Riita (taas) äidin kanssa - olenko tyly ja kohtuuton?

Vierailija

10.02.2014 | 20:58

Eläkkeellä oleva äitini hakee pikkukoululaisemme koulusta ja on meillä, kunnes tulen kotiin ja olen tästä kovasti kiitollinen (äiti tämän tietää), on lapselle rakas ja tulemme muuten hyvn toimeen.

Mutta tänään taas paloi pinna. Olen useaan otteeseen sanonut äidilleni, etten toivo hänen "puuhastelevan" täällä mitään - siis kotitöitä, kunhan lapselle välipalan antaa niin sillä hyvä. En pidä siitä, että tavarat vaihtavat paikkaa eli en löydä asioita ja ennen kaikkea tökkii se, että koen yksityisyyttäni loukattavan kun vessan kaapit on "järjestetty", yöpöydän laatikot pengottu tai lasku- yms. paperipinot kahlattu läpi (tämän syynäämisen hän järjestelmällisesti kiistää, mutta enhän minä sokeakaan ole). En myöskään pidä siitä, että esim. verhot vaihdetaan "omatoimisesti".

Otimme jo aiemmin syksyllä yhteen, kun vaatekomeroni oli järjestetty uuteen uskoon - vaikka tämä oli nimenomaisesti "kielletty" ihan suusanallisesti ja olen sanonut, että jos jotain nyt haluaa välttämättä tehdä, niin lapsen huonetta saa järkätä ja keittötä hinkata. Mutta kun ei se näemmä riitä.

Tänään sitten taas hermostuin, kun eräässä huoneessa oleva valoasetelma oli purettu ("kun eihän kukaan enää helmikuussa noita pidä"). No, minä olisin halunnut pitää - nautin hiljaisista illoista ko. valojen kanssa kyseisessä huoneessa.

Sanoin sitten, että nyt alkaa oikeasti riittämään tuo touhu ja että tässä varmaan pitää jotain muita lastenhoitoratkaisuja tosissaan etsimään kun ei aikuiselle ihmiselle tunnu menevän jakeluun että toisten juttuihin ei kosketa. No, äitini siitä sitten itkemään ja märssyämään, kuinka MITÄÄN ei arvosteta. Totesin rauhallisesti, että arvostan kovasti sitä, että tulee tänne lapsenlapsensa seuraksi, mutta en edelleenkään toivo tavaroihini koskettavan ja että mielestäni moinen marttyyriasenne on turha. Mutta ei, en arvosta MITÄÄN hänen tekemisiään ja hän ei kuulemma mitään "säädä" tai pengo. Kysyin äidiltä, miltä hänestä tuntuisi jos minä menisin mylläämään hänen kaappinsa ja tavaransa niin ettei hän löytäisi mitään mutta hän pysyi tiukasti kannassaan, että hän ei mitään ole tehnyt. Vaikka olen talven mittaan lukuisia kertoja joutunut soittamaan hänelle, kun en ole löytänyt vaikkapa tiettyä paitaani tai joku lapsen juttu on hukassa. Sanoin myös, että tämä on MINUN kotini ja en pidä siitä, että näin toimitaan.

No, tuosta äiti sitten suutuspäissään lähti, nyyhkyttäen ja marttyyrina. Aargh.

Olen joo varmasti itsekin lapsellinen, mutta olen tarkka omasta yksityisyydestäni - ja varmastikin osin siksi, että lapsuudenkodissani tuota ei ollut vaan kaikki kamani on aina pengottu, päiväkirjani luettu yms. yms. joten toivoisin, että omassa kodissani toiveitani kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin.

Vastaa

Tapahtumat

Riita (taas) äidin kanssa - olenko tyly ja kohtuuton?

Kommentit (117)