Hei lapsellinen ystävä, voitaisko sopia että

AP, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Haluaisin vielä lisätä tähän, että olen Sinun ystäväsi, en lapsesi ystävä. Tottakai lapsi on osa sinua, mutta haluaisin viettää aikaani sinun, ystäväni kanssa. Jollet ole kykenevä enää keskustelemaan kuin siitä millainen oli pienokaisesi viimeine tuotos potalla, en tiedä haluanko edes kuunnella. En myöskään ole idiootti, vaikkei minulla lapsia itselläni olekaan, minulle ei tarvitse selittää juurtajaksaen päivä ruutiiinejanne jotka ovat toki teille tärkeitä. Olen tässä jotta voisit saada sitä kaipaamaasi aikuista, kodin ulkopuolista juttuseuraa. Tosin eipä sinua tainnut kiinnostaa minun kuulumiseni, lapsesi uusin hammas on niin paljon tärkeämpi aihe, kuin että olisin viimein koonnut itseni ja kertonut sinulle etten voi saada omia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Kuka nyt arjesta jaksaa muutenkaan puhua? Itse puhun ystävieni kanssa mm. kirjoista, tv-sarjoista, arvoista, tieteestä, yhteisistä harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista, tulevaisuudesta jne. Se, miten miehen autotalliremontti edistyy tai mitä Nico-Jessica piirsi viime viikolla eivät ole kovin mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

[/quote]

kun ei ole niitä yhteisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymiä ja haaveita ja mielenkiinnonkohteeni nyt sattuu olemaan lapsen kehitys tässä vaiheessa. Olemme eri teillä hyväksy se äläkä soita enää.

Minun ei pidä muuttaa itseäni sinun vuoksesi vaan itseni ja perheeni koska se on minulle nyt tärkeämpää.

[/quote]

Juuri näin. Hyväksy myös itse, että ystävällesi on tärkeämpi oma elämä kuin sinun perhe-elämä. 

[/quote]

hyväksyn kyllä. Hän kun soittaa ei minua kiinnosta jutella yhden yön sekoiluista ja kännäämisestä kai ymmärrät?

Ei mun kaveri piirissä oo ketään sinkkua joka oikeesti kävis teatterissa ja tekis jotai kiinnostavaa ja yhteistä josta vois jutella. Koska alkoholi on niin monella pääosassa elämää. Sinkuilla varsinki ja SE on fakta suomessa. Alkoholismi niin yleistä

[/quote]

Eli jostain syystä sinun sinkkuystäväsi ovat poikkeuksellisen alkoholisoituneita ja yrität tehdä siitä jotain johtopäätöksiä muiden ihmisten elämästä? Kai tajuat, että me hylätyiksi itsemme tuntevat lapsettomat ystävät emme todellakaan ole näitä sinun vahvasti liioitellen kuvaamiasi juhlijoita. Eihän meillä silloin olisi aikaa kaivata perhe-elämään eristäytyneitä ystäviämme.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:06"]

Mikä teitä vaivaa? Nytkin olette netissä. Älkää soitelko! Kirjoittakaa sähköpostia! Niin minä teen ystävieni kanssa. Kädettömät...

[/quote]

Ai niin, minun lapselliset ystäväni eivät enää vastaa sähköposteihin, kuulemma ei ole aikaa lapsilta. Heidän miehillään on kyllä aikaa harrastaa ja Facebookissakin roikkua.

Halaisin sua jos voisin <3  Kuulostaa niin kovin tutulta... Sitä urheasti hammasta purren iloitsee ystävän kanssa vauvasta ja osallistuu kaikenmoiseen kivaan perhepuuhaan. Lapset on ihania, ja ihan mainiosti mullekin sopii välillä tehdä jotain niin että muksut on mukana. Jotain muutakin kuitenkin pitäisi olla, että ystävyyvsuhde voisi säilyä. Etenkin silloin kun joutuu elämään oman kipunsa kanssa. T. Ap

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:06"]

