Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rahariita! Mies haluaa yhteiset rahat!
12.02.2014 |
Muutimme yhteen jouluna, ollaan oltu yhdessä 4v, mutta asuttu omissa asunnoissamme.
Nyt mies vaatii, että yhdistettäisi pankkitili ja kaikki rahamme olisivat yhteisiä.
Minä muutin miehen asuntoon ja maksamme vuokran ja asumiskulut puoliksi, ruokaa yritämme maksaa puoliksi mutta yhteistä tiliä ei ole.
Ja nyt mies siis vaatii sellaista, muuten ei voi kuulemma minun kanssa jatkaa koska kokee, etten haluakaan jakaa kaikkea hänen kanssaan.
Ja ai niin, kesähäät suunnitelmissa.
Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä (lisien takia) joskus enemmän.
Mutta en haluaisi yhteisiä rahoja.
Ja aamulla siitä tuli taas valtava riita...
Mies laittoi jääkaappiin kaksi osastoa ja jakoi maitopurkkeja "sun-mun-sun-mun" ja lähti vihaisena töihin.
Siis miten teillä on? Yhteiset vai omat rahat?
En haluaisi perua häitä
Kommentit (161)
En naisi miestä, jolla on noin huonot neuvottelutaidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä samassa taloudessa asuvilla on ihan luonnollista olla yhteiset rahat. Meillä on niin, että kummallakin palkka tulee omalle tilille ja siitä sitten sovittu osuus siirtyy yhteiselle tilille. Miettikää mikä teidän tapauksessa on järkevä osuus, ja onko molemmilla samat osuudet vai suhteessa tuloihin.
Yhteiseltä tililtä ostamme ruuat ja maksamme perheen laskut. Omalle tilille jäävän osuuden voi kumpikin käyttää mihin itse haluaa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:18"]
En naisi miestä, jolla on noin huonot neuvottelutaidot.
[/quote]
Jso tuo on kriteeri naimisiinmenossa, niin tuskinpa yksikään nainen olis ikinä päässyt naimisiin.
Kyllä me perheenä eletään yhteisessä taloudessa. Ei puolitella kauppalaskuja, se maksaa joka käy kaupassa. On ihan sama, onko mulla 500 ja miehellä 500 vai mulla tonni ja miehellä ei yhtään - kummassakin tapauksessa perheellä on tonni.
Onko teillä lapsia suunnitteilla? Jos on, niin kannattaa miettiä, miten eläminen järjestettäisiin omilla rahoilla siinä tapauksessa, että toinen jää hoitovapaalle. Hoitorahasta voi olla vaikea pamksella puolta kaikista menoista.
Entä jos toinen jäisi työttömäksi tai tulisi työkyvyttömäksi tms. ja ei pystyisi maksamaan osuuttaa asumisesta tai menoista? Mitä silloin tehtäisiin?
Saman katon alla täytyy minusta kummallakin olla sama elintaso. Jos toinen on työtön ja toinen saa ylennyksen ja merkittävän palkankorotuksen, niin nouseeko toisen elintaso ja toisen ei?
Kannattaa myös huomioida, että pitkässä liitossa todnnäköisesti tulee tulojen vaihtelua, välillä toinen tienaa enemmän ja välillä osat vaihtuu. Olisiko selkeämpää, että puhuttaisiin perheen tuloista ja elettäisiin niiden mukaan omien tulojen ja menojen sijaan?
Yhteiset rahat, mutta se kävi aivan luonnostaan. Jos mun mies olisi käyttäytynyt noin, niin mä miettisin erittäin tarkkaan, että onko hän mun arvoinen. Ratkaiseeko kaikki ongelmat kiukuttelemalla ja käyttäytymällä huonosti niin kauan kunnes se luovutat ja teet hänen tahtonsa mukaan?
Tuollaisen äijän kanssa laittaisin yhteisen tilin ja molemmat laittavat sinne saman summan rahaa ja ne sitten käytetään yhdessä. Tai sun tapauksessa miehes käyttää kaikki rahat itseensä todennäköisesti, aina löytyy joku erittäin hyvä syy miksi taas on tili tyhjä ennen kuin sieltä on maksettu vuokra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:19"]Mun mielestä samassa taloudessa asuvilla on ihan luonnollista olla yhteiset rahat. Meillä on niin, että kummallakin palkka tulee omalle tilille ja siitä sitten sovittu osuus siirtyy yhteiselle tilille. Miettikää mikä teidän tapauksessa on järkevä osuus, ja onko molemmilla samat osuudet vai suhteessa tuloihin.
Yhteiseltä tililtä ostamme ruuat ja maksamme perheen laskut. Omalle tilille jäävän osuuden voi kumpikin käyttää mihin itse haluaa.
[/quote]
Niin eli teillä ei ole täysin yhteiset rahat. Toimiva ratkaisu mielestäni. Tuon aloittajan mies nyt ilmeisesti kumminkin haluaa täysin yhteiset rahat, joka ei toimi, jos palkoissa ja kulutustottumuksissa on suuria eroja.
