Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei lapsellinen ystävä, voitaisko sopia että
15.02.2014 |
soitat mulle joskus myös silloin kun sulla on oikeasti aikaa puhua mun kanssa? Olisiko sun mahdollista mennä edes joskus toiseen huoneeseen puhumaan puhelimeen vaikka viideksi minuutiksi? Vaikka se sun lapsesi onkin maailman ihanin, huomaatko ettei me olla puhuttu kokonaista lausetta kolmeen vuoteen? En uskalla edes toivoa, että voitaisiin joskus nähdä kahdestaan niinkuin ennen, mutta jos edes viiden minuutin järkevä aikuisten ihmisten puhelu silloin tällöin? Ja pahoittelen, mutta mua ei kiinnosta lähteä viikonloppuisin kukonlaulun aikaan teidän kanssa leikkipuistoon eikä Hoploppiin. Jos olisin itse voinut saada lapsia, varmasti kiinnostaisi, mutta ei kai kukaan täysjärkinen noissa paikoissa huvikseen ruokottomiin kellonaikoihin notku? Mä olen nyt kolme vuotta jokeltanut, kontannut, hyppyyttänyt, laulanut, paijannut, loruttanut ja pissattanut sun lasta. Voitaisko tehdä joskus jotain muuta? T. Minä, muistatko mua vielä? Mulla on sua ihan sairas ikävä.
Kommentit (132)
Ymmärrän yskän. Samoin minä toivoisin että lapseton ystäväni soittaisi minulle joskus päiväsaikaan ja haluaisi tavata minua muulloinkin kuin illalla baarissa. Harmillista että tuntuu olevan niin vaikeaa sovittaa yhteen kaksi erilaista elämää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain joku lapseton (olisikohan se ollut tämä vela joka oli torstain hesarissa?) sanoi, että kaverit häviävät vähäksi aikaa lasten myötä, mutta tulevat sitten takaisin kun lapset ovat omatoimisempia. Mulla on tuttavapiirin ainoana lapsettomana edessä vielä monta yksinäistä vuotta. Ap.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Ymmärrän yskän. Samoin minä toivoisin että lapseton ystäväni soittaisi minulle joskus päiväsaikaan ja haluaisi tavata minua muulloinkin kuin illalla baarissa. Harmillista että tuntuu olevan niin vaikeaa sovittaa yhteen kaksi erilaista elämää :(
[/quote]
Itse lapsettomana pääsen kyllä lähtemään töiden jälkeen mihin vain. Se on näitä lapsettomuuden hyviä puolia. Ehdotapa kaverillesi vaikka taidenäyttelyä ja kahvittelua tai after work -ruokaa.
Mikset itse ehdottaisi ystävällesi jotain kahden keskistä tekemistä? Leffaan, syömään, lenkille, viihteelle? Samalla saisitte vaihdettua kuulumisia ja uskon, että olisi ystävällesi myös mukavaa vaihtelua hoploppailuun.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:12"]
Mikset itse ehdottaisi ystävällesi jotain kahden keskistä tekemistä? Leffaan, syömään, lenkille, viihteelle? Samalla saisitte vaihdettua kuulumisia ja uskon, että olisi ystävällesi myös mukavaa vaihtelua hoploppailuun.
[/quote]
No ehdotettu on. Ei onnistu mikään ilman lasta. Tarkoituksena ehkä muutenkin oli tuoda tätä asiaa enemmän esiin ilmiötasolla kuin yksittäisenä tapauksena jonka ratkaisuun on joku kätevä niksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Ymmärrän yskän. Samoin minä toivoisin että lapseton ystäväni soittaisi minulle joskus päiväsaikaan ja haluaisi tavata minua muulloinkin kuin illalla baarissa. Harmillista että tuntuu olevan niin vaikeaa sovittaa yhteen kaksi erilaista elämää :(
[/quote]
Itse lapsettomana pääsen kyllä lähtemään töiden jälkeen mihin vain. Se on näitä lapsettomuuden hyviä puolia. Ehdotapa kaverillesi vaikka taidenäyttelyä ja kahvittelua tai after work -ruokaa.
[/quote]
Ei ne voi lähteä mihinkään, maailman napa.
Moi! en muistele sua enää ainakaan usein koska se sattuu.
