Lue keskustelun säännöt.
Riita (taas) äidin kanssa - olenko tyly ja kohtuuton?
10.02.2014 |
Eläkkeellä oleva äitini hakee pikkukoululaisemme koulusta ja on meillä, kunnes tulen kotiin ja olen tästä kovasti kiitollinen (äiti tämän tietää), on lapselle rakas ja tulemme muuten hyvn toimeen.
Mutta tänään taas paloi pinna. Olen useaan otteeseen sanonut äidilleni, etten toivo hänen "puuhastelevan" täällä mitään - siis kotitöitä, kunhan lapselle välipalan antaa niin sillä hyvä. En pidä siitä, että tavarat vaihtavat paikkaa eli en löydä asioita ja ennen kaikkea tökkii se, että koen yksityisyyttäni loukattavan kun vessan kaapit on "järjestetty", yöpöydän laatikot pengottu tai lasku- yms. paperipinot kahlattu läpi (tämän syynäämisen hän järjestelmällisesti kiistää, mutta enhän minä sokeakaan ole). En myöskään pidä siitä, että esim. verhot vaihdetaan "omatoimisesti".
Otimme jo aiemmin syksyllä yhteen, kun vaatekomeroni oli järjestetty uuteen uskoon - vaikka tämä oli nimenomaisesti "kielletty" ihan suusanallisesti ja olen sanonut, että jos jotain nyt haluaa välttämättä tehdä, niin lapsen huonetta saa järkätä ja keittötä hinkata. Mutta kun ei se näemmä riitä.
Tänään sitten taas hermostuin, kun eräässä huoneessa oleva valoasetelma oli purettu ("kun eihän kukaan enää helmikuussa noita pidä"). No, minä olisin halunnut pitää - nautin hiljaisista illoista ko. valojen kanssa kyseisessä huoneessa.
Sanoin sitten, että nyt alkaa oikeasti riittämään tuo touhu ja että tässä varmaan pitää jotain muita lastenhoitoratkaisuja tosissaan etsimään kun ei aikuiselle ihmiselle tunnu menevän jakeluun että toisten juttuihin ei kosketa. No, äitini siitä sitten itkemään ja märssyämään, kuinka MITÄÄN ei arvosteta. Totesin rauhallisesti, että arvostan kovasti sitä, että tulee tänne lapsenlapsensa seuraksi, mutta en edelleenkään toivo tavaroihini koskettavan ja että mielestäni moinen marttyyriasenne on turha. Mutta ei, en arvosta MITÄÄN hänen tekemisiään ja hän ei kuulemma mitään "säädä" tai pengo. Kysyin äidiltä, miltä hänestä tuntuisi jos minä menisin mylläämään hänen kaappinsa ja tavaransa niin ettei hän löytäisi mitään mutta hän pysyi tiukasti kannassaan, että hän ei mitään ole tehnyt. Vaikka olen talven mittaan lukuisia kertoja joutunut soittamaan hänelle, kun en ole löytänyt vaikkapa tiettyä paitaani tai joku lapsen juttu on hukassa. Sanoin myös, että tämä on MINUN kotini ja en pidä siitä, että näin toimitaan.
No, tuosta äiti sitten suutuspäissään lähti, nyyhkyttäen ja marttyyrina. Aargh.
Olen joo varmasti itsekin lapsellinen, mutta olen tarkka omasta yksityisyydestäni - ja varmastikin osin siksi, että lapsuudenkodissani tuota ei ollut vaan kaikki kamani on aina pengottu, päiväkirjani luettu yms. yms. joten toivoisin, että omassa kodissani toiveitani kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin.
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:19"]
Mielestäni vanhuus ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti. Mutta jos hän on ollut aina tuollainen en jaksaisi uskoa, että käyttäytyminen tulee muuttumaan sanoaa asiasta hyvästi tai pahasti. Itse järjestäisin lapsen hoidon uusilla järjestelyillä ja tapaisitte sitten mummoa muissa merkeissä. Äitiys edes vanhalla ihmisellä ei ole mikään pyhä lehmä, jonka verukkeella saa tehdä mitä vaan.
