Kun olin 23v, laiha ja blondi niin miehiä tulvi ovista ja ikkunoista. Nyt 5 vuotta myöhemmin...

Vierailija kirjoitti:

...miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne.

Tämä on todella helppo, ei tarvitse miettiä. Syöt vähemmän (kaloreita) ja liikut enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Ei ole kyse painosta. Olin todella hoikka keski-ikään saakka, eikä ikinä ole juosseet miehet perässä. Karkuun ne juoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

En ainakaan omalla kohdallani ole kokenut omaavani mitään erityistä etua, sillä toisin kuin palstamiehet näyttävät kuvittelevan, olin nuorenakin jokseenkin näkymätön miehille. Lähinnä kiinnostin kadulla isoista tisseistä huutelevia isoisän ikäisiä juoppoja. En oikein edes tiennyt missä voisin ikäisiäni miehiä tavata, olin aika yksinäinen enkä käynyt missään nuorison tilaisuuksissa, harrastuksissakin oli pelkkiä naisia. Lisäksi koin olevani ruma ja varmasti sitä muihin ikäisiini verrattuna olinkin.

Muutenkaan en ihan ymmärrä, mitä tavoiteltavaa on tilanteessa, jossa nuorena riittää kiinnostusta mutta tietyssä iässä alkaa tulla kohdelluksi aivan turhakkeena. Ainakin jos haluaa pysyvän suhteen jossa on aitoa rakkautta ja kiintymystä, ei tälläistä tilannetta voi nähdä mitenkään kadehdittavana. Mutta ehkä tässä on taas se miesten ja naisten välinen ero, naiset haluaisivat kestävän suhteen, miehet näkevät asian niin, että nuorilla naisilla on mahdollisuus saada paljon seksiä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä ja se on se tärkein asia (vaikka se seksikin on naisille parikymppisenä usein hyvin epätyydyttävää, jopa pahalta tuntuvaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Ensin sanot, että pitää panostaa esimerkiksi pukeutumiseen ja salilla käyntiin (molemmat vaativat rahaa) ja sitten kun huomautan, että ei se mene ihan niin yksinkertaisesti, pyörrätkin sanasi ja sanot että eieiei, ihan riittävät terveet elintavat. Allekirjoittanut on kokoa 34-36 ja aikoo sellaisena pysyäkin, ei ole koskaan tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia, valikoi ravintoonsa sellaisia ruokia jotka edistävät esimerkiksi ihon kunnossa pysymistä ja liikkuu ihan olosuhteiden pakosta paljon. Silti katsoo peilistä ihan eri naama kuin parikymmentä vuotta sitten, hyvä kun samaksi tunnistaa.

Mutta ehkä se johtuu siitä, että kyllä minä syön välillä makeita leivonnaisia ja ihan jopa suklaata. Huono minä. Varmasti näyttäisin hehkeältä jos luopuisin tästä hirvittävästä paheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja blondit hiukset on deittimarkkinoilla valttikortti. Olen 31-vuotias, ja miehiä kyllä tulisi ovista ja ikkunoista, vaikka olen brunette. Kroppa hyvässä kunnossa kylläkin. Kannattaa laihduttaa. 

Olen hoikka blondi eikä ikinä ole ollut vientiä. Omat treffitkutsut on torpattu yleensä heti. Tasan ei käy... Nuoruus meni jo kokonaan yksin vaikka kumppanin kaipuu on kova.

Millaisille miehille olet niitä treffikutsuja lähetellyt?

Esimerkiksi minä tunnen jo kolmevitosen perusnätin ja hoikan blondin joka ei ole vieläkään löytänyt miestä. Ei ole missitasoa mutta pitkä ja näyttävä.

