Jos miehesi kuolisi niin kävisitkö usein haudalla usein?

anteeksi toi otsikko, meni vähän väärin.. siitä tietysti tulee nyt kamalasti kommenttia :D

ap

Voi elämä. Se haudalla käyminen ei todellakaan korreloi surunmäärän kanssa. 

Mikäli mieheni kuolisi, hänet tuhkattaisiin, kumpaakaan meistä ei tulla hautaamaan kuollessamme. Joten emme vierailisi hautausmaalla kumpikaan, surisimme varmasti.

Me olemme sopineet, ettemme hanki hautapaikkaa. Ts. meitä ei haudata. Molemmat ovat kirjanneet ylös paikan, mihin tuhkat sirotellaan ja siellä voi sitten käydä muistelemassa, jos nyt joku paikka pitää siihen hommaan olla olemassa. 

Minä en käy haudoilla koskaan, en kenenkään läheisen. Haluan muistaa ihmisen, en kiveä.

Mitähän tälle sun tuttavalle pitäisi tapahtua että hän saisi valittaa? Eikö tossa nyt ole riittävästi syitä?

 Et taida muuten vain pitää tästä tutustasi.

Joitakuita helpottaa käydä siellä haudalla. En tiedä miksi. Joillekuille se hauta on aika yhdentekevä. Minun on vaikea ajatella, että pitäisi mennä jonnekin haudalle muistellakseen ihmistä. Miksi keittiön pöydän ääressä ei voisi tehdä samaa hommaa? Miksi haudalle viety kynttilä on enemmän muistelua kuin lipaston päälle sytytetty? Jollekin voi olla myös liian ahdistavaa mennä haudalle. Se tekee kuolemasta todenpaa kuin sillä hetkellä kestää.

En varmaan kävisi, koska miehen tuhkat siroteltaisiin mereen.

Suurella todennäköisyydellä en kävisi usein. Lähempänä kuollut puolisoni minua olisi kotonani, yhteisten asioiden keskellä. Toisaalta tuokin on hassua, ajatuksissahan se puoliso olisi koko ajan, olisin missä tahansa.

Mutta haudalla käynti ei kuvaa surun määrää, ei ainakaan minulle. Saattaa myös johtua siitä että minulla on sukulaisia jotka suorastaan korostavat haudoilla käymistään. Jos heidän viemiään kukkia ei ole huomattu, he varmistavat huomion soittamalla muille ja kertomalla miten on taas tullut haudalla käytyä.

Me ei pidetty hautajaisia kun isä kuoli, Miksi ihmeessä maksaa kalliit peijaiset kun ihminen itse ei tiedä asiasta mitään. Haudalla emme ole käyneet kertaakaan.
Vanha ihmiset ravaa hautausmailla.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:18"]Ihmettelen kun erään tuttuavani mies kuoli niin tuttava sanoo surevansa niin ja kaipaavansa niin kamalasti, mutta viiden vuoden aikana on käynyt haudalla pari kertaa, vaikka hautausmaa on vain parin kilsan päässä. Tietääkseni tässä avioliitossa oli ongelmia, mutta jotenkin ärsyttää kun hän aina jaksaa valittaa elämänsä kurjuutta kun mieskin kuoli ja lapsien kanssa on ongelmia jne.[/quote]

Alussa kävin. Enää en. Miehen kuolemasta on 13 vuotta.

surun syvyydestä se ei kuitenkaan kerro mitään, kuinka usein siellä haudalla käy.

Tiesitkö muuten, että mitä onnellisempi liitto, sitä helpompaa toisen kuolema on lopulta käsitellä. Onnettomissa liitoissa jää paljon keskeneräisiä asioita sen surevan käsiteltäväksi ja surutyö voi jatkua vuosien ajan.

Just eilen sanoin miehelleni, että kun kuolen, haudallani ei tarte käydä. Muistaa voi muutenkin. Syntymäpäivillä ja muina päivinä voi sytyttää kynttilän. Saman voi opettaa lapsillenikin. Olen tehnyt hautaustoivomuksenkin ihan paperille ja muita toiveita. kirjoittanut mitä lapsille kertoa ja runon lapsille. Kuolema kun jokaiselle tulee. Toisille aikasemmin ja toisille myöhemmin.

Minulle haudat eivät ole tärkeitä. Muistan edesmenneitä läheisiäni muutoin, käyn vain yleisinä juhlapäivinä laittamassa kynttilät ja joskus harvoin katsomassa, ettei haudalla ole mitään kuollutta kasvia tms. En assosioi tuota fyysistä paikkaa vainajan muistoon. 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:24"]

Joitakuita helpottaa käydä siellä haudalla. En tiedä miksi. Joillekuille se hauta on aika yhdentekevä. Minun on vaikea ajatella, että pitäisi mennä jonnekin haudalle muistellakseen ihmistä. Miksi keittiön pöydän ääressä ei voisi tehdä samaa hommaa? Miksi haudalle viety kynttilä on enemmän muistelua kuin lipaston päälle sytytetty? Jollekin voi olla myös liian ahdistavaa mennä haudalle. Se tekee kuolemasta todenpaa kuin sillä hetkellä kestää.

