Lue keskustelun säännöt.
Riita (taas) äidin kanssa - olenko tyly ja kohtuuton?
10.02.2014 |
Eläkkeellä oleva äitini hakee pikkukoululaisemme koulusta ja on meillä, kunnes tulen kotiin ja olen tästä kovasti kiitollinen (äiti tämän tietää), on lapselle rakas ja tulemme muuten hyvn toimeen.
Mutta tänään taas paloi pinna. Olen useaan otteeseen sanonut äidilleni, etten toivo hänen "puuhastelevan" täällä mitään - siis kotitöitä, kunhan lapselle välipalan antaa niin sillä hyvä. En pidä siitä, että tavarat vaihtavat paikkaa eli en löydä asioita ja ennen kaikkea tökkii se, että koen yksityisyyttäni loukattavan kun vessan kaapit on "järjestetty", yöpöydän laatikot pengottu tai lasku- yms. paperipinot kahlattu läpi (tämän syynäämisen hän järjestelmällisesti kiistää, mutta enhän minä sokeakaan ole). En myöskään pidä siitä, että esim. verhot vaihdetaan "omatoimisesti".
Otimme jo aiemmin syksyllä yhteen, kun vaatekomeroni oli järjestetty uuteen uskoon - vaikka tämä oli nimenomaisesti "kielletty" ihan suusanallisesti ja olen sanonut, että jos jotain nyt haluaa välttämättä tehdä, niin lapsen huonetta saa järkätä ja keittötä hinkata. Mutta kun ei se näemmä riitä.
Tänään sitten taas hermostuin, kun eräässä huoneessa oleva valoasetelma oli purettu ("kun eihän kukaan enää helmikuussa noita pidä"). No, minä olisin halunnut pitää - nautin hiljaisista illoista ko. valojen kanssa kyseisessä huoneessa.
Sanoin sitten, että nyt alkaa oikeasti riittämään tuo touhu ja että tässä varmaan pitää jotain muita lastenhoitoratkaisuja tosissaan etsimään kun ei aikuiselle ihmiselle tunnu menevän jakeluun että toisten juttuihin ei kosketa. No, äitini siitä sitten itkemään ja märssyämään, kuinka MITÄÄN ei arvosteta. Totesin rauhallisesti, että arvostan kovasti sitä, että tulee tänne lapsenlapsensa seuraksi, mutta en edelleenkään toivo tavaroihini koskettavan ja että mielestäni moinen marttyyriasenne on turha. Mutta ei, en arvosta MITÄÄN hänen tekemisiään ja hän ei kuulemma mitään "säädä" tai pengo. Kysyin äidiltä, miltä hänestä tuntuisi jos minä menisin mylläämään hänen kaappinsa ja tavaransa niin ettei hän löytäisi mitään mutta hän pysyi tiukasti kannassaan, että hän ei mitään ole tehnyt. Vaikka olen talven mittaan lukuisia kertoja joutunut soittamaan hänelle, kun en ole löytänyt vaikkapa tiettyä paitaani tai joku lapsen juttu on hukassa. Sanoin myös, että tämä on MINUN kotini ja en pidä siitä, että näin toimitaan.
No, tuosta äiti sitten suutuspäissään lähti, nyyhkyttäen ja marttyyrina. Aargh.
Olen joo varmasti itsekin lapsellinen, mutta olen tarkka omasta yksityisyydestäni - ja varmastikin osin siksi, että lapsuudenkodissani tuota ei ollut vaan kaikki kamani on aina pengottu, päiväkirjani luettu yms. yms. joten toivoisin, että omassa kodissani toiveitani kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin.
Kommentit (117)
Lämmin myötätuntohalaus ap:lle! mulla ihan samanlainen isä (nyt jo 78-v.). olen tuhat kertaa sanonut asiasta, mutta ei mene viesti perille. Viimeksi huusin jo puhelimessa, että jos tuollainen visiitti toistuu, en kestä. Mutta aivan samanlainen toisto joka kerta: tulee talouspaperi- ja vessapaperirullien kanssa ja alkaa moittimaan keittiön siivousta. On myös joka kerta sanonut, että olohuoneeni vaatii pikaista päivitystä ja hän on valmis MAKSAMAAN remontin. Olen kyllä ihan itse tyytyväinen. Vittu sanon vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haittaa siitä on, jos isä tuo wc-paperia? Jos hän kokee näin auttavansa, miksi et voi vain sanoa kiitos ja pistää paperit kaappiin?
