Sattuuko se synnytys oikeasti tosi paljon?

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:21"]

Riippuu ihmisestä :)

Itse olen päässyt aina helpolla! :)

Suoraan sanottuna, molemmat kokeneena, en ikinä enää halua sektiota. Ne jälkisupistukset ovat sektion jälkeen kauheat ja tietenkin kohdun painelut. Mahtavata..

[/quote]

Ystävä hyvä, riippuu se synnytyksestäkin eikä vain ihmisestä (ok jos jollain on ollut yli 7 kivutonta synnytystä niin alan uskoa, että hän on "synnytyskivuton tyyppi").

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:06"]

10 vuottakaan ei ole kullannut muistoja. Sattuu niin ettei mikään oo ikinä ennen sitä tai sen jälkeen sattunu. Jos et saa sektiota, vaadi ainakin kaikki mahdolliset lääkkeet. Täytyy olla aika löysät paikat näillä, jotka väittää ettei satu.

[/quote] Epiduraalin kanssa ei sattunut.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:20"]

Epiduraalista kannattaa muistaa, että se saattaa heikentää supistuksia, jolloin voidaan joutua imukuppisynnytykseen.

Ja joo, yleensä se sattuu ja mullakin sattui. 10 tuntia selällään kun punnertaa 4.5 kg vauvaa, niin luulin, että kuolen. En pystynyt puhumaan enkä lopussa enää jaksanut edes huutaa. Oli ihan minuuteista kiinni, että vauva syntyi juuri, kun en enää jaksanut kunnolla ponnistaa, kätilö huusi täysillä vieressä, mutta lihakset ei vaan enää kestäneet. Lapsi syntyi sitten vähän sinisenä.

[/quote]

Ehkä näin, mutta mulla esikoisen synnytys kesti 17 tuntia, joista ponnistusvaihe 20 minuuttia. Mutta koska mulla oli epiduraali lähes koko ajan niin olin levännyt ja voimissani. Jaksoin sitten ponnistaa, vaikka se oli esikoisen kanssa todella rankkaa. Että suo siellä, vetelä täällä. Heikentyneet supistukset mulla oli, mutta omat voimat tallella.

Sattuu, mutta ei niin paljon kuin olin etukäteen luullut. Pärjäsin ilokaasulla kunnes olin 8cm auki, ja sitten sain spinaalin, joka vei kivut lähes täysin. Pelkäsin eniten ponnistusvaiheen venymiskipua, mutta lapsi syntyi spinaalin vaikuttaessa, joten en onneksi tuntenut kipua kun vauva tuli ulos, vain pientä kiristystä.

Sain vain pari pientä tikkiä, enkä tarvinnut yhtään särkylääkettä synnytyksen jälkeen. Ihan positiivinen kokemus oli.

Synnytyspelkovalmennuksessakin meinasin pyörtyä. Pelkäsin niin kovin, mutta synnytys oli IHANAA. Todella hyvä muisto jäi.

Ajattelin ennen, että jos selviän synnytyksestä niin selviän mistä vaan.

Nyt mä sitten selviän mistä vaan :)

Mulle ei kyllä tullut sektion jälkeen jälkisupistuksia lainkaan (tai ainakaan en huomannut niitä!), eikä se kohdun painelu sattunut lainkaan, vaikka sillä peloteltiin.

Sattuu, sattuu, sattuu. Mutta hyvä puoli on siinä, että se kipu myös lakkaa kun synnytys on ohi eikä sitä enää jonkin ajan kuluttua muista tai pysty kuvittelemaan. (Näin siis tavallisesti sujuneen synnytyksen jälkeen, poikkeukset erikseen, jos on jouduttu jostain leikkelemään tms.) Olen kokenut molemmat tavat, puudutetun ja leikkaukseen päättyneen synnytyksen sekä suurimmaksi osaksi ilman kivunlievitystä sujuneen alatiesynnytyksen. Jälkimmäinen oli ehdottomasti kamalampaa, mutta toipuminen paljon nopeampaa.