Treffeille on pyydellyt vain pitkiä, harteikkaita ja komeita miehiä. Lyhyet ei käy, koka on itse pitkä. Ei myöskään hintelät eikä lihavat. Ja nyt kun ammatti on hyvä niin vähintään samaa odotetaan mieheltäkin.

ko. naista harvemmin lähestytään miesten toimesta. Pituus, näyttävyys ja negatiivinen kehonkieli pitävät siitä huolen. Miehet tulkitsevat ihan oikein että pakit tulisi, ja ne miehet jotka eivät saa pakkeja, katselevat rinnalleen niitä pienempikokoisia söpöläisiä tai sitten mallityyppisiä kaunottaria.

Ihan kaikenlaisia. Tummia, vaaleita, pitkiä, lyhyitä (no yli 162 cm kun olen itse sen pituinen)... Ammatista en välitä. Sellaisia joiden kanssa on jotain keskustelua jo, ja juttu luistaa ja flirttiäkin joskus ilmassa. Mutta kun sanon, no hei mentäiskö drinkille (tms) joskus, tunnelma muuttuu ja aletaan sopertaa jotaim ystävyydestä tai kiireistä.

"Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu."

Ihmiset pariutuvat eniten kutakuinkin itsensä ikäisten kanssa. Minua parikymppisenä nuorena naisena ei olisi kiinnostanut kolmekymppiset miehet, vaan enintään muutamaa vuotta vanhemmat ja pari vuotta nuoremmat. Mahdollisuus saada paljon irtoseksiä ei ole mikään hienolta tuntuva asia monellekaan parikymppiselle naiselle. Minullakin olisi mahdollisuus saada irtoseksiä näin 48-vuotiaana ylipainoisena naisena, mutta asia ei kiinnosta minua ollenkaan, haluan seksiä vain parisuhteessa. Olen muuttunut demiseksuaaliksi. Itseään vain sänkyseuraksi tyrkyttävät miehet lähinnä ällöttävät.

Vierailija kirjoitti:

Ikää yli 40, aina ollut blondi ja laiha / normipainoinen...ja miehiä riittäisi, jopa haitaksi asti 😁 eli ei iästä ainakaan kiinni.

Ei kyllä riitä tasokkaita miehiä seurusteluun. Seksiseuraa ei lasketa mukaan. Seura ja laadukas seura ovat ihan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Oliko suurikin yllätys, että rupsahtanut mt-ongelmainen katkera ei ole yhtä suosittu kuin nuori kaunis blondi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikkuus ja blondit hiukset on deittimarkkinoilla valttikortti. Olen 31-vuotias, ja miehiä kyllä tulisi ovista ja ikkunoista, vaikka olen brunette. Kroppa hyvässä kunnossa kylläkin. Kannattaa laihduttaa. 

Olen hoikka blondi eikä ikinä ole ollut vientiä. Omat treffitkutsut on torpattu yleensä heti. Tasan ei käy... Nuoruus meni jo kokonaan yksin vaikka kumppanin kaipuu on kova.

Millaisille miehille olet niitä treffikutsuja lähetellyt?

Esimerkiksi minä tunnen jo kolmevitosen perusnätin ja hoikan blondin joka ei ole vieläkään löytänyt miestä. Ei ole missitasoa mutta pitkä ja näyttävä.

Treffeille on pyydellyt vain pitkiä, harteikkaita ja komeita miehiä. Lyhyet ei käy, koka on itse pitkä. Ei myöskään hintelät eikä lihavat. Ja nyt kun ammatti on hyvä niin vähintään samaa odotetaan mieheltäkin.

ko. naista harvemmin lähestytään miesten toimesta. Pituus, näyttävyys ja negatiivinen kehonkieli pitävät siitä huolen. Miehet tulkitsevat ihan oikein että pakit tulisi, ja ne miehet jotka eivät saa pakkeja, katselevat rinnalleen niitä pienempikokoisia söpöläisiä tai sitten mallityyppisiä kaunottaria.

Ihan kaikenlaisia. Tummia, vaaleita, pitkiä, lyhyitä (no yli 162 cm kun olen itse sen pituinen)... Ammatista en välitä. Sellaisia joiden kanssa on jotain keskustelua jo, ja juttu luistaa ja flirttiäkin joskus ilmassa. Mutta kun sanon, no hei mentäiskö drinkille (tms) joskus, tunnelma muuttuu ja aletaan sopertaa jotaim ystävyydestä tai kiireistä.