Mun mies ei hoida lasta kun tulee töistä joten teen sen täyspäiväsesti yksin. Mulla ei myöskään ole rahaa palkata ketään, kun meillä on yhteiset rahat joista tosi suuri osa menee miehen harrastukseen ja poikieniltoihin jossa käy monta kertaa viikossa, että jaksaa taas lapsiperhe arkea. Tiistaisin saan käydä jumpassa ja joskus kampaajalla. Arvaatkin varmaan ketä varten minun pitää itsestäni pitää huolta. Muina päivinä en yksinkertaisesti jaksa! Mieheni katsoo telkkaria rankan päivän jälkeen, eikä touhua lasten kanssa kuin pakolliset. Käyn kaupassa, koska mies ei jaksa ja teen ruuan koska mies ei jaksa. Illalla laitan lapset nukkumaan ja mies rupeaa kinuamaan seksiä. Siihenkin pitää säästellä energiaa, jos olisin ollut kanssasi kahvilla en jaksaisi tehdä sitä ja ero tulisi pian kun mies lähtisi seksittömästä liitosta.
Puhelusi aikana esitän olevani onnellinen, vaikken sitä ole. Haluan esittää vahvaa ja pärjäävää.
Olen pahoillani mutta minulta on viety kaikki. Olisimpa minäkin lapseton mikset ravistellut minua kunnolla kun rupesin haaveilemaan perhe-elämästä. Anteeksi ei se oikeasti ole sinun vikasi minusta vain tuntuu, että kaikki viha ja katkeruus kaatuu velojen päälle, vaikka itse olen itseni tähän perhehelvettiin laittanut.
Onneksi mies on sentään tyytyväinen ja saa tehdä juttuja entiseen tapaan. Tähänhän minut on aina opetettu...näin sen kuuluu mennä.
T hukkuva ystäväsi
ps. oletteko huomanneet, että yh:t ja viikko viikko periaatteella menevät kyllä osaa pitää hauskaa ja puhua muustakin kuin lapsista? Jännä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:09"]
Ymmärrän yskän. Samoin minä toivoisin että lapseton ystäväni soittaisi minulle joskus päiväsaikaan ja haluaisi tavata minua muulloinkin kuin illalla baarissa. Harmillista että tuntuu olevan niin vaikeaa sovittaa yhteen kaksi erilaista elämää :(
[/quote] Eikö lapseton kaverisi ole töissä päiväsaikaan?
Mikö ihmeen VELA-missio täällä on meneillään? Kauhea kampanjointi lapsia vastaan :D Voi hitto, pitää vissiin työntää nuo muksut samaan tuuttiin takaisin mistä ovat tulleetkin, että kukaan ei pahoita mieltään enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:27"]
Mikö ihmeen VELA-missio täällä on meneillään? Kauhea kampanjointi lapsia vastaan :D Voi hitto, pitää vissiin työntää nuo muksut samaan tuuttiin takaisin mistä ovat tulleetkin, että kukaan ei pahoita mieltään enempää.
[/quote]
Trollaatko vai onko sun sisälukutaidossa todella noin vakavia puutteita?
Tässä ketjussa pointti on se, että ystävyyssuhde kärsii, jos lapsen saanutta ystävää ei enää tapaa kahden kesken tai edes pysty varaamaan aikaa rauhalliselle puhelinkeskustelulle ja että se voi tehdä ihmisen surulliseksi.
Kyse _ei_ siis ole siitä, että ihmiset eivät saisi hankkia lapsia tai heidän pitäisi luopua hankkimistaan lapsista.
Olipa hyvä, että satuin paikalle selventämään väärinkäsityksesi!
Minä lähtisin vaikka sinne Hoploppiin, jos siellä sitten voisi edes pari sanaa vaihtaa sen lapsellisen ystävän kanssa. Nyt vaan on tilanne se, että näen samalla seudulla asuvia entisiä läheisiä ystäviäni enää kerran pari vuodessa. Sitten kun joskus tavataan, niin kuulen jälkikäteen, miten ne kaikki on kyläilleet vilkkaasti toistensa luona lastenkutsuilla ja käyneet yhdessä lastentapahtumissa.