AP, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Haluaisin vielä lisätä tähän, että olen Sinun ystäväsi, en lapsesi ystävä. Tottakai lapsi on osa sinua, mutta haluaisin viettää aikaani sinun, ystäväni kanssa. Jollet ole kykenevä enää keskustelemaan kuin siitä millainen oli pienokaisesi viimeine tuotos potalla, en tiedä haluanko edes kuunnella. En myöskään ole idiootti, vaikkei minulla lapsia itselläni olekaan, minulle ei tarvitse selittää juurtajaksaen päivä ruutiiinejanne jotka ovat toki teille tärkeitä. Olen tässä jotta voisit saada sitä kaipaamaasi aikuista, kodin ulkopuolista juttuseuraa. Tosin eipä sinua tainnut kiinnostaa minun kuulumiseni, lapsesi uusin hammas on niin paljon tärkeämpi aihe, kuin että olisin viimein koonnut itseni ja kertonut sinulle etten voi saada omia lapsia.

[/quote]

Minä olen tasan yhtä aamu-uninen lasten saamisen jälkeen kuin sitä ennenkin, en todellakaan lähde aamulla aikaisin yhtään mihinkään, hyvä kun jaksan lapsille antaa aamupalaa. Ja kyllä minä olen aina erittiäin mielelläni lähtenyt jos joku kaveri on pyytänyt jonnekin, enkä yleensä ota lapsia mukaan kuin viimeisessä hädässä, kyllä minunkin pitää saada olla ilman lapsia ja jutella aikuisten kanssa aikuisten juttuja. Minä en pahemmin puhu lapsista jos ei niistä joku erikseen kysy. Ihmetyttää nämä jutut että lapsen saaneet kaverit häviää jonnekin, multa taas on ne työssäkäyvät kaverit hävinneet kun olen lasten kanssa kotona, kaikki on töiden jälkeen ja viikonloppuisin väsyneitä ja kuskaamassa lapsiaan harrastuksiin tai tekevät kotitöitä tai harrastavat jotain. Minä olen sitten yksinäinen lasten kanssa vuodesta toiseen kun töihinkään ei pääse.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Miksi ihmeellä kukaan on yhdessä miehen kanssa, jota ei kiinnosta omat lapset ja oman vaimon hyvinvointi? Jos kiinnostaisi, auttaisi tai vähintään palkkaisi apua. Piste.

Mä olen itse raskaana ja vauva-ajatukset sekä raskauteen liittyvät erilaiset pelot ja valituksenaiheet täyttävät noin 90% aivoistani. Ymmärrän kuitenkin, että nämä mun navan ja sen alusen ympärillä pyörivät jutut eivät voi olla tuntikausia kuunneltuna kovin kiinnostavia kenenkään, etenkään lapsettoman, mielestä. Siksi yritän ihan kohteliaisuudesta keksiä vaikka väkisin jotain muuta puhuttavaa. Kyselen kavereilta heidän kuulumisiaan ja puhutaan sitten niistäkin + jostain yleisistä jutuista, jotka eivät välttämättä liity mitenkään kummankaan henkilökohtaiseen elämään, niinkuin ennen lapsiakin.

Musta on eri asia se lapsiperhearjesta kertominenkin, kertooko "maijulle tuli ekat hampaat, mikko on ollut flunssassa ja miehellä on ollut paljon keikkaa bändin kanssa" vai "on ollut aika hulinaa kotona, oon tosi väsynyt mutta eiköhän tää joskus helpota, löysin muuten kirjastosta tämmöisen hyvän kirjan, oletkos lukenut". En mä näe ystävääni kuullakseni hänen perheensä kuulumisia, vaan tietääkseni mitä hänelle itselleen kuuluu (vaikka perheen jutut tietysti vaikuttavatkin siihen paljon), mitä hän ITSE ajattelee ja tuntee tällä hetkellä.

[/quote]

koska kun apua hakee saa vain kuulla miten tärkeää on että miehellä on menonsa ja elämänsä naisella ei sellaista edes suomen ihanassa valtiossa saa olla! teennäisesti saa kyädä jumpassa, muttei saa lähtä kunnolla ryyppäämään viikonloppuna kavereiden kanssa ku neuvola hengittää  niskaan ja naapuri tekee lasuilmotuksen.

ettekö te käsitä? ja feministejä ei muka enää tarvita !