Meillä ei ole yhteistä tiliä, mutta ruokarahat nostetaan kerran kuussa ja niistä maksetaan sitten kuun ruuat ja muita tarpeita. Jos o.ia menija kuten vaatteita yms. niin ne maksetaan ite. Kannattaisi varmaan keskustella, mitkä miehesi mielestä on yhteisiä kuluja ja sen jälkeen voisi miettiä tuota yhteistä käyttötiliä jonne siirretään x euroa kuussa. Tiedän kyllä muitakin jotka kokevat että parisuhteessa kaiken myös rahojen pitää olma yhteisiä. Omalta mummoltani sain kumminkin neuvon että "älä koskaan hanki yhteistä tiliä miehesi kanssa". Tsemppiä neuvotteluihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole koskaan tarvittu yhteistä tiliä eikä kumpikaan siihen suostuisikaan. Kumpikin saa käyttää rahojaan miten haluaa, kunhan perheen yhteiset menot hoidetaan suunnilleen tasapuolisesti.
Yhteiset rahat toimii ihan hyvin, jos molemmilla on samanlaiset rahankäyttötottumukset. Ja tietty kummankin pitää osata elää varojen mukaan.
Meillä on yhteinen tili. Enkä minä mitään lupia kysele, että saanko ostaa tänään uudet kengät tai puseron. Jos minä tarvitsen uudet kengät, niin minä ostan ne.
Toki jos ostan uusia isoja huonekaluja, niin puhunhan minä siitä etukäteen, mutta kyllä sellaisesta tulee puhuttua vaikka olisi kuinka erilliset rahat. Ei yhteiseen kotiin voi tuoda uutta sohvakalustoa ilman, että siitä olisi puhuttu toisen kanssa. Mutta jotain pikkulipastoja olen ostanut kyselemättä, kun ei miestä sisustaminen oikeasti kiinnosta ja joku parin satasen lipasto ei vie tiliä miinukselle.
Mutta kyllä minustakin ajatus tuntui ensin oudolta, koska olin yli kolmekymppinen ja tottunut pitämään huolen omista asioistani, mukaan lukien raha-asiat. Mutta nyt kun ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa, niin sanon, että onhan se kätevää, kun ei tarvi monia tilejä seurailla eikä muutenkaan mietiskellä, että kuka maksaa mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiset rahat - minä hoidan kaikki pankkiasiat, eli molempien pankkitunnukset on mulla :D. Mies välillä saattaa kurkata omalle tililleen, että paljonko on käteistä. Se maksaa, kumpi käy kaupassa. Yhteistä tiliä siis ei ole - sen tililtä maksetaan, kenellä on enemmän rahaa.
Omat palkkatilit, yhteinen lainanhoitotili, menot maksetaan sovussa periaatteella kumpi ennen ehtii. Yhteiseen talouteen ei tarvita yhteistä tiliä, johon on molemmilla pääsy. Toisaalta se ainoa tietämäni liitto, jossa kumpikin piti rahansa vissisti erillään ja suunnilleen jääkaappikin oli jaettu soluasukkien tapaan, kaatui riitoihin ja pari on vielä 15 vuoden jälkeenkin todella riitainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen taloustili, mutta kumpikin hallinnoi omaa kertynyttä varallisuutta, eikä ole aivan euron päälle tilivelvollinen toiselle, kunhan rahaa yhteisiin kuluihin vain riittää. Tarvitsette siis kolme pankkitiliä. Voitte sulkea avioehdolla pois jo kertyneen omaisuuden, mutta jos kummallakaan ei ole velkoja, säästöjä on suurinpiirtein yhtä paljon ja kumpikaan ei ole tuhluri tai peluri, voi yhteinen talous toimiakin. Laita kuitenkin piiloon jokunen käteistonni, jotta on hätävaraa mistä ottaa. Ei kait mies ole mustasukkainen tai kontrolloiva? Mies saattaa syödä enemmän kuin sinä ja silloin hänelle olisi edullisinta maksaa ruokakulut puoliksi, mutta jos saatte yhteisiä lapsia ja sinä jäät kotiin, ei tällaisesta kannata nytkään nipottaa. Harmi, ettei miehesi palkka ole suurempi kuin sinun, mutta ainahan ei voi saada kaikkea hyvää.
Miksi sinä ap et halua yhteisiä rahoja? Aloituksessa sanot vain, että et halua. Mutta varmaan sinulla jokin oikea syykin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 neuvo siitä että laskut maksaa se kumpi ehtii on aivan idiootti. Minä en ikinä "ehtisi" ensin, jos kerran se toinen sitten laskut hoitaa.
Eli ap nyt miehensä kanssa neuvottelemaan: mitkä on yhteisiä menoja, mitkä eivät, säästättekö johonkin ja mihin kumpikin haluaa "tuhlata". Sen mukaan sitten 1 yhteinen tili ja omat lisäksi tai jotain muuta. Ja kannattaa jo nyt ottaa puheeksi ne hoitovapaat ja työttömyydet kun toisen tulot on käytännössä nolla.
