Kun olin 23v, laiha ja blondi niin miehiä tulvi ovista ja ikkunoista. Nyt 5 vuotta myöhemmin...

En allekirjoita. Itse oon timmi brunette 45v, ja ottajia olis (mua usein luullaan vähintään 10v nuoremmaksi). Vientiä on ollut aina, iästä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

Yleisesti ottaen naisten herkuttelu on enemmän makeaa, miesten rasvaista suolaista (esimerkiksi sipsit, pikaruoka ym). Molemmat ovat kohtuuttomissa määrissä ulkonäölle ja toki myös terveydelle tuhoisia, mutta erona on se, että naisia syyllistetään kohtuullisestakin herkuttelusta kun puhutaan siitä, miten voi edistää sitä, että löytää kumppanin tai miten kumppanin kiinnostus säilyy. Normaali itsestään huolehtiminen, kuten tavallinen terveellinen ruokavalio jossa kaikkea voi syödä kun syö kohtuudella, ei naisella riittäisi mihinkään. Onnettominta tässä on se, että oikeastihan ei ole sellaista ruokavaliota tai liikuntaa jolla voisi merkittävästi hidastaa ikääntymisen merkkien näkymistä. Erittäin epäterveellisesti elämällä näyttää ikäistään vanhemmalta, mutta terveellisesti elämällä näyttää ikäiseltään. Ei nuoremmalta, ellei omaa tietynlaisia geenejä. Ne oikeasti poikkeuksellisen nuorekkaat saavat kiittää asiasta suurimmaksi osaksi geenejään. Toki he yleensä myös elävät aika terveellisesti, mutta erona muihin terveellisesti eläviin ovat ne geenit, siis asia, johon ei itse voi vaikuttaa.

Tarvitseeko jonkun ventovieraan syyllistämisistä ottaa itseensä? Ei sellainen ainakaan minuun vaikuta yhtään mitä joku tuntematon minusta ajattelee. Siitä olen samaa mieltä, että geenit vaikuttavat kaikkeen. Myös ylipainon kerääntymiseen ja liikkumiseen. Vasta uutisoitiin, että jotkut ihmiset eivät saa lainkaan hyvänolon tunnetta liikunnasta johtuen geeneistä. Ei ihme, että liikunta on silloin pakkopullaa. Siihenkään ei voi vaikuttaa millaiseen perheeseen syntyy. Omalla kohdalla on käynyt tuuri monessa asiassa, joten ei tulisi mieleenkään moittia muita, jotka todennäköisesti ponnistelevat minua enemmän monessakin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

Yleisesti ottaen naisten herkuttelu on enemmän makeaa, miesten rasvaista suolaista (esimerkiksi sipsit, pikaruoka ym). Molemmat ovat kohtuuttomissa määrissä ulkonäölle ja toki myös terveydelle tuhoisia, mutta erona on se, että naisia syyllistetään kohtuullisestakin herkuttelusta kun puhutaan siitä, miten voi edistää sitä, että löytää kumppanin tai miten kumppanin kiinnostus säilyy. Normaali itsestään huolehtiminen, kuten tavallinen terveellinen ruokavalio jossa kaikkea voi syödä kun syö kohtuudella, ei naisella riittäisi mihinkään. Onnettominta tässä on se, että oikeastihan ei ole sellaista ruokavaliota tai liikuntaa jolla voisi merkittävästi hidastaa ikääntymisen merkkien näkymistä. Erittäin epäterveellisesti elämällä näyttää ikäistään vanhemmalta, mutta terveellisesti elämällä näyttää ikäiseltään. Ei nuoremmalta, ellei omaa tietynlaisia geenejä. Ne oikeasti poikkeuksellisen nuorekkaat saavat kiittää asiasta suurimmaksi osaksi geenejään. Toki he yleensä myös elävät aika terveellisesti, mutta erona muihin terveellisesti eläviin ovat ne geenit, siis asia, johon ei itse voi vaikuttaa.

