Tytär sai työharjoittelusta hylätyn

Itse olen toiminut ohjaajana monta kertaa,ja aina käyn harjoittelun alussa harjoittelijan kanssa läpi esimerksiksi koulun tavoitteet ja vaatimukset mitä harjoittelussa tulee tehdä/oppia (ja jos harjoittelijalla on omia tavoitteita,se on vain plussaa ja kertoo halusta oppia ja kehittyä) Ja seuraan sitten tuleeko näitä toteutettua. Jos ei,eikä harjoittelija sitä huomaa,on aika pitää väliarviointi. Otan mukaan hoitotilanteisiin ja ohjaan ja pyrin olemaan helposti lähestyttävä ohjaaja jolta uskaltaa kysyä. Silti tulee vastaan näitä joita ei vain  voi päästää läpi,kun oma-aloitteisuus ja sitä kautta osaaminen ei ole tapahtunut. Eikä välttämättä edes kiinnosta harjoittelijaa.

Kyllä meidän koulun kriteereissä on, että jos tiedot ja taidot ovat puutteelliset suhteessa opintojen määrään, niin voi tulla hylsy. Oma-aloitteisuus voi olla hankalaa, jos on päällepäsmäri ohjaaja, joka kyttää sua suurennuslasilla. Itse olin tokan harjottelun todella ahdistunut, joka meni mielestäni päin prinkkalaa. Toiselta rennolta ohjaajalta sain hyvää palautetta oma-aloitteisuudesta, toiselta sain palautetta etten ole kovin oma-aloitteinen. Nii-in...

Joo, mutta nykyään olenkin sitten osannut "käsitellä" paremmin näitä muita työntekijöitä/ohjaajia, jos koen olevani väärin kohdeltu. Viime harjottelusta sainkin loistopalautteet, etenkin oma-aloitteisuudesta ja rohkeasta potilaiden kohtaamisesta. Ja te, jotka sanotte ettei voi olla oma-aloitteinen, kun ei saa yksin tehdä, niin totta kai voi. Itsellä oli tänään eka päivä uudella osastolla, ja enhän siis saa mitään iv lääkityksiä hoitaa itse, niin sanoin reippaasti ohjaajalle:"Hei kahdeltahan piti laittaa yks ab tippumaan, onko se laimennettu? Mä voisin laittaa sen tippumaan" Ja ohjaaja antoi mun tehdä, mutta varmisti tietty että menee oikein.

Monet paikathan on niin sanotusti pakotettuina ottamaan harjoittelijoita, sillä meidän alalla ei opiskelijat itse hanki harjoittelupaikkoja. Sille ei voi oikein mitään, jos työpaikan henkilökuntaa ei kiinnosta ollenkaan. Tai siis, voihan siitä sanoa, mutta ei sitä harjoittelupaikkaa noin vain voi muuttaa. 

Mulla on harjoittelut vielä tuoreessa muistissa (valmistun keväällä). Sanoisin että ekassa harjoittelussa (perushoitojakso vanhainkodeissa) hylättyyn varmasti vaikuttaisi huono asenne ja se että on nenä nyrpeänä vielä harjoittelun lopulla. Siellä on helposi opiskelija pää pyörällä kun tulee pulpetista 8-tuntisiin työpäiviin jossa ei istuta. Pakko olla oma-alotteinen. omat lääkejaot tarkistettiin jne asiat mitkä olisisivat voineet johtaa hoitovirheisiin, joten tuskin kenelläkään muulla ne heti saisi aikaan hylsyä. Joten: se asenne. neljän viikon aikana varmasti tuutorit huomaa sen.

Myöhemmistä harjoitteluista muistan sen, että välillä tekemistä ei oikeastaan ollut (esim silmäpoli) joten oma-alotteisuutta ja mielenkiintoa oli vaikea osoittaa koko aikaa. Ei joka paikassa ole ole työtä kädet täynnä, mutta viestini on että mielenkiinnon voi osoittaa aina jotenkin. Mun on tosi vaikea keksiä miten se hylätty tulisi? Ehkä kehonkieli on kielinyt jostain negatiivisesta asenteesta, ym muu käytös? :/

Nimenomaan. Se on sitä arkista työtä. Kritisoin myös tuota ajatusta, että sänkyjä ei tarvitsisi hoitajien pedata, kun siihen on henkilöitä palkattu. Meillä kyllä autetaan laitoshuoltajia useinkin jos heillä on kiire, ja meillä hoitajilla taas rauhallisempaa (esim. paljon kotiutuksia iltapäivällä jolloin useita huoneita siivottavana jne.). Eli minä ainakin saatan opiskelijalleni sanoa, että lähdetäänpäs auttamaan Eilaa petaamisessa, kun hänellä on kohta ruokakin jaettavana... Eikä kukaan ainakaan päin naamaa ole sanonut, ettei tahdo pedata kun sen jo osaa.