[/quote]
Voisiko tuota mummon käyttäytymistä ymmärtää siltä kannalta, että hän pelkää päästää irti aikuisesta tyttärestään? Minusta ap:n kannattaisi kuitenkin edelleen käydä äidin kanssa rauhallisesti läpi sitä, mitä tytär ei toivo, että äiti tekee tyttären kotona. Kuulostaahan tuollainen laatikoille meno ja henkilökohtaisten tavaroiden järjestely melkoiselta rajojen rikkomiselta.
Itse mummona ja lastenlapsiani usein hoitavana, yritän ottaa tästä ketjusta vinkkejä. Näin isovanhemman näkökulmasta on välillä epävarma olo siitä, onko ne omat aikuiset lapset saaneet riittävästi valmiuksia selviytyä kovassa maailmassa. Itsekin järjestelen välillä lasteni huusholleissa, mutta pysyttelen kyllä lastenhuoneessa ja keittiössä, en mene koskaan vaatekomeroita penkomaan. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen, eikä noista tekemisistäni kukaan minulle ole tullut huutamaan. Tiedä sitten kirjoittavatko raivoaan tänne vauva-palstalle : )
[/quote]
Tässä ketjussa on kyllä käynyt ilmi, kuinka heikoilla kantimilla monen äitisuhde näyttää olevan. Itse olen ratkaissut asian hoitamalla itse omat lapseni. Ei todellakaan ole edes kokemusta sukulaisista, jotka penkoisivat tavaroita kotonani tai siivoisivat ilman lupaa minun mielipahakseni. Jos tällaiset asiat ovat jokin ongelma, kielii se vain siitä, että itse tukeudutaan liian paljon sen äidin apuun ja oletetaan toisaalta aivan hurjia palveluksia itsestäänselvyyksinä. Jos on itsellinen, eikä tarvitse äidin apuja oman elämänsä hallinnassa niin ei tarvitse tuntea tällaista lapsellista kaunaakaan. Äiti saa olla juuri sellainen kuin on. Ei haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 09:10"]
Olispa kiva olla kärpäsenä katossa kun itte ootte vanhoja, luuletteko että omat lapsenne muistaa teistä yhtään mitään hyvää?
[/quote]
Niin, miettikääpä ihan rehellisesti, onko se lastenne mielestä hyvää, kun sekaannutte heidän asioihinsa. Minun lapseni tulevat muistamaan minut äitinä (mummona) joka ei määräillyt lapsiaan ,ei järjestellyt eikä siirrellyt tavaraa muuta kuin korkeintaan tiskialtaasta tiskikoneeseen.
Kukaan ei ole vielä aloittajaa arvostelevista kertonut MIKSI TEIDÄN PITÄÄ SIIVOTESSANNE VIEDÄ POIS TAVARAA? Miksi te ette annan tyttärienne pitää niin itse ostamansa vauvanvaatteet kuin muut tärkeät tavaransa juuri sillä hyllyllä, jonka ovat parhaaksi nähneet.
Edelleen sama kanta kaikille vielä emon nisässä roikkuville siipeilijöille: Hoitakaa itse pentunne, mattonne ja kaappienne rojut. Who cares?
Käsittämätöntä luetunymmärtämisenpuutetta. Täällä syytetään ap:ta siitä, että hoidattaa lapsensa mummolla. Aloitusviestistä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että kun ap ehdottaa lapsen iltapäivähoidon järjestämistä muulla tavalla, suuttuu ap:n äiti että hänen panostaan ei arvosteta kun pitää muuta hoitoa hankkia.
