Rahariita! Mies haluaa yhteiset rahat!

Kysypä tätä palkkatiliasiaa omasta pankistasi sähköpostitse ja näytä miehelle vastaus. Pankin vastaus tulee nimittäin olemaan se, että jokaisella pitää olla palkkatili, joka on VAIN omissa nimissä. Näytä sen jälkeen vastaus miehelle. Näin torppaat tuon hölmön yhteistilin. Ja muuten jaatte rahat tasan laskujen jälkeen kummankin omalle tilille.

[/quote]

Ei pankki kyllä vaadi eikä voi vaatia mitään erillisiä palkkatilejä, huoh. Meillä on perheessä vain  yksi yhteinen käyttötili ja yhteinen lainanhoitotili, ja molempien palkat on tulleet sille yhdelle ja samalle tilille.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:43"]

Te, joiden mielestä pakolliset menot maksetaan yhdessä ja kaikki loppu jää omaan käyttöön, mitä sanoisitte seuraavasta tilanteesta:

Toinen tienaa nettona 7000 €/kk, toinen 1400 €/kk. Asuminen järjestetään sen pienituloisen tulojen mukaan ja sillä on varaa maksaa käteen jäävästä osuudesta vain 500 asumiseen. Enemmän tienaava maksaa siten sen saman. Kun vähennetään ruoat, muut alskut ja menot, niin pienituloiselle jää 100 kuussa, isompi tuloiselle 5700. Onko teistä ok, että isompi tuloinen tuhlailee omiin juttuihinsa tai säästää itselleen tuon 5700 kuussa eikä sitä käytetä esim. perhjeen tai lasten hyväksi millään tavalla? Eikä muuteta parempaan asuntoon, koska pieni tuloisemman tulot ei sitä salli?

t. 7

[/quote]

Ei tietenkään tuollaisessa tapauksessa makseta kaikkea puoliksi! Jos toinen tienaa 7000 ja toinen 1400, se tekee kuukaudessa yhteistä rahaa 8400 euroa. Koska hyvätuloisemman tulot ovat yhteisestä potista 83 %, hän myös maksaa yhteisistä, juoksevista kuluista suunnilleen sen verran. Eli jos kuvitellaan, että kuukauden juoksevat kulut ovat vaikkapa 2500 euroa, parempituloinen maksaa yhteiselle tilille (josta nämä juoksevat kulut maksetaan) 2075 euroa ja huonompituloinen 425 euroa. Parempituloiselle jää tämänkin jälkeen omaa rahaa melkein viisitonnia kuussa, huonompituloiselle jää melkein tonni. Mun mielestä tämä on yhteisessä taloudessa ainoa reilu ratkaisu. Tilanteethan voivat vuosien varrella vaihtua: välillä on jompikumpi vanhempainvapaalla, välillä saatetaan opiskella tai joutua työttömäksi. Tämä systeemi takaa sen, ettei kumpikaan puolisoista joudu velkavankeuteen tällaisten syiden vuoksi.

[/quote]

En ikinä voisi suostua tuollaiseen. Jos itselleni jäisi lähes 5000€/kk menojen jälkeen ja miehelleni 1000€/kk, en voisi ikinä hyvällä omalla tunnolla ostella itselleni kaikenlaista ja matkustella kun mieheni joutuisi kituuttelemaan. Haluan saman miehellenikin kuin itsellenikin.

Minä arvostan sitä työpanosta, jonka kumpikin puolisoista tekee perheen eteen. Tähän ei liity se kuinka paljon rahaa tulee vaan ylipäätään se, että kumpikin tekee sen, mitä ollaan sovittu. Toinen voi olla vaikka tavallinen duunari, joka tienaa paljon vähemmän kuin minä, ihan sama, hän tekee kuitenkin töitä perheemme eteen ja on siksi reilua, että koko perheellä myös on yhteinen elintaso.

En edelleenkään ymmärrä, miksi on niin tavattoman tärkeää olla erilliset rahat. Ymmärrän jos mies tuhlailee, on itsekäs jne. mutta kuka alunperinkään haluaa naimisiin holtittoman rahankäyttäjän kanssa. En vain pysty sisäistämään ajatusta, että avioliitossa on tarkoitus jakaa ihan koko elämä, olla elämänkumppaneita ja sitten kuitenkin rahat on erilliset. Sinisilmäinen toki ei tarvitse olla ja avioehtokin voi usein olla tarpeen, mutta noin päällisin puolin on jokseenkin outoa.  