Ja tuosta oma-aloitteisuudesta, on ihan höpöhöpöä ettei jo ensimmäistä erikoissairaanhoidon harjoittelua tehdessä muka voi olla oma-aloitteinen. Jos lähdetään vaikka ihan siitä, että opiskelija vastaa kellon soittoon. Tai tarjoutuu viemään labranäytteet labraan. Ottaa hoitaakseen verensokerikontrollit tai ihan vaan käy kysymässä huoneissa onko potilailla kaikki ok. Myös kaikki kommentit tyyliin "olikos sinne kakkosen Mäkiselle se antibiootti klo 14?" Tai "voisin käydä kysymässä onko vitosen äidillä vatsa jo toiminut vai tarvitsisiko sitä mahanpehmikettä mistä oli raportilla puhetta"... Siis ihan mikä vain sellainen puhe ja ääneen ajattelu, joka osoittaa minulle että opiskelija on jollain tasolla kartalla siitä mitä hoitoja potilaiden tulisi saada, ja mitä heidän voinnistaan tulee tarkkailla. 

Ja hiljaisina hetkinä voi osoittaa mielenkiintoa oppimiseen esim. lukemalla terveysporttia (itse tähän ohjaankin usein, kun on opiskelijoille vieraita diagnooseja ja hoitoja ym) tai kirjallista materiaalia mitä osastolla on tavallisimmista sairauksista, hoidoista, lääkityksistä, ruokavalioista... Ihan mitä vaan. Sellainen iltalehden nettiselailu tai kännykällä facessa roikkuminen on hetkellisesti ok, tekeehän sitä hoitajatkin. Mutta paremmalla katson jos opiskelija kysyy hiljaisenakin hetkenä että olisiko jotain hommaa mitä hän voisi tehdä. Ja tarttuu sitten vaikka varastokärryn purkamiseen tai huoneissa olevien kaappien hoitotarvikkeiden täydentämiseen. Ja kyse ei ole siitä, että haluaisin orjuuttaa tms, vaan että sellaisetkin hommat kuuluu hoitajan työhön. Meillä ainakin osastolla on paljon heitä, jotka eivät vahingossakaan täydennä ruiskuja tms. laatikoihin vaan aina se on se sama melko pieni porukka jotka näitäkin juoksevia asioita sitten hoitaa. Ja minusta olisi hyvä, että jokainen tuntisi vastuunsa näissä asioissa joten siksi opetan niitä opiskelijoillekin. Koska on aivan p*rseestä suoraan sanoen kun kiireessä menet jotain hakemaan ja huomaat että joku on ottanut viimeisen kappaleen jotain hoitovälinettä, muttei ole vaivautunut hakemaan täydennystä tilalle. 

Lisäksi esim. vanhuspuolella oma-alotteisesti vanhusten kanssa juttelemaan meneminen, lasten puolella se että menee ehdottamaan voisiko vaikka hetken leikkiä tai lukea / katsella muumeja lapsen kanssa että vanhemmat pääsisivät kahville tms. pienet eleet merkkaavat paljon ja osoittavat että opiskelija on oikeasti ajatuksella ja tunteella oppimassa hoitajaksi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 10:11"]

kaikki me olemme olleet opiskelijoita. Minä ainakin muistan sen. Mutta! Työskentelen akuuttipuolella johon opiskelijat tulevat innokkaina, valmiina näkemään uutta ja yleensä motivoituneina. pesen jokapäivä takapuolia ja teen perushoitoa, koska se kuuluu myös akuuttihoitoon. Opiskelijat ovatjoskus ilmoittaneet että osaavat jo vaihtaa vaipan ja suihkuttaa.. Öö niin minäkin mutta se kuuluu TYÖHÖN. Vaikka pyrin ohjaamaan opiskelijat akuuttitilanteisiin on joskus se pyllykin pestävä.

