Sattuuko se synnytys oikeasti tosi paljon?

Ja joka kerta, kun supistukset tosissaan vievät järjen, niin olen sadatellut, että tätä perkelettäkö se olikin !!! :) 

13 

Jokaisen synnytys on omanlaisensa. Kannattaa jutella neuvolassa peloista, koska ne osaa sinua neuvoa parhaiten.

Ei kannata lukea muiden synnytyskertomuksia, jos oikeasti pelottaa synnytys!

Löysät paikat? :D Ei taida paljon löysyydet ja tiukkuudet vaikuttaa, kun 3,5 kg puskee alapäästä läpi.

Kyllä se sattuu ihan vitusti, varsinkin, jos laitetaan ekstra-oksitosiinia. Kurkku suorana huusin ekassa synnytyksessä sen oksitosiinin takia. Sitten en enää edes jaksanut huutaa.

Toinen synnytys, ilman oksitosiinia, oli vielä jotenkin siedettävää. Onneksi siinä tulee taukoja supistusten välillä (mulla siis nimenomaan ne supistukset on olleet se pahin juttu). Ja se, että tietää, mistä kipu johtuu auttaa kyllä kestämään enemmän. Ja se palkinto. :)

Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

Ai niin, ja henkilökunnasta ei voi tietää, millaisia sattuvat olemaan. Siellä on laidasta laitaa kätilöitä, aivan kuten oikeassa elämässä ihmisiä (vaikka niillä kyllä on jonkinlaiset soveltuvuustestit koulutukseen haussa...), myös oikeita kusipäitä... Toivottavasti ei satu kohdallesi, mutta mä sanoisin, että siinä tilanteessa en jaksanut paria sekuntia kauempaa miettiä sitä kätilöä, oli muuta ajateltavaa. :)

Ja miehesi nyt tunnet itse parhaiten.

muista et jos et jännitä kauheesti voit helpottaa oloa ja kipu lievitys kannattaa ottaa.. vesisynn.. on iha  +++ kokemus.  ottakaa tietoa jos normi pelottaa;)

Sattuu. Olen elämäni aikana mm. murtanut luita, pudonnut korkealta pää edellä kovalle alustalle, ollut pahoinpideltävänä, kärsinyt verenmyrkytyksen ja muita vakavia infektioita ja ollut leikkauksissa. Nuo eivät olleet YHTÄÄN mitään synnytyksiin verrattuna! 

Epiduraali/spinaali vie kivun, mutta ei tietenkään paineen tunnetta ponnistaessa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:11"]

Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

[/quote]

Ei vienyt tunnottomaksi ainakaan minulla. Se venymisen tunne oli kieltämättä ehkä kauhein kohta minunkin synnytyksissä, kun epiduraali vei kivut niin hyvin muuten pois. Toki varsinkin esikoisen ponnistaminen sinänsä oli rankkaa. Kauhean kovaa työtä.

Minua sattui aivan käsittämättömän paljon sekä avautuminen että ponnistaminen (avautumisvaiheen lopussa olisin varmaan tappanut itseni kivusta päästäkseni, jos se olisi käynyt jotenkin kätevästi), mutta olen myös kuullut lähes kivuttomista synnytyksistä.

Nro 30 sai lopulta (9cm auki) epiduraalin, mutta se ei kyllä auttanut ponnistusvaiheeseen lainkaan. Pyysin pudendaalia mutta en saanut.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 15:54"]Onko synnytys pelkkää saatanalista tuskaa? Vai onko siinä jotain kivaakin sen vauvan lisäksi? Miten hoitohenkilökunta ja mies yleensä ovat? Onko ne karseita epäempaattisia sadisteja?

[/quote]

Ketut se mitään satu.

30min täysin oppikirjan mukainen synnytys (kätilön mukaan, luki papereissa).

MENISIN UUDESTAANKIN, en vaan halua muuten enään lasta. Yksi riittää :)

Epiduraalista kannattaa muistaa, että se saattaa heikentää supistuksia, jolloin voidaan joutua imukuppisynnytykseen.

Ja joo, yleensä se sattuu ja mullakin sattui. 10 tuntia selällään kun punnertaa 4.5 kg vauvaa, niin luulin, että kuolen. En pystynyt puhumaan enkä lopussa enää jaksanut edes huutaa. Oli ihan minuuteista kiinni, että vauva syntyi juuri, kun en enää jaksanut kunnolla ponnistaa, kätilö huusi täysillä vieressä, mutta lihakset ei vaan enää kestäneet. Lapsi syntyi sitten vähän sinisenä.

Minua sattui ehdottomasti eniten alatiesynnytyksessä se, kun painoivat vatsan päältä, että lapsi tulisi ulos. Kipu oli ihan sairasta. Toki supistuksetkin sattuivat tolkuttomasti, mutta tuo painaminen oli jotain ihan omaa luokkaansa. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi alatiesynnytykseksi.

Riippuu ihmisestä :)

Itse olen päässyt aina helpolla! :)

Suoraan sanottuna, molemmat kokeneena, en ikinä enää halua sektiota. Ne jälkisupistukset ovat sektion jälkeen kauheat ja tietenkin kohdun painelut. Mahtavata..