Enkä nyt oikeasti tajua sitä miksi isovanhemmat ei sais hoitaa lapsenlapsiaan jos tekee mieli. Tästä aloituksesta tuli sellainen olo, että mummo itse mielellään hoitaa lapsenlastaan, vaikka lapsen äidille iltapäivähoito kävisi myös hyvin. Ei kaikki mummot ole sellaisia, että ne haluaa vaan omaa elämää. Jotkut mummot ovat esim. olleet kotiäiteinä ja ovat perhekeskeisiä ja lastenlastan hoitaminen on parasta mitä voi tapahtua.
Perheet on erilaisia. Joissakin perheissä isovanhemmat tykkää hoitaa lapsialapsia, joissakin ei. Ei se, että isovanhemmat hoitaa paljon lapsenlapsia tee automaattisesti niistä vanhemmista hyväksikäyttäjiä ja lapsensa muilla hoidattajia.
Aikuinen on silloin kun tekee itse omat ratkaisunsa, ja seisoo niiden takana. Tekee asiat jotka täytyy tehdä, oli se kivaa tai ei.
Eri ikäisenä asiat tuntuvat ihan erilaisilta.
Kuitenkin oma lapsi on aina lapsi, vaikka olis kuinka vanha.
Äidit haluaa auttaa, en tunne yhtään perhettä missä äiti ei puuhastelis tyttärensä kotona kun on lastenvahtina.
Sitten kun itse olet 60 vuotta, huomaat että asiat muuttuu, sinä olet se joka hoitaa äitiäsi ja puuhastelet sen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt nro 102 marttyyrimummo jätät sen tyttäresi tietokoneen ja sivuhistorian stalkkaamisen rauhaan ja ihan reippaasti lähdet vaikka ulkoilemaan niiden lapsenlasten kanssa! Annan anteeksi huonon luetun ymmärtämisen, ei tule vanhuus yksin.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:25"]
Edelleen sama kanta kaikille vielä emon nisässä roikkuville siipeilijöille: Hoitakaa itse pentunne, mattonne ja kaappienne rojut. Who cares?
[/quote]
Nimenomaan! Tätähän se ap tahtoo mutta kun äiti loukkaantuu ja suuttuu, kun apu ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:20"]
Uskomatonta, miten paljon näitä henkisesti uhmaikäisiä marttyyrejä siedetään. He tarvitsevat jämäkkää aikuista, joka antaa rajoja ja rakkautta.
Juuri näissä keski-iän ylittäneistä mammoissa on tapauksia, jotka ovat huomanneet että heidän manipulointinsa tehoaa: ihmiset yleensä välttävät konfrontaatiota ja hämmentyvät itkun edessä. Sanokaa heille mitä olette kirjoittaneet täällä; että myös omaa toimintaa pitää voida tarkastella kriittisesti ja siitä keskustella.
Tämän ap on tainnut jo tajutakin, joten pidä pintasi!
[/quote]
Se, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Eli jos otat kotoasi aikuisena rahaa ja apua, etkä ole itsenäistynyt, niin sitten laulat aikuisenakin äitisi lauluja.
No jaa, eiköhän asia ole niin, että sukupolvet ovat AINA auttaneet toisiaan eri elämänvaiheissa. Aika sairaaksi mennyt tämä meidän yhteiskunta, jos se nykyään on jo tuomittavaa? Eläkkeelle jääneet, mutta vielä hyväkuntoiset isovanhemmat voivat mielellään auttaa lastenhoidossa. Totta kai kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta ei siinä nyt mitään pahaa ole! Ja se, että hyväksyy apua vanhemmiltaan ei tosiaankaan tarkoita, että pitäisi hyväksyä myös kaappien tonkiminen ja muut yksityisyyden loukkaukset! Samalla tavalla varmaan autetaan vanhempiamme sitten, kun heillä kunto huononee, eikös vaan? Eikä lueta kirjeitä tai kaivella lipastoja ellei sitä nimenomaan pyydetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi voisi tulla meille. Olisin kittollinen kun järjestäisi mun laskut ja kaapit. Kittos, otan hänet.