Tarvitseeko jonkun ventovieraan syyllistämisistä ottaa itseensä? Ei sellainen ainakaan minuun vaikuta yhtään mitä joku tuntematon minusta ajattelee. Siitä olen samaa mieltä, että geenit vaikuttavat kaikkeen. Myös ylipainon kerääntymiseen ja liikkumiseen. Vasta uutisoitiin, että jotkut ihmiset eivät saa lainkaan hyvänolon tunnetta liikunnasta johtuen geeneistä. Ei ihme, että liikunta on silloin pakkopullaa. Siihenkään ei voi vaikuttaa millaiseen perheeseen syntyy. Omalla kohdalla on käynyt tuuri monessa asiassa, joten ei tulisi mieleenkään moittia muita, jotka todennäköisesti ponnistelevat minua enemmän monessakin asiassa.

Lause jäi puuttumaan: Ruokailutottumukset syntyvät jo lapsena, joten tuolla on paljonkin vaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Anteeksi? Sinusta tuntuu valtavan epäreilulta yrittää karsia mulkku läjästä sitä oikeaa etkä siltikään välttämättä onnistu löytämään ketään.

Mulla on 18 vuotiaasta alkaen riittänyt vientiä ja ainoastaan yksi vaikutti edes jotenkin järkevältä vaihtoehdolta. Todennäköisesti jätän menemättä tyrkylle enää tämän suhteen jälkeen. En vaan jaksa toimia neiti etsivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja blondit hiukset on deittimarkkinoilla valttikortti. Olen 31-vuotias, ja miehiä kyllä tulisi ovista ja ikkunoista, vaikka olen brunette. Kroppa hyvässä kunnossa kylläkin. Kannattaa laihduttaa. 

Olen hoikka blondi eikä ikinä ole ollut vientiä. Omat treffitkutsut on torpattu yleensä heti. Tasan ei käy... Nuoruus meni jo kokonaan yksin vaikka kumppanin kaipuu on kova.

Millaisille miehille olet niitä treffikutsuja lähetellyt?

Esimerkiksi minä tunnen jo kolmevitosen perusnätin ja hoikan blondin joka ei ole vieläkään löytänyt miestä. Ei ole missitasoa mutta pitkä ja näyttävä.

Treffeille on pyydellyt vain pitkiä, harteikkaita ja komeita miehiä. Lyhyet ei käy, koka on itse pitkä. Ei myöskään hintelät eikä lihavat. Ja nyt kun ammatti on hyvä niin vähintään samaa odotetaan mieheltäkin.

ko. naista harvemmin lähestytään miesten toimesta. Pituus, näyttävyys ja negatiivinen kehonkieli pitävät siitä huolen. Miehet tulkitsevat ihan oikein että pakit tulisi, ja ne miehet jotka eivät saa pakkeja, katselevat rinnalleen niitä pienempikokoisia söpöläisiä tai sitten mallityyppisiä kaunottaria.

Ihan kaikenlaisia. Tummia, vaaleita, pitkiä, lyhyitä (no yli 162 cm kun olen itse sen pituinen)... Ammatista en välitä. Sellaisia joiden kanssa on jotain keskustelua jo, ja juttu luistaa ja flirttiäkin joskus ilmassa. Mutta kun sanon, no hei mentäiskö drinkille (tms) joskus, tunnelma muuttuu ja aletaan sopertaa jotaim ystävyydestä tai kiireistä.

Joku tuossa ei täsmää. Yrität saada jollain tavalla liian "tasokkaita", jos muka kukaan ei koskaan suostu tapaamaan. Itse olen hintelä mies lunnostani, ja teen jatkuvasti ja aina työtä salilla, että pysyn normaalikokoisena ja näin olen tullut selvästi hyväksytymmäksi naisten silmissä. Nuorena minua jopa haukuttiin laihuuteni vuoksi. Ilman salillakäyntiä, olisi todennäköisesti omakin vallinnanvarani paljon suppeampi. Näin tämä valitettavasti menee.

