Tytär sai työharjoittelusta hylätyn

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:21"]

Tähän täytyy sanoa että itse aikuisopiskelijoita ohjatessa, lääkkeiden annossa, käsittelyssä, jaossa ym. Ei saa ohjeiden mukaan tulla YHTÄKÄÄN virhettä, vaan näyttö tulee hylätä heti. Nämä ovat ohjeistukset joiden mukaan näytön vastaanottajien tulee toimia.

[/quote]

Mielenkiintoista, virheet ovat inhimillisiä ja osastolla tulee olla kaksoistarkastus lääkkeiden jaossa eli opiskelija ei saa olla ihminen.

Nyt sekoittuu työharjoittelut ja näytöt. Työharjoittelussa harjoitellaan, näytössä tehdään kuten oltaisiin töissä, siis näytetään osaaminen. Näytöissä ei saa tulla virheitä lääkkeenjaossa.

Paskamainen juttu, ja potuttaa tyttäresi puolesta, jos tilanne on nyt se että hän on parhaansa tehnyt, ollut paikalla ja yrittänyt mutta on vain ujo.

Pitääkö hänen nyt sitten uusia harjoittelu vai miten homma etenee?

Oletko varma että ei sattunut joku katkera elämäänsä tympääntynyt harmaahiirulainen, ja tyttäresi on liian nätti?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 18:39"]

AP, mitä tyttäresi on sanout harjoittelusta? Kai kävivät keskustelun, jossa kerrottiin, mistä johtui? Äitini sai kaikissa lähihoitajakoulutuksistaan hyvät arvosanat ja aina harjoitteluissa kehuttiin. Sitten sai hylätyn vanhuspuolella, kun a) arvosteli siten miten vanhuksia pidettiin vaipoissa eikä autettu vessaan b) ei muut hoitajat kohdellut vanhuksia muutenkaan ihmisarvoisesti c)ei suostunut yksin nostamaan yli 80 kiloista vanhusta sängystä ylös (jokainen ymmärtää että tämä ei ole turvallista etenkään jossei ole enää mikään nuori itsekään). Että aina ei ole syy harjoittelijassakaan...

[/quote]

Toivottavasti nosti mekkalan! Hänhän on nimenomaan ollut oma-aloitteinen ja omannut näkemystä, vieläpä oikeaa sellaista.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 20:26"]

Itsellenihän meinasi tulla hylätty ensimmäisestä harjoittelusta, koska en ollut muka tarpeeksi omatoiminen. Minulla ei vain yksinkertaiseseti ollut mitään aiempaa työkokemusta hoitoalalta (lukiopohja), en todellakaan aina itse keksinyt mitä voisin tai saisin tehdä, joten kysyin tekemistä. Tein varmasti töitä ihan siinä missä vakityöntekijät (joskin hitaammin), en koskaan kieltäytynyt tekemästä jotain. Minut  laitettiin jo ensimmäisenä päivänä vessattamaan huonosti liikkuvia mummoja yksin, ohjaajan mielestä selviäisin siitä aivan hyvin itse (vaikka tiesi lukiotaustani). En uskaltanut kysyä apua, kun kysyin ilmeisesti ohjaajan mielestä tyhmiä kysymyksiä, kun hän vain mulkoili huvittuneesti ja vastasi näsäviisaasti takaisin. 

Sovimme ohjaajan kanssa että harjoittelisimme yhtenä tiettynä päivänä kunnolla kirjausohjelman käyttöä. No, satuin olemaan tuona päivänä kipeä, niin se perehdyttäminen ei käynytkään hänelle enää minään toisena päivänä (vaikka vallan hyvin olisi ehtinyt). Arvioinnissa myös mainittiin, että olin työyhteisössä syrjäänvetäytyvä -- aivan kuin nuori, lapseton henkilö osaisi keskustella luontevasti lapsista jonkin "lapsellisen" henkilön kanssa! Puheenaiheet muutenkin todella pinnallisia, esim. laihduttaminen ja paino-ongelmat eivät nuorta ja solakkaa opiskelijaa kiinnostaneet.

En kadu pätkääkään, että vaihdoin alaa. Nykyisen alani harjoittelujaksoilla minua jopa kiiteltiin oma-aloitteisuudesta, ilmeisesti "oma-aloitteisuuden puutteesta" jäi jokin trauma hoitoalalta.