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 06:08"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Kyllähän nainen aina osaakin vaatia itselleen kuulumatonta omaisuutta itselleen. Miettikää kuinka törkeä Mies olisi, jos vaatisi vaimon kotipaikkaa itselleen?

[/quote]Vaimo oli kotiäiti niin tottakai erotessa pitikin netota. Hänhän oli pois palkallisesta työelämästä, teki tärkeää työtä kotona kun hoiti omia lapsiaan.

[/quote]

Ei todellakaan ole tärkeätä työtä. Omien lapsien hoidosta ei pidä saada euroakaan. Nykyaikana kenenkään ei pitäisi jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Koko laki pitäisi muuttaa niin että erotessa jokainen saa vain sen minkä on itse tienannut/perinyt. Ei euroakaan toiselta. Elatusmaksut pitää mennä niin että sen toisen pitää maksaa tasan yhtä paljon kuin sen toisen. Puhtaana rahana. Eikä elatusmaksu saa olla suhteeutettu tuloihin vaan se on sama kuin Kelan maksama elatustuki. Se vaaditaan kummaltakin osapuolelta. Jos ei ole työelämässä niin ei ikinä pitäisi saada lasten huoltajuutta. Koska sellainen ei lapsista kykene huolehtimaan

[/quote]

Kuka idiootti sanoo että ei pitäisi saada huoltajuutta jos ei ole ollut työelämässä? Itse ainakin olisin mieluummin lasten kanssa kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Lasten kasvatus ja hoito todellakin on tärkeää työtä, nykyvanhemmat viettävät liian vähän aikaa lastensa kanssa. Ja vai ei avioerossa pitäisi saada mitään, entä jos aikoinaan talon lainhuudot on pantu toisen nimiin mutta lainat ym. on maksettu puoliksi ja sitten eron tullen toisen ei muka pitäisi saada penniäkään vain koska talo on toisen nimissä, hah... Ja itse en kyllä tekisi yhteistä tiliä, kuka takaa että toinen ei hassaa kaikkia rahoja... Sukulaiseni mies käyttää kaiken rahansa baareissa ja toisen kontolle jää ruuat ym. toimeentulo, ja usein täytyy vielä antaa sitä baarirahaakin kun omat on loppu. Jos tällaisessakin tilanteessa olisi yhteinen tili niin perhehän kuolisi nälkään... tietysti on ihan omaakin vikaa kun antaa sitä rahaa mutta kuitenkin..

[/quote]

Pitää mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa joka on samanlainen kuin itse. Samanlainen ajatusmaailma, rahankäyttö ja elämäntapa kuin itsellä. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:49"]

Te, joilla on vain yksi yhteinen tili ja siihen molemmilla käyttöoikeus...

OIKEASTI? Entäs jos se kortti varastetaan tai katoaa (onnistuu ihan ryyppyreissulla tai ratikassa) niin miten olette varautuneet tilanteeseen?

Ihan tällaisen skenarion varalta minulla on useampi tili, ettei kassakriisi iske saman tien jos lompakko katoaa.

Noin yleisenä kommenttina: rahat voi olla yhteisiä, vaikka tilit olisikin omia. 

[/quote]

Laittaa siihen nostorajan. Sen voi laittaa vaikka 50 euroon per päivä. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:42"]

Ja minun mielestäni luonnollista on se, että aikuisilla ihmisillä on omat tilit. Laskut on helppo jakaa siten, että ne menevät suunnilleen puoliksi. Suunnilleen riittää, muutenhan kyseessä on neuroottinen pilkunviilaus jokaisesta eurosta ja sentistä.

Yhteisen huushollaustilin vielä jotenkin käsitän, mutta en sitä, että kaikki on yhteistä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:19"]

Mun mielestä samassa taloudessa asuvilla on ihan luonnollista olla yhteiset rahat. Meillä on niin, että kummallakin palkka tulee omalle tilille ja siitä sitten sovittu osuus siirtyy yhteiselle tilille. Miettikää mikä teidän tapauksessa on järkevä osuus, ja onko molemmilla samat osuudet vai suhteessa tuloihin.

Yhteiseltä tililtä ostamme ruuat ja maksamme perheen laskut. Omalle tilille jäävän osuuden voi kumpikin käyttää mihin itse haluaa.

