Lue keskustelun säännöt.
Riita (taas) äidin kanssa - olenko tyly ja kohtuuton?
10.02.2014 |
Eläkkeellä oleva äitini hakee pikkukoululaisemme koulusta ja on meillä, kunnes tulen kotiin ja olen tästä kovasti kiitollinen (äiti tämän tietää), on lapselle rakas ja tulemme muuten hyvn toimeen.
Mutta tänään taas paloi pinna. Olen useaan otteeseen sanonut äidilleni, etten toivo hänen "puuhastelevan" täällä mitään - siis kotitöitä, kunhan lapselle välipalan antaa niin sillä hyvä. En pidä siitä, että tavarat vaihtavat paikkaa eli en löydä asioita ja ennen kaikkea tökkii se, että koen yksityisyyttäni loukattavan kun vessan kaapit on "järjestetty", yöpöydän laatikot pengottu tai lasku- yms. paperipinot kahlattu läpi (tämän syynäämisen hän järjestelmällisesti kiistää, mutta enhän minä sokeakaan ole). En myöskään pidä siitä, että esim. verhot vaihdetaan "omatoimisesti".
Otimme jo aiemmin syksyllä yhteen, kun vaatekomeroni oli järjestetty uuteen uskoon - vaikka tämä oli nimenomaisesti "kielletty" ihan suusanallisesti ja olen sanonut, että jos jotain nyt haluaa välttämättä tehdä, niin lapsen huonetta saa järkätä ja keittötä hinkata. Mutta kun ei se näemmä riitä.
Tänään sitten taas hermostuin, kun eräässä huoneessa oleva valoasetelma oli purettu ("kun eihän kukaan enää helmikuussa noita pidä"). No, minä olisin halunnut pitää - nautin hiljaisista illoista ko. valojen kanssa kyseisessä huoneessa.
Sanoin sitten, että nyt alkaa oikeasti riittämään tuo touhu ja että tässä varmaan pitää jotain muita lastenhoitoratkaisuja tosissaan etsimään kun ei aikuiselle ihmiselle tunnu menevän jakeluun että toisten juttuihin ei kosketa. No, äitini siitä sitten itkemään ja märssyämään, kuinka MITÄÄN ei arvosteta. Totesin rauhallisesti, että arvostan kovasti sitä, että tulee tänne lapsenlapsensa seuraksi, mutta en edelleenkään toivo tavaroihini koskettavan ja että mielestäni moinen marttyyriasenne on turha. Mutta ei, en arvosta MITÄÄN hänen tekemisiään ja hän ei kuulemma mitään "säädä" tai pengo. Kysyin äidiltä, miltä hänestä tuntuisi jos minä menisin mylläämään hänen kaappinsa ja tavaransa niin ettei hän löytäisi mitään mutta hän pysyi tiukasti kannassaan, että hän ei mitään ole tehnyt. Vaikka olen talven mittaan lukuisia kertoja joutunut soittamaan hänelle, kun en ole löytänyt vaikkapa tiettyä paitaani tai joku lapsen juttu on hukassa. Sanoin myös, että tämä on MINUN kotini ja en pidä siitä, että näin toimitaan.
No, tuosta äiti sitten suutuspäissään lähti, nyyhkyttäen ja marttyyrina. Aargh.
Olen joo varmasti itsekin lapsellinen, mutta olen tarkka omasta yksityisyydestäni - ja varmastikin osin siksi, että lapsuudenkodissani tuota ei ollut vaan kaikki kamani on aina pengottu, päiväkirjani luettu yms. yms. joten toivoisin, että omassa kodissani toiveitani kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin.
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Kun äitiäsi ei enää ole, kukaan paskat nakkaa sun korteista. Oletko jotenkin erityisen tärkeä henkilö mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisia vastauksia ap'lle. Tämähän on hyvin selkeästi ilmaissut olevansa kiitollinen äitinsä avusta pikkukoululaisen kanssa ja myös selkeästi toistuvasti pyytänyt äitiään olemaan koskematta tavaroihinsa. Mikä on ihan kohtuullinen asia; ei kenenkään kodissa vaan voi ryhtyä omin päin järjestelemään tavaroita, ei vaikka olisi äiti kyseessä. Aikuisella ihmisellä on aikuisen ihmisen rajat, joita ap'n äiti ei nyt toistuvista pyynnöistään huolimatta kunnioita.
Mistään en saanut käsitystä että ap olisi äidiltään piikomispalvelua vaativa prinsessa tms. Päinvastoin, ap vaikuttaa fiksulta omista rajoistaan huolta pitävältä ihmiseltä.
