Rahariita! Mies haluaa yhteiset rahat!

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 08:48"]

Meillä on omat tilit ja yhteinen lainatili, johon jemmaillaan sit isompia laskuja ja yllättäviä menoja varten muutenkin rahaa. Rahat on silti yhteiset. Kun toisen tili alkaa näyttää kuivalta, siirrellään toisen tililtä rahaa. Jos mulla on 500€ ja miehellä tonni, ei se tarkoita sitä, että mies elää leveämmin. MEILLÄ on silloin 1500€. 

5 vuotta elin suhteessa, jossa kaikki laskettiin. Toisen tulot oli isommat, joten sit suhteutettiin taskulaskin kourassa tuloja ja menoja ja voi ristus sitä säätämistä. Milloin olit maksanut 50€ enemmän ruokakaupassa ja milloin 20€ liian vähän jotain muuta kulua. Juu, ei toiminu. Kas kun ei tosiaan ollut omia maitopurkkeja nimettynä kaapissa.. Niitä ruokakuluja ei kyllä mitenkään suhteutettu, joten takkiinhan mä siinä taisin ottaa. Syön luultavasti kuitenkin vähemmän kuin 30kg mua enemmän painava urheileva mies... 

[/quote]

Minulla lyhyeksi jääneessä yhteisasumisessa mies tupakoi ja käytti alkoholia useamman kerran viikossa, itse en. Silti hän yritti estää minua ostamasta liian kalliita jugurtteja ja kauppareissuilla muovikasseja, paperikasseista puhumattakaan. Toki kaikki muukin paitsi illanviettoihin käytetty raha oli tuhlausta. 

meillä on niin että molemmilla on omat rahat ja kaikki maksetaan puoleksi. Miehellä yli 2000 e suuremmat tulot. Minä en pysty omalla rahallani ostamaan kaikkea mitä tarvin vaan miehellä on hienot pelit ja vermeet autotallissa ja harrastuksissa. Minulla ei ole vara käydä edes kansalaisopiston kursseilla.

Näin minulle on opetettu ja tätä keskustelua lukiessa ymmärrän miten eri arvoisia olemme tässä parisuhteessa. En kuitenkaan rupea vaatimaan miestä maksamaan niin että elintasoni olisi sama. Hän maksaa kuitenkin suurimman osan ruuista (kahden hengen talous) sitten kun minulle ei laskujeni ja muun jälkeen jää rahaa

Miehen ja mun palkka tulee meijän yhteiselle tilille. Sieltä siirrän omalle tililleni suurimman osan rahasta SÄÄSTÖÖN, yhteiselle tilille jätän kuukaudeksi käytettäviksi 500 e. Mies siirtää sieltä silloin tällöin itselleen ruokarahaa töihin. Ja mun tililtä otetaan sitten tarpeen vaatiessa 100 e lisää yhteiselle, jos tarvitaan. Yhteiset hankinnat sovitaan yhdessä, samoin vaatteiden sun muiden hankinnat. Puolin sun toisin joustetaan, jos olen esim. ostanut itselleni vaatteen, saa mies puolestaan ostaa itselleen jonkun. Meillä tämä toimii, miehen tililtä menee lainat ja loput hän siirtää minun tilille, joka puolestaan on säästötili. Yhteiselle tilille siirrän omista rahoistani sen 500 e. Tarvittaessa tosiaan lisää. Joten meillä on yhteiset rahat. Miehellä ei ole käyttöoikeutta minun tililleni, vain meidän yhteiselle ja mulla ei käyttöoikeutta hänen tililleen. Mikäli yhteiseltä tililtä alkaa olemaan rahat lopussa ja hän tarvitsee rahaa siirrän tililtäni sitä hänelle. 

Meillä omat tilit. Mutta yhteiset rahat. Se maksaa jolla on silloin rahaa. Pääasiassa minä hoidan laskut ja mies ruuat yms. Joskus mun tili menee kokonaan laskuihin ja silloin mies sirtää mulle rahaa omalta tililtään. Ei lasketa mun tai sun rahat.