Asuuko äitisi kaukana? Entä jos lapsesi menisikin iltapäiväksi hänen luokseen?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 01:04"]
Olet kohtuuton ja äärimmäisen pikkusieluinen ja kiittämätönkin vielä.
Laita se pikkukoululaisesi iippaan ja lopeta mummon hyväksikäyttö lastenhoidossa ja mollaaminen nettipalstoilla. Hoida itse lapsesi ja jossain vaiheessa, kun ihana mummu on kuollut, muista se apu mikä hänestä oli ja olisi ollut.
Häpeäisit.
[/quote]
Komppi tälle. En tosin hyväksy toisen tavaroiden penkomista tai kodin uudelleen järjestelyjä, mutta ap on hyvä ja kuskaa itse kersansa hoitoon.
nro 23 jatkaa: sama isä tuli väkisin kanssani työhönottajan huoneeseen, kun olin 24-vuotias, kun uskoi, että en muuten saa töitä. No, en saanut hänen läsnäolostaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, heh...kuulostaa jokseenkin tutulta. Itselläni myös 40-luvulla syntynyt äiti, joka "tietää parhaiten", mikä on parhaaksi lapselle ja lapsenlapsille. On hienoa, että mummulla on suhde lapsenlapsiinsa. Olen silti päätynyt etsimään ystäviä, joiden kanssa vuorotellen saamme lastenhoitoapua ja lapset kavereita. En halua olla liikaa riippuvainen esim. oman äitini avusta.
Kun lapsi menee hoitoon, hän menee nyt yleensä mummolaan eikä tule niin usein meille (mummola on valitettavasti melko kaukana).
Neuvoni muille: koittakaa järjestää lastenhoitoapua muualtakin ja lapsi voi kyläillä mummolassa, niin että suhde isovanhempiin säilyy. Jos hoidatutatte lasta kaiken aikaa äidillänne, käyttää äitinne (osin oikeutetusti) vanhemman valtaa. Ja kannattaa tosiaan siinä ohella myös kuunnella vanhempiaan, äitiään varsinkin. Kyllä sodan jälkeen syntyneillä naisilla on usein homma hallussa paremmin kuin meikäläisillä. Ja tällä kommentilla EN mitenkään halua puolustaa verhojen vaihtelua ja toisen tavaroiden penkomista. Tällä tavalla toimiva äiti ei halua päästää tytärtään itsenäistymään - se on paha juttu, mutta tyttären pitäisi sitten ehkä olla kutsumatta äitiään kovin usein ja järjestää lapsen ja mummon tapaamiset vaikka sinne mummolaan.
Ja muistetaan nämä valituksemme, kun omat lapsemme ehkä joskus saavat lapsia... :D
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä, mikä tuossa aloituksessa eniten mätti. Ehkä sellainen ylenkatseellinen asenne omaan äitiinsä. Monissa perheissä isovanhempien apu pienten koululaisten kanssa on kultaakin kallimpaa. Muutenhan lapsi joutuisi olemaan pitkät päivät koulun jälkeen yksin kotona. Mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin. Mukavaa tulla kotiin, kun tietää, että lapset ovat saaneet välipalan tai ehkä ruuankin valmiina.
Jos ap osaa tätä arvostaa, niin silloin isovanhemman toiminta kotona voidaan laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Harmillista tietenkin, mutta pieni riesa siihen nähden, jos ko apua ei olisi tarjolla. Tulee ikävä vaikutelma siitä, että isovanhempi on ap kotona kuin palkaton palvelija, joka tosiaan saa kiitoksena vain motkotusta ja marmatusta. Ilmainen sylkykuppikin samalla. Ja jostain ap löytää oikeutuksen sille, että voi olla vaatimassa loputtomasti ilmaisia palveluksia äidiltään.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 22:11"]
Kiitos!
Ja juu, olen yrittänyt ymmärtää ja miettinyt, josko äidillä masennusta, piilevää muistisairautta (ikää kohta 70 vuotta) tms. joka voisi käytökseensä vaikuttaa, mutta ei taida niistä kuitenkaan olla kyse - tajusin taas kerran, että ainahan tuo on ollut tuollainen "uhrautuva" marttyyri, joka ihan vaan (omasta mielestään) parhaansa tekee ja yrittää ja kukaan ei tuota arvosta.
Ja tuohon asenteeseen kuuluu luonnollisesti myös se, että hän saa vapaasti arvostella ketä vaan ja ihan vaan mistä asiasta, mutta ans olla kun joku erehtyy jotain poikkipuolista hänestä edes vihjaisemaan, niin sitä loukkaantumisen määrää... Tuo tuntuu jostain syystä olevan enemmänkin tuon ns. suuren ikäluokan "juttu", mitä olen ystävieni kanssa jutellut.