Arvon 39, anteeksi jos en kirjoittanut, että riippuu tilanteesta. Mutta usko pois, kyllä se ihmisestäkin riippuu ;)

T. 4 lasta synnyttänyt.

No miksi sinä luulet sitten naisten kirkuvan synnyttäessään kitarisat lepattaen:D

Miehen tehtävä on pitää sinua hyvänä. Hieroa olkapäitä, pyyhkiä hikeä ja pitää sinua kädestä kun sattuu lapsen tullessa sekä kun sua tikataan sen jälkeen:)

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:28"]

Sattuu, sattuu, sattuu. Mutta hyvä puoli on siinä, että se kipu myös lakkaa kun synnytys on ohi eikä sitä enää jonkin ajan kuluttua muista tai pysty kuvittelemaan. (Näin siis tavallisesti sujuneen synnytyksen jälkeen, poikkeukset erikseen, jos on jouduttu jostain leikkelemään tms.) Olen kokenut molemmat tavat, puudutetun ja leikkaukseen päättyneen synnytyksen sekä suurimmaksi osaksi ilman kivunlievitystä sujuneen alatiesynnytyksen. Jälkimmäinen oli ehdottomasti kamalampaa, mutta toipuminen paljon nopeampaa.

[/quote]

44 jatkaa vielä, eli kyllä synnytyksen jälkeen toki muita kipuja oli, kuten jälkisupistuksia ja repeämä emättimessä, mutta se pahin eli varsinainen synnytyskipu, "poltot", lakkaa siihen kun vauva on ulkona.

Mulla oli toisen lapsen kanssa ihan järisyttäviä jälkisupistuksia, ekan jälkeen ei ollenkaan niin pahoja, vaikka syntyi sektiolla. Eli en usko synnytystavan vaikuttavan jälkisupistuksiin. Mulla jatkui vielä monta vuotta kakkosen syntymän jälkeen sellainen, että kuukautisten aikana tuli aina menkkojen ekan päivän ajan samanlaisia kouristuksia kuin jälkisupistukset ja lisäksi vihloi häpyluuta. Onneksi ovat vähentyneet, mutta pitkään kesti, uuh.

Synnytys oli saatanallista tuskaa molemmat kerrat. Siis ihan järkyttävää, en ollut ollenkaan varautunut minkälaista helvettiä se oli.

Mulla on ollut käynnistetty imukuppi synnytys ja luomu alatiesynnytys, se eka oli kauheampi ja toinenkin aivan kamala. En suostuisi synnyttämään enää ikinä uudestaan.

Jos kolmas tulee, se on suunniteltu sektio, ehdottomasti. Minulla on ollut suuriakin leikkauksia joista olen aina toipunut nopeasti. Sen sijaan noista alatiesynnytyksistä toipuminen on kestänyt monia kivuliaita kuukausia.

t. Ei enää KOSKAAN

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:11"]

Hei te, jotka olette synnyttäneet epiduraalin kanssa! Kysymys: Viekö epiduraali pois vain sen avautumissupistusten kivun vai viekö se tunnottomaksi koko "värkin"? Eli sattuuko ponnistusvaiheessa silloin ollenkaan? Kysyn tätä siksi, koska itse ilman epiduraalia tai muuta puudutusta synnyttäneenä olen kokenut kamalaksi nimenomaan sen venymisen tunteen ulkoisissa osissa, kun lapsen ponnistaa ulos. Ne avautumisvaiheen kivut olen kestänyt muuten suht. hyvin.

[/quote]

Minulla ei vienyt koko tuntoa pois ponnistusvaiheessa, eli tunsin sen venymisen, mutta lähinnä se oli "vain" epämiellyttävää eikä niinkään tuskallista. 

Sattuuhan se. Yhden oksitosiinilla vauhditetun ilman kipulääkitystä ja toisen hätäsektiolla saaneena, voin sanoa että kivuliasta on. Hätäsektion jälkeinen kohdunpainelu ja jälkisupistelut olivat kamalia, mutta onneksi lääkitystä sai kunnolla. Oma mies ja hoitohenkilöstö olleet molemmilla kerroilla empaattisia ja toimineet tilanteen vaatimalla tavalla.