Pari vuotta sitten mies oli työttömänä ja tulot aivan nollissa, silloin elettiin mun rahoilla. Ei aina elämä mene niin putkeen että ois varaa alkaa laskemaan sun ja mun jos kuitenkin yhdessä kahden lapsen kanssa asutaan.

Tietysti jos on pakko olla sama summa molemmilta niin suosittelen tuota yhteistiliä jonne molemmat siirtää tietyn summan rahaa. Mutta en kyllä ymmärrä silti sitä. Meilläkin on yhteinen s-tili ja välillä siirrämme sinne jomman kumman tililtlä ruokarahat, jos on tiukempaa ja sillä summalla sitten yritetään elää tietyn ajan.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:54"]

Miehen ja mun palkka tulee meijän yhteiselle tilille. Sieltä siirrän omalle tililleni suurimman osan rahasta SÄÄSTÖÖN, yhteiselle tilille jätän kuukaudeksi käytettäviksi 500 e. Mies siirtää sieltä silloin tällöin itselleen ruokarahaa töihin. Ja mun tililtä otetaan sitten tarpeen vaatiessa 100 e lisää yhteiselle, jos tarvitaan. Yhteiset hankinnat sovitaan yhdessä, samoin vaatteiden sun muiden hankinnat. Puolin sun toisin joustetaan, jos olen esim. ostanut itselleni vaatteen, saa mies puolestaan ostaa itselleen jonkun. Meillä tämä toimii, miehen tililtä menee lainat ja loput hän siirtää minun tilille, joka puolestaan on säästötili. Yhteiselle tilille siirrän omista rahoistani sen 500 e. Tarvittaessa tosiaan lisää. Joten meillä on yhteiset rahat. Miehellä ei ole käyttöoikeutta minun tililleni, vain meidän yhteiselle ja mulla ei käyttöoikeutta hänen tililleen. Mikäli yhteiseltä tililtä alkaa olemaan rahat lopussa ja hän tarvitsee rahaa siirrän tililtäni sitä hänelle. 

[/quote]

Olen perheetön, mutta olisin valmis jakamaan omaa elintasoani huonommin tienaavan kanssa. PAITSI jos toisen huono rahatilanne johtuu huonoista rahankäyttötavoista tai -kohteista tai suoranaisesta laiskuudesta hankkia elantoa. Eli alempi palkka ja yhteiset näkemykset rahankäyttötavoista kyllä johtaisivat siihen, että kumppanini kanssa olisi yhteinen elintaso.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:28"]

Yhteiset rahat toimii ihan hyvin, jos molemmilla on samanlaiset rahankäyttötottumukset. Ja tietty kummankin pitää osata elää varojen mukaan.

Meillä on yhteinen tili. Enkä minä mitään lupia kysele, että saanko ostaa tänään uudet kengät tai puseron. Jos minä tarvitsen uudet kengät, niin minä ostan ne.

Toki jos ostan uusia isoja huonekaluja, niin puhunhan minä siitä etukäteen, mutta kyllä sellaisesta tulee puhuttua vaikka olisi kuinka erilliset rahat. Ei yhteiseen kotiin voi tuoda uutta sohvakalustoa ilman, että siitä olisi puhuttu toisen kanssa. Mutta jotain pikkulipastoja olen ostanut kyselemättä, kun ei miestä sisustaminen oikeasti kiinnosta ja joku parin satasen lipasto ei vie tiliä miinukselle.

Mutta kyllä minustakin ajatus tuntui ensin oudolta, koska olin yli kolmekymppinen ja tottunut pitämään huolen omista asioistani, mukaan lukien raha-asiat. Mutta nyt kun ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa, niin sanon, että onhan se kätevää, kun ei tarvi monia tilejä seurailla eikä muutenkaan mietiskellä, että kuka maksaa mitäkin.