[/quote]

Miksi sä olet tuollaisen miehen kanssa?

Tunnen lukuisia (ihan normaaleja, ei mitään alkkiksia) äitejä, jotka käyvät esim. keikoilla tai baarissa tanssimassa kavereiden kanssa ja saattavat vaikka siinä sivussa ryypätäkin kunnolla, jos se kiinnostaa sillä hetkellä (aika harvaa kyllä kiinnostaa, mutta mahdollisuus siihen olisi jos olisi sellainen tarve), vaikka heillä on alle vuoden ikäisiä lapsia. Jos selvä isä on hoitamassa lasta kotona sen aikaa, ei siitä kukaan tee minkäänlaista ilmoitusta, jos tekee niin hänelle vaan nauretaan. Yleensä näissä perheissä on semmoinen käytäntö, että kumpi on ollut menossa illalla, saa vapaa-aamunkin ja toinen hoitaa vuorollaan lapsen aamutoimetkin silloin ja estää tätä herättämästä nukkuvaa vanhempaa.

Minkään arvomaailmaltaan 1800-luvulle jämähtäneiden palstamoralisoijien, joiden mielestä vain miehillä on oikeuksia, mielipiteistä ei tarvitse välittää. Mielipiteet ovat kuin persereiät, jokaisella on omansa!

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

Miksi sä pistät miehesi, parisuhteesi ja perheesi oman elämäsi edelle, kun miehellesi arvojärjestys ei tosiaankaan vaikuta olevan sama, vaan te näytätte tulevan jossain kaukana kärjestä?

Jos toinen oikeasti on aina töissä, on varmasti rahaa palkata lastenhoitaja muutenkin kuin vain parisuhdeaikaa varten. Jos ei ole rahaa siitä huolimatta ettei ole aikaa elämässään millekään muulle kuin työlle, kannattaa varmaan etsiä joku ihan normaali 8-16 -päivätyö.

Vai onko se mies sittenkään aina töissä, vai mahtuuko tuohon aikaan myös miehen harrastukset ja omien kavereiden tapaaminen ilman lapsia, johon hänellä jostain syystä on yksinoikeus teidän perheessä?

[/quote]

On varaa lastenhoitajaan, mutta on vain 1 johon luotan (pieni lapsi) ja silloin harvoin kun hänelle sopii, teen miehen kanssa jotain. Kaikkiin ongelmiin ei ole ratkaisuna raha.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

Miksi sä pistät miehesi, parisuhteesi ja perheesi oman elämäsi edelle, kun miehellesi arvojärjestys ei tosiaankaan vaikuta olevan sama, vaan te näytätte tulevan jossain kaukana kärjestä?

Jos toinen oikeasti on aina töissä, on varmasti rahaa palkata lastenhoitaja muutenkin kuin vain parisuhdeaikaa varten. Jos ei ole rahaa siitä huolimatta ettei ole aikaa elämässään millekään muulle kuin työlle, kannattaa varmaan etsiä joku ihan normaali 8-16 -päivätyö.

Vai onko se mies sittenkään aina töissä, vai mahtuuko tuohon aikaan myös miehen harrastukset ja omien kavereiden tapaaminen ilman lapsia, johon hänellä jostain syystä on yksinoikeus teidän perheessä?

[/quote]

Niin ja ei mahdu kavereiden kanssa olemista. Kyseessä on yrittäjä, jonka yrityksellä menee hävyttömän hyvin ja lujaa. Valitettavasti rautaa pitää takoa kun se on kuuma.