[/quote]

Itsellenihän meinasi tulla hylätty ensimmäisestä harjoittelusta, koska en ollut muka tarpeeksi omatoiminen. Minulla ei vain yksinkertaiseseti ollut mitään aiempaa työkokemusta hoitoalalta (lukiopohja), en todellakaan aina itse keksinyt mitä voisin tai saisin tehdä, joten kysyin tekemistä. Tein varmasti töitä ihan siinä missä vakityöntekijät (joskin hitaammin), en koskaan kieltäytynyt tekemästä jotain. Minut  laitettiin jo ensimmäisenä päivänä vessattamaan huonosti liikkuvia mummoja yksin, ohjaajan mielestä selviäisin siitä aivan hyvin itse (vaikka tiesi lukiotaustani). En uskaltanut kysyä apua, kun kysyin ilmeisesti ohjaajan mielestä tyhmiä kysymyksiä, kun hän vain mulkoili huvittuneesti ja vastasi näsäviisaasti takaisin. 

Sovimme ohjaajan kanssa että harjoittelisimme yhtenä tiettynä päivänä kunnolla kirjausohjelman käyttöä. No, satuin olemaan tuona päivänä kipeä, niin se perehdyttäminen ei käynytkään hänelle enää minään toisena päivänä (vaikka vallan hyvin olisi ehtinyt). Arvioinnissa myös mainittiin, että olin työyhteisössä syrjäänvetäytyvä -- aivan kuin nuori, lapseton henkilö osaisi keskustella luontevasti lapsista jonkin "lapsellisen" henkilön kanssa! Puheenaiheet muutenkin todella pinnallisia, esim. laihduttaminen ja paino-ongelmat eivät nuorta ja solakkaa opiskelijaa kiinnostaneet.

En kadu pätkääkään, että vaihdoin alaa. Nykyisen alani harjoittelujaksoilla minua jopa kiiteltiin oma-aloitteisuudesta, ilmeisesti "oma-aloitteisuuden puutteesta" jäi jokin trauma hoitoalalta.

Kuinka usein harjoittelun hylkäyksen syy on se, että silloin saa uudestaan harjoittelijan ilmaiseksi työvoimaksi?

Työpaikasta ja sen ilmapiiristä aika paljon riippuu, miten harjoittelija pärjää varsinkin silloin, jos on muutenkin hiljainen. Yksi ja toinenkin on kertonut paikoista, joihin harjoittelijoita ei saisi koskaan laittaa.

Sairaanhoitajassa tai Tehy -lehdessä käytiin läpi sitä millä perusteella voidaan harjoitteluita hylätä ja yksi hyvä oli epäeettinen käytös tai sitten potilasturvallisuuden vaarantaminen.

Se nyt on jo tullut selväksi, että varsinkin vanhuspuolella tulee helposti hylättyjä. Ei ole mainittu vielä paikkakuntaa eikä edes aluetta. Ainakin yksi vaihtoi pois pohjanmaalta AMK:sta jokseenkin samoilla perusteilla saamansa hylätyn vuoksi kuin mitä oli ap:n tyttärellä.

up

Minä en ole ollut vanhuspuolella, kun reputin nuo 2 sh-opiskelijaa. Päinvastoin, yliopistosairaala.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 20:07"]

Joo, mutta nykyään olenkin sitten osannut "käsitellä" paremmin näitä muita työntekijöitä/ohjaajia, jos koen olevani väärin kohdeltu. Viime harjottelusta sainkin loistopalautteet, etenkin oma-aloitteisuudesta ja rohkeasta potilaiden kohtaamisesta. Ja te, jotka sanotte ettei voi olla oma-aloitteinen, kun ei saa yksin tehdä, niin totta kai voi. Itsellä oli tänään eka päivä uudella osastolla, ja enhän siis saa mitään iv lääkityksiä hoitaa itse, niin sanoin reippaasti...

[/quote]

Nyt on kyllä harjoittelun käsitteetkin jo sekoitettu. Harjoittelun tavoitteethan on opiskelijan oppiminen. Kun opinnot ja harjoittelut on loppuvaiheessa, silloin saattaa ollakin jo taitoa niin, että tietää mitä kuuluu tapahtua. Jos kuitenkin työtehtävissä voi ottaa vastuuta tekemisestään ja tehtäviä kykenee suorittamaan oma-aloitteisesti, silloin ei ole kyse harjoittelusta, jolla palkattomuus on perusteltu. Jo nimi työtehtävä kertoo, että kyse on palkallisesta työstä.