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:14"]

muista et jos et jännitä kauheesti voit helpottaa oloa ja kipu lievitys kannattaa ottaa.. vesisynn.. on iha  +++ kokemus.  ottakaa tietoa jos normi pelottaa;)

[/quote]

Jos normisynnytys pelottaa niin mene veteen..? Huhhuijjaa.. Ja hamua sitten hädissäsi kaikki kipulievitykset kun se vesi on plasebon luokkaa kivunlievittäjänä. Jos normi pelottaa niin ota selvää kaikesta, sanoisin. Ei päätä pensaaseen kuvitellen, että se luomu on kivuton...  Esim. mulla jouduttiin käynnistämään molemmilla kerroilla, mutta olin etukäteen ottanut selvää, että liian nopea käynnistys on keholle myrkkyä. Niinpä sanoin, että hidas käynnistys, kiitos, ei niitä tabletteja kohtuun kuin pitkin väliajoin. Tottelivat :) Käynnistys meni oikein rauhallisesti.

Lisäksi ponnistamaan ei kannata rynnätä heti kun se vain on mahdollista, vaan mieluummin vasta kun tuntee lähes pakottavaa tarvetta; se antaa keholle aikaa mukautua tulevaan venytykseen. Muuten voi olla paikoille liian nopeaa --> helpommin repeämä tai paha kipu. 

Kannattaa ap tiedostaa se, että epiduraaliakaan ei saa heti, vaan vasta siinä vaiheessa kun olet avautunut tarpeeksi (5 cm) ja supistukset tulevat alle 5 min. välein... Ajanjakso tuota ennen voi olla yhtä helvettiä, kuten minulla. Supistukset tulivat vuorokauden ajan 6-10 minuutin välein ja avauduin tuskallisen hitaasti. Tuon puolentoista vuorokauden aikana en saanut muuta kivunlievitystä, kuin panadolia ja litalginia (eivät auttaneet yhtään mitään), sekä kaksi oxanest injektiota (auttoivat kumpikin n. tunnin ajan, minkä jälkeen sitä ei annettu enää). Luulin kuolevani kipuun ja vannoin, etten enää koskaan hankkiudu raskaaksi. Epiduraali auttoi tietysti sitten kun sen vihdoin sain, mutta sitäkin piti ruinata lisää aika monta annosta, kun synnytys vaan pitkittyi (epiduraaliakaan ei voi antaa ihan sitä mukaa kun potilas haluaa, vaan siinä noudatetaan tiettyjä annosteluvälejä jolloin se on sitten voi voi jos vaikutus lakkaa ennenkuin voit saada uuden annoksen). Ehdin saada infernaalisiin kipuihin 5 annosta epiduraalia ja yhden spinaalin, kunnes jouduin lopulta (luojan kiitos!!!) kiireelliseen sektioon (jossa sain sitten sen kuudennen epiduraalin).

Paranin sektiosta tosi nopeasti eivät leikkauksen jälkeiset kivut olleet mitään verrattuna supistuskipuihin, pärjäsin leikkauksen jälkeen pelkällä buranalla. 

Jos nyt saisin päättää, menisin ilman muuta suunniteltuun sektioon.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 15:54"]Onko synnytys pelkkää saatanalista tuskaa? Vai onko siinä jotain kivaakin sen vauvan lisäksi? Miten hoitohenkilökunta ja mies yleensä ovat? Onko ne karseita epäempaattisia sadisteja?

[/quote]

Positiivinen kuva jäi... Niinku mä pelkäsin sitä synnytystä, kävin synnytyspelkovalmennuksessakin!!

Ehdottomasti menisin UUDESTAANKIN, mutta tämä määrä riittää.

Vähän ikäväkin tulee sitä mukavaa kokemusta.

Spinaali ja epiduraali vie kaiken kivun, mutta ponnistamisen lähestyessä alkaa tuntua ihan tosi kova ponnistamisen tarve pepun puolella. Kuin järkkyiso kakka tunkisi väkisin tulemaan ulos. Se on toisinaan ollut tuskallista, kun jos paikat eivät ole vielä täysin auki, niin ponnistusta pitää pidätellä kaikin voimin. Se ei ole kipua, vaan kovaa painon tunnetta. Siihen auttaa se, kun kätilö sanoo, että nyt saat alkaa työntämään! Ja sanokoon muut mitä lystäävät, mutta siltä se tuntuu kuin kaikkaisi jalkapalloa. Kyllä minä ainakaan en ole kertaakaan pystynyt erottamaan, että pimpasta se tulee eikä pyllystä. Isolta kakalta se tuntuu! 

Ja ekasta kerrasta viisastuin niin paljon, että seuraavissa synnytyksissä en alkanut ponnistaa, kun kätilö sanoi, että paikat auki, voit aloittaa. Vaan ODOTIN sen tunteen (joka kyllä tulee), että nyt on kerta kaikkiaan pakko ponnistaa, ei voi olla ponnistamatta! Silloin ollaan homman ytimessä heti, eikä tarvitse turhaan ponnistella ja kuluttaa voimiaan. 

Voin tunnustaa, että viides lapsi tuli paljon helpommin kuin edelliset eli kyllä ne paikat venyy ja jää väljemmiksi. Siinä ei edes tarvinnut laittaa läheskään kaikkia voimia peliin. Itsekin hämmästyin, mutta en valittanut ;)