Joillekin kommentoijille huomauttaisin, että osa palstanarskuista on ihan oikeasti kasvanut narsistisesti käyttäytyvän (huom ero varsinaiseen narsistiin) äidin "hoivissa" ja tunnistaa kyseisen lajin käyttäytymistavat. Jos ei ole tätä kokenut on helppo vaatia ymmärrystä vanhenevalle äidille. Kaikki äidit eivät vain ansaitse sitä ymmärrystä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Kun äitiäsi ei enää ole, kukaan paskat nakkaa sun korteista. Oletko jotenkin erityisen tärkeä henkilö mielestäsi?
[/quote]
Omasta mielestäni olen yhtä tärkeä ihminen kuin kuka tahansa :)
Pitäisikö minun mielestäsi iloita siitä, että äitini käyttäytyy huonosti?
Joillakin on tuo luonteessa, ja tuosta johtuu että meillä on lapset itse hoidettu, tai osaksi tuosta. Äitini on työelämässä eikä pääse ja anoppi on tuollainen nuuskiva ja utelias, jota en haluaisi kotiini silloin kun itse en ole. Äitini ei olisi tippaakaan utelias vaan jättäisi touhut juurikin keittiöön, jossa on hyvä, anoppi taas haluaisi penkoa kaikki mutta ruokapuolen jättäisi minulle. Ei varmaan siivoaisi mitään, vaan nuuskisi pelkästään paperit ja kaapit.
Toinen syy tietysti se, että tuskin edes tulisi ilmaiseksi hoitamaan säännöllisesti tai epäsäännöllisesti vaan jonkinlaista maksua vaatisi ainakin työn muodossa, mieluummin itse hoidamme.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Ymmärrän yskän, koska mummossani on samaa vikaa. Annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mummoni puhuu todella paljon eikä hän normaalisti hän ei edes pahemmin välitä mitä saa itse vastaukseksi niin kauan kun saa käydä omaa monologiaan. Jos yritän kommentoida jotain väliin niin mummo korottaa ääntään ja alkaa puhumaan nopeammin. Mummoni esim. hätääntyy jos sanon puhelimessani meneväni Helsingin metroon ja kertoo miten tulen varmasti raiskatuksi kun siellä on niin vaarallista ja alkaa hätäilemään että menen varmasti metrolla väärään paikkaan vaikka olen jo asunut pari vuotta pk-seudulla ja opiskelen täällä yliopistossa. Sitten selittää jotain 30 minuuttia miten metrossa matkustetaan turvallisesti vaikka sanon puhelimeen, että osaan kyllä matkustaa turvallisesti perille.
Samoin kaikissa meikäläisen poikaystävistä ja seksielämäni aloitusajankohdastani aloittamisesta mummo on spekuloinut tunteja. On myös väittänyt minun olevan humalassa kun etsin pudonnutta korvakoruani lattialta vaikka en ollut juonut mitään ja selitin vielä että etsin koruani. Jaksaa myös vauhkota merkityksettömistä asioista kuten esim. istumajärjestyksestä taksissa. Suuttuu jos tietää minun esim. istuneen taksin takapenkillä kun hänen nuoruudessaan hyvien perheiden naiset istuivat aina auton etuosassa jos ei ollut saman perheen miehiä paikalla.
Rehellisyytensä vuoksi on monesti saanut minut moneen kusiseen tilanteeseen. Esim. olin sanonut hänelle, että ei sen pojan vaatteet nyt mielestäni niin hienot ole niin oli mennyt kertomaan pojan äidille että "meidän Annan mielestä teidän pojallanne on aina rumat vaatteet". Osaa myös todella lahjakkaasti keksiä päästään epätosia asioita ja on selittänyt minun tehneen monia noloja juttuja joihin en ole syyllistynyt.
Penkoo kaiken minkä löytää. Kieltämättä aika rasittava tapaus, mutta on ollut aina vähän erikoinen ihminen. Luulen, että ikäkin on nykyään alkanut vähän vaikuttamaan. Käyn kuitenkin joka päivä kylässä ja haen mummonkin kotiini visiitille pari kertaa viikossa.
Soittaa myös keskellä yötä enkelihavannoistaan sun muusta ja ainakin 5 kertaa päivässä noin muuten.
On mummo kieltämättä aika rasittava, mutta kaikista outouksistaan huolimatta rakastaa minua joten tullaan toimeen ja kyllä minäkin välitän mummosta. Kiva käydä kahvilla siellä päivittäin ja vaan jutella pari tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis luottamuksen puute on syynä että meillä on lapset hoidettu itse. Ja toisaalta se että anoppi kokee lapset työnä ja ei esim. jaksa laittaa ruokaa, mikä on itselleni tärkeää. Itsekin laitan eineksiä, mutta jotta kokisin saavani jotain apua niin silloin se ruoanlaittopuoli olisi tosi tärkeää lasten hoidossa. Jaksan kyllä itse hoitaa jos laitan vain jotain pöytään, valmista.