En missään nimessä suostuisi. Pakolliset menot yhteisesti -kompromissi kuulostaisi hyvältä. Olisi kamalaa, jos pitäisi kysellä toisen mielipidettä siitä, miten paljon saa ostaa vaikka vaatteita tai jos toinen ostaisi omin luvin jotain kallista. Samoin jos toinen alkaisi ryypätä liikaa tai muuten kuluttaa yhteisiä rahoja turhaan.
Itse haluaisin pitää myös esim. herkut tai kaljat erikseen ostettavina silloin kun molemmat eivät niitä söisi.
Minustakaan ei olisi tuohon, että yksi yhteinen tili... Sen ymmärrän, että on yhteinen tili ja vaikka rahat olisivatkin yhteisiä niin...
No. Minä olenkin minä ja elän tällä hetkellä ilman miestä elämässäni. Ja silti minulla on kolme tiliä ja lapsilla on omat pankkitilinsä. Mun rahankäyttö ei vaan pysy hanskassa, jos rahat on yhdellä tilillä, mutta kun on se käyttötili, elaritili ja säästötili niin toimii.
Mun tapa on sellainen, että suurin osa tuloista menee käyttötilin kautta säästötilille, mistä sitten maksan itselleni ruokarahaa. Olen muuten ihan fiksu ihminen, mutta jostain syystä mun (käyttö)tilin saldon pitää olla jatkuvasti lähellä nollaa, muuten ajattelen että sitä rahaa on törsättäväksi asti.
Ja sitten ostan jotain turhaa - tuplamielenpahoitus turhasta ja rahanmenosta.
Olen neljänkymmenen ja ainoastaan näin saan pidettyä raha-asiat kurissa, eli säästöönkin jää jotain.
Meillä yhteinen talous ei tarkoita sitä, ettenkö voisi ostaa vaatteita tai meikkejä tai mitä vaan kyselemättä mieheltä. Ostan sen minkä tarviin enkä kysele, ei kysele mieskään. Toki perheen yhteisistä hankinnoista luonnollisestikin keskustellaan.
Te, joiden mielestä pakolliset menot maksetaan yhdessä ja kaikki loppu jää omaan käyttöön, mitä sanoisitte seuraavasta tilanteesta:
Toinen tienaa nettona 7000 €/kk, toinen 1400 €/kk. Asuminen järjestetään sen pienituloisen tulojen mukaan ja sillä on varaa maksaa käteen jäävästä osuudesta vain 500 asumiseen. Enemmän tienaava maksaa siten sen saman. Kun vähennetään ruoat, muut alskut ja menot, niin pienituloiselle jää 100 kuussa, isompi tuloiselle 5700. Onko teistä ok, että isompi tuloinen tuhlailee omiin juttuihinsa tai säästää itselleen tuon 5700 kuussa eikä sitä käytetä esim. perhjeen tai lasten hyväksi millään tavalla? Eikä muuteta parempaan asuntoon, koska pieni tuloisemman tulot ei sitä salli?
t. 7
Aamuinen riita saattoi olla lapsellinen, mutta me ei voida tietää oliko ap lapsellinen vai mies vai kumpikin vai ei kumpikaan. Maitopurkkien jakaminen ei ole lapsellista, vaan tehokas keino tuoda konkreettisesti esille mitä tarkoittaa, jos perhe ei jaa taloutta. Tietenkään käytännössä maitopurkkeja ei jaeta, mutta ei asiat aina mene yhtä tehokkaasti perille ilman konkreettisia esimerkkejä.
Ja ap:lle. Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä paras ratkaisu riippuu niin paljon perheen tilanteesta: mitkä on tulot, menot, rahankäyttötavat, tavoitteet, toiveet, puolison luotettavuus, onko lapsia, kuinka pitkään pidetään hoitovapaita, jne.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:18"]
En naisi miestä, jolla on noin huonot neuvottelutaidot.
[/quote]
Jso tuo on kriteeri naimisiinmenossa, niin tuskinpa yksikään nainen olis ikinä päässyt naimisiin.
[/quote]
Jaa? Oma mieheni osaa ainakin sopia asiat puhumalla, eikä tarvitse turvautuamaitopurkkien järjestelyyn. Mutta tietysti elämässä saa sitä, mihin tyytyy. -4
Alue: Aihe vapaa
Aika lapsellinen mies. Kannattaisiko harkita vielä avioliittoa? Mutta vastaus kysymykseesi, meillä ei ole yhteistä tiliä, minä maksan lainan lyhennyksen, mies asumisen juoksevat kulut. Isommat hankinnat ovat yhteisiä, mutta molemmilla on myös ne omat tienatut rahat. Minusta tuntuisi typerältä yhteinen tili ja se että jos haluan ostaa itselleni muutaman vaatekappaleen, pitäisi minun kysyä mieheltäni saanko ottaa sen ja sen verran yhteiseltä tililtämme. Eri asia tietenkin, jos molemmilla on niin huipputulot, että on aivan sama, kuinka paljon rahaa laittaa menemään...