[/quote]

Käyn kerran - kaksi vuodessa isäni haudalla ja silloin se kyllä helpottaa. Ehkä eniten siinä helpottaa se hautausmaalla oleva rauhallinen tunnelma; vaikka vieressä menee valtatie ja äänet kuuluu, hautausmaa on iso ja aika tuntuu pysähtyvän. Tai ehkä kyse on pysähtymisestä hetkeen vähäksi aikaa.

Kuutonen sanoi sen nätisti. Että enemmän sitä edesmennyttä voi muistaa siinä keittiön pöydän äärellä, jos kerran sen äärellä jaettiin ateriat. Tai vuoteessa, missä kuitenkin nukuttiin  yhdessä.

Tai niissä paikoissa vierailemalla, missä oltiin onnellisia.

Hautausmaat on silti mielestäni hienoja paikkoja, yleensä jos käyn jossain, vierailen myös hautuumaalla. Vanhat henkii tiettyä iäisyyttä, uudet muistuttaa siitä että ikätovereita on jo rajan takana. Itse en halua tulla haudatuksi enkä perustaa mitään erityistä muistelupaikkaa.

Läheiset muistakoon minut jostain muistoesineestä jos ei muuten muistoja ole.

Mistä tiedät milloin/kuinka usein ystäväsi käy haudalla? Ja tosiaan, mitähän kauheaa hänelle pitäisi sattua että olisi "lupa valittaa"?

Kävisin kyllä. Jäisin suremaan nin paljon, että haudalla käyminen auttaisi työstämään surua. Lisäksi se olisi tärkeätä lapsille, jotta saisivat työstää omaa suruaan ja luopumistaan. Tunne myös ap:n kuvaileman tyypin.

Jotenkin vaan tuli mieleen, koska kävin samalla hautausmaalla ystäväni haudalla ( käyn ehkä pari kertaa vuodessa), niin samalla huomasin kuinka ruohottunut ja hoitamaton tämän hänen miehensä hauta oli. Näki ettei siinä ole aikoihin käyty. Voisihan seurakuntakin sen hoitaa siistimpään kuntoon kun vähän maksaisi. Kysyin tuttavaltani milloinka olet käynyt, sanoi ettei käy koskaan, ei ehdi kuulema vaikka on kotona päivät pitkät.

-ap-

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]Jotenkin vaan tuli mieleen, koska kävin samalla hautausmaalla ystäväni haudalla ( käyn ehkä pari kertaa vuodessa), niin samalla huomasin kuinka ruohottunut ja hoitamaton tämän hänen miehensä hauta oli. Näki ettei siinä ole aikoihin käyty. Voisihan seurakuntakin sen hoitaa siistimpään kuntoon kun vähän maksaisi. Kysyin tuttavaltani milloinka olet käynyt, sanoi ettei käy koskaan, ei ehdi kuulema vaikka on kotona päivät pitkät. -ap-[/quote]

no varmaan on mukavampi sanoa että ei ehdi kuin että ahdistaa ja masentaa siellä käydä eikä siksi halua mennä... voi ap sentään, anna toisen edes surra rauhassa!

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]Jotenkin vaan tuli mieleen, koska kävin samalla hautausmaalla ystäväni haudalla ( käyn ehkä pari kertaa vuodessa), niin samalla huomasin kuinka ruohottunut ja hoitamaton tämän hänen miehensä hauta oli. Näki ettei siinä ole aikoihin käyty. Voisihan seurakuntakin sen hoitaa siistimpään kuntoon kun vähän maksaisi. Kysyin tuttavaltani milloinka olet käynyt, sanoi ettei käy koskaan, ei ehdi kuulema vaikka on kotona päivät pitkät. -ap-[/quote]

Ei ole sopivaa kysellä. 

Ja toisekseen, vaikka on kotona.. hänellähän on lapsia? Joiden kanssa myös murheita. Joten älä viitsi ruveta tuollaiseksi.

On myös epäsopivaa kyylätä hautausmaalla muiden puolisojen hautoja. Vaikka olisi kuinka heinittynyt, se ei ole sinun asiasi eikä se kerro lesken surutasosta.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]Jotenkin vaan tuli mieleen, koska kävin samalla hautausmaalla ystäväni haudalla ( käyn ehkä pari kertaa vuodessa), niin samalla huomasin kuinka ruohottunut ja hoitamaton tämän hänen miehensä hauta oli. Näki ettei siinä ole aikoihin käyty. Voisihan seurakuntakin sen hoitaa siistimpään kuntoon kun vähän maksaisi. Kysyin tuttavaltani milloinka olet käynyt, sanoi ettei käy koskaan, ei ehdi kuulema vaikka on kotona päivät pitkät. -ap-[/quote]

Ei ole sopivaa kysellä. 

Ja toisekseen, vaikka on kotona.. hänellähän on lapsia? Joiden kanssa myös murheita. Joten älä viitsi ruveta tuollaiseksi.

On myös epäsopivaa kyylätä hautausmaalla muiden puolisojen hautoja. Vaikka olisi kuinka heinittynyt, se ei ole sinun asiasi eikä se kerro lesken surutasosta.

[/quote] Näin on!

AP on vailla käytöstapoja. Poistu netistä, kiitos.