vai mahtuuko tuohon aikaan myös miehen harrastukset ja omien kavereiden tapaaminen ilman lapsia, johon hänellä jostain syystä on yksinoikeus teidän perheessä?

Mikä teitä vaivaa? Nytkin olette netissä. Älkää soitelko! Kirjoittakaa sähköpostia! Niin minä teen ystävieni kanssa. Kädettömät...