Jos monia pesuja, lakanoiden vaihtoja tai vaikka "paskahommia" ei tarvitse harjoittelun takia päivästä toiseen harjoitella, on kyseenalaista teettää niitä yhä uudestaan ne jo osaavalla. Onko osa niistä niin vaativia kenenkään mielestä, että niitä pitäisi tehdä yhä uudestaan päivittäin? Jokuhan on palkattu siihen tehtävään, eikö se ole hänen työtään ensisijassa? Ei sellaiseen jota osaa tarvitse tarjoutua oma-aloitteisesti "harjoittelemaan". Yksi osa harjoittelusta on rutiinien oppiminen ja annettujen tehtävien suorittaminen, joten jos ohjaaja pyytää, kun itse arvioi, että siinä on vielä oppimista, silloin ne on suoritettava.

Jos harjoittelija tekee yksinkertaisempia töitä vaikka osaa jo sen takia, että pätevämmät voivat tehdä vähän haastavampia, on harjoittelun tavoitteet työpaikalla päälaellaan. Kertaus ei koskaan haittaa, mutta jos on vaativampia töitä, ne yksinkertaisemmat työt jotka harjoittelija jo osaa kuuluu tapahtua niihin palkatun toimesta ja ottaa harjoittelija seuraamaan ja mahdollisuuksien mukaan harjoittelemaan niitä vaativampia tehtäviä. Juuri harjoittelun takia harjoittelijan tehtävä on seurata, eikä tehdä "oma-aloitteisesti" jo osaamiaan tehtäviä, että hän oppii!

"Minä en enää lakanaa petaa, osaan sen jo. Tahdon harjoitella arteria-näytteen ottamista".

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:28"]

"Minä en enää lakanaa petaa, osaan sen jo. Tahdon harjoitella arteria-näytteen ottamista".

[/quote]
Vähän tuntuu se meininki kyllä hoitajilla olevan, että laittavat opiskelijat juoksemaan ja noihin vähäpätöisempiin tehtäviin, joissa ei varmasti opi mitään uutta. Käyttävät opiskelijoita kylmästi vain ja ainoastaan ilmaisena työvoimana.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:28"]

"Minä en enää lakanaa petaa, osaan sen jo. Tahdon harjoitella arteria-näytteen ottamista".

[/quote]

Jos on monta harjoittelua takana, kuinkahan hyvin harjoittelun tavoitteet toteutuvat, jos harjoittelija laitetaan päivittäin aamupäiväksi vaihtamaan lakanoita? Tehtävänähän se säästää eniten työntekijöiden aikaa, mutta minkä takia? Koska vaativampien tehtävien ohjaaminen on työlästä?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:28"]

"Minä en enää lakanaa petaa, osaan sen jo. Tahdon harjoitella arteria-näytteen ottamista".

[/quote]
Vähän tuntuu se meininki kyllä hoitajilla olevan, että laittavat opiskelijat juoksemaan ja noihin vähäpätöisempiin tehtäviin, joissa ei varmasti opi mitään uutta. Käyttävät opiskelijoita kylmästi vain ja ainoastaan ilmaisena työvoimana.

[/quote]

On varmaan sellaisiakin paikkoja, joissa opiskelijat joutuvat ihan suoraan sanottuna tekemään töitä. On varmasti ohjaajia, joilla on nuttura kireällä. Mutta pääsääntöisesti on opittava sellaiset taidot, että voi lähteä työelämään oppimaan sitä hoitotyötä oikeasti. Koulusta saadaan vain "ajokortti", ei työkokemusta. Kyllä siihen ammattitaitoon ja ammatillisuuteen kuuluu nöyrtminen siihenkin, että on kyettävä toimimaan työyhteisössä, oltava kollegiaalinen, pidettävä tarpeen tullen mölyjä mahassa, tehtävä ikäviä ja samanlaisina toistuvia töitä. Gloriaa ja taikatemppuja on aika vähän.

Minä pidän ohjaamisesta. Opettamis- ja ohjaamisvelvollisuus kuuluu myös jokaiselle ammattilaiselle.

Mä olen saanut sh-opinnoissa yhdestä harjoittelusta hylätyn. Neljän viikon harjoittelu, joka omasta mielestäni meni hyvin, eikä mitään negatiivista palautetta tullut ennen yllättävää lopouarvioinnin hylättyä.