Avautumisvaihe sattuu enemmän, kuin itse ponnistus. Ehkä sekin lähinnä siksi, että ei tiedä kauan sitä joutuu kestämään. Se on vain semmoista odottelua. Ponnistaessa pääsi tekemään jotain ja keskittyi niin täysillä synnytykseen, että ei siinä mitään kipuja ajatellut. Minulla synnytys siis ilman epiduraalia, ilokaasun voimalla mentiin alusta loppuun. En edes muista tarkasti mitä mies tai kätilö juttelivat loppuvaiheissa, olin niin keskittynyt hengittämään oikein ja lepäämään aina kun supistusten välillä pystyi. Synnytyksestä jäi tosi hyvä kuva, lähtisin heti uudestaan :)

Tutkimus: Synnytys voi traumatisoida siinä missä sota

http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2012081015939524_rb.shtml

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:28"]

Sattuu, sattuu, sattuu. Mutta hyvä puoli on siinä, että se kipu myös lakkaa kun synnytys on ohi eikä sitä enää jonkin ajan kuluttua muista tai pysty kuvittelemaan. (Näin siis tavallisesti sujuneen synnytyksen jälkeen, poikkeukset erikseen, jos on jouduttu jostain leikkelemään tms.) Olen kokenut molemmat tavat, puudutetun ja leikkaukseen päättyneen synnytyksen sekä suurimmaksi osaksi ilman kivunlievitystä sujuneen alatiesynnytyksen. Jälkimmäinen oli ehdottomasti kamalampaa, mutta toipuminen paljon nopeampaa.

[/quote]

44 jatkaa vielä, eli kyllä synnytyksen jälkeen toki muita kipuja oli, kuten jälkisupistuksia ja repeämä emättimessä, mutta se pahin eli varsinainen synnytyskipu, "poltot", lakkaa siihen kun vauva on ulkona.

Mulla oli toisen lapsen kanssa ihan järisyttäviä jälkisupistuksia, ekan jälkeen ei ollenkaan niin pahoja, vaikka syntyi sektiolla. Eli en usko synnytystavan vaikuttavan jälkisupistuksiin. Mulla jatkui vielä monta vuotta kakkosen syntymän jälkeen sellainen, että kuukautisten aikana tuli aina menkkojen ekan päivän ajan samanlaisia kouristuksia kuin jälkisupistukset ja lisäksi vihloi häpyluuta. Onneksi ovat vähentyneet, mutta pitkään kesti, uuh.

[/quote]

Mulle sanottiin, että jälkisupistukset pahenevat kerta kerralta mitä enemmän lapsia tekee.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:38"]

Synnytys oli saatanallista tuskaa molemmat kerrat. Siis ihan järkyttävää, en ollut ollenkaan varautunut minkälaista helvettiä se oli.

Mulla on ollut käynnistetty imukuppi synnytys ja luomu alatiesynnytys, se eka oli kauheampi ja toinenkin aivan kamala. En suostuisi synnyttämään enää ikinä uudestaan.

Jos kolmas tulee, se on suunniteltu sektio, ehdottomasti. Minulla on ollut suuriakin leikkauksia joista olen aina toipunut nopeasti. Sen sijaan noista alatiesynnytyksistä toipuminen on kestänyt monia kivuliaita kuukausia.

t. Ei enää KOSKAAN

[/quote]

Oletko miettinyt että sektion jälkeen sulla on mahassa lopun ikää iso arpi ja kun sun vatsalihakset leikataan poikki ne eivät ole enää koskaan yhtä vahvoja kuin ennen.

Ihan luomuna kaikki lapset olens synnyttänyt ja silti olen elossa. Voisin lähteä vaikka heti synnyttämään lisää lapsia eli ei ollut kauheaa.

Mulla ainakin arpi on niin alhaalla bikirajassa, että jää alushousujen reunan alle. Vatsalihakset on ihan yhtä vahvat kuin ennenkin, ellei jopa vahvemmat, koska olen synnytyksen jälkeen panostanut niihin ihan eri lailla kuin ennen...

t. Suunnitellun sektion kokenut ja sitä lämpimästi suositellen

Huh. Kun näitä tarinoita lukee niin en todellakaan ymmärrä miten jotkut voivat synnyttää jopa 15 lasta, tuntuu aivan epäinhimilliseltä. Tunnen kuitenkin useita tällaisia perheitä. Kauhulla odotan pian tulevaa ensimmäistä synnytystäni.