Aina tämä sama vastaus... Varmasti on osa ollut "tasokkaampia", mutta osa myös vähemmän. Osasta kaverit eivät ole ollenkaan tajunneet mitä miehessä näen, osa ollut heidänkin mielestään ihania. Ulkonäkö herättää kiinnostuksen mutta aloitteen olen tehnyt vain niille joiden kanssa jutut ja huumori ovat mätsänneet.

Sitä paitsi, kaikenlaiset ihmiset päätyvät yhteen kaikenlaisten kanssa. Joskus mies on "tasokkaampi", joskus nainen. Olen ihan hyvän näköinen ja minulla olisi paljon annettavaa henkisesti ja käytännöllisesti, mutta kun ei niin ei. En voi ketään pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Anteeksi? Sinusta tuntuu valtavan epäreilulta yrittää karsia mulkku läjästä sitä oikeaa etkä siltikään välttämättä onnistu löytämään ketään.

Mulla on 18 vuotiaasta alkaen riittänyt vientiä ja ainoastaan yksi vaikutti edes jotenkin järkevältä vaihtoehdolta. Todennäköisesti jätän menemättä tyrkylle enää tämän suhteen jälkeen. En vaan jaksa toimia neiti etsivänä.

Juu, samat sanat miehen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää yli 40, aina ollut blondi ja laiha / normipainoinen...ja miehiä riittäisi, jopa haitaksi asti 😁 eli ei iästä ainakaan kiinni.

Ei kyllä riitä tasokkaita miehiä seurusteluun. Seksiseuraa ei lasketa mukaan. Seura ja laadukas seura ovat ihan eri asioita.

Parasta on olemassa vain yksi. Ei se muuten paras olisi

Mulle hoettiin koko se ikä, kun olin laiha/hoikka, ettei kukaan tykkää tuollaisista. Se vaikutti itsenikin ajatusmaailmaan ja luulin olevani hirveä luuranko. Nämä puheet milloin kenenkin suusta, mutta ilkeimmät olivat keski-ikäisiä naisia. Todellisuudessa minusta oli jatkuvasti joku kiinnostunut, vaikka olisin seurustellut, mutta en nähnyt sitä, tajuan sen nyt myöhemmin.

Sitten, täytettyäni ehkä 35v. pitkän suhteen jälkeen "vapauduin" markkinoille ja silloinkin oli vielä vientiä pitkään, nykyään ei enää.. Ja syy? Taitaa olla nelikymppisen alkaneet uurteiset kasvot, joita ihmettelen enkä osaa hoitaa oikein ja LIHOMINEN? Sekä yleinen huono kunto tämän vuoksi.

Kun pulskia sanotaan muodokkaiksi ja hoikkia tikuiksi, niin väitän asian olevan toisin päin: itsestäni tuli muodoton pallero, muotoja väärissä paikoissa mutta pallo tai soikio on muotoni tällä hetkellä. Kurvit (lantio ja vyötärö, rinnatkin) katosivat läskien sekaan.

Seurustelen tällä hetkellä. Jos eroamme, tuskin kukaan kiinnostuu minusta enää kummemmin, tästä päätellen minkä verran saan katseita puoleen nykyään. Minusta on siis hyvää vauhtia tulossa tuo keski-ikäinen, pulska mamma joka varmaan jossain vaiheessa aloittaa sen todistelun (mitä itse nuorena kuulin näiltä), että mulla on sentään aito rakkaus, jossa ei ulkonäköä katsella. Mulla on sentään MUOTOJA.

Hyi. Pakko tehdä asialle jotain, olisi suurin pettymys löytää itsestään se pinnallinen otus, joka vain todistelee muille ettei ole pinnallinen. Ja huohottaa kävellessään herkkukauppaan. Tai autollahan sinne nykyään menen.

