Lue keskustelun säännöt.
Sattuuko se synnytys oikeasti tosi paljon?
11.02.2014 |
Onko synnytys pelkkää saatanalista tuskaa? Vai onko siinä jotain kivaakin sen vauvan lisäksi? Miten hoitohenkilökunta ja mies yleensä ovat? Onko ne karseita epäempaattisia sadisteja?
Kommentit (126)
Sattuu. Toisessa synnytyksessä avauduin 5:stä sentistä 10:een senttiin puolessa tunnissa eikä kipulääkettä- tai puudutusta ehditty antaa. Kyllä siinä luuli, että kuolema tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuu, sori vaan.
Jos vaan saat, ota suunniteltu sektio.
t. Sekä alatien että sektion kokenut
Minä voin rehellisesti sanoa, ettei kummemmin sattunut ja ilman epiduraalia synnytin molemmat lapset.
No sattuu sattuu tietenkin. Miksi helvetissä luulet synnyttäjien keksivän moisen? Pahin kuulemani kuvaus oli, että naisesta tuntui kuin häntä ja alapäätä olisi halkaistu kahtia ja sitä kesti vielä monta kymmentä minuuttia sitä tunnetta.
Eli ihan mielenterveyteni takia otin epiduraalin molemmilla kerroilla ja voin sanoa, että sitten ei sattunut. Ponnistusvaihe oli vain sellainen inhottava. Mutta kyllä siitä selviää. Lisäksi ihmiset ovat yksilöitä synnytyskivun tuntemisen suhteen, mutta miksi tuudittautua siihen uskoon, ettei se juuri minulla satu ja sitten yhtäkkiä kokea olevansa keskiaikaisessa kidutuksessa.
Epiduraaliakaan ei saa jos homma (avautuminen) on tietyn vaiheen yli... Tai jos anestesialääkäri ei heti pääsekään paikalle. Tai et voi enää kivultasi pysyä paikoillasi. Eli ole järkevä ja ota se ajoissa.
No ehkä aika on kullannut muistot, mut ei se synnyttäminen niin paljon sattunut ettei siitä olis selvinnyt tai olis jäänyt kauheet traumat. Mut mun kaikki synnytykset onkin ollu helppoja ja suht nopeita. Mies ja kätilöt käyttäytyivät ihmisiksi.
Mulla ei oo koskaan katkennut jalka, mutta luulisin, että se sattuis ainakin mulla enemmän kuin synnytys. Mut tosiaan voihan olla, että mä oon vaan unohtanut sen kivun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelolla odotan. Mulla on vieläpä istukka edessä ja se kuulemma liittyy siihen, että lapset on silleen naama ylöspäin tulossa ulos, mikä taas johtaa pitkiin ja kipeisiin synnytyksiin.
Olen synnyttänyt kolme lasta ilman puudutuksia (synnytykset etenivät niin nopeasti, ettei ehditty laittaa). KYLLÄ, kyllä synnytys, ainakin tuolla lailla "luomuna" sattuu aivan käsittämättömän paljon, mutta vain suhteellisen lyhyen HETKEN! Joka kerta ponnistusvaiheen lopulla, juuri siinä vaiheessa, kun lapsen pää on tulossa ulos, olen luullut, että kuolen. Kuitenkin pari minuuttia myöhemmin on taas ollut tunne, että voisin tehdä saman uudestaan. :)
Kätilö on joka kerta ollut mukava ja osaava. Mieheni myös!
Missään tapauksessa ei kannata jättää lasta tekemättä ainakaan siitä syystä, että synnytys sattuu, sillä se todellakin sattuu paljon vain vähän aikaa. Toki avautumisvaiheenkin supistukset ovat kipeitä, mutta itselläni ainakin sellanen sietämättömältä tuntuva tuska on kestanyt vain ponnistusvaiheen viimeisten minuuttien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut mitenkään erityisen kamalaa. Pääosin vastasi ankaria menkkakipuja ne kivut. Ihan lopussa pieni kivuliaampi osa halkeamisen ja ratkeamisen tunteineen, mutta siinä vaiheessa oli jo niin innoissaan siitä että nyt se syntyy, että sen kesti ihan hyvin. Olen synnyttänyt 3 lasta ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, ja ensimmäisessä synnytyksessä repesinkin vähän.