Mä olen suorastaan kateellinen. Pahi sotku meillä on kaapeissa ja laskupinossa. Oi please ap, anna se mummo tänne meille kahden koululaisen turvaksi. Siivoisko se kissojen hiekkiksenkin ? Oi mummoo, tule tänne!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa muksulle hoitopaikka ja saat kotirauhan. Pidä suu supussa ja nauti säästetyistä hoitomaksuista. Your pick.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 13:25"]
Edelleen sama kanta kaikille vielä emon nisässä roikkuville siipeilijöille: Hoitakaa itse pentunne, mattonne ja kaappienne rojut. Who cares?
[/quote]
Nimenomaan! Tätähän se ap tahtoo mutta kun äiti loukkaantuu ja suuttuu, kun apu ei kelpaa.
[/quote] Kovasti se tehomummu vaan kelpaa ilmaiseksi hoitoavuksi. Ei se 70-v äiti miksikään muutu, mutta te nuoremmat mammat voitte lopettaa oman vinkumisenne ja hoitaa lapsenne ihan itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopajoo
Kontrolloiminen ei ole auttamista.
Eikä tuommoisen ihmisen kanssa suhdetta voi saada 'uudelle tasolle'. Hän ei näe toiminnassaan mitään väärää tai korjaamisen tarvetta. Vika on aina siinä ihmisessä joka reagoi 'väärällä tavalla' siihen kontrolloimiseen. Valitettavasti oikeaa tapaa reagoida ei vaan ole. Tai, no sen kontrolloijan mielestä oikea tapa on tehdä kaikessa niinkuin kontrolloija haluaa, mutta eihän kukaan sillä tavalla pysty elämään.
Itse olen parhaiten pärjännyt kontrolloivan äidin kanssa ottamalla etäisyyttä todella paljon. Muutamaan otteeseen olen asunut ulkomailla, aina muutamia vuosia kerrallaan. Ne ovat olleet parasta aikaa elämässäni. Äitisuhteeni näyttää toimivan parhaiten jos tapaan hänet vain pari kertaa vuodessa max. 2 tuntia kerrallaan enkä ole häneen puhelimitse yhteydessä. Puhelinyhteyden katkaisu onnistuu helposti silloin kun asuu ulkomailla, sinne kun hän ei raski soittaa :)
Ja silloin on vaikea kontrolloida.
Aina Suomeen palattuani tilanne on pikkuhiljaa palannut entiseen, eli hirveään yritykseen kontrolloida elämääni. Aluksi vain vähän, lopulta päätyen jatkuvaan puhelinterroriin (pahimmillaan yli 10 puhelua päivässä) ja jokaiseen asiaan sekaantumiseen.
Se sekaantuminen ei ole mitään normaalia kuulumisten vaihtamista. Hän antaa neuvoja, huutaa, komentelee ja haukkuu hulluksi jos vain kiitän neuvosta mutta en toimi sen mukaan.
Viimeisimmän paluumuuton jälkeen en ole päästänyt häntä kontrolloimaan elämääni, mutta jatkuva rajojen asettaminen on raskasta. Hänen seurassaan täytyy koko ajan olla varpaillaan ja tunnustella milloin tilanne lipsuu kontrolloinnin puolelle.
Puhelimeen olen asettanut hänelle mahdollisimman hiljaisen ja siedettävän soittoäänen, jotta osaan olla reagoimatta jatkuvaan soitteluun.
Vain velvollisuudentunnosta olen hänen kanssaan tekemissä sen vähän mitä olen.
Kaveripiirissäni on kaksi ihmistä, jotka ovat katkaisseet välinsä kontrolloivaan vanhempaan (toinen äitiinsä, toinen isäänsä), ja kumpi on kertonut, että välien katkaisu on ollut elämänsä viisaimpia tekoja.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 19:14"]
Aikuinen on silloin kun tekee itse omat ratkaisunsa, ja seisoo niiden takana. Tekee asiat jotka täytyy tehdä, oli se kivaa tai ei.
Eri ikäisenä asiat tuntuvat ihan erilaisilta.