Loppuarvioinnissa ohjaaja sanoi näin: olen tehnyt kaiken mitä on pyydetty, olen tehnyt kaiken huolellisesti ja hyvin, olen harvinaisen hyvä kirjaamaan ja pitämään raportteja, olen osoittanut kiinnostusta ja selvästi halunnut oppia. MUTTA en osallistu tarpeeksi kahvihuonekeskusteluihin, eli jään työyhteisön ulkopuolelle. Tuossa paikassa hoitajat oli selvästi hajaantunut pieniin klikkeihin, jotka puhuivat vaan keskenään. Ei mulle tuntunut millään tavalla luonnolliselta mennä väliin höpöttämään omiani, kun kaksi mulle tuntematonta hoitajaa puivat keskenään toisen parisuhdeongelmia. Kukaan ei siis ohjaajaa lukuunottamatta ikinä puhunut mulle mitään. Mä yritin jotain yleistä Small talkia alussa, mutta mulle ei juuri edes vastailtu. Ja tästä syystä siis koko neljän viikon harjoittelu hylätty, vaikka ohjaajakin sanoi että mitään muuta valittamista ei ole.

Opettaja sitten ehdotti tässä lopouarvioinnissa että olisin harjoittelussa kaksi lisäviikkoa näyttämässä että osaan olla työyhteisössä ja sosiaalinen kaikkien hoitajien kanssa. Mä totesin että en koe että tilanne muuttuisi kahdessa viikossa mitenkään, koska työyhteisö on liian klikkitynyt ja opiskelijavastainen , ja suoraan sanottuna en koe että mua arvioidaan täällä nyt reilusti, joten suoritan harjoittelun kokonaisuudessaan jossain muualla. Tuo on ainoa kerta elämässäni kun olen sanonut suoraan ja tylysti kellekään, mutta mulla meni siihen ohjaajaan niin totaalisesti hermot, kun aivan yllättäen harkan viimeisenä päivänä pudottaa tollasen pommin.

Suoritin sitten sen neljä viikkoa myöhemmin eri osastolla, ja tuli vain ylistäviä kommentteja, ja pyydettiin kesätöihinkin.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 18:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 18:12"]

Ei harjoittelussa riitä, että tekee sen mitä pyydetään. Pitää olla oma aloitteinen ja kiinnostunut, kysellä ja kerätä ideoita tulevaan. Kukaan ei halua opiskelijaa, jolle pitää keksiä tekemistä, kyllä itse pitää osata lukea tilanteita Ja tarttua niihin.Tai tarjoutua tekemään.

[/quote]

Komppi tälle! Eka viikolla ei tarvitse osata. Mutta toisella viikolla voi jo alkaa itsekin tarttumaan ohjaimiin pikkuhiljaa. Sillä pääsee jo todella pitkälle.

[/quote]

Olin sairaalassa harjoittelussa ja ohjaajani kertoi, että työ on niin haastavaa ettei opislekija saa koskea ensimmäiseen kahteen viikkoon potilaisiin. Kolmannellaviikolla voi valvotusti ottaa potilaskontaktia niihin kenen hoitoa on seurattu 2 viikkoa. Koita tässä nyt sitten olla oma aloitteinen. Työ ei todellakaan ollut kyseiselllä osastolla millään tavalla haastavaa. Viikon jälkeen koin olevani valmis tekemään itsenäisesti työtä (tietysti niin, että ohjaaja on lähellä tarvittaessa). Olen yleisesti aika epävarma, joten tämä ei ollut mikään "olen paras" mielipide...se vaan oli niin yksinkertaista.

Palautetta on myös tullut, että olen liian reipas.

Viimeinen harjotitelu 4 viikkoa ennen valmistumista sain palautetta, että potilaat ja pitää hoitaa niin kuin ohjaaja tekee eikä niitä saa soveltaa muihin opittuihin tapoihin tai terapia muotoihin.

Mulle on yksi ohjaaja sanonu harjoittelussa, että koska olen asperger, en voi saada K3:sta ikinä.. :( se kyllä pisti mielen tosi matalaksi.. Itse yritin kaikessa tehdä parhaani ja niin hyvin kuin voin, mutta enpä voi mitään että tuomitaan etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 23:49"]

Mulle on yksi ohjaaja sanonu harjoittelussa, että koska olen asperger, en voi saada K3:sta ikinä.. :( se kyllä pisti mielen tosi matalaksi.. Itse yritin kaikessa tehdä parhaani ja niin hyvin kuin voin, mutta enpä voi mitään että tuomitaan etukäteen.

[/quote]

Mistä se tiesi tuon?