[/quote]

Näihin yhteisiin tileihin sellainen varoituksen sana, että jos tili on molempien nimissä (eli tilinhaltijana herra JA rouva virtanen) ja toinen puolisoista kuolee, leski ei saa nostettua tililtä senttiäkään ennen kuin pesänselvitys on tehty. Siihen voi pahimmassa tapauksessa mennä viikkoja, jona aikana voi olla aika surullista hoidella päivittäisiä menoja, kun rahaa ei saa mistään.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:54"]

Miehen ja mun palkka tulee meijän yhteiselle tilille. Sieltä siirrän omalle tililleni suurimman osan rahasta SÄÄSTÖÖN, yhteiselle tilille jätän kuukaudeksi käytettäviksi 500 e. Mies siirtää sieltä silloin tällöin itselleen ruokarahaa töihin. Ja mun tililtä otetaan sitten tarpeen vaatiessa 100 e lisää yhteiselle, jos tarvitaan. Yhteiset hankinnat sovitaan yhdessä, samoin vaatteiden sun muiden hankinnat. Puolin sun toisin joustetaan, jos olen esim. ostanut itselleni vaatteen, saa mies puolestaan ostaa itselleen jonkun. Meillä tämä toimii, miehen tililtä menee lainat ja loput hän siirtää minun tilille, joka puolestaan on säästötili. Yhteiselle tilille siirrän omista rahoistani sen 500 e. Tarvittaessa tosiaan lisää. Joten meillä on yhteiset rahat. Miehellä ei ole käyttöoikeutta minun tililleni, vain meidän yhteiselle ja mulla ei käyttöoikeutta hänen tililleen. Mikäli yhteiseltä tililtä alkaa olemaan rahat lopussa ja hän tarvitsee rahaa siirrän tililtäni sitä hänelle. 

[/quote]

Olen perheetön, mutta olisin valmis jakamaan omaa elintasoani huonommin tienaavan kanssa. PAITSI jos toisen huono rahatilanne johtuu huonoista rahankäyttötavoista tai -kohteista tai suoranaisesta laiskuudesta hankkia elantoa. Eli alempi palkka ja yhteiset näkemykset rahankäyttötavoista kyllä johtaisivat siihen, että kumppanini kanssa olisi yhteinen elintaso.

[/quote]

Tähän oli tarkoitus lainata numeroa 117!

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:54"]

Miehen ja mun palkka tulee meijän yhteiselle tilille. Sieltä siirrän omalle tililleni suurimman osan rahasta SÄÄSTÖÖN, yhteiselle tilille jätän kuukaudeksi käytettäviksi 500 e. Mies siirtää sieltä silloin tällöin itselleen ruokarahaa töihin. Ja mun tililtä otetaan sitten tarpeen vaatiessa 100 e lisää yhteiselle, jos tarvitaan. Yhteiset hankinnat sovitaan yhdessä, samoin vaatteiden sun muiden hankinnat. Puolin sun toisin joustetaan, jos olen esim. ostanut itselleni vaatteen, saa mies puolestaan ostaa itselleen jonkun. Meillä tämä toimii, miehen tililtä menee lainat ja loput hän siirtää minun tilille, joka puolestaan on säästötili. Yhteiselle tilille siirrän omista rahoistani sen 500 e. Tarvittaessa tosiaan lisää. Joten meillä on yhteiset rahat. Miehellä ei ole käyttöoikeutta minun tililleni, vain meidän yhteiselle ja mulla ei käyttöoikeutta hänen tililleen. Mikäli yhteiseltä tililtä alkaa olemaan rahat lopussa ja hän tarvitsee rahaa siirrän tililtäni sitä hänelle. 

[/quote]

No ei sun mies ihan viisas ole. Maksaa lainat, mutta onko lainalla rahoitettu omaisuus pelkästään hänen nimissään vai teidän molempien? Ja antaa säästönsä sinulle, siis pois. Olisi ihan ok laittaa säästöt yhteiselle tilille, mutta ei pelkästään sun nimissä olevalle tilille!

