Lue keskustelun säännöt.
Jos miehesi kuolisi niin kävisitkö usein haudalla usein?
14.02.2014 |
Ihmettelen kun erään tuttuavani mies kuoli niin tuttava sanoo surevansa niin ja kaipaavansa niin kamalasti, mutta viiden vuoden aikana on käynyt haudalla pari kertaa, vaikka hautausmaa on vain parin kilsan päässä.
Tietääkseni tässä avioliitossa oli ongelmia, mutta jotenkin ärsyttää kun hän aina jaksaa valittaa elämänsä kurjuutta kun mieskin kuoli ja lapsien kanssa on ongelmia jne.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:24"]
Joitakuita helpottaa käydä siellä haudalla. En tiedä miksi. Joillekuille se hauta on aika yhdentekevä. Minun on vaikea ajatella, että pitäisi mennä jonnekin haudalle muistellakseen ihmistä. Miksi keittiön pöydän ääressä ei voisi tehdä samaa hommaa? Miksi haudalle viety kynttilä on enemmän muistelua kuin lipaston päälle sytytetty? Jollekin voi olla myös liian ahdistavaa mennä haudalle. Se tekee kuolemasta todenpaa kuin sillä hetkellä kestää.
[/quote]
Ehkä siksi kun se kyseinen ihminen on haudattu sinne hautaan, tuskin kukaan mitään kiveä siellä käy katselemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies kuolikin. Aluksi kävin jatkuvasti, juttelin hänelle siellä, pidin haudan tip top kunnossa. Se oli mulle hirveän tärkeä juttu. Mutta kun mikään muu ei ollutkaan niin tärkeää enää, oli pakko alkaa hyväksyättilanne. Lopetin haudalla käynnin kokonaan. Muistan miestä, mutta se sairas ripustautuminen hautaan jäi.
Ap on todella provo tai tyhmä ihminen. Tiedän tosin että omat ex-appivanhempani takuulla kuvittelee että olen unohtanut heidän poikansa. En voi sille mitään, mutta en aio selitellä syytä kenellekään.
Lapsemme on vasta vauva, joten kävisin hänen kanssaan varmasti usein vuosien mittaan. Lapsi saisi sitä kautta yhteyden isäänsä, jota hän ei muuten muistaisi ja jonka kanssa hänellä ei olisi muita yhteisiä muistoja kuin valokuvia, joissa hän istuu isän sylissä.
Mun lapseni kuoli viime vuonna, enkä ole käynyt haudalla kuin kaksi tai kolme kertaa.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:24"]
Ei tule omaa hautapaikkaa vaan korkeintaan muistolehtoon se nimilaatta.
Jos olisi hautapaikka niin en kävisi haudalla.
Mummolla on tuollainen "vanhanaikainen" hautapaikka mutta en käy hautausmaalla koska muisto elää sydämessä.
Äitini tuhka on siellä muistolehdossa.
Jos itse kuolisin niin en haluaisi mitään pönötyshautajaisia vaan suoraa uuniin saa törkätä ja tuhkat voi vipata johonkin muistolehtoon ym.
[/quote]Ainut että toi vaan ei ole mahdollista. Vainajalle on pakko hommata arkku ja hautajaiset pidetään, vaikka ruumis tuhkattaisiin. Vasta tuhkaamisen jälkeen uurna luovutetaan. Tuhkaa ei suinkaan saa ihan minne tahansa viskoa, oman kunnan sivuilta voi katsoa, missä on soveliasta.
Minulta kuoli mies. Ensimmäisen vuoden kävin vapaapäivinä joka päivä, muutoin vähintään viikonloppuisin. Nykyisin käyn pari kertaa vuodessa katsomassa, että kaikki on kunnossa. Miehen kuolemasta on neljä vuotta. Olen jatkanut elämääni niinkuin mieskin haluaisi minun tehneen. En usko, että jatkuva haudalla käynti parantaisi nykyistä liittoani.