Sattuuko se synnytys oikeasti tosi paljon?

Tosiaan aika paljon kivuliaita kokemuksia tässä ketjussa, eikä tietty ihme. Mutta kun itsellä oli epiduraali (pyysin sen heti kun mahdollista), niin synnytys ei oikeasti sattunut käytännössä katsoen yhtään.

Toisella kerralla kätilö sanoi, ettei anna epiduraalia heti, vaan ensin kokeillaan muut kivunlievitysmuodot, mutta sanoin, että juu, ei kokeilla, ja epiduraalin sain. Vaikka synnytys kesti vain 4 tuntia. Jos oltaisi ensin kokeiltu muita keinoja, ei epiduraalia olisi välttämättä ehditty antaa, koska sitä lääkäriäkään ei aina saa paikalle heti.

Sattuu niin että pelkää kuolevansa. Olen synnyttänyt kaksi lasta, toisen epiduraalin kanssa ja toisen täysin luomuna. En suunnitellut luomusynnytystä, mutta synnytys vain eteni niin, ettei epiduraaliin ollut mahdollisuutta ja muuta en halunnut. Toisen kanssa tosiaan muistan ajatelleeni, että sattuu niin että kuolen kohta. Hassua on se, että kun kipu loppui, 'unohdin' sen. Pystyn siis kertomaan mitä ajattelin, mutten mitenkään kuvailemaan kipua ja se tuntuu hyvin abstraktilta ja kaukaiselta. Jos vielä saan lapsia, voisin aivan hyvin kuvitella synnyttäväni ilman kivunlievitystä.

Supistuksia alkoi tulemaan ja se sattui mutta ei kauaa. Suoritettiin kiireellinen sektio ja ei sattunut yhtään. Sitä ei suoritettu siksi että oisin halunnut vaan koska vauvan henki vaarassa. Kaikki sujui hyvin.

Sattuuko synnytys? Ei toki, se on vähän sama, kuin kovan kakan äkistäisi.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:11"]

Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

[/quote]

En lukenut ketjua läpi, tähän on varmaan jo moni vastannut. Mulla esikoinen syntyi luomuna, koska kivunlievitystä ei ehditty antaa. Muistan siitä nimenomaan tuon venymisen tunteen kaikkein pahimpana. Toisessa synnytyksessä sain spinaalin ja se vei tunnon täysin. Eli ponnistusvaihe oli täysin kivuton eli kyllä, koko värkki meni tunnottomaksi.

Aivan sairaasti sattui.

Eka synnytyksessä epiduraali ei toiminut eli en puutunut. Käynnistetty synnytys. Repesin pahasti ja kätilönä oli tunteeton kylmäkkö.

Toinen synnytys myös käynnistettiin. Epiduraali auttoi avautumisvaiheessa, mutta itse ponnistus ja imukuppisynnytys sattui aivan sairaasti. Kätilö oli kyllä erittäin hyvä.

Joten, sanoisin oman kokemuksieni perusteella, että toista yhtä kovaa kipua en tiedä kuin synnytys.

sattuu se,siitä kannattaa lähteä--kivunlievitystä kannattaa ottaa jos sitä saa--minä en saanut eli kolme luomua takana,eka oli ihan ok,toka vaikeampi ja kolmas helvettiä.Olen kateellinen niille jotka ovat saaneet kivunlievitystä.

Tässä kauhulla odotan tulevaa synnytystä. Mulla oli aluksi etinenistukka ja olisin saanut siis sektion. Mutta siirtypä sitten istukka ylemmäs, mistä oli toki tyytyväinen.

ap.

No vähän ihmettelen tuota, että henkilökunta olisi "epäempaattisia sadisteja". Ihan asiallisia ihmisiä on omalle kohdalle sattunut. Tietysti jotkut urpot nyt syyttävät hoitajia siitä, että synnytys sattuu. 

No minua on sattunut aivan saatanasti joka synnytys, mutta yksilöllistä sekin toki. 

Osalle sattuu, osalle ei.

Mitä sitä väittelemään.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että VITUT SE MITÄÄN SATU!!!

Pelkäsin etukäteen, mutta se oli todellakin turhaa ja menisin uudestaankin, ehdottomasti!!!