On ihan älytöntä vain keskenään suullisesti sopia että joo, nää mun tilillä olevat rahat on meidän molempien. Jos ne on molempien, silloin tilin omistajina pankin papereissa on molemmat. Älytöntä olla sinisilmäinen ja luottaa, sillä jos sitä luottamusta ja neuvottelukyky on, silloin asiat voidaan hoitaa paperillakin oikein.

Tilanteet ja ihmiset muuttuu, elämä vie: sinä kohtaat jonkun ihanan gigolon, nostat miehen säästöt ja muutat Timbuktuun.

17-39-ja joku kolmas kirjoitelma

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 09:54"]

Miehen ja mun palkka tulee meijän yhteiselle tilille. Sieltä siirrän omalle tililleni suurimman osan rahasta SÄÄSTÖÖN, yhteiselle tilille jätän kuukaudeksi käytettäviksi 500 e. Mies siirtää sieltä silloin tällöin itselleen ruokarahaa töihin. Ja mun tililtä otetaan sitten tarpeen vaatiessa 100 e lisää yhteiselle, jos tarvitaan. Yhteiset hankinnat sovitaan yhdessä, samoin vaatteiden sun muiden hankinnat. Puolin sun toisin joustetaan, jos olen esim. ostanut itselleni vaatteen, saa mies puolestaan ostaa itselleen jonkun. Meillä tämä toimii, miehen tililtä menee lainat ja loput hän siirtää minun tilille, joka puolestaan on säästötili. Yhteiselle tilille siirrän omista rahoistani sen 500 e. Tarvittaessa tosiaan lisää. Joten meillä on yhteiset rahat. Miehellä ei ole käyttöoikeutta minun tililleni, vain meidän yhteiselle ja mulla ei käyttöoikeutta hänen tililleen. Mikäli yhteiseltä tililtä alkaa olemaan rahat lopussa ja hän tarvitsee rahaa siirrän tililtäni sitä hänelle. 

[/quote]

No ei sun mies ihan viisas ole. Maksaa lainat, mutta onko lainalla rahoitettu omaisuus pelkästään hänen nimissään vai teidän molempien? Ja antaa säästönsä sinulle, siis pois. Olisi ihan ok laittaa säästöt yhteiselle tilille, mutta ei pelkästään sun nimissä olevalle tilille!

On ihan älytöntä vain keskenään suullisesti sopia että joo, nää mun tilillä olevat rahat on meidän molempien. Jos ne on molempien, silloin tilin omistajina pankin papereissa on molemmat. Älytöntä olla sinisilmäinen ja luottaa, sillä jos sitä luottamusta ja neuvottelukyky on, silloin asiat voidaan hoitaa paperillakin oikein.

Tilanteet ja ihmiset muuttuu, elämä vie: sinä kohtaat jonkun ihanan gigolon, nostat miehen säästöt ja muutat Timbuktuun.

17-39-ja joku kolmas kirjoitelma

[/quote]

Laina on meidän molempien nimissä. Ja meillä on luottamus kohdillaan puolin sun toisin. Osataan ratkoa ongelmat järjellä, sanoo kuka mitä tahansa. Lisäksi en kiellä miestäni ostamasta mitään ja vahtaa hänen kulujaan. Hän osaa rahan käytön ja on siinä yhtä järkevä kuin minäkin. Miehelle on sopinut tämä järjestely heti alusta alkaen, kun saman katon alle muutettiin. Kaikki katsos kun ei eroa ja jos eroaa, niin jotkut osaavat tehdän sen ihan järjevästikin. 

P.S. En ole aikeissakaan lähteä mihinkään gigolon matkaan. Kyllä sen verran arovstan ja rakastan perhettäni. Siinä jää muut miehet kakkoseksi. 

P.P.S. Jotkut voivat ihan tosissaan elää elämänsä onnellisina yhdessä loppuun saakka, ei aina kannata ajatella pahinta!