[/quote]

tuo kuulostaa jo työpaikkakiusaamiselta

Mä sain lähihoitajan opinnoissa yhden hylätyn, usean vuoden ko. alan töitä tehneenä (silloin ei tutkinto ollut ns. perushoitajan töissä välttämätön) ja reippaana ihmisenä hylätyn täysin yllättäen: Syyt: Työkenkäni olivat työhön soveltumattomat , puukenkiä ei voi käyttää töissä. No, ne kengät vaan sattuivat olemaan joustavaa muovia, vaikka päällinen näytti samalta kuin puukenkä. Syy: Olin ollut kaksi päivää harjoittelusta poissa sairaan lapsen takia, ilmoitin, pahoittelin  ja toimitin myös todistuksen. En ollut sitoutunut työhön tämän perusteella. Syy: Olin laittanut pääosin  syötettävälle vanhukselle syvän lautasen, koska niin on helpompi ottaa ruokaa, olin tähän aiemmassa työpaikassani tottunut. Kuulemma tämä yksittäinen tapaus kertoi siitä, että en kunnioita vanhusta ja kohtelin häntä kuin lasta, lapsilla on syvät lautaset....

Ohjaajani oli oikeasti hirveä vanhapiika, joka kohteli mua todella töykeästi, ja harjoittelun aikana muut osaston ihmiset tulivat sanomaan, että älä välitä tosta, se on kauhea kaikille, hänen kanssaan on tosi vaikea tehdä töitä meidän kaikkien. Ja tämän eukon takia sain hylätyn. Hylätty ja nämä syyt tulivat täysin yllätyksenä, ja myös opettajalleni. Lopulta kun koululta oli otettu yhteyttä paikkaan, sovittiin, että saan normaalin arvioinnin ja hylätyn pois kunhan teen ne kaksi puuttuvaa päivää takaisin. Ilmoitin, etten missään nimessä mene takaisin ko. osastolle, jossa tuollaisin perustein annetaan hylättyä, ja suoritin uuden harjoittelun muualla.

Asia ei tosiaan ole niin, että pitää olla mokannut ja huono jos saa hylätyn, osastoja on mitä ihmeellisempiä, ja valitettavan usein nämä ovat yhden ihmisen vallankäyttöä, tuolla osastonhoitaja oli vaan laittanut nimensä alle, kun kukaan uskalla väittää tälle naiselle vastaan.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:39"]

Nyt sekoittuu työharjoittelut ja näytöt. Työharjoittelussa harjoitellaan, näytössä tehdään kuten oltaisiin töissä, siis näytetään osaaminen. Näytöissä ei saa tulla virheitä lääkkeenjaossa.

[/quote]

Kuten sanottu, työelämässäkin hyväksytään se, että ammattilaiselle saattaa tulla virheitä. Siksi lääkkeet kaksoistarkastetaan.

Eikö arviointikriteereissä yleensä alimpaan arvosanaan oikeuta se, että osaa ohjatusti tehdä hoitotoimenpiteitä, eli ei tarvitsekaan olla oma-aloitteinen? Ja mielestäni ohjaajan tehtävä olisi hyvissä ajoin alkaa vihjailla, että arvosanaksi on tulossa hylätty, jotta opiskelija voi parantaa otettaan.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 19:26"]

Kyllä naisvaltaiset työpaikat (hoitoala) kuulostavat tämän ketjun perusteella hankalilta. Johtamisessa tuntuu olevan selkeitä puutteita monessa paikassa.

t. miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen

[/quote]

Jos sairaaloissa ainoat työntekijät olisivat miehiä, hommat ja harjoittelut sujuisivat paljon paremmin. Ihme valtataistelua naisilla. Miksi hommia ei voi hoitaa niinkuin miehet hoitavat hommansa vaikka armeijassa. Miksi kaikista asioista pitää tehdä niin vaikeita. Pitää juoruilla, ja olettaa ja tunteilla. Miksi ei anneta käskyja ja tehdä sen mukaan ja sitten pulinat pois. Jos on valitettavaa työnteosta, se pitää sanoa heti ja suoraan, eikä vasta missään jälkipalautteessa. Ihme touhua. Ottakaa naiset ihan oikeasti esimerkkia miesten ajatusmaailmasta siellä hoitoalalla. Hommat sujuisivat paljon paremmin, kun ei märehdittäisi liikaa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 20:26"]