Pd. Sitä varten on kipulääkkeetkin, jos haluaa kivuttoman

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:11"]Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

[/quote] mun synnytyskäynnistettiin ja voi kyllä sattu, tuntui kuin olisi puukolla revitty kahtia supistusvaiheessa. Ja ei meinannu edetä joten tätä sit kesti yli vuorokausi. Kun vihdoin alkoi portit aukeamaan sain epiduraalin ja sitten kivut katosi. Koko ponnistusvaiheen olin tunnoton paitsi silloin kun pää syntyi tunsin kun iho repesi ja se sattui. Mut joo, ei huvita uudelleen.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että luomustikin voi synnyttää täysin kivuttomasti.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että luomustikin voi synnyttää täysin kivuttomasti.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:11"]

Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

[/quote]

Ei mennyt tunnottomaksi, jätti sellaisen vähän ilkeän kivun supistuksen ajaksi, tuntui takapuolessa. Mutta se oli ihan kestettävissä, ja siitä tiesin milloin ponnistaa. Jännä kun se ponnistaminen helpottaa sitä kipua ja se on ihan pakko tehdä. Minulla kävi niin, että lääkäri oli antamassa epiduraalia, kun hänet hälytettiinkin johonkin kiireelliseen tehtävään. Kesti puoli tuntia ja sitten palasi. Ehdin saada jo esimakua "oikeasta" kivusta, ja varmaan se olisi muuttunut vielä monin verroin kauheammaksi, vaikka oksitosiinitippa (?) laitettiinkin pois päältä.

Sattuu aivan saatanasti. Minulla se taisi johtua siitä, että en auennut kahta senttiä enempää millään ilveellä ja mukula yritti siitä sitten punnertaa läpi.

92 jatkaa: epiduraalin ansiosta kokemus oli hyvä. Juuri sellainen voimaannuttava. En joutunut huutamaan tms. Ompeluvaiheessa olisivat vain saaneet puuduttaa vähän tarkemmin, neula pisti välillä ikävästi. Silloin kiljahdin!

Jotkut alapeukuttaa myös sitä että joillakin synnytys on ollut helppo eikä juurikaan sattunut. Haloo?

Ei se ole kovin kauheaa. Kipu on jokseenkin ok, sitten saat epiduraalin (jos olet onnekas, kannattaa ottaa!). Meillä oli ainakin ekassa synnytyksessä miehen ja jonkun kätilöopiskelijan kanssa tosi hauskaa. Vitsailtiin, täyteltiin sudokuja jne. Sitten kun saatiin lapsi maailmaan hirvee voittajafiilis ja ihana aamupala siihen perään. Oli kiva synnytys.

Toisesta synnytyksestä jäi mieleen että halusin kokeilla sitä ilokaasua kun oli jäänyt väliin ekassa. Meinasin aina kuolla nauruun kun yritin sitä hörppiä mutta en jotenkin uskaltanut...
Muuten toinen oli jo vähän enemmän "pakkopullaa", kun ei ollut enää niin uutuudenviehätystä ja kätilökään ei ollut niin kiva. Mutta musta oli molemmat hyvin mukavia kokemuksia.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:11"]

Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

[/quote]

Ei vienyt tunnottomaksi ainakaan minulla. Se venymisen tunne oli kieltämättä ehkä kauhein kohta minunkin synnytyksissä, kun epiduraali vei kivut niin hyvin muuten pois. Toki varsinkin esikoisen ponnistaminen sinänsä oli rankkaa. Kauhean kovaa työtä.

[/quote]

Mulla vei kaikki kivut pois. Mulla oli kipupumppu ja otin pari lisäannosta ennen ponnistuksen alkamista. En tuntenut supistuksia enkä ollenkaan kipua, mutta jonkun verran painetta kun vauva tuli ulos.

Ennen epiduraalia sattui ihan saatanasti. En pelännyt kuolevani, mutta toivoin sitä kyllä.

Kuopus syntyi Ranskassa ja siellä annettiin sellainen puudutus, etten tuntenut synnytyksestä mitään. Lähinnä olo oli kuin lämpimässä vedessä seisoisi. Kätilö kertoi koska täytyy ponnistaa.

Oli kyllä ihmettelemistä, kun epiduraali annettiin niin myöhäisessä vaiheessa. Jalat sidottiin piikin jälkeen nahkaremmeillä kohoasentoon telineisiin sängyn laitoihin ja siitä ponnistamaan. Ilmeisen yleinen käytäntö, sillä pyörätuoli tuotiin synnytyssaliin mentäessä sängyn viereen valmiiksi. Ja eihän ne jalat kantaneetkaan moneen tuntiin lapsen syntymän jälkeen.

Miellyttävä oli kuitenkin kokemus.