Joku tuossa ei täsmää. Yrität saada jollain tavalla liian "tasokkaita", jos muka kukaan ei koskaan suostu tapaamaan. Itse olen hintelä mies lunnostani, ja teen jatkuvasti ja aina työtä salilla, että pysyn normaalikokoisena ja näin olen tullut selvästi hyväksytymmäksi naisten silmissä. Nuorena minua jopa haukuttiin laihuuteni vuoksi. Ilman salillakäyntiä, olisi todennäköisesti omakin vallinnanvarani paljon suppeampi. Näin tämä valitettavasti menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

Ihme meno ap:llä. Brunetti, lievästi ylipainoinen ja 30+ nainen (minä) ei ole eläissään ollut paremmassa viennissä kuin viimeisen viiden vuoden ajan.

Ap on rupsahtanut tai sitten asenteessa on parantamisen varaa. Miehiä yleisesti siitä on kuitenkin turha syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

En kyllä ymmärrä, mihin perustat tuon, että useammin miehet pitävät makeasta kuin naiset. Oman kokemukseni on, että monet miehet eivät syö makeaa, mutta roskaruoka ja kaikki suolainen kyllä maistuu. Sitten taas naiset pitävät suklaasta ja ylipäätään kaikesta makeasta aina. Tämä siis oma kokemukseni.

Mutta aivan sama miten tuo menee, niin sukupuolesta riippumatta, epäterveellinen mättäminen näkyy vartalossa. Joillain onnekkailla geenit aiheuttavat kilojen jakautumisen armollisemmin, kun taas toisilla vähäinenkin ylipaino rumentaa heti.

Olen 28v. normaalipainoinen ruskeahiuksinen nainen ja ottajia on kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

En kyllä ymmärrä, mihin perustat tuon, että useammin miehet pitävät makeasta kuin naiset. Oman kokemukseni on, että monet miehet eivät syö makeaa, mutta roskaruoka ja kaikki suolainen kyllä maistuu. Sitten taas naiset pitävät suklaasta ja ylipäätään kaikesta makeasta aina. Tämä siis oma kokemukseni.

Mutta aivan sama miten tuo menee, niin sukupuolesta riippumatta, epäterveellinen mättäminen näkyy vartalossa. Joillain onnekkailla geenit aiheuttavat kilojen jakautumisen armollisemmin, kun taas toisilla vähäinenkin ylipaino rumentaa heti.

Perustan sen ihan mutulle eli tuttavapiirilleni. Kukaan nainen ei syö makeaa sillä tavalla kuin miehet joko siksi, etteivät halua lihoa tai sitten siksi, etteivät pidä makeasta. Paras ystäväni on ihan samanlainen kuin minä, joka ei syö makeaa käytännössä koskaan, koska se ei vain maistu. Meillä molemmilla on se kitkerästä ja happamasta pitävän geeni ja miehemme saavat aina syödä meidän jälkiruokamme ravintolassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

Yleisesti ottaen naisten herkuttelu on enemmän makeaa, miesten rasvaista suolaista (esimerkiksi sipsit, pikaruoka ym). Molemmat ovat kohtuuttomissa määrissä ulkonäölle ja toki myös terveydelle tuhoisia, mutta erona on se, että naisia syyllistetään kohtuullisestakin herkuttelusta kun puhutaan siitä, miten voi edistää sitä, että löytää kumppanin tai miten kumppanin kiinnostus säilyy. Normaali itsestään huolehtiminen, kuten tavallinen terveellinen ruokavalio jossa kaikkea voi syödä kun syö kohtuudella, ei naisella riittäisi mihinkään. Onnettominta tässä on se, että oikeastihan ei ole sellaista ruokavaliota tai liikuntaa jolla voisi merkittävästi hidastaa ikääntymisen merkkien näkymistä. Erittäin epäterveellisesti elämällä näyttää ikäistään vanhemmalta, mutta terveellisesti elämällä näyttää ikäiseltään. Ei nuoremmalta, ellei omaa tietynlaisia geenejä. Ne oikeasti poikkeuksellisen nuorekkaat saavat kiittää asiasta suurimmaksi osaksi geenejään. Toki he yleensä myös elävät aika terveellisesti, mutta erona muihin terveellisesti eläviin ovat ne geenit, siis asia, johon ei itse voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on ollut monen monta galluppia.