Kuitenkin oma lapsi on aina lapsi, vaikka olis kuinka vanha.
Äidit haluaa auttaa, en tunne yhtään perhettä missä äiti ei puuhastelis tyttärensä kotona kun on lastenvahtina.
Sitten kun itse olet 60 vuotta, huomaat että asiat muuttuu, sinä olet se joka hoitaa äitiäsi ja puuhastelet sen kotona.
[/quote]
"Puuhastelu" ei saa silti olla vallankäyttöä, kontrollointia ja muuta ikävää. Tuossakin taisi taas kirjoittaa yksi äiti/mummo, joka ei ymmärrä oman ja toisten ihmisen elämällä mitään eroa.
Eräät meistä eivät ehkä ymmärrä ongelmaa siksi, että se oma äiti ei millään tavalla auta eikä osallistu nuoren elämään, vaikka sitä odottaisi. Siksi he eivät huomaa, että liika on liikaa. Minullekin sopisi mainiosti se, että joku kävisi siivoamassa kotinin, mutta MINKÄ HELKKARIN TAKIA PITÄÄ SIIVOTESSA KANTAA OSA TAVAROISTA PIILOON?
Voisiko joku "auttamista" ja puuhastelua lapsensa tai muun läheisen kodissa tätä harrastava vastata?!
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 18:28"]
Käsittämätöntä luetunymmärtämisenpuutetta. Täällä syytetään ap:ta siitä, että hoidattaa lapsensa mummolla. Aloitusviestistä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että kun ap ehdottaa lapsen iltapäivähoidon järjestämistä muulla tavalla, suuttuu ap:n äiti että hänen panostaan ei arvosteta kun pitää muuta hoitoa hankkia.
Enkä nyt oikeasti tajua sitä miksi isovanhemmat ei sais hoitaa lapsenlapsiaan jos tekee mieli. Tästä aloituksesta tuli sellainen olo, että mummo itse mielellään hoitaa lapsenlastaan, vaikka lapsen äidille iltapäivähoito kävisi myös hyvin. Ei kaikki mummot ole sellaisia, että ne haluaa vaan omaa elämää. Jotkut mummot ovat esim. olleet kotiäiteinä ja ovat perhekeskeisiä ja lastenlastan hoitaminen on parasta mitä voi tapahtua.
Perheet on erilaisia. Joissakin perheissä isovanhemmat tykkää hoitaa lapsialapsia, joissakin ei. Ei se, että isovanhemmat hoitaa paljon lapsenlapsia tee automaattisesti niistä vanhemmista hyväksikäyttäjiä ja lapsensa muilla hoidattajia.
[/quote]
Jos ei osaa sanoa äidilleen suoraan EI, niin silloin on vielä napanuora sielläpäin kiinni. Kasvakaa aikuisiksi.
Mua ihan nauratti lukea tätä ketjua, niin täynnä omia kokemuksia! Pieni "lohdutuksen" sana, se vahtaaminen ei lopu IKINÄ! Omat lapseni ovat jo parikymppisiä, ja äitini edelleen vahtii/ syyllistää minua. En anna lapsilleni (jotka eivät siis asu enää kotona) tarpeeksi rahaa, en ota heitä matkoilleni mukaan, en välitä lapsistani, jne jne. Jos sanon takaisin niin alkaa kauhea itku, sydämeen ottaa ja häntä ei ymmärretä.
Olispa kiva olla kärpäsenä katossa kun itte ootte vanhoja, luuletteko että omat lapsenne muistaa teistä yhtään mitään hyvää?
Ei pidä sitä äitiä päästää sinne kotiinsa, avaimet pois ja lapsenhoito uusiin puihin.
Kaikkea ei voi saada, joko hyväksyy sen ädin sellaisena tai hakee muita ratkaisuja.
Koeaika äidille ja tyttären perheelle, tuollainen suhde tarvitsee kriisin, ennenkuin se siirtyy seuraavalle tasolle.