Minä olen lapseellinen ja paras ystäväni lapseton. Mun mielestä parasta tässä on juuri Se että hänen kanssaan voin puhua muustakin kuin lapsista. Hänen elämästään ja ylipäätänsä kaikesta. Mutta kuitenkin voin puhua myös lapsista jos siltä tuntuu. Ja hän on voinut kertoa irtosuhteistaan Ym. Nykyään hänkin on jo suhteessa, mutta tällaista ystävyyssuhdetta toivoisin kaikille. Voimme käydä yhdessä vaikka bilettämäss tai syömässä tai jumpasssa. Ja toisinaan hän tulee meille, laitan lapset nukkuun ja sen jälkeen yhteistä aikaa ystävän kanssa. Joo joskus kyllä väsyttää mut Se on eri väsymystä kuin Se perus arkiväsymys. Se on sen arvoista.

myönnän kyllä että luulin aiemmin ettei ketään lapsetonta varsinkaan sinkkua kiinnosta mun lapsellisen ihmisen kanssa hengailla. mut näköjään Se ihmisistä kiinni ja omasta asenteesta. Itse siis hengaan mielummin lapsettoman kuin lapsellisen ihmisen kanssa. Ei tartte puhua lapsista.

Hauskaa huomata että monen mielestä lapseton on synonyymi ryyppäävälle sinkulle!! 

Lapseton kun voi olla omasta tahdostaan tai kohtalosta. 

Terveisib onnellisesti naimissa oleva lapseton nainen, joka ei ole halunnut selvittää voisiko mahdollisesti saada terveen lapsen. 

ap! ei paljo kiinnosta sun mielipiteesi gtfo

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

Miksi sä pistät miehesi, parisuhteesi ja perheesi oman elämäsi edelle, kun miehellesi arvojärjestys ei tosiaankaan vaikuta olevan sama, vaan te näytätte tulevan jossain kaukana kärjestä?

Jos toinen oikeasti on aina töissä, on varmasti rahaa palkata lastenhoitaja muutenkin kuin vain parisuhdeaikaa varten. Jos ei ole rahaa siitä huolimatta ettei ole aikaa elämässään millekään muulle kuin työlle, kannattaa varmaan etsiä joku ihan normaali 8-16 -päivätyö.

Vai onko se mies sittenkään aina töissä, vai mahtuuko tuohon aikaan myös miehen harrastukset ja omien kavereiden tapaaminen ilman lapsia, johon hänellä jostain syystä on yksinoikeus teidän perheessä?

[/quote]

On varaa lastenhoitajaan, mutta on vain 1 johon luotan (pieni lapsi) ja silloin harvoin kun hänelle sopii, teen miehen kanssa jotain. Kaikkiin ongelmiin ei ole ratkaisuna raha.

[/quote]

Kyllä tämä asia palaa vielä sinua vainoamaan, jos ripustaudut vain perheeseesi ja mieheesi. Te kaikki olisitte paljon tyytyväisempiä, jos sinullakin olisi sille miehellesi joskus jotain muuta kerrottavaa kuin viimeisen kakkavaipan koostumus. Vaikka mitä olet ystäviesi kanssa jostain asiasta jutellut. 

Nämä asiat tuppaavat menemään niin, että mitä orjallisemmin ja yksipuolisemmin omistaudut miehellesi, sitä suuremmassa vaarassa olet hänet menettää.

41

ei ole hyväksyttävää erota miehestä joka on muuten kunnollinen jos se ei hakkaa tai petä. Silloinkaan se ei aina ole hyväksyttävää. On raskasta tehdä päätöksiä ja lähteä suhteesta kun kukaan ei tue. Ei edes omat vanhemmat auta kun heidän mielestään teen typerästi alkamalla yh:ksi.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:11"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]

Ymmärrän yskän. Samoin minä toivoisin että lapseton ystäväni soittaisi minulle joskus päiväsaikaan ja haluaisi tavata minua muulloinkin kuin illalla baarissa. Harmillista että tuntuu olevan niin vaikeaa sovittaa yhteen kaksi erilaista elämää :(

[/quote]

Itse lapsettomana pääsen kyllä lähtemään töiden jälkeen mihin vain. Se on näitä lapsettomuuden hyviä puolia. Ehdotapa kaverillesi vaikka taidenäyttelyä ja kahvittelua tai after work -ruokaa.