Huh, onneksi on aavee niin ei tarvitse psykologille näistä jorinoista maksaa... ;)
- AP
[/quote]
Ole kiltti äidillesi kun hän on jo 70-vuotias. Monella on yksinäisyyttä paljon jo tuossakin iässä. Tietenkin riippuu paljon kunnosta ja asuinpaikasta. Olen huomannut, että tuon ikäluokan ihmisillä on muutenkin suuria fiksaatioita esim. siivoamiseen ja moneen muuhunkin asiaan. Laittaisin itse tärkeimmät paperit piiloon esmes jonnekin todella korkean kaapin päälle, mutta muuten varmaan antaisin siivota sen verran kun jaksaa. Tuo siivoaminen tai sukulaisten nurkissa puuhastelu voi olla äidillesi keino saada jotain merkityksellistä tekemistä ja tunteen että on hyödyllinen.
En itse kyllä haluaisi ainakaan huudattaa kovin paljoa 80-vuotiasta mummoani vaikka hänkin on aikanaan käynyt päiväkirjani läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 22:11"]
Kiitos!
Ja juu, olen yrittänyt ymmärtää ja miettinyt, josko äidillä masennusta, piilevää muistisairautta (ikää kohta 70 vuotta) tms. joka voisi käytökseensä vaikuttaa, mutta ei taida niistä kuitenkaan olla kyse - tajusin taas kerran, että ainahan tuo on ollut tuollainen "uhrautuva" marttyyri, joka ihan vaan (omasta mielestään) parhaansa tekee ja yrittää ja kukaan ei tuota arvosta.
Ja tuohon asenteeseen kuuluu luonnollisesti myös se, että hän saa vapaasti arvostella ketä vaan ja ihan vaan mistä asiasta, mutta ans olla kun joku erehtyy jotain poikkipuolista hänestä edes vihjaisemaan, niin sitä loukkaantumisen määrää... Tuo tuntuu jostain syystä olevan enemmänkin tuon ns. suuren ikäluokan "juttu", mitä olen ystävieni kanssa jutellut.
Huh, onneksi on aavee niin ei tarvitse psykologille näistä jorinoista maksaa... ;)
- AP
Googlaapa narsistinen äiti, osuu ja uppoaa..
[/quote]
Kyllähän tuosta tyttären ja äidin suhteesta on molemmin puolin kaikki kunnioitus kadonnut. Eikä ap:lla oikeasti ole mitään rahkeita esittää suuria laatuvaatimuksia äitiinsä nähden niin kauan kuin itse on tuollainen loputtoman tarvitseva lapsi. Aikuinen ihminen järjestää itse lapsensa asiat ja hoidot eikä tukeudu vanhaan äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:15"]
Kyllähän tuosta tyttären ja äidin suhteesta on molemmin puolin kaikki kunnioitus kadonnut. Eikä ap:lla oikeasti ole mitään rahkeita esittää suuria laatuvaatimuksia äitiinsä nähden niin kauan kuin itse on tuollainen loputtoman tarvitseva lapsi. Aikuinen ihminen järjestää itse lapsensa asiat ja hoidot eikä tukeudu vanhaan äitiin.
[/quote]
En ole ap, mutta sanoisin että isovanhempien jättäminen lastenhoidosta ulkopuoliseksi ei ole aina hyvä ratkaisu. Tietenkin siitä pitäisi neuvotella mikä on isovanhempien oma kanta. Olin päivähoidossa toisella mummollani, joka oli ollut aikanaan maatilan emäntä. Luulen, että mummolla olisi käynyt aika pitkäksi ilman lapsia. Samoin aika paljon toinenkin mummo vapaaehtoisesti otti osaa lastenhoitoon. Muistan edelleenkin miten alle kouluikäisenä olin siellä aina yötä kun mummo vaatimalla vaati että halusi lapsenlapsen luokseen. Senkin mummon luona oli kivaa, että ei siinä mitään.
Mielestäni vanhuus ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti. Mutta jos hän on ollut aina tuollainen en jaksaisi uskoa, että käyttäytyminen tulee muuttumaan sanoaa asiasta hyvästi tai pahasti. Itse järjestäisin lapsen hoidon uusilla järjestelyillä ja tapaisitte sitten mummoa muissa merkeissä. Äitiys edes vanhalla ihmisellä ei ole mikään pyhä lehmä, jonka verukkeella saa tehdä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vanhuus ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti. Mutta jos hän on ollut aina tuollainen en jaksaisi uskoa, että käyttäytyminen tulee muuttumaan sanoaa asiasta hyvästi tai pahasti. Itse järjestäisin lapsen hoidon uusilla järjestelyillä ja tapaisitte sitten mummoa muissa merkeissä. Äitiys edes vanhalla ihmisellä ei ole mikään pyhä lehmä, jonka verukkeella saa tehdä mitä vaan.