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:14"]

Näihin yhteisiin tileihin sellainen varoituksen sana, että jos tili on molempien nimissä (eli tilinhaltijana herra JA rouva virtanen) ja toinen puolisoista kuolee, leski ei saa nostettua tililtä senttiäkään ennen kuin pesänselvitys on tehty. Siihen voi pahimmassa tapauksessa mennä viikkoja, jona aikana voi olla aika surullista hoidella päivittäisiä menoja, kun rahaa ei saa mistään.

[/quote]

Parempi tapa näiden tapausten kannalta olisikin, että olisi sekä herra että rouva Virtasen nimissä sekä käyttö- että säästötili ja molemmilla käyttöoikeudet kaikkiin tileihin.

Meillä on tällainen tilanne. Kaikki tulot tulevat käyttötilille nro 1, joka on myöskin se tili, jolta ostokset hoidetaan. Sieltä siirretään kuukausittain vakiosumma käyttötilille nro 2, jolta maksetaan kaikki laskut. (Vakiosumman maksaminen kuukausittain pitää kuukausittaiset menot tasaisina. Enää ei tule ikäviä yllätyksiä, kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat laskut kolahtavat postiluukusta samassa kuussa.) Säästötileille siirretään rahaa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.

Ja en muuten soittele miehelleni, jos haluan ostaa 25 euron neuletakin. Rahatilanteesta kyllä puhutaan yhdessä ja molemmat tietävät, minkälainen on tilin saldo ja minkä suuruusluokan menoja on tulossa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:14"]

Näihin yhteisiin tileihin sellainen varoituksen sana, että jos tili on molempien nimissä (eli tilinhaltijana herra JA rouva virtanen) ja toinen puolisoista kuolee, leski ei saa nostettua tililtä senttiäkään ennen kuin pesänselvitys on tehty. Siihen voi pahimmassa tapauksessa mennä viikkoja, jona aikana voi olla aika surullista hoidella päivittäisiä menoja, kun rahaa ei saa mistään.

[/quote]

Parempi tapa näiden tapausten kannalta olisikin, että olisi sekä herra että rouva Virtasen nimissä sekä käyttö- että säästötili ja molemmilla käyttöoikeudet kaikkiin tileihin.

Meillä on tällainen tilanne. Kaikki tulot tulevat käyttötilille nro 1, joka on myöskin se tili, jolta ostokset hoidetaan. Sieltä siirretään kuukausittain vakiosumma käyttötilille nro 2, jolta maksetaan kaikki laskut. (Vakiosumman maksaminen kuukausittain pitää kuukausittaiset menot tasaisina. Enää ei tule ikäviä yllätyksiä, kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat laskut kolahtavat postiluukusta samassa kuussa.) Säästötileille siirretään rahaa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.

Ja en muuten soittele miehelleni, jos haluan ostaa 25 euron neuletakin. Rahatilanteesta kyllä puhutaan yhdessä ja molemmat tietävät, minkälainen on tilin saldo ja minkä suuruusluokan menoja on tulossa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 06:08"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:41"]

Tää on ikuisuuskeskustelu, ja monta oikeaa tapaa hoitaa asia. Mutta lain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisistaan.

Tuli vain mieleeni eräs ystäväpariskunta, joilla oli täysin omat rahat (olivat siis naimisissa ja lapsiakin oli siunaantunut). Vaimo tuskaili kotihoidontuella, kuinka tylsää on pyytää mieheltä rahaa ruokakaupassa käyntiin. Eipä hän sitten pitkään voinutkaa olla lasten kanssa kotona, kun hänen osuutensa lainastakin oli jollain maksettava. Ja valitti, kun mies ei maksa lasten vaatteita vaan ne menevät aina hänen palkastaan.

MOnen syyn vuoksi sitten erosivat. Taloudellisesti tämä oli hänelle lottovoitto. Nainen onnistui eroriidoissa vaatimaan miehen suvun maatilaa, josta sitten appiukko lunasti hänet ulos. Näin hän sai ostettua itselleen oman velattoman uuden asunnon. Lisäksi mies, jolla on hyvät tulot, maksaa suuret elarit joka kuukausi.