[/quote]

[/quote]

Ei se sitten ole mikään perhe. Perhe on me, ei sinä ja minä. perheessä autot hankitaan sen mukaan mikä sopii perheelle ei mikä sopii itselle. Tavarat ostetaan sen mukaan mikä sopii perheelle, ei itselle. Perheessä muut laitetaan tärkeämmäksi kuin itse. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:23"]

Viestiä numero 72 on pakko kommentoida:

Avioliitossa ei todellakaan tarvitse olla "meidän" rahat, vaan voi ihan hyvin olla "minun" ja "sinun" rahat.

Tuollainen "meidän rahat" asetelma on jäänne menneisyydestä, siltä ajalta kun yhteen mentiin nuorina, eikä kummallakaan ollut omaisuutta. Nykyään naimisiin mennään vanhempina, useimmille on kertynyt omaisuutta/perintöjä, joten tilanne on aivan erilainen.

Jos kaksi tyhjätaskua muuttaa lapsuudenkodista yhteen ja alkavat sitä pesää rakentaa yhdessä, niin koko omaisuus on yhdessä hankittua =molempien yhteistä. Mutta jos molemmilla on jo elettyä elämää takana ja omaisuutta, ei sitä minusta pidä alkaa jakamaan toisen kanssa, enkä edes ymmärrä miksi kukaan sitä vaatisi toiselta...

On naivia kuvitella että se oma avioliitto kestää, kuitenkin puolet päätyy eroon. Sekin on hyvä muistaa, että ihminen voi tuntea vain itsensä, vaikka minä olen sitoutunut suhteeseen, ei koskaan voi olla varma että toinenkin on.

Lisäksi se fakta, että ihminen ei koskaan eroa siitä ihmisestä kenen kanssa meni naimisiin =ihmiset muuttuvat, se ihana mies joka oli hyvä isä, voikin saada esim. potkut, sairastua masennukseen, alkaa käyttämään liikaa alkoholia ja kappas vaan, dokata koko yhteisen omaisuuden. Tai vaimolle voi tulla 50-kympin kriisi, alkaa menojalka vipattaa ja kappas vaan tili onkin kohta tyhjä ja vaimo parikymppisen kollin kanssa etelänlomalla.

On oikeastaan tuurista kiinni, kasvavatko ihmiset samaan vai eri suuntaan. Jokainen joka on joskus ollut rakastunut ja sittemin poika- tai tyttöystävästään eronnut tietää, ettei siinä rakkauden huumassa olisi ikinä uskonut että me joskus erotaan... Miksi ero tuli? Toinen rakastui toiseen, toinen olikin liian erilainen, joku piirre alkoi ärsyttämään, toinen esitti muuta mitä se oli, miljoonia eri syitä. Ja yksikään avioliitto ei ole  immuuni noille, ihan samaan tapaan se ero voi tulla kun aiemmastakin suhteesta.

Ja uskokaa tai älkää, mutta olen romantikko, uskon rakkauteen. Mutta olen myös realisti, en anna vaaleanpunaisten lasien sumentaa sitä faktaa, että ero on aina mahdollinen, joten esim. avioehto on fiksu juttu jos omaisuutta on ennen liittoa ehtinyt kertyä.

Lisäksi omassa suhteessa on kaksi ihmistä, ei mikään epämääräinen me yksikkö. Vaikka olemme naimisissa, meillä on omia juttuja (harrastuksia, kavereita, ja muita omia juttuja) emme kulje joka paikkaan yhdessä ja jaa ns. "koko elämäämme" yhdessä. Ja minusta tuo on vahvuus, on ihana palata oman kullan luokse omista jutuista, vert. olisimme 24/7/365 koko ajan yhdessä. Kahden ihmisen liitto voi olla vahva ja hyvin toimiva ja täynnä rakkautta, vaikka siinä on sinä ja minä eikä aina me.

[/quote]

Jos menee naimisiin sillä ajatuksella että varmaankin joskus erotaan niin ei edes kannata mennä naimisiin. Itse en edes suostuisi liittoon missä vaaditaan avioehtoa enkä suistu sellaiseen liittoon missä kummallakin ei ole tasan yhtäläinen elintaso, kaikessa. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:11"]

Muutimme yhteen jouluna, ollaan oltu yhdessä 4v, mutta asuttu omissa asunnoissamme.
Nyt mies vaatii, että yhdistettäisi pankkitili ja kaikki rahamme olisivat yhteisiä.
Minä muutin miehen asuntoon ja maksamme vuokran ja asumiskulut puoliksi, ruokaa yritämme maksaa puoliksi mutta yhteistä tiliä ei ole.