Itse jo stressaan pienten lapsien kanssa, että miten pärjäävät sitten aikanaan koulun jälkeen kotona yksin.. On mieletön apu tuollainen läheinen joka hoitaa lasta joka päivä!!
Tavaroiden tonkiminen ikävä juttu, mutta saat sentään oikeasti apua joka monilta jää saamatta.. Ole onnellinen!
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:45"]
nro 23 jatkaa: sama isä tuli väkisin kanssani työhönottajan huoneeseen, kun olin 24-vuotias, kun uskoi, että en muuten saa töitä. No, en saanut hänen läsnäolostaan huolimatta.
[/quote]
Isäsi läsnäolo oli luultavasti syy, miksi ET saanut työpaikkaa...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 22:11"]
Kiitos!
Ja juu, olen yrittänyt ymmärtää ja miettinyt, josko äidillä masennusta, piilevää muistisairautta (ikää kohta 70 vuotta) tms. joka voisi käytökseensä vaikuttaa, mutta ei taida niistä kuitenkaan olla kyse - tajusin taas kerran, että ainahan tuo on ollut tuollainen "uhrautuva" marttyyri, joka ihan vaan (omasta mielestään) parhaansa tekee ja yrittää ja kukaan ei tuota arvosta.
Ja tuohon asenteeseen kuuluu luonnollisesti myös se, että hän saa vapaasti arvostella ketä vaan ja ihan vaan mistä asiasta, mutta ans olla kun joku erehtyy jotain poikkipuolista hänestä edes vihjaisemaan, niin sitä loukkaantumisen määrää... Tuo tuntuu jostain syystä olevan enemmänkin tuon ns. suuren ikäluokan "juttu", mitä olen ystävieni kanssa jutellut.
Huh, onneksi on aavee niin ei tarvitse psykologille näistä jorinoista maksaa... ;)
- AP
Googlaapa narsistinen äiti, osuu ja uppoaa..
[/quote]
[/quote]
Ai niin, ennen kuin nimittelette ketään narsistiksi, oletteko palstanarskut itse valmiita piikomaan itsestäänselvyytenä omien lastenne kotona tulevaisuudessa? Kuuntelette herkällä korvalla tyttärienne loputonta vaatimuslistaa ja nielette kiltisti kritiikin, joka kohdistuu teihin automaatiolla vain siitä ilosta, että satutte olemaan ko. pilalle hemmotellun prinsessan äitejä?
Jos äitisi on 70-vuotias, niin tuskin tuosta enää muuksi muuttuu, vai mitä luulet?
Vaihtoehto1
Tärkeät paperit vaan piiloon ja asenne peliin, että hänen muun puuhastelun salliminen on maksu lastesi hoitomisesta. Isoa apua kannattaa arvostaa!
Vaihtoehto2
Jos et kestä tavaroihisi kajoamista, niin muu hoitopaikka lapsellesi ja äidillesi muuten mahdollisuus tavata lastenlasta.
Minulla on siivousintoinen rakas sukulainen ja vaikka joku tavara saattaakin siirtyä paikkaan, josta sen myöhemmin siirrän takas, niin olen täydellisen kiitollinen kaikesta häneltä saadusta avusta ja hän on mieluinen vieras myös silloin, kun ei siivoa mitään.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
Uskotko, että äitisi haluaa todella penkoa sinun tavaroita tai kuitteja tai papereita ja kyylätä, mitä teet tai paljon saat palkkaa tms? Vai onko niin, että äitisi kokee aidosti siivoavansa ja auttavansa kiireistä työssäkäyvää tytärtään? Tässäkin on ero.
Miten se voi verhotkin vaihtaa? Tuoko se omat verhonsa teille vai kaivaa kaapista jotkut sun toiset verhot?
Minusta tuohon kaappien penkomiseen/siivoamiseen voi ottaa tiukan kannan. Aikuisella ihmisellä on yksityisyys ja kaapissa voi olla myös jotain sellaista, joka ei ole tarkoitettu äidin silmille. Aikuisen ihmisen pitäisi se ymmärtää. kotisi on myös miehesi koti, ja miltä hänestä tuntuu, kun anopi penkoo kaappeja.