Ero olikin sitten aika paha ja katkera.

[/quote]

Kyllähän nainen aina osaakin vaatia itselleen kuulumatonta omaisuutta itselleen. Miettikää kuinka törkeä Mies olisi, jos vaatisi vaimon kotipaikkaa itselleen?

[/quote]Vaimo oli kotiäiti niin tottakai erotessa pitikin netota. Hänhän oli pois palkallisesta työelämästä, teki tärkeää työtä kotona kun hoiti omia lapsiaan.

[/quote]

Ei todellakaan ole tärkeätä työtä. Omien lapsien hoidosta ei pidä saada euroakaan. Nykyaikana kenenkään ei pitäisi jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Koko laki pitäisi muuttaa niin että erotessa jokainen saa vain sen minkä on itse tienannut/perinyt. Ei euroakaan toiselta. Elatusmaksut pitää mennä niin että sen toisen pitää maksaa tasan yhtä paljon kuin sen toisen. Puhtaana rahana. Eikä elatusmaksu saa olla suhteeutettu tuloihin vaan se on sama kuin Kelan maksama elatustuki. Se vaaditaan kummaltakin osapuolelta. Jos ei ole työelämässä niin ei ikinä pitäisi saada lasten huoltajuutta. Koska sellainen ei lapsista kykene huolehtimaan

[/quote]

Kuka idiootti sanoo että ei pitäisi saada huoltajuutta jos ei ole ollut työelämässä? Itse ainakin olisin mieluummin lasten kanssa kotona, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Lasten kasvatus ja hoito todellakin on tärkeää työtä, nykyvanhemmat viettävät liian vähän aikaa lastensa kanssa. Ja vai ei avioerossa pitäisi saada mitään, entä jos aikoinaan talon lainhuudot on pantu toisen nimiin mutta lainat ym. on maksettu puoliksi ja sitten eron tullen toisen ei muka pitäisi saada penniäkään vain koska talo on toisen nimissä, hah... Ja itse en kyllä tekisi yhteistä tiliä, kuka takaa että toinen ei hassaa kaikkia rahoja... Sukulaiseni mies käyttää kaiken rahansa baareissa ja toisen kontolle jää ruuat ym. toimeentulo, ja usein täytyy vielä antaa sitä baarirahaakin kun omat on loppu. Jos tällaisessakin tilanteessa olisi yhteinen tili niin perhehän kuolisi nälkään... tietysti on ihan omaakin vikaa kun antaa sitä rahaa mutta kuitenkin..

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:02"]

Se on kuitenkin huonoin vaihtoehto, että olisi vain yksi yhteinen tili eikä kummallakaan mitään omaa.

[/quote]

Miten sä voit sanoa noin yleistäen. Tuo on sun mielipiteesi, mutta ei mikään absoluuttinen totuus. Meillä on yksi yhteinen tili, ja se on meille ehdottomasti paras vaihtoehto.

Joten kuten aiemminkin on sanottu, niin tähän ei ole yhtä totuutta, vaan nämä asiat pitää miettiä tapauskohtaisesti.

[/quote]

Perusteletko hieman, eli millä tavalla tuo on parempi kuin omien nettotulojen suhteessa yhteiselle tilille siirto ja sieltä yhteiset menot maksuun, omalle tilille jäävät omaan vapaaseen harkintaan

[/quote]

No katsohan, ihmisillä on myös erilaisia tilanteita kuin sinulla. Esimerkiksi on erilaisia tapoja ansaita rahaa. Kun ei ole säännöllistä kuukausipalkkaa, niin rahaliikenne näyttää heti hyvin erilaiselta kuin kuukausipalkkaisella.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:43"]

Te, joiden mielestä pakolliset menot maksetaan yhdessä ja kaikki loppu jää omaan käyttöön, mitä sanoisitte seuraavasta tilanteesta:

Toinen tienaa nettona 7000 €/kk, toinen 1400 €/kk. Asuminen järjestetään sen pienituloisen tulojen mukaan ja sillä on varaa maksaa käteen jäävästä osuudesta vain 500 asumiseen. Enemmän tienaava maksaa siten sen saman. Kun vähennetään ruoat, muut alskut ja menot, niin pienituloiselle jää 100 kuussa, isompi tuloiselle 5700. Onko teistä ok, että isompi tuloinen tuhlailee omiin juttuihinsa tai säästää itselleen tuon 5700 kuussa eikä sitä käytetä esim. perhjeen tai lasten hyväksi millään tavalla? Eikä muuteta parempaan asuntoon, koska pieni tuloisemman tulot ei sitä salli?

t. 7

[/quote]

Ei tietenkään tuollaisessa tapauksessa makseta kaikkea puoliksi! Jos toinen tienaa 7000 ja toinen 1400, se tekee kuukaudessa yhteistä rahaa 8400 euroa. Koska hyvätuloisemman tulot ovat yhteisestä potista 83 %, hän myös maksaa yhteisistä, juoksevista kuluista suunnilleen sen verran. Eli jos kuvitellaan, että kuukauden juoksevat kulut ovat vaikkapa 2500 euroa, parempituloinen maksaa yhteiselle tilille (josta nämä juoksevat kulut maksetaan) 2075 euroa ja huonompituloinen 425 euroa. Parempituloiselle jää tämänkin jälkeen omaa rahaa melkein viisitonnia kuussa, huonompituloiselle jää melkein tonni. Mun mielestä tämä on yhteisessä taloudessa ainoa reilu ratkaisu. Tilanteethan voivat vuosien varrella vaihtua: välillä on jompikumpi vanhempainvapaalla, välillä saatetaan opiskella tai joutua työttömäksi. Tämä systeemi takaa sen, ettei kumpikaan puolisoista joudu velkavankeuteen tällaisten syiden vuoksi.

Ei kannata olla turhan sinisilmäinen. Moni narsistiksi osoittautunut mies on hurmaavana avioliiton alkuaikana ottanuut hoitaakseen koko perheen raha-asiat, jotta voisi kontrolloida vaimon rahankäyttöä ja hänen menojaan.

Te, joilla on vain yksi yhteinen tili ja siihen molemmilla käyttöoikeus...

OIKEASTI? Entäs jos se kortti varastetaan tai katoaa (onnistuu ihan ryyppyreissulla tai ratikassa) niin miten olette varautuneet tilanteeseen?

Ihan tällaisen skenarion varalta minulla on useampi tili, ettei kassakriisi iske saman tien jos lompakko katoaa.

Noin yleisenä kommenttina: rahat voi olla yhteisiä, vaikka tilit olisikin omia. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 16:07"]

"Prosenttiosuus muuttuu tulojen suhteessa"

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Joku progressiivinen verotus? Onko teillä ennen suhdetta hyväksytetty tämä progressiivinen asteikko kummallakin osapuolella?

[/quote]

Miten hemmetin vaikea tämä on tajuta? Perheessä on tietty määrä tuloja, sanotaan vaikka 5000 euroa. Tästä toinen tienaa 3000 euroa eli 60 %, toinen 2000 euroa eli 40 %. Tällöin yhteisistä menoista maksetaan tämän prosentin mukaisesti 60-40. Jossain vaiheessa tulot voivat muuttua, toinen puolisoista jää esim. hoitovapaalle, joten perheen tulot laskevat esim. 3500 euroon, josta töissäkäyvä tienaa edelleen sen 3000 ja hoitovapaalla olija 500 euroa. Tällöin töissäkäyvän on otettava maksaakseen 85 % menoista, koska hoitovapaalla olijalla ei ole tarpeeksi tuloja.

Prosenttiosuus tarkoittaa siis sitä, että kukin maksaa sen osan yhteisistä manoista, joka vastaa hänen osuuttaan yhteisistä tuloista.