Itsellenihän meinasi tulla hylätty ensimmäisestä harjoittelusta, koska en ollut muka tarpeeksi omatoiminen. Minulla ei vain yksinkertaiseseti ollut mitään aiempaa työkokemusta hoitoalalta (lukiopohja), en todellakaan aina itse keksinyt mitä voisin tai saisin tehdä, joten kysyin tekemistä. Tein varmasti töitä ihan siinä missä vakityöntekijät (joskin hitaammin), en koskaan kieltäytynyt tekemästä jotain. Minut  laitettiin jo ensimmäisenä päivänä vessattamaan huonosti liikkuvia mummoja yksin, ohjaajan mielestä selviäisin siitä aivan hyvin itse (vaikka tiesi lukiotaustani). En uskaltanut kysyä apua, kun kysyin ilmeisesti ohjaajan mielestä tyhmiä kysymyksiä, kun hän vain mulkoili huvittuneesti ja vastasi näsäviisaasti takaisin. 

Sovimme ohjaajan kanssa että harjoittelisimme yhtenä tiettynä päivänä kunnolla kirjausohjelman käyttöä. No, satuin olemaan tuona päivänä kipeä, niin se perehdyttäminen ei käynytkään hänelle enää minään toisena päivänä (vaikka vallan hyvin olisi ehtinyt). Arvioinnissa myös mainittiin, että olin työyhteisössä syrjäänvetäytyvä -- aivan kuin nuori, lapseton henkilö osaisi keskustella luontevasti lapsista jonkin "lapsellisen" henkilön kanssa! Puheenaiheet muutenkin todella pinnallisia, esim. laihduttaminen ja paino-ongelmat eivät nuorta ja solakkaa opiskelijaa kiinnostaneet.

En kadu pätkääkään, että vaihdoin alaa. Nykyisen alani harjoittelujaksoilla minua jopa kiiteltiin oma-aloitteisuudesta, ilmeisesti "oma-aloitteisuuden puutteesta" jäi jokin trauma hoitoalalta.

[/quote]

Kuuloostaa, että jotkut ovat päässeet nyt vallan makuun, tuo sinun ohjaajasi... 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:39"]

Nyt sekoittuu työharjoittelut ja näytöt. Työharjoittelussa harjoitellaan, näytössä tehdään kuten oltaisiin töissä, siis näytetään osaaminen. Näytöissä ei saa tulla virheitä lääkkeenjaossa.

[/quote]

Kuten sanottu, työelämässäkin hyväksytään se, että ammattilaiselle saattaa tulla virheitä. Siksi lääkkeet kaksoistarkastetaan.

[/quote]

Niin saa, mutta opiskelijalle ei aikuispuolen näytössä saa tulla. Usko pois, tiedän tämän. Itse saan työntekijänä tehdä virheitä mutta Aikuisopiskelija ei. Tämän on säätänyt joku lautakunta.

Valitettava tosiseikka myös on se, että sosiaali-ja hoiva-alalta löytyy paljon myös luonnehäiriöisiä ihmisiä, vanhemmat naiset ilkeilevät ja henkisesti kiusaavat ja alentavasti suhtautuvat nuorempaan opiskelijaan. On nähty ja kuultu monen kaverinkin suusta että ohjaaja suorastaan kiusasi! Että joo, tällaiset sosiopaatit pitäs karsia pois aiheuttamasta opiskelijoille traumoja..

Itse olin ensimmäisen vuoden päiväkoti-harjoittelussa ja siellä narsistinen ohjaajani keksimällä keksi syitä että saisin ykkösen. Tein kaiken mitä käskettiin ja vähän ylimääräistäkin omasta aloitteestani, vaikka aikaa oli tosi vähän (päiväkodeissa on usein kiire, mikä on huono, koska se stressaa lasta).

Se ei silti ollut kateelliselle, lihavalle ja kaksinaamaiselle ohjaajalleni tarpeeksi.

Hän alkoi moittimaan minua myös siitä, etten tullut MUKA muun hlökunnan kanssa toimeen, en osannut vastaanottaa palautetta ja kritiikkiä vaan loukkaannuin?? Vaikka en todellakaan loukkaantunut, vihastunut palautteesta tms vaan ystävällisesti kommentoiden..