Aika haikeaa se on, kun joskus olin tuon koko porukan kokoaja ja nyt olen sivuajatus, jos sitäkään. Sen olen jo päättänyt, että jos joskus itse vielä löydän itseni lapsi kainalosta, niin heidän poissulkeviin piirileikkeihinsä en lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas perheellinen ystäväni.
toivon että et arvostelisi isoon ääneen elämääni lapsettomana. Se että olen työssä käyvä ihminen kuten puolisonikin. Ja sijoitamme ylimääräiset tulot itseemme. Matkustamme tai ostamme kotiin jotain arvokkaampaa ei tee meistä kroisoksia tai itserakkaita. En minäkään tule sanomaan sinulle " no mitäs teit lapset" kun valitat ettei teillä ole varaa matkusta kun olet hoitovapaalla ja ostit juuri uudet talvihaalarit koko porukalle.
Teit omat valintasi, kuten minäkin.
ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?
Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:20"]
Moi! en muistele sua enää ainakaan usein koska se sattuu.
Mun mies ei hoida lasta kun tulee töistä joten teen sen täyspäiväsesti yksin. Mulla ei myöskään ole rahaa palkata ketään, kun meillä on yhteiset rahat joista tosi suuri osa menee miehen harrastukseen ja poikieniltoihin jossa käy monta kertaa viikossa, että jaksaa taas lapsiperhe arkea. Tiistaisin saan käydä jumpassa ja joskus kampaajalla. Arvaatkin varmaan ketä varten minun pitää itsestäni pitää huolta. Muina päivinä en yksinkertaisesti jaksa! Mieheni katsoo telkkaria rankan päivän jälkeen, eikä touhua lasten kanssa kuin pakolliset. Käyn kaupassa, koska mies ei jaksa ja teen ruuan koska mies ei jaksa. Illalla laitan lapset nukkumaan ja mies rupeaa kinuamaan seksiä. Siihenkin pitää säästellä energiaa, jos olisin ollut kanssasi kahvilla en jaksaisi tehdä sitä ja ero tulisi pian kun mies lähtisi seksittömästä liitosta.
Puhelusi aikana esitän olevani onnellinen, vaikken sitä ole. Haluan esittää vahvaa ja pärjäävää.
Olen pahoillani mutta minulta on viety kaikki. Olisimpa minäkin lapseton mikset ravistellut minua kunnolla kun rupesin haaveilemaan perhe-elämästä. Anteeksi ei se oikeasti ole sinun vikasi minusta vain tuntuu, että kaikki viha ja katkeruus kaatuu velojen päälle, vaikka itse olen itseni tähän perhehelvettiin laittanut.
Onneksi mies on sentään tyytyväinen ja saa tehdä juttuja entiseen tapaan. Tähänhän minut on aina opetettu...näin sen kuuluu mennä.
T hukkuva ystäväsi
ps. oletteko huomanneet, että yh:t ja viikko viikko periaatteella menevät kyllä osaa pitää hauskaa ja puhua muustakin kuin lapsista? Jännä juttu.
[/quote]
Ei se ole ystäväsi vika, että sun elämä on pilalla.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:20"]
Moi! en muistele sua enää ainakaan usein koska se sattuu.
Mun mies ei hoida lasta kun tulee töistä joten teen sen täyspäiväsesti yksin. Mulla ei myöskään ole rahaa palkata ketään, kun meillä on yhteiset rahat joista tosi suuri osa menee miehen harrastukseen ja poikieniltoihin jossa käy monta kertaa viikossa, että jaksaa taas lapsiperhe arkea. Tiistaisin saan käydä jumpassa ja joskus kampaajalla. Arvaatkin varmaan ketä varten minun pitää itsestäni pitää huolta. Muina päivinä en yksinkertaisesti jaksa! Mieheni katsoo telkkaria rankan päivän jälkeen, eikä touhua lasten kanssa kuin pakolliset. Käyn kaupassa, koska mies ei jaksa ja teen ruuan koska mies ei jaksa. Illalla laitan lapset nukkumaan ja mies rupeaa kinuamaan seksiä. Siihenkin pitää säästellä energiaa, jos olisin ollut kanssasi kahvilla en jaksaisi tehdä sitä ja ero tulisi pian kun mies lähtisi seksittömästä liitosta.
Puhelusi aikana esitän olevani onnellinen, vaikken sitä ole. Haluan esittää vahvaa ja pärjäävää.