Googlettelin ihan muita asioita kun tämä triidi tuli sattumalta vastaan. Duunissa poikkeuksellisesti joutenollessani ehdin lukea koko säikeen läpi ja täytyy vaan todeta että ei juma. Haavi on auki.

Olen aina kuvitellut että tällaiset yhteiset käyttötilit ovat menneen pula-ajan juttuja. Ajan jolloin on eletty kädestä suuhun ja todella pariskunta on ollut yksi köyhä yksikkönsä. Kyllä minunkin vanhemmillani oli yksi yhteinen tili, mutta eivät he mitään muuta tehneetkään kuin maksoivat asuntolainaa ja kasvattivat kaksi lasta. Ei mitään muuta.

Tänä päivänä ihmiset ovat individuaaleja ja yksilötason suorituksia ylistetään medioissa. Tänä päivänä on voimakkaita ja itsetietoisia naisia. Ihmiset ovat yhdessä vaikka harrastavat täysin eri asioita taikka jakavat eri arvomailmaa.

En halua kuulostaa k*päältä, mutta jotenkin kirjoituksissa huokuu tuo naisen pesänrakennusvietti, johon pitää tärvätä kaikki liikenevät rahavarat. Tukahdutetaan yksilön vapaa mielenkiinto muihin asioihin. Suokaa anteeksi äskeinen kommentti arvon leidit.

Ei tulisi mieleenkään että minun rahoillani rahoitettaisiin hänen hölmöjä harrastuksia ja tuskin puolisonikaan olisi innoissaan makselemassa minun tuiki fiksuja hankintoja, mutta niin vaan solussa sovussa matkaamme hänen näyttelukuntoon suittu snautserinsa kanssa minun AMG ML:ssä.

Ja minun mielestäni luonnollista on se, että aikuisilla ihmisillä on omat tilit. Laskut on helppo jakaa siten, että ne menevät suunnilleen puoliksi. Suunnilleen riittää, muutenhan kyseessä on neuroottinen pilkunviilaus jokaisesta eurosta ja sentistä.

Yhteisen huushollaustilin vielä jotenkin käsitän, mutta en sitä, että kaikki on yhteistä.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:19"]

Mun mielestä samassa taloudessa asuvilla on ihan luonnollista olla yhteiset rahat. Meillä on niin, että kummallakin palkka tulee omalle tilille ja siitä sitten sovittu osuus siirtyy yhteiselle tilille. Miettikää mikä teidän tapauksessa on järkevä osuus, ja onko molemmilla samat osuudet vai suhteessa tuloihin.

Yhteiseltä tililtä ostamme ruuat ja maksamme perheen laskut. Omalle tilille jäävän osuuden voi kumpikin käyttää mihin itse haluaa.

[/quote]

Tässä keskustelussa on nyt esitetty kaksi vaihtoehtoa

yhteinen tili= yhteinen talous ja ytheiset rahat

omat tilit = erilliset taloudet ja omat rahat ja kumpikin maksaa puolet yhteisistä menoista + omat menonsa

Meillä on omat tilit, mutta kyllä talous on silti yhteinen. Säännölliset laskut menee suoraveloituksena suunnilleen niin, että puolet minulta ja puolet mieheltä. Nettipankissa kummallakin on oikeudet kaikkiin tileihin. Kaupassa ja asioilla se maksaa, joka asiat hoitaa tai jolla lompakko on. Jos mä satun ostelemaan paljon vaikka lapsille talvivaatteita ja makselemaan isompia menoja ja tili alkaa mennä nollille, voin ottaa miehen tililtä rahaa itselleni ja sama toisin päin. Kumpikin ostaa itselleen, mitä tarvii. Mies ei ole koskaan kritisoinut minun vaateostoksia tai kampaamokäyntejä, minä en puutu, jos mies ostaa uuden porakoneen tai moottorisahan.

Toimii meillä loistavasti. Koskaan ei olla rahasta riidelty.