Ja nyt mies siis vaatii sellaista, muuten ei voi kuulemma minun kanssa jatkaa koska kokee, etten haluakaan jakaa kaikkea hänen kanssaan.

Ja ai niin, kesähäät suunnitelmissa.

Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä (lisien takia) joskus enemmän.
Mutta en haluaisi yhteisiä rahoja.
Ja aamulla siitä tuli taas valtava riita...
Mies laittoi jääkaappiin kaksi osastoa ja jakoi maitopurkkeja "sun-mun-sun-mun" ja lähti vihaisena töihin.

Siis miten teillä on? Yhteiset vai omat rahat?
En haluaisi perua häitä

[/quote]

Yhteiset rahat tietysti, kun yhdessä asutaan. Olettehan yksi perhe ja perheellä on vain yhdet rahat!

Mitään yhteistä pankkitiliä ei tietenkään hankita, koska jokaisen palkka pitää mennä omalle tilille. Jos ne menevät yhteistilille, et saa nostaa sieltä lainkaan rahaa, jos puolisosi vaikka kuolee. Vasta perunkirjoituksen jälkeen pääset käsiksi omiin rahoihisi.

Eli yhteiset rahat siinä mielessä, että ensin maksetaan kaikki laskut yhdessä (riippumatta kenen laskuja ne ovat) ja loput rahat mitä jää, on yhteisiä rahoja.

Ei yhteistä pankkitiliä, vaan laskut maksetaan, niin että kummankin tilille jää yhtä paljon rahaa kaikkien laskujen jälkeen. Yhteistilin voi toki perustaa, jos haluaa alkaa säästää ylimääräistä säästötilille. Palkkatilit pitää olla jokaisella erikseen.

Kysypä tätä palkkatiliasiaa omasta pankistasi sähköpostitse ja näytä miehelle vastaus. Pankin vastaus tulee nimittäin olemaan se, että jokaisella pitää olla palkkatili, joka on VAIN omissa nimissä. Näytä sen jälkeen vastaus miehelle. Näin torppaat tuon hölmön yhteistilin. Ja muuten jaatte rahat tasan laskujen jälkeen kummankin omalle tilille.

[/quote]

Ei todellakaan pidä olla omaa tiliä. Lopeta valehtelu

Omat tilit tietenkin ja kumpikin maksaa puolet yhteisistä menoista ja ei ole tilivelvollinen mitä pankissa on rahaa tilillä. Varakkaamman osapuolen kannattaa tehdä hyvissä ajoin avioehto ennen naimisiinmenoa. Mikäli aikoo ostaa esim yhdessä rikkimennen tilalle television, pesukoneen jne niin kumpikin ottaa tililtä saman verran rahaa. Ongelma on sitten jos toisen tililtä ei löydykään puuttuvaa osaa. Siinä vaiheessa koron kuva persuksiin.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 17:06"]

Meillä oli aika samanlaiset tulot, kun mentiin naimisiin ja itsestäänselvää oli, että rahat on yhteiset. Yhteisen pankkitilin perustaminen oli ihan ensimmäisiä toimiani avioliiton jälkeen. Enimmän osan ajasta mies on tienannut reilusti enemmän, mutta kun sain perintöä, tasasin sen meille molemmille. Reilu peli puolin ja toisin.

Tärkeintä on, että saatte sovittua yhteiset pelisäännöt, mitkä ne sitten ovatkin. Jos rahankäyttötottumukset ovat kovin erilaiset, yhteiset rahat ei välttämättä toimi. Mutta siinäkin tapauksessa rahat voisivat olla enimmäkseen yhteiset ja sitten kummallakin joku pieni osuus palkasta, minkä saa tuhlata oman maun mukaan ilman että toinen motkottaa.