Blondit voittavat brunetet, punapäät ja hyvin tummahiuksiset niukasti.

Pitkät, lyhyet ja keskipituiset naiset ovat aika lailla tasoissa.

Ei todellakaan puhuta selkeistä eroista tyyliin jos kysytään onko pitkä mies parempi kuin lyhyt tai tumma mies parempi kuin vaalea.

Ja silti naiset kehtaavat valittaa. Painoa sentään voi pudottaa, toisin kuin pituutta saada lisää. Ja brunette nainen on reippaasti paremmissa asemissa kuin lyhyt mies.

Myöskään ikäänsä ei voi muuttaa. Siinä missä miehen mahdollisuudet parisuhteen löytämisessä ovat siinä kolmekymppisenä parhaimmillaan, alkavat ne naisella laskea rajusti ja nelikymppinen nainen on jo miehille näkymätön, osa löytää satunnaisia seksisuhteita puumanmetsästäjien kanssa ja osa suostuu ottamaan hyysättäväkseen elättäjää ja äidinkorviketta etsivän miehen joka silti lähtisi oitis nuoremman matkaan jos sellaisen saisi. Mikäli kumpikaan vaihtoehdoista ei houkuta, saa nelikymppinen nainen olla yksin. Ja vaikka se mies olisi löytynyt nuorena, silloin kun miehet kiinnostuivat, löytää moni itsensä siitä tilanteesta että mies vaihtoi pitkän parisuhteen uuteen suhteeseen nuoremman kanssa tai vaihtuviin seksisuhteisiin nuorempien kanssa, tai ainakin sen odotteluun, että löytyisi se nuorempi. Tai pysyy suhteessa mutta antaa kyllä ymmärtää, että on vääryys ettei ole saanut parempaa.

On ihan pötypuhetta, että miehen löytämiseen ja pitämiseen riittäisi hoikkuus. Ei riitä, koska hoikkakin ikääntyy. Ja toisaalta, onko suhde edes tavoittelemisen arvoinen, jos ikääntyessään muuttuu miehelle joksikin roskaksi vaikka olisi nuorena ollut kuinka ihanana pidetty.

Tuosta olen eri mieltä.

Joku kirjoitti joskus palstalla osuvasti että naiset tottuvat nuorina pelaamaan easy modella. Niin nörtimäinen ja kömpelö kuin tuo vertaus onkin, pitää se paikkansa. Naiset tottuvat siihen että riittää kun on hoikka, eikä aina tarvita sitäkään.

Samanaikaisesti miehet tuskailevat millä löytäisi naisen, miten muuttaa käytöstä hauskemmaksi ja karismaattisemmaksi, miten edetä kosketteluun ja romantiikkaan juuri sopivan rohkeasti mutta ei tökerösti, mikä ammatti miellyttäisi naisia (ammatin arvostus/palkkataso), jne jne jne.

Joe et ole huomannut, miehet tekevät aloitteita enemmän kuin naiset ja tarkkailevat potentiaalisia kumppaneita kaikkialla ruokakaupasta lenkkipolulle aktiivisemmin. Jos seuraat kaveriporukoita, huomaat että porukan tarinankertoja ja hauskuuttaja on lähes aina mies.