Taitaa olla keski-iän kriisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Anteeksi? Sinusta tuntuu valtavan epäreilulta yrittää karsia mulkku läjästä sitä oikeaa etkä siltikään välttämättä onnistu löytämään ketään.

Mulla on 18 vuotiaasta alkaen riittänyt vientiä ja ainoastaan yksi vaikutti edes jotenkin järkevältä vaihtoehdolta. Todennäköisesti jätän menemättä tyrkylle enää tämän suhteen jälkeen. En vaan jaksa toimia neiti etsivänä.

Hyvä esimerkki siitä kuinka naiset eivät tajua miten etuoikeutettuja he ovat.

Sinulla on riittänyt vientiä mutta tuntuu hankalalta kun joutuu karsimaan ehdokkaista joista suurin osa ei täytä kriteerejäsi.

Onpa kamalan hankalaa.

Miehenä kokemukseni on seuraava:

Vientiä ei ole. Jos haluaa että on yhtään kiinnostunutta, on toimittava etsijänä ja sen lisäksi viihdyttäjänä, jotta naisen saisi kiinnostumaan. Tämä on itsestäänselvyys useimmille miehille, pl. muutamat komistukset.

Tämänkin jälkeen lopputulos on että on yksi tai kaksi naista jotka saa kiinnostumaan. Jos nämä osoittautuvat epäsopiviksi, niin järkeviä vaihtoehtoja ei ole ainuttakaan. Taas kerran tämä on normimiehen tilanne. Komistuksilla menee paremmin, osa ei saa koskaan ainuttakaan naista kiinnostumaan, ei parisuhdemielessä eikä seksuaalisessa mielessä.

Mutta on se naisena hankalaa kun kaikki tarjolle heittäytyvät miehet eivät ole täydellisiä vaihtoehtoja. Joutuu valkkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle hoettiin koko se ikä, kun olin laiha/hoikka, ettei kukaan tykkää tuollaisista. Se vaikutti itsenikin ajatusmaailmaan ja luulin olevani hirveä luuranko. Nämä puheet milloin kenenkin suusta, mutta ilkeimmät olivat keski-ikäisiä naisia. Todellisuudessa minusta oli jatkuvasti joku kiinnostunut, vaikka olisin seurustellut, mutta en nähnyt sitä, tajuan sen nyt myöhemmin.

Sitten, täytettyäni ehkä 35v. pitkän suhteen jälkeen "vapauduin" markkinoille ja silloinkin oli vielä vientiä pitkään, nykyään ei enää.. Ja syy? Taitaa olla nelikymppisen alkaneet uurteiset kasvot, joita ihmettelen enkä osaa hoitaa oikein ja LIHOMINEN? Sekä yleinen huono kunto tämän vuoksi.

Kun pulskia sanotaan muodokkaiksi ja hoikkia tikuiksi, niin väitän asian olevan toisin päin: itsestäni tuli muodoton pallero, muotoja väärissä paikoissa mutta pallo tai soikio on muotoni tällä hetkellä. Kurvit (lantio ja vyötärö, rinnatkin) katosivat läskien sekaan.

Seurustelen tällä hetkellä. Jos eroamme, tuskin kukaan kiinnostuu minusta enää kummemmin, tästä päätellen minkä verran saan katseita puoleen nykyään. Minusta on siis hyvää vauhtia tulossa tuo keski-ikäinen, pulska mamma joka varmaan jossain vaiheessa aloittaa sen todistelun (mitä itse nuorena kuulin näiltä), että mulla on sentään aito rakkaus, jossa ei ulkonäköä katsella. Mulla on sentään MUOTOJA.

Hyi. Pakko tehdä asialle jotain, olisi suurin pettymys löytää itsestään se pinnallinen otus, joka vain todistelee muille ettei ole pinnallinen. Ja huohottaa kävellessään herkkukauppaan. Tai autollahan sinne nykyään menen.

Taitaa olla keski-iän kriisi.