[/quote]senpä takia omat tilit. Toinen on tuhlaavainen ja toinen haluaa että fyrkendaalia riittää nk pahan päivän varalle tai yllättäviin menoihin jne

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 09:15"]

Ei todellakaan pidä olla omaa tiliä. Lopeta valehtelu

[/quote]

Mikään laki ei vaadi omaa tiliä, eikä sitä voi vaatia pankkikaan. Todella typerää olisi, jos omaa - siis aivan oikeasti ikiomaa - tiliä ei olisi, vaan kaikki rahat olisivat yhteisellä tilillä. Syitä onkin mainittu, ja aika uskomatonta jos vielä tällä vuosisadalla suomalainen mies voi vaatia, että kaikki perheen rahat ovat yhdellä yhteisellä tilillä.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:43"]

Te, joiden mielestä pakolliset menot maksetaan yhdessä ja kaikki loppu jää omaan käyttöön, mitä sanoisitte seuraavasta tilanteesta:

Toinen tienaa nettona 7000 €/kk, toinen 1400 €/kk. Asuminen järjestetään sen pienituloisen tulojen mukaan ja sillä on varaa maksaa käteen jäävästä osuudesta vain 500 asumiseen. Enemmän tienaava maksaa siten sen saman. Kun vähennetään ruoat, muut alskut ja menot, niin pienituloiselle jää 100 kuussa, isompi tuloiselle 5700. Onko teistä ok, että isompi tuloinen tuhlailee omiin juttuihinsa tai säästää itselleen tuon 5700 kuussa eikä sitä käytetä esim. perhjeen tai lasten hyväksi millään tavalla? Eikä muuteta parempaan asuntoon, koska pieni tuloisemman tulot ei sitä salli?

t. 7

[/quote]

Ei tietenkään tuollaisessa tapauksessa makseta kaikkea puoliksi! Jos toinen tienaa 7000 ja toinen 1400, se tekee kuukaudessa yhteistä rahaa 8400 euroa. Koska hyvätuloisemman tulot ovat yhteisestä potista 83 %, hän myös maksaa yhteisistä, juoksevista kuluista suunnilleen sen verran. Eli jos kuvitellaan, että kuukauden juoksevat kulut ovat vaikkapa 2500 euroa, parempituloinen maksaa yhteiselle tilille (josta nämä juoksevat kulut maksetaan) 2075 euroa ja huonompituloinen 425 euroa. Parempituloiselle jää tämänkin jälkeen omaa rahaa melkein viisitonnia kuussa, huonompituloiselle jää melkein tonni. Mun mielestä tämä on yhteisessä taloudessa ainoa reilu ratkaisu. Tilanteethan voivat vuosien varrella vaihtua: välillä on jompikumpi vanhempainvapaalla, välillä saatetaan opiskella tai joutua työttömäksi. Tämä systeemi takaa sen, ettei kumpikaan puolisoista joudu velkavankeuteen tällaisten syiden vuoksi.

[/quote]

Mun mielestä ei ole mitenkään reilu ratkaisu. Pienempituloinen saattaa käyttää ajallisesti enemmän työhön, eli tehdä yhtä paljon tai enemmän työtä yhteisen perheen talouden eteen. Entä sitten se kun tehdään lapsia niin nainen on pakotettu olemaan vähintään äitiysloma poissa työelämästä, onko reilua että yhdessä tehdään lapset ja vain nainen kantaa siitä taloudelliset seuraamukset? Minusta jos on yhteisiä lapsia niin ilman muuta yhteinen talous, panostusta perheeseen on muunkinlaista kuin rahan kantaminen taloon. On aika outo ajatus että mies ansaitsee paremman elintason koska käy töissä, nainen huonomman koska henkensä ja terveytensä alttiiksi laittaminen, kipujen ja huonovointisuuden kärsiminen jotta myös mies saisi lapsia on vähemmän arvokasta. Perheeseen voi panostaa niin monella tavalla. Eri asia jos ei yhteisiä lapsia. En kuitenkaan itse voisi elää niin että toinen on köyhempi, mutta riittää jos toinen antaa oman panoksensa jossain muodossa. Olen ollut tilanteessa jossa elättänyt nollatuloista loisivaa miestä joka oli liian tasokas tekemään tavisduunia muttei elämään naisen ja lasten kustannuksella. Se otti päähän, olisin vaikka opiskelijaa elättänyt mielelläni. Eli minusta pointti ei ole raha vaan se että molemmat tekee osansa yhteisen elämän ja tulevaisuuden eteen.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Kyllähän nainen aina osaakin vaatia itselleen kuulumatonta omaisuutta itselleen. Miettikää kuinka törkeä Mies olisi, jos vaatisi vaimon kotipaikkaa itselleen?

[/quote]

Mutta niin se vain menee, jos avioehtoa ei ole, erossa jaetaan ihan kaikki omaisuus, myös sukutilat, jos toisella puolisolla on sellainen tai osuus sellaisesta. Ei se ole ahneutta, jos vaatii sen, mikä lain mukaan itselle kuuluu.