Ja anoppi ei välitä lasten ruokailuista vaan esim. pelkät ranskalaiset ja limsa on hyvä ruoka lapsille mutta itse ottaa seisovasta pöydästä ravintolassa.
Ja se että hän ei nauti työstä joka lapsista tulee, hammaspesut jne eivät ole tärkeää, vaikka lapset olisivat hoidossa vain kerran vuodessa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Kun äitiäsi ei enää ole, kukaan paskat nakkaa sun korteista. Oletko jotenkin erityisen tärkeä henkilö mielestäsi?
[/quote]
Omasta mielestäni olen yhtä tärkeä ihminen kuin kuka tahansa :)
Pitäisikö minun mielestäsi iloita siitä, että äitini käyttäytyy huonosti?
[/quote]
Sun ongelmaan on helppo lääke. Hoida/ hoidata itse lapsesi, niin ei tarvitse sietää "huonosti käyttäytyvää" äitiä kotona. Ai niin, mutta sehän maksaa... :-D Ja toivottavasti tosiaan piiot myöhemmin omien lastesi kotona. Katsotaan sitten se "tärkeys" uudelleen. Hyvää mallia isovanhempien kohtelusta olet jo antanutkin lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Ymmärrän yskän, koska mummossani on samaa vikaa. Annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mummoni puhuu todella paljon eikä hän normaalisti hän ei edes pahemmin välitä mitä saa itse vastaukseksi niin kauan kun saa käydä omaa monologiaan. Jos yritän kommentoida jotain väliin niin mummo korottaa ääntään ja alkaa puhumaan nopeammin. Mummoni esim. hätääntyy jos sanon puhelimessani meneväni Helsingin metroon ja kertoo miten tulen varmasti raiskatuksi kun siellä on niin vaarallista ja alkaa hätäilemään että menen varmasti metrolla väärään paikkaan vaikka olen jo asunut pari vuotta pk-seudulla ja opiskelen täällä yliopistossa. Sitten selittää jotain 30 minuuttia miten metrossa matkustetaan turvallisesti vaikka sanon puhelimeen, että osaan kyllä matkustaa turvallisesti perille.
Samoin kaikissa meikäläisen poikaystävistä ja seksielämäni aloitusajankohdastani aloittamisesta mummo on spekuloinut tunteja. On myös väittänyt minun olevan humalassa kun etsin pudonnutta korvakoruani lattialta vaikka en ollut juonut mitään ja selitin vielä että etsin koruani. Jaksaa myös vauhkota merkityksettömistä asioista kuten esim. istumajärjestyksestä taksissa. Suuttuu jos tietää minun esim. istuneen taksin takapenkillä kun hänen nuoruudessaan hyvien perheiden naiset istuivat aina auton etuosassa jos ei ollut saman perheen miehiä paikalla.
Rehellisyytensä vuoksi on monesti saanut minut moneen kusiseen tilanteeseen. Esim. olin sanonut hänelle, että ei sen pojan vaatteet nyt mielestäni niin hienot ole niin oli mennyt kertomaan pojan äidille että "meidän Annan mielestä teidän pojallanne on aina rumat vaatteet". Osaa myös todella lahjakkaasti keksiä päästään epätosia asioita ja on selittänyt minun tehneen monia noloja juttuja joihin en ole syyllistynyt.
Penkoo kaiken minkä löytää. Kieltämättä aika rasittava tapaus, mutta on ollut aina vähän erikoinen ihminen. Luulen, että ikäkin on nykyään alkanut vähän vaikuttamaan. Käyn kuitenkin joka päivä kylässä ja haen mummonkin kotiini visiitille pari kertaa viikossa.
Soittaa myös keskellä yötä enkelihavannoistaan sun muusta ja ainakin 5 kertaa päivässä noin muuten.
On mummo kieltämättä aika rasittava, mutta kaikista outouksistaan huolimatta rakastaa minua joten tullaan toimeen ja kyllä minäkin välitän mummosta. Kiva käydä kahvilla siellä päivittäin ja vaan jutella pari tuntia.