Huoh, ei enää ikinä hoiva-alalle. Onneksi olen töissä nyt paikassa missä on paljon omanikäisiäni ja jutun juurtakin riittää.

Kaikenaikaa töissä/koulussa jauhaa purkkaa ja kyttää äpyä?

Ei tunne kelloa ja kalenteria.

Ei muuten vaan kiinnosta, eikä tiedä kuinka yhteiskunnassa toimitaan?

Ei ole tottunut tekemään mitään mitenkään muuten kuin oman mukavuusalueensa sisäpuolella ja omista motivaatioistaan (lähinnä hengailu, pukka+energiajuomat ja netti/äpy. +ehkä röökit ja alko).

Tossa nyt on muutama tavallinen aihe, jonka takia iso osa nykynuorista ei suoriudu kunnialla oikeastaan mistään.

En poissulje mahdollisuutta huonoon harjoittelupaikkaan, tietyn tyyppisillä luonteenpiirteillä varustetut ihmiset ovat joskus tosi kärkkäitä inhottavia toisia ihmisiä kohtaan. Varsinkin naiset osaavat olla hyvin inhottavia toisilleen.

Siis sekö olisi hyvä syy olla olematta aktiivinen, ettei opiskelija saa palkkaa harjoittelusta?! Haloo?! Koulu maksaa siitä sairaalaan, että opiskelijoita siellä ohjataan. Kannattaisi ottaa kaikki irti siitä mahdollisuudesta että pääsee käytäntöön tutustumaan. Ei sitä nuorena opiskelijana oikeasti tajuakaan, miten kallisarvoisia tilaisuuksia ne työharjoittelut on. Nyt 10 vuotta valmistumisen jälkeen ollaan juteltu työkavereiden kanssa, että jos tänä päivänä lähdettäisiin sh-kouluun, osaisi opintoihin suhtautua aivan eri tavalla... Sellaisella ajatuksella, että siellä todella kouluttaudutaan terveydenhuollon ammattilaisiksi, ja kaikki tieto ja taito mitä sieltä saadaan auttaa työelämässä. On totta että työ tekijäänsä opettaa sitten aikanaan kun työelämään pääsee, mutta helpottaa niin paljon ihan jo henkistäkin painetta työntekijällä, kun kokee että "hei, tän mä osaan tehdä ja muistan että olen tätä ennenkin harjoitellut". Oikeasti, ottakaa harjoitteluista kaikki irti.

4, tuo potilasturvallisuuden vaarantaminen minunkin mieleeni tuli. Jos näin käy, ei aina saa jatkaa opintojaankaan kyseiselle alalle. Jotain tällaista muistelen jostain kuulleeni/lukeneeni. Mutta oikaiskaa, jos muistan ihan väärin.

Miten se voi vaarantaa potilasturvallisuutta, että ei osallistu kahvipöytäkeskusteluihin, jotka koskevat aivan muita asioita kuin potilaiden hoitoa? Entä kuinka se voi vaarantaa potilasturvallisuuden, että on hiljainen? Näilläkin syillä harjoittelun hylkäämistä on perusteltu.

Eikö harjoittelun ohjaajan pitäisi jo hyvissä ajoin ilmoittaa sekä harjoittelijalle että oppilaitoksen ohjaavalle opettajalle, että nyt ei homma onnistu, jotta harjoittelija voisi muuttaa käytöstään?

Aina vika ei ole harjoittelijassa,mutta opiskelijan piikkiin on helppo laittaa asioita jotka itsellä ovat ehkäpä huonosti tai työpaikalla asiat eivät jostain syystä eivät toimi...

Kyllä teidän ämmien elämä on vaikeaa!

Mun mielestäni hylätyn voi antaa vasta siinä vaiheessa kun harjoittelija ei neuvoista huolimatta ole tehnyt töitään. Arvosanaa huonontaa tietenkin aloitekyvyttömyys mutta ei se voi olla hylätyn arvosanan väärtti. Pitäisihän työharjoittelupaikalla olla ohjaaja työharjoittelijalle.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin että hylkyä ei saa ainakaan toisessa asteessa (lähihoitaja) muuten kuin olemalla ilmoittamatta ja luvatta poissa. Eli on jättänyt tulematta sovittuihin vuoroihin.

Ei pidä paikkaansa. Olen itsekin hylännyt täysin kädettömän opiskelijan, joka oli vaarallinen potilaille.