[/quote]

En mä mun kavereita hoplop treffeille pyydäkään vaan esim lounaalle. Se nyt vaan on niin että vauva-ajan olen aika kiinni lapsessani ja on aika harmillista jos se jotain häiritsee. Mä en kuitenkaan ole niitä ihmisiä jotka eivät osaa puhua muusta kuin kakkavaipoista ja imetyksestä. Aika usein kuulee myös tuota "sä et ikinä käy missään" juttua. Kyllä käyn, se että en käy baarissa ei tarkoita että en käy missään.

Sama se on minunkin sinkkuystävieni kanssa. Yksi muka harrastaa liikuntaa, eli käy töiden jälkeen silloin tällöin salilla. Itse treenaan aktiivisesti ja tavoitteelisesti, ja olen kysynyt useaan otteeseen, jos treffattaisiin liikunnan merkeissä. Ei käy. Kenelläkään muulla ei ole mitään harrastuksia.Ketään ei kiinnosta tavata muualla kuin syömässä (=juomassa).

Kaikki käyvät baareissa koko ajan, ehkä satunnaisesti jollain keikalla (jossa sielläkin on tärkeää dokata). Puheenaiheet pyörivät siinä biletyksessä ja miesjutuissa. Keskustele siinä sitten!

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]

Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?

[/quote]

Kuka nyt arjesta jaksaa muutenkaan puhua? Itse puhun ystävieni kanssa mm. kirjoista, tv-sarjoista, arvoista, tieteestä, yhteisistä harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista, tulevaisuudesta jne. Se, miten miehen autotalliremontti edistyy tai mitä Nico-Jessica piirsi viime viikolla eivät ole kovin mielenkiintoisia keskustelunaiheita.

[/quote]

kun ei ole niitä yhteisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymiä ja haaveita ja mielenkiinnonkohteeni nyt sattuu olemaan lapsen kehitys tässä vaiheessa. Olemme eri teillä hyväksy se äläkä soita enää.

Minun ei pidä muuttaa itseäni sinun vuoksesi vaan itseni ja perheeni koska se on minulle nyt tärkeämpää.

[/quote]

Juuri näin. Hyväksy myös itse, että ystävällesi on tärkeämpi oma elämä kuin sinun perhe-elämä. 

[/quote]

hyväksyn kyllä. Hän kun soittaa ei minua kiinnosta jutella yhden yön sekoiluista ja kännäämisestä kai ymmärrät?

Ei mun kaveri piirissä oo ketään sinkkua joka oikeesti kävis teatterissa ja tekis jotai kiinnostavaa ja yhteistä josta vois jutella. Koska alkoholi on niin monella pääosassa elämää. Sinkuilla varsinki ja SE on fakta suomessa. Alkoholismi niin yleistä

[/quote]

Eli jostain syystä sinun sinkkuystäväsi ovat poikkeuksellisen alkoholisoituneita ja yrität tehdä siitä jotain johtopäätöksiä muiden ihmisten elämästä? Kai tajuat, että me hylätyiksi itsemme tuntevat lapsettomat ystävät emme todellakaan ole näitä sinun vahvasti liioitellen kuvaamiasi juhlijoita. Eihän meillä silloin olisi aikaa kaivata perhe-elämään eristäytyneitä ystäviämme.

[/quote]

Niinpä. Vaikka lapset on ihania, aikuiset kaipaavat ystäviään ja aikuisten juttuja.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

Miksi sä pistät miehesi, parisuhteesi ja perheesi oman elämäsi edelle, kun miehellesi arvojärjestys ei tosiaankaan vaikuta olevan sama, vaan te näytätte tulevan jossain kaukana kärjestä?

Jos toinen oikeasti on aina töissä, on varmasti rahaa palkata lastenhoitaja muutenkin kuin vain parisuhdeaikaa varten. Jos ei ole rahaa siitä huolimatta ettei ole aikaa elämässään millekään muulle kuin työlle, kannattaa varmaan etsiä joku ihan normaali 8-16 -päivätyö.