[/quote]
Miten opiskelijalla voi olla aikaa pari tuntia joka päivä tuohon?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Ymmärrän yskän, koska mummossani on samaa vikaa. Annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mummoni puhuu todella paljon eikä hän normaalisti hän ei edes pahemmin välitä mitä saa itse vastaukseksi niin kauan kun saa käydä omaa monologiaan. Jos yritän kommentoida jotain väliin niin mummo korottaa ääntään ja alkaa puhumaan nopeammin. Mummoni esim. hätääntyy jos sanon puhelimessani meneväni Helsingin metroon ja kertoo miten tulen varmasti raiskatuksi kun siellä on niin vaarallista ja alkaa hätäilemään että menen varmasti metrolla väärään paikkaan vaikka olen jo asunut pari vuotta pk-seudulla ja opiskelen täällä yliopistossa. Sitten selittää jotain 30 minuuttia miten metrossa matkustetaan turvallisesti vaikka sanon puhelimeen, että osaan kyllä matkustaa turvallisesti perille.
Samoin kaikissa meikäläisen poikaystävistä ja seksielämäni aloitusajankohdastani aloittamisesta mummo on spekuloinut tunteja. On myös väittänyt minun olevan humalassa kun etsin pudonnutta korvakoruani lattialta vaikka en ollut juonut mitään ja selitin vielä että etsin koruani. Jaksaa myös vauhkota merkityksettömistä asioista kuten esim. istumajärjestyksestä taksissa. Suuttuu jos tietää minun esim. istuneen taksin takapenkillä kun hänen nuoruudessaan hyvien perheiden naiset istuivat aina auton etuosassa jos ei ollut saman perheen miehiä paikalla.
Rehellisyytensä vuoksi on monesti saanut minut moneen kusiseen tilanteeseen. Esim. olin sanonut hänelle, että ei sen pojan vaatteet nyt mielestäni niin hienot ole niin oli mennyt kertomaan pojan äidille että "meidän Annan mielestä teidän pojallanne on aina rumat vaatteet". Osaa myös todella lahjakkaasti keksiä päästään epätosia asioita ja on selittänyt minun tehneen monia noloja juttuja joihin en ole syyllistynyt.
Penkoo kaiken minkä löytää. Kieltämättä aika rasittava tapaus, mutta on ollut aina vähän erikoinen ihminen. Luulen, että ikäkin on nykyään alkanut vähän vaikuttamaan. Käyn kuitenkin joka päivä kylässä ja haen mummonkin kotiini visiitille pari kertaa viikossa.
Soittaa myös keskellä yötä enkelihavannoistaan sun muusta ja ainakin 5 kertaa päivässä noin muuten.
On mummo kieltämättä aika rasittava, mutta kaikista outouksistaan huolimatta rakastaa minua joten tullaan toimeen ja kyllä minäkin välitän mummosta. Kiva käydä kahvilla siellä päivittäin ja vaan jutella pari tuntia.
[/quote]
Miten opiskelijalla voi olla aikaa pari tuntia joka päivä tuohon?
[/quote]
Miksei olis? Luentoja on vain muutama tunti päivässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole äiti ollenkaan, hän lähti kun olin 11-vuotias ja jätti elaritkin maksamatta. Nykyään hän asuu jossain tukiasunnossa ja on ryypännyt itsensä melkein hengiltä. En siis yhtään tiedä, miltä tuntuu kun on äiti joka tulee auttamaan joka päivä lasten kanssa.
Mutta.
En silti käsitä äitiäsi yhtään. En voi ymmärtää, miksi joku katsoo oikeudekseen tutkia toisen kaappeja, järjestellä TOISEN kotona mielin määrin, ja päättää että mikä lamppu on esillä vai onko ollenkaan. Se, että on hyväksytty apuriksi lapsen kanssa ei anna vielä mitään omistusoikeutta toisen kotiin. Ei, vaikka olisi äiti.
Ja mitä tulee kunnioittamiseen ja toisen ymmärtämiseen, niin se on kaksiteräinen miekka AINA. Se, että toinen on äiti ja vanha, ei tee hänen käytöksestään yhtään sen oikeutetumpaa. Onhan hän aivan järjissään, kun voi lastakin hoitaa? Kyllä järjissään olevan ihmisen tulee kuunnella, mitä häneltä odotetaan ja mitä ei. Ap:n äiti voisi sitten kai puolestaan miettiä, että mitä jos hänen lapsensa asuisivat kaukana eikä hän näkisi lapsenlastaan kuin harvoin? Näitäkin tapauksia on Suomi pullolaan. Tai entä, jos oma lapsi ei antaisi nähdä ollenkaan? Näitäkin tapauksia on. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys, että lapsenlapsiaan saa hoitaa ja nähdä päivittäin.