Jos suosio laskee iän mukana, onko epäreilua kysyä mitä naiset puolestaan tekevät? Käyvätkö salilla kompensoimassa iän tuomia muutoksia vartalossa, vai vetävätkö mässyä naamaan niin että iän päälle tulee ylimääräiset kilot? Parantavatko tyyliä, vai vetävätkö vain päälle mummotunikan? Onko viettelypeli hallussa, vai onko "aloite" tyyliin katse ttä nyt sopisi miehen tulla esittelemään soidinmenotaitojaan?

Minun tuntemani nelikymppiset naiset jotka panostavat, ovat suosittuja yhä. Se ei välttämättä tarkoita sitä että rimaa voisi nostaa, koska elämä ei ole naisillekaan reilua = panostamisen/suosion välinen suhde ei ole vakio. Mutta parisuhdeita tuntuu ihan mukavasti löytyvän, ei tarvitse olla yksin tai alkaa äitihahmoksi jollekin ääliölle.

Jostain syystä Hollywood-tähtienkin miehet vaihtavat nuorempiin, ja näitä naisia et ainakaan voi syyttää ulkonäköön panostamisen puutteesta.

Lisäksi se tuntuu hieman kohtuuttomalta, että naisen odotetaan ikääntyessään ryhtyvän aina vain järeämpiä aseita vaativaan ja kuitenkin häviöön päättyvään taisteluun ikääntymisen merkkejä vastaan mutta miehessä ikä saa näkyä. Näin keski-ikäisenä naisena voin kertoa, että olen miettinyt hyvinkin paljon sitä, miten pukeudun ja meikkaan niin ettei se korosta ikääntymisen merkkejä, miten estän sen, että paino alkaa vähitellen kohoamaan jne. Käytän myös ihonhoitoon paljon enemmän rahaa kuin mitä minun palkallani kannattaisi. Kuitenkin näytän aivan yhtä vanhalta kuin nekin ikäiseni jotka eivät tätä tee, vaan esimerkiksi ovat ylipainoisia, tupakoivat eivätkä laittaudu.

Kuten jo sanoin, epäreiluahan se on.

Samalla tavalla kuin on epäreilua että nuori nainen saa helposti poikaystävän, kun taas nuori mies joutuu tavoittelemaan naisia eikä siltikään välttämättä onnistu.

Elämä on epäreilua molemmille sukupuolille eri ikäisinä.

Vai sinustako olisi reilua vain se jos sinulla olisi miehiin verrattuna etu joka säilyisi ikuisesti?

Geenitkään eivät ole reiluja. Joissain ikä näkyy enemmän kuin toisissa. Sekin on epäreilua että vaikka kuinka syön hyvin ja kuntoilen, olen alle 175cm pitkä ja sellaisena pysyn, senttiäkään en ole kasvanut pituutta vaikka kuinka yrittäisin.

Kuntoilusta puheen ollen, tuotahan on elämä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on pysyä nuoruuden kunnossa urheilun tai vaikka seksuaalisen suorituskyvyn osalta, ja lopulta vaikka kuntoilisin kymmenkertaisesti, ei sekään riitä. Ei enää onnistu rankka vaellus, eikä erektio ole kuin nuorena. Sellaista se on.

Naisten ongelma tuntuu olevan siinä että kun on tottunut epäreiluun etuun, kaikki muu tuntuu epäreilulta.

Piti myös sanomani että naiset mielellään käyttävät ulkonäön huoltamiseen rahaa kauneushoitojen ja meikkien muodossa.

Kuitenkin tunnen naisia jotka eivät käytä rahaa kauneuden hoitamiseen, eivätkä ole geenienkään osalta kovin onnekkaita. Esimerkkiä tuntemani nainen, jo nelikymppisenä harmaantunut. Ei meikkaa, pukeutuu kuin asuisi metsässä. Ja on silti löytänyt oikein kivan miehen.

Miksi? Koska on erittäin hyväkuntoinen ja nuorekas (nuorekkuus on siis eri asia kuin nuorelta näyttäminen). Se salaisuus? Paljon liikuntaa, ei herkuttelua, ei alkoholia.