[/quote]

Saahan sitä vaatia, mutta ei sukutilaa tarvitse antaa toiselle puolisolle, ei edes jakaa sitä. Tasingon voi maksaa rahalla.

Ei se mitenkään ennennäkemätön ihme ole, että ex-miehen rakentama ja erossa vaimolle jäänyt talo menee seuraavalla erossa uudelle miehelle.

Meillä on kaikki yhteistä; koti, asuntolaina, autot, lapset, jne... Yksi yhteinen tili, johon kaikki raha tulee ja josta kaikki maksut maksetaan. Meillä ei ole sinun tai minun rahoja. Isommista hankinnoista keskustellaan, muuten molemmat saavat vapaasti rahaa käyttää. Toki olemme molemmat aika samanlaisia rahankäyttäjiä eikä homma varmaan toimisi, jos toinen törsäisi kaiken. :)

Me emme myöskään säästä pahanpäivän varalle erikseen (siis että minä esim laittaisin aina omaan jemmaani vaikka eron varalta rahaa). Säästämme yhdessä ja yhteiseen tarkoitukseen.

Emme ole naimisissa.

Emme voisi kumpikaan elää parisuhteessa ja perheellisinä erillisten tilien taloudessa. Tämä on meidän molempien mielestä ainut ja oikea ratkaisu. Ja hyvä sellainen. Ei tarvitse koskaan riidellä rahasta. Molemmat tietävät tasan tarkkaan mihin meillä on varaa.

Meillä on molemmilla omat käyttötilit, joille tulee palkat. Sitten on yhteinen taloustili, jolta menee asumiskulut (vastike, laina, laskut). Tähän taloustiliin ei ole kortteja vaan sinne katsotaan suhteissa tuloihin mitä siirretään ja se on vakiosumma ei ole kova työ laittaa kerran kuussa siirto. Taloustililtä menee rahaa s pankin tilille, johon molemmilla on kortti ja sieltä höylätään kaupassa ruokaostokset. Näin on selvää ja pysyy saldot päässä mihin on varaa... Kauheeta jos olisi yksi tili josta höylätään ruokia, maksetaan asumista ja viihdettä... ei pysyisi meillä rahat plussan puolella. parempi että taloustilille jää sen verran että lainat yms menee sieltä ja s pankin tilille tietty summa millä pitää pärjätä ruokakaupassa, ei tule herkkuja liikaa osteltua ja jää jotain säästöönkin. omille tileille jää sitten pientä hömpöttelyrahaa, jonka mies käyttää kun käy terassilla/baareissa ystäviensä kanssa ja minä ostelen kaikkee kivaa.. tietää tasan tarkkaan miten paljon pystyy turhuuksia ostamaan. Tämä 4 tilin käytäntö toimii meillä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Kyllähän nainen aina osaakin vaatia itselleen kuulumatonta omaisuutta itselleen. Miettikää kuinka törkeä Mies olisi, jos vaatisi vaimon kotipaikkaa itselleen?

[/quote]

Mutta niin se vain menee, jos avioehtoa ei ole, erossa jaetaan ihan kaikki omaisuus, myös sukutilat, jos toisella puolisolla on sellainen tai osuus sellaisesta. Ei se ole ahneutta, jos vaatii sen, mikä lain mukaan itselle kuuluu.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 12:43"]

Tässä keskustelussa on nyt esitetty kaksi vaihtoehtoa

yhteinen tili= yhteinen talous ja ytheiset rahat

omat tilit = erilliset taloudet ja omat rahat ja kumpikin maksaa puolet yhteisistä menoista + omat menonsa

Meillä on omat tilit, mutta kyllä talous on silti yhteinen. Säännölliset laskut menee suoraveloituksena suunnilleen niin, että puolet minulta ja puolet mieheltä. Nettipankissa kummallakin on oikeudet kaikkiin tileihin. Kaupassa ja asioilla se maksaa, joka asiat hoitaa tai jolla lompakko on. Jos mä satun ostelemaan paljon vaikka lapsille talvivaatteita ja makselemaan isompia menoja ja tili alkaa mennä nollille, voin ottaa miehen tililtä rahaa itselleni ja sama toisin päin. Kumpikin ostaa itselleen, mitä tarvii. Mies ei ole koskaan kritisoinut minun vaateostoksia tai kampaamokäyntejä, minä en puutu, jos mies ostaa uuden porakoneen tai moottorisahan.