Vai onko se mies sittenkään aina töissä, vai mahtuuko tuohon aikaan myös miehen harrastukset ja omien kavereiden tapaaminen ilman lapsia, johon hänellä jostain syystä on yksinoikeus teidän perheessä?

[/quote]

Niin ja ei mahdu kavereiden kanssa olemista. Kyseessä on yrittäjä, jonka yrityksellä menee hävyttömän hyvin ja lujaa. Valitettavasti rautaa pitää takoa kun se on kuuma.

[/quote]

Jotenkin koomista miten tuolla vastarannankiikskillä on käsitys että tän toisen mies on joku kavereiden kanssa olutta kiskova pösilö, joka laittaa perheen viimeiseksi. On ihan utopiaa hänelle, että jonkun toisen mies on ihan aikuisten oikeasti joku muu kuin putkimies tai bussikuski... Huoh!!!!

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:01"]soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.

[/quote]

Mulle tuli tästä surkea olo, sillä mulla ei ole mahdollisuutta jättää lasta kenellekään. Mies on aina töissä ja muu tukiverkko asuu 400 km päässä. Jos näen kavereita, niin lapsi on aina mukana. Jos joskus harvoin saan lapsenvahdin, niin teen silloin miehen kanssa jotain, en valitse olla kaverin kanssa, anteeksi, mutta perhe on tärkein - ja parisuhde.

[/quote]

Miksi sä pistät miehesi, parisuhteesi ja perheesi oman elämäsi edelle, kun miehellesi arvojärjestys ei tosiaankaan vaikuta olevan sama, vaan te näytätte tulevan jossain kaukana kärjestä?

Jos toinen oikeasti on aina töissä, on varmasti rahaa palkata lastenhoitaja muutenkin kuin vain parisuhdeaikaa varten. Jos ei ole rahaa siitä huolimatta ettei ole aikaa elämässään millekään muulle kuin työlle, kannattaa varmaan etsiä joku ihan normaali 8-16 -päivätyö.

Vai onko se mies sittenkään aina töissä, vai mahtuuko tuohon aikaan myös miehen harrastukset ja omien kavereiden tapaaminen ilman lapsia, johon hänellä jostain syystä on yksinoikeus teidän perheessä?

[/quote]

On varaa lastenhoitajaan, mutta on vain 1 johon luotan (pieni lapsi) ja silloin harvoin kun hänelle sopii, teen miehen kanssa jotain. Kaikkiin ongelmiin ei ole ratkaisuna raha.

[/quote]

Kyllä tämä asia palaa vielä sinua vainoamaan, jos ripustaudut vain perheeseesi ja mieheesi. Te kaikki olisitte paljon tyytyväisempiä, jos sinullakin olisi sille miehellesi joskus jotain muuta kerrottavaa kuin viimeisen kakkavaipan koostumus. Vaikka mitä olet ystäviesi kanssa jostain asiasta jutellut. 

Nämä asiat tuppaavat menemään niin, että mitä orjallisemmin ja yksipuolisemmin omistaudut miehellesi, sitä suuremmassa vaarassa olet hänet menettää.

[/quote]

Mitä selität urpo? Minulla on paljon perheellisiä ystäviä ja lapsettomia, joille sopii tavata lapseni kanssa. Ainoastaan tulee surkea olo siitä, että joku ap:n kaltainen ihminen voi nähdä tilanteeni ongelmana. Minulle se ei sitä ole.

Sinun kannattaisi mietti ihan vakavasti projisoinnin mahdollisuutta tekstissäsi. Taidat olla sinä, jolla on ongelmia roikkumisen ja orjatouhujen kanssa, minun parisuhteeseeni kuuluu ihan terve molemminpuolinen kiintymys ja rakkaus, ei riippuvaisuus.

Palataanko aiheeseen ja lakataan haukkumasta toisiamme ja toistemme miehiä?

Te joiden sinkkuystävät muka koko ajan bilettävät taidatte olla aika nuoria? Meissä yli 30-vuotiaissa yksineläjissä ei ole mitenkään normaalia koko ajan roikkua jossain baarissa.