Olen pahoillani mutta minulta on viety kaikki. Olisimpa minäkin lapseton mikset ravistellut minua kunnolla kun rupesin haaveilemaan perhe-elämästä. Anteeksi ei se oikeasti ole sinun vikasi minusta vain tuntuu, että kaikki viha ja katkeruus kaatuu velojen päälle, vaikka itse olen itseni tähän perhehelvettiin laittanut.
Onneksi mies on sentään tyytyväinen ja saa tehdä juttuja entiseen tapaan. Tähänhän minut on aina opetettu...näin sen kuuluu mennä.
T hukkuva ystäväsi
ps. oletteko huomanneet, että yh:t ja viikko viikko periaatteella menevät kyllä osaa pitää hauskaa ja puhua muustakin kuin lapsista? Jännä juttu.
[/quote]
Ei se ole ystäväsi vika, että sun elämä on pilalla.
3: Lapseton ystäväsi on todennäköisesti päivällä töissä, eikä ehdi/voi käyttää lounas- tai kahvitaukoaan soittaakseen sinulle. Ja vaikka voisikin, mikään ei takaa, että juuri se hetki sopii sinulle.
Olen hieman ärsyyntynyt siitä, että lapsellisen ystäväni mukaan minun on paljon helpompi soittaa hänelle kuin päinvastoin. Kuitenkin 99%:sti aina kun soitan, heillä oli ruoka-aika, nukuttamisaika, joku sairaana, vieraita kylässä tai perhekriisi menossa. Perheessään on 4 henkeä.
Ei niin, ettenkö ymmärtäisi, että juuri tuollaista perhe-elämä on. En ole ottanut henkilökohtaisesti sitä, että juuri soittohetkellä ystäväni ei voi jutella. Kuitenkin kun minulle soittaa, täällä ei ole ketään muuta, joka saattaisi vaatia läsnäoloani. Asun yksin ja olen muutenkin kotihiiri. Jos minulle soittaa, on todella harvinaista, etten ehtisi jutella. Hänen perheessään on ihan toisin.
En siis oikein ymmärrä, miten minulle voisi olla niin vaikea soittaa.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 19:47"]
No, olihan tän ketjun alku ihan hyvä. Kiitos siitä, AP, ajatuksesi oli hyvä ja keskustelun herättely hieno idea, mutta sitten tämä meni haukkumiseksi ja kissanhännävedoksi ja ihan pilalle. Mukavaa viikonloppua, AP, toivottavasti tilanne vielä muuttuu ja ystäväsi havahtuu huomaamaan olevansa menettämäisillään sut.
[/quote]
Hmmm..miksi pitäisi pelätä menettävänsä jonkun.
Elämä menee eteen päin ja ihmisiä jää jälkeen. En ole esim peruskoulun aikaisia parhaita kavereita nähnyt 30 vuoteen. On lennetty kaikki kuin tuhka tuuleen pitkin maailmaa. Moni muukin on jäänyt ja ihmisiä tulee tilalle.
Kamalan ahdistavaa tuollainen marttyyrius, että nyt mut kyllä menetät. Mitä sitten, elämä menee eteen päin.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:37"]
ymmärrättekö te lapsettomat ettei lapsellinen voi venyä moneen paikkaan varsinkaan jos mies ei auta?
Miksi teitä ei kiinnosta kuulla lapsellisten arjesta? Mistä haluaisitte jutella?
[/quote]
Miksi lapselilsia ei kiinnosta puhua lapsettomien arjesta? Tai niiden lapsellisten, jotka ovat normaaliälyisiä?
Elämä vie, ajat muuttuvat, kiinostuksen kohteet muuttuvat. Avioliittoja särkyy, ala-asteen luokkakaverit jäävät taakse, niin myös ystävät vaihtuvat toisinaan. Aika entinen ei koskaan palaa.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos, AP. Kiteytit tämän kauniisti ja ymmärrettävästi. En ole ajatellut asiaa tuolta kannalta, nähnyt sinun näkökulmaasi. En ole juuri ehtinyt ikävöidä sinua viime vuosina, mutta nyt, kun lapsi on jo aika iso, näkisin sinua taas mielelläni aikuisten kesken. Muistan hyvät yhteiset aikamme, toivottavasti voimme luoda uusiakin kahdenkeskisiä muistoja. Lupaan, että parannan. Kiitos, että olet jaksanut odottaa.