Toimii meillä loistavasti. Koskaan ei olla rahasta riidelty.

[/quote]

Suoraveloitusta ei enää ole, sen tilalla on kai vastaava systeemi jota en ole käyttänyt vielä missään.

On kuitenkin se kolmaskin vaihtoehto, eli että on

yhteinen tili+omat tilit = yhteinen talous, jossa on sekä yhteisiä että omia rahoja.

Meillä on toiminut käyttännössä niin, että on ollut sekä minun rahat että meidän rahat (= enemmän ansaitsevan miehen ja yhteisen ns. lapsilisätilin), koska minä olen ollut se, joka on vastannut  laskujen maksusta. Olen siirrellyt samassa pankissa olevilta tileiltämme aina tarpeen mukaan sille, jolla rahaa on tarvittu.

Monesta muusta asiasta olemme riidelleet, mutta emme koskaan siitä että " sinä käytät minun rahojani" tai muuta vastaavaa. Toki olemme toisinaan olleet eri mieltä siitä, miten käytämme rahojamme, mutta niistä ei ole koskaan tullut elämää suurempaa ongelmaa.  Toisinaan on kuultu jotain jupinaa "pitääkö se ostaa kun ei sitä tarvita ..." mutta se on jäänyt siihen. Ja meillä on aina ollut rahaa todella vähän, eli juuri sen verran että laskut on saatu maksetuksi enempää velkaantumatta.

En missään nimessä suostuisi yhteiseen tiliin, jonne kaikki rahamme menisivät. Jos mieheni uhkailisi erolla, jos en suostuisi moiseen, se olisi heippahei. Mä en ole mikään tossu.

Tiedän pariskunnan, jolla on yhteinen tili. Mies antaa vaimolleen tililtä "ruokarahaa" vaikka molempien palkkarahat siellä ovat.

Yhteinen tili toimii vain, jos kummallakaan ei ole tarvetta kontrolloida yhteisiä rahoja.

Ottakaa yhteinen tili josta maksatte kaikki yhteiset kulut. Sopikaa summa jonka molemmat laittaa tilille säännöllisesti. Jos tili tyhjenee niin Laitatte molemmat yhtäpaljon lisää rahaa. Jos toisen tulot muuttuvat (työttömyys, lapsi tms. ) niin silloin summia muutetaan niin, että enemmän tienaava laittaa enemmän ja vähemmän tienaava vähemmän. Avatkaa myös yhteinen säästötili samalla periaattella. Hädän tullessa voitte käyttää yhteisiin kuluihin rahaa säästötililta. Ongelma ratkaistu!

Viestiä numero 72 on pakko kommentoida:

Avioliitossa ei todellakaan tarvitse olla "meidän" rahat, vaan voi ihan hyvin olla "minun" ja "sinun" rahat.

Tuollainen "meidän rahat" asetelma on jäänne menneisyydestä, siltä ajalta kun yhteen mentiin nuorina, eikä kummallakaan ollut omaisuutta. Nykyään naimisiin mennään vanhempina, useimmille on kertynyt omaisuutta/perintöjä, joten tilanne on aivan erilainen.

Jos kaksi tyhjätaskua muuttaa lapsuudenkodista yhteen ja alkavat sitä pesää rakentaa yhdessä, niin koko omaisuus on yhdessä hankittua =molempien yhteistä. Mutta jos molemmilla on jo elettyä elämää takana ja omaisuutta, ei sitä minusta pidä alkaa jakamaan toisen kanssa, enkä edes ymmärrä miksi kukaan sitä vaatisi toiselta...

On naivia kuvitella että se oma avioliitto kestää, kuitenkin puolet päätyy eroon. Sekin on hyvä muistaa, että ihminen voi tuntea vain itsensä, vaikka minä olen sitoutunut suhteeseen, ei koskaan voi olla varma että toinenkin on.

Lisäksi se fakta, että ihminen ei koskaan eroa siitä ihmisestä kenen kanssa meni naimisiin =ihmiset muuttuvat, se ihana mies joka oli hyvä isä, voikin saada esim. potkut, sairastua masennukseen, alkaa käyttämään liikaa alkoholia ja kappas vaan, dokata koko yhteisen omaisuuden. Tai vaimolle voi tulla 50-kympin kriisi, alkaa menojalka vipattaa ja kappas vaan tili onkin kohta tyhjä ja vaimo parikymppisen kollin kanssa etelänlomalla.