No sattuu! Koko 12 tuntisen aikana vannotin ittelleni etten enää ikinä päästä itteeni raskaaks että mielummin adoptoin, tämä ajatus katosi sitte 2 päivässä kun kipu unohtu ja alko elämä taas maistua vauvan kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuu, mutta ainakin mulla oli kaksi tosi ihanaa ja empaattista kätilöä.
Jahas, kun kirjoittaa ettei synnytys kummemmin sattunut niin sitäkin pitää jonkun alapeukuttaa :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuu se. Kivutonta synnytystä ei ole olemassakaan. Itse synnyttänyt viisi kertaa alakautta; joskus spinaalipuudute tai epiduraalipuudute, joskus vain ilokaasu. Kyllä minä luulin, että kuolen siihen kipuun, kun pelkällä ilokaasulla menin. Puudutteet ovat minulle olleet kuin taivaan lahja eli kivut ovat väistyneet niiden avulla kokonaan joksikin aikaa.
Olen myös ollut vesialtaassa, joka oli ihan kivaa :) Musiikin kuuntelu myös ihan jees. Mutta se vauvahan se juttu on eli sitten vasta voi huokaista!
Hoitohenkilökunta ollut hyvin vaihtelevaa, mutta en minä niitä jaksa alkaa kaivella - jokaisen avulla on vauva saatu maailmaan. Paljon on siitäkin kiinni, miten itse siellä käyttäytyy - odottaako kaiken tulevan valmiina pöytään vai meneekö avoimin mielin ja katsoo mitä tulevan pitää ja luottaa ammattilaisiin.
Miehellä nyt ei kauheasti roolia siinä näytelmässä ole :) On se mulla tukenut joka kerta niskan takaa tyynyllä, kun olen ponnistanut, mutta siinä se. Mies voipi olla aika avuton siinä kaiken keskellä, kun pohjimmiltaan ei voi kuitenkaan tehdä mitään.
Kipu oli kamalaa. Mutta sitä kamalaa kipua ei kestänyt kauan. Ja sitten ainakin itselläni toi voimia ajatus että kohta on pikkuinen nyytti sylissä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunniteltu sektio ja ihana kokemus!
Pari päivää oli aika kovia kipuja, mutta missään vaiheessa ei kuolemanpelkoa eikä tarvinnut huutaa itseään kivusta kippuraan.
Suosittelen.
Juu, kätilöistä ei pahaa sanaa. Ilman heitä en olisi ikinä ponnistanut vauvaa ulos. 6
10 vuottakaan ei ole kullannut muistoja. Sattuu niin ettei mikään oo ikinä ennen sitä tai sen jälkeen sattunu. Jos et saa sektiota, vaadi ainakin kaikki mahdolliset lääkkeet. Täytyy olla aika löysät paikat näillä, jotka väittää ettei satu.
No sattuuhan synnytys aikalailla, mut omakohtaisesti voin sanoa, että todella raju urheilusuoritus sattuu enemmän.
Ei sen kummempia ne supistelut olleet kuin lievässä mahataudissa vatsan kipristelyt.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:04"]
Jahas, kun kirjoittaa ettei synnytys kummemmin sattunut niin sitäkin pitää jonkun alapeukuttaa :DD
[/quote]
No haloo; halkeamiaen ja repeämisen tunne, ei se tietty mitään kauheaa oo.. Ihan jokapäiväistä!
Ei.
Kyllä hammassärky on paljon paljon pahempaa.