Nuo ovatkin asioita joita ei haluta tehdä. Liikunta vaatii vaivannäköä, ja herkkuja tekee mieli. Meikillä ja pukeutumisella sitten yritetään kompensoida ei vain iän vaan myös huonojen elämäntapojen seurauksia.

 

Mistähän se johtuu, että naisten aina väitetään syövän herkkuja? Omassa tuttavapiirissäni naiset eivät syö herkkuja, mutta miehet senkin edestä. Omakin mieheni syö isot määrät karkkeja ja kaikenlaisia leivonnaisia. Itse en taas syö karkkia kuin muutaman kerran vuodessa ja leivonnaisista en pidä lainkaan. Leivon miehelleni, mutta en syö niitä itse ollenkaan.

Siinä on katsos kyse ihan eri asioista miehillä ja naisilla. Jos naisella on aivan tavalliset, terveet elintavat joihin kuuluvat joskus myös herkut, niin silloin on sohvalla makaava mässäilevä laiskiainen joka voi syyttää vain itseään siitä, että näyttää nelikymppisenä nelikymppiseltä ja toki ansaitsee lainaamasi kirjoittajan setämäiset nuhteet. Mies sen sijaan.....on mies. Mies voi mättää roskaruokaa ja kaljaa, pitäähän elämästä saada nauttia, mutta nainen on vain laiska ja ällöttävä jos syö joskus karkkia.

Olen törmännyt tuohon muuallakin, että naiset olisivat herkuttelijoita. On varmaan sellaisiakin, mutta yleensä ottaen tilanne on varmaan sellainen kuin kuvasit. Naiset syövät terveellisemmin ja osa naisista ei yksinkertaisesti pidä makeasta. Varmaan mässäilisinkin välillä, jos herkut olisivat hyviä, mutta kun makeasta tulee herkästi pahoinvointia. Pidän kaikesta kitkerästä ja happamasta, en makeasta. Tuo perustuu geeneihin pitääkö enemmän makeasta vai kitkerästä. Luulen, että naisissa on enemmän niitä, jotka eivät makeasta pidä kuin miehissä. 

Yleisesti ottaen naisten herkuttelu on enemmän makeaa, miesten rasvaista suolaista (esimerkiksi sipsit, pikaruoka ym). Molemmat ovat kohtuuttomissa määrissä ulkonäölle ja toki myös terveydelle tuhoisia, mutta erona on se, että naisia syyllistetään kohtuullisestakin herkuttelusta kun puhutaan siitä, miten voi edistää sitä, että löytää kumppanin tai miten kumppanin kiinnostus säilyy. Normaali itsestään huolehtiminen, kuten tavallinen terveellinen ruokavalio jossa kaikkea voi syödä kun syö kohtuudella, ei naisella riittäisi mihinkään. Onnettominta tässä on se, että oikeastihan ei ole sellaista ruokavaliota tai liikuntaa jolla voisi merkittävästi hidastaa ikääntymisen merkkien näkymistä. Erittäin epäterveellisesti elämällä näyttää ikäistään vanhemmalta, mutta terveellisesti elämällä näyttää ikäiseltään. Ei nuoremmalta, ellei omaa tietynlaisia geenejä. Ne oikeasti poikkeuksellisen nuorekkaat saavat kiittää asiasta suurimmaksi osaksi geenejään. Toki he yleensä myös elävät aika terveellisesti, mutta erona muihin terveellisesti eläviin ovat ne geenit, siis asia, johon ei itse voi vaikuttaa.

Geenit kyllä vaikuttaa paljon, mutta onhan nyt ravinnolla aina vaan suurempi merkitys, mitä vanhemmaksi tulee. Omilla geeneilläni suuri määrä suolaista tai sokerista mättöä näkyy hirvittävänä turvotuksena parina seuraavana päivänä ja tuo naamaankin varmaan 10 vuotta lisää välittömästi. Ja monilla pysyvä lihominen tekee entistä vanhemman näköiseksi.