On oikeastaan tuurista kiinni, kasvavatko ihmiset samaan vai eri suuntaan. Jokainen joka on joskus ollut rakastunut ja sittemin poika- tai tyttöystävästään eronnut tietää, ettei siinä rakkauden huumassa olisi ikinä uskonut että me joskus erotaan... Miksi ero tuli? Toinen rakastui toiseen, toinen olikin liian erilainen, joku piirre alkoi ärsyttämään, toinen esitti muuta mitä se oli, miljoonia eri syitä. Ja yksikään avioliitto ei ole  immuuni noille, ihan samaan tapaan se ero voi tulla kun aiemmastakin suhteesta.

Ja uskokaa tai älkää, mutta olen romantikko, uskon rakkauteen. Mutta olen myös realisti, en anna vaaleanpunaisten lasien sumentaa sitä faktaa, että ero on aina mahdollinen, joten esim. avioehto on fiksu juttu jos omaisuutta on ennen liittoa ehtinyt kertyä.

Lisäksi omassa suhteessa on kaksi ihmistä, ei mikään epämääräinen me yksikkö. Vaikka olemme naimisissa, meillä on omia juttuja (harrastuksia, kavereita, ja muita omia juttuja) emme kulje joka paikkaan yhdessä ja jaa ns. "koko elämäämme" yhdessä. Ja minusta tuo on vahvuus, on ihana palata oman kullan luokse omista jutuista, vert. olisimme 24/7/365 koko ajan yhdessä. Kahden ihmisen liitto voi olla vahva ja hyvin toimiva ja täynnä rakkautta, vaikka siinä on sinä ja minä eikä aina me.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:11"]

Muutimme yhteen jouluna, ollaan oltu yhdessä 4v, mutta asuttu omissa asunnoissamme.
Nyt mies vaatii, että yhdistettäisi pankkitili ja kaikki rahamme olisivat yhteisiä.
Minä muutin miehen asuntoon ja maksamme vuokran ja asumiskulut puoliksi, ruokaa yritämme maksaa puoliksi mutta yhteistä tiliä ei ole.

Ja nyt mies siis vaatii sellaista, muuten ei voi kuulemma minun kanssa jatkaa koska kokee, etten haluakaan jakaa kaikkea hänen kanssaan.

Ja ai niin, kesähäät suunnitelmissa.

Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä (lisien takia) joskus enemmän.
Mutta en haluaisi yhteisiä rahoja.
Ja aamulla siitä tuli taas valtava riita...
Mies laittoi jääkaappiin kaksi osastoa ja jakoi maitopurkkeja "sun-mun-sun-mun" ja lähti vihaisena töihin.

Siis miten teillä on? Yhteiset vai omat rahat?
En haluaisi perua häitä

[/quote]

Yhteiset rahat tietysti, kun yhdessä asutaan. Olettehan yksi perhe ja perheellä on vain yhdet rahat!

Mitään yhteistä pankkitiliä ei tietenkään hankita, koska jokaisen palkka pitää mennä omalle tilille. Jos ne menevät yhteistilille, et saa nostaa sieltä lainkaan rahaa, jos puolisosi vaikka kuolee. Vasta perunkirjoituksen jälkeen pääset käsiksi omiin rahoihisi.

Eli yhteiset rahat siinä mielessä, että ensin maksetaan kaikki laskut yhdessä (riippumatta kenen laskuja ne ovat) ja loput rahat mitä jää, on yhteisiä rahoja.

Ei yhteistä pankkitiliä, vaan laskut maksetaan, niin että kummankin tilille jää yhtä paljon rahaa kaikkien laskujen jälkeen. Yhteistilin voi toki perustaa, jos haluaa alkaa säästää ylimääräistä säästötilille. Palkkatilit pitää olla jokaisella erikseen.

Kysypä tätä palkkatiliasiaa omasta pankistasi sähköpostitse ja näytä miehelle vastaus. Pankin vastaus tulee nimittäin olemaan se, että jokaisella pitää olla palkkatili, joka on VAIN omissa nimissä. Näytä sen jälkeen vastaus miehelle. Näin torppaat tuon hölmön yhteistilin. Ja muuten jaatte rahat tasan laskujen jälkeen kummankin omalle tilille.