Kaunistelematon totuus on että muodokkuus tarkoittaa muotoja osastolla peffa/tissit/reidet. Eli jos haluaa olla muodokas, pitää olla tiimalasi tai kenties päärynävartaloinen.

Naiset voivat kutsua kaiken muotoisia naisia muodokkaiksi, mutta miehet eivät allekirjoita ko. näkemystä.

Ihan samat ongelmat koskevat miehiä. Hoikkana olen naisten silmissä hintelä, ja tilannetta pahentaa naisten kasvanut koko (naiset isompia -> halutaan isompia miehiä jotta tunnettaisiin itsensä pienemmiksi). Jos lihon 5-10kg, minusta tulee muuten hoikka mutta isomahainen ja kasvot näyttävät siltä kuin olisin ryypännyt kolme vuotta putkeen.

Kohtuulliselta näytän vain kun vatsalihakset näkyvät ja treenaan lihaksia säännöllisesti.

Itseäni ei kylläkään harmita. Tuon kun teen, pysyn hyvässä kunnossa ja vointikin on parempi. Win-win.

Näin nelikymppisen miehen näkökulmasta oman ikäisten kanssa juttu tökkää siihen, että naiset ovat kyllä suuna päänä vaatimassa kaikenlaista, mutta minun tulisi modernina miehenä hyväksyä juuri sellaisena kuin he ovat vikoineen päivineen. Eli heillä on kyllä elämänkokemuksen suoma ideaalikuva siitä millainen miehen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä ja sitä myös modernina naisena vaaditaan, mutta itselle pitää olla kaikki sallittua tai mies on sika. Ulkonäkö, mihin tässäkin langassa on keskitytty, on varmaan yksi syy miesten vähentyneeseen kiinnostukseen, mutta väittäisin että myös useista naisista tulee ikääntyessään vaativampia ja joustamattomampia ja he ovat ahtamassa sitä miestään hyvin pieneen ennalta määrättyyn lokeroon. En usko että olen ainoa joka ei koe tätä ahtamista mitenkään houkuttelevana vaihtoehtona. Tokihan tätä samaa taipumusta on myös nuorempien kohdalla, mutta oma kokemus on että heiltä löytyy enemmän joustavuutta ja saan olla enemmän oma itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Näin nelikymppisen miehen näkökulmasta oman ikäisten kanssa juttu tökkää siihen, että naiset ovat kyllä suuna päänä vaatimassa kaikenlaista, mutta minun tulisi modernina miehenä hyväksyä juuri sellaisena kuin he ovat vikoineen päivineen. Eli heillä on kyllä elämänkokemuksen suoma ideaalikuva siitä millainen miehen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä ja sitä myös modernina naisena vaaditaan, mutta itselle pitää olla kaikki sallittua tai mies on sika. Ulkonäkö, mihin tässäkin langassa on keskitytty, on varmaan yksi syy miesten vähentyneeseen kiinnostukseen, mutta väittäisin että myös useista naisista tulee ikääntyessään vaativampia ja joustamattomampia ja he ovat ahtamassa sitä miestään hyvin pieneen ennalta määrättyyn lokeroon. En usko että olen ainoa joka ei koe tätä ahtamista mitenkään houkuttelevana vaihtoehtona. Tokihan tätä samaa taipumusta on myös nuorempien kohdalla, mutta oma kokemus on että heiltä löytyy enemmän joustavuutta ja saan olla enemmän oma itseni. 

Miten se vaatiminen ja ahtaminen oikein näkyy ja ilmenee käytännössä? Tarkoitatko tätä palstaa vai kokemuksia seurustelusta? Vaatiiko joku seurustelukumppani sinulta jotain, kun seurustelette vai mitä tarkoitat? En ymmärrä.

Naisen logiikallani mitään suhdetta ei synny, jos toiselta pitäisi jotain vaatia mitä hänessä ei ole jo valmiiksi. Siksihän suhde syntyy, että toinen miellyttää kaikilta osin, muuten ei suhdetta synny. Ja jos toisesta sitten paljastuu asioita, jotka eivät miellytä, niin suhde loppuu. En ymmärrä ollenkaan tuollaista vaatimista ja ahtamista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla riittää kysyntää edelleen, vaikka oon jo yli 30 :) Edelleen hoikka (vaikka en yhtä laiha kuin nuorena) ja hiukset samanlaiset. Lisäksi oon nyt iän myötä tasapainosempi ja iloisempi ihminen.

Tässä se viennin syy useimmiten on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynainenhan julistaa aina miten on niin vahva ja itsenäinen, ettei tarvitse miehiä mihinkään.

Ja kuitenkin se vahvan naisen käsi hamuaa hyväksyntää jostain suunnasta. Aina.

Yleensä nivusten kohdalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ei huvittaisi laihduttaa miesten takia. Onko se nyt sit kiva saada joku mies joka pitää mua viehättävänä tasan niin kauan kun olen tosi laiha? Haluaisin jonkun ei niin ulkonäkökeskeisen.

Ja sinulleko siis kelpaa lihava ja ruma mies? 

Lievästi ylipainoinen kelpaisi kyllä. Muutama kilo ei nyt pitäisi haitata ketään. 

Kumma kyllä miesten silmissä näköjään 5 kg extraa on jo yhtä kuin hengenvaarallisesti lihava. Ja vaikka ne olisi itseki vähän pyöreitä niin silti pitäisi saada se laiha...

Hoikka nainen on todennäköisesti terveempi ja ennen kaikkea kurinalaisempi huolehtimaan mahdollisesta jälkikasvusta. Ei muutama lisäkilo tietenkään vaikuta oikeasti kovinkaan paljoa kiinnostukseen, ellei se satu kerääntymään "vääriin" paikkoihin. Hyvä puoli on totta kai se, että pinnalliset miehet eivät kiinnostu sinusta, vaan todennäköisesti ne vähän fiksummat yksilöt.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa siirtyä naisiin. Saa sisältöä ja merkitystä, ei pelkkää aivotonta nylkytystä.

Ikään kuin seksi olisi jotenkin älyllistä toimintaa? Niin että muut eläinlajit siinä hädin tuskin onnistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole iästä, vaan painosta. Itse lihoin kolmekymppisenä n. 10 kiloa ja luulin että johtuu iästä ettei miehet enää katsele. Sitten vasta nelikymppisenä karistin nuo ylimääräset 10 kiloa ja olen yhtäkkiä muuttunut näkymättömästä näkyväksi. Miehiä juoksee perässä... Se on jotenkin niin uskomatonta, miten vähäiselläkin painonmuutoksella on tällaisia vaikutuksia.

Kasvojen ulkonäkö muuttuu todella nopeasti lisäkilojen myötä. Uskon että sillä on suurin vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ei huvittaisi laihduttaa miesten takia. Onko se nyt sit kiva saada joku mies joka pitää mua viehättävänä tasan niin kauan kun olen tosi laiha? Haluaisin jonkun ei niin ulkonäkökeskeisen.

Ota sitten itsekin vässykkämies, kun mieheltäkin vaadit jaloutta.

Mulla riittäis vientiä, vaikka painoa tullut 5 kg lisää parikymppiseen verrattuna enkä hirveesti laittaudu, kai miehet sitten uskaltaa puhua mulle kun oon tällainen iloinen luonnonlapsi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon. 

Onko siis mielestäsi naisten vika se että kaikki miehet pyörivät nättien naisten ympärillä? Onko se mielestäsi naisten vika, että ruma mies katsoo vaihtoehdoikseen nätin naisen tai pornon? Vai mistä se naisviha tässä tilanteessa kumpuaa?

Vika on vain lainaamasi viestin ihmisen pään sisällä kuten yleensäkin vastaavanlaisissa kommenteissa on kyse. Ei kannata ottaa tosissaan tuollaisia höpö-höpöjä-kirjoittavia ihmisiä.