Mihin SE kiitollisuus on nyt unohdettu? Joka tapauksessa, en käsitä teidän joidenkin asenteita. Kommenteista paistaa joku ihme ilkikurisuus ja pahansuopaisuus. Luulisi, että minulta tulisi tuollaisia kommentteja, kun oma äitisuhteeni on mitä on, mutta minä kuitenkin pystyn asettumaan toisen asemaan... jännä juttu.
Minun äitini on kanssa sellainen, että kun hän tulee kylään, hän alkaa kysellä, että tampattaisiinko tuo olohuoneen matto ja mitäs jos tehtäisiin sitä ja tätä. Ja tuo tullessaan isot ruokakassilliset pyytämättä. Mutta olen tästä tosi kiitollinen, siitä on meille paljon apua.
Kyllä minuakin harmittaisi, jos hän penkoisi luvatta laatikoita ja kaappeja. Onneksi lopetti sen sen kerran jälkeen, kun ilmeisesti oli löytänyt kaapista ison dildon ja käsiraudat (ei tätä koskaan ääneen sanonut, mutta päättelin). Laita sinäkin jotain vastaavaa esille joka kaappiin, eiköhän penkomiset lopu. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:15"]
Kyllähän tuosta tyttären ja äidin suhteesta on molemmin puolin kaikki kunnioitus kadonnut. Eikä ap:lla oikeasti ole mitään rahkeita esittää suuria laatuvaatimuksia äitiinsä nähden niin kauan kuin itse on tuollainen loputtoman tarvitseva lapsi. Aikuinen ihminen järjestää itse lapsensa asiat ja hoidot eikä tukeudu vanhaan äitiin.
[/quote]
En ole ap, mutta sanoisin että isovanhempien jättäminen lastenhoidosta ulkopuoliseksi ei ole aina hyvä ratkaisu. Tietenkin siitä pitäisi neuvotella mikä on isovanhempien oma kanta. Olin päivähoidossa toisella mummollani, joka oli ollut aikanaan maatilan emäntä. Luulen, että mummolla olisi käynyt aika pitkäksi ilman lapsia. Samoin aika paljon toinenkin mummo vapaaehtoisesti otti osaa lastenhoitoon. Muistan edelleenkin miten alle kouluikäisenä olin siellä aina yötä kun mummo vaatimalla vaati että halusi lapsenlapsen luokseen. Senkin mummon luona oli kivaa, että ei siinä mitään.
[/quote]
Heti alkoi löytymään hyviä puolia siitä "rasittavasta" isovanhemmasta, kun toinen vaihtoehto on olla itsenäinen ja toimia aikuismaisesti liikoja tukeutumatta mummoihin. Toinen syy taitaa olla puhtaasti taloudellinen. Rasittava mummo kotona penkomassa ei tunnu palstaprinsessoillekaan niin pahalta kuin ip.hoitolaskut, maksetut lapsenpiiat jne. Ja ihan kiva, että edes joku siivoaa joskus siellä uusavuttomien hovissa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Kun äitiäsi ei enää ole, kukaan paskat nakkaa sun korteista. Oletko jotenkin erityisen tärkeä henkilö mielestäsi?
[/quote]
Omasta mielestäni olen yhtä tärkeä ihminen kuin kuka tahansa :)
Pitäisikö minun mielestäsi iloita siitä, että äitini käyttäytyy huonosti?
[/quote]
Sun ongelmaan on helppo lääke. Hoida/ hoidata itse lapsesi, niin ei tarvitse sietää "huonosti käyttäytyvää" äitiä kotona. Ai niin, mutta sehän maksaa... :-D Ja toivottavasti tosiaan piiot myöhemmin omien lastesi kotona. Katsotaan sitten se "tärkeys" uudelleen. Hyvää mallia isovanhempien kohtelusta olet jo antanutkin lapsillesi.
[/quote]
Itsehän minä lapseni hoidankin.
Nuo sekaantumiset ja tonkimiset tapahtuvat ihan normaaleilla kyläilyreissuilla. En mielelläni äitiäni kylään haluakaan. Lähinnä velvollisuudentunnosta siedän näitä vierailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:54"]
Oispa mulla tuollainen äiti,että siivoaisi kaikki romuni kun tulee kylään. Meillä ei kyllä vahingossakaan tapahdu. Olen 26-vuotias ja täysi siivouspalvelu kelpaisi... Sen edestä saisi lukea ja penkoa kaiken mitä koko talosta löytyy.
[/quote]
Sinä saat sen kuulostamaan ihanalta palvelulta.
En tiedän miten nämä muut omatoimiauttajat toimivat, mutta meillä siivouspalveluun kuuluu olennaisena osana poliisikuulustelua muistuttava kysely ja tenttaaminen.
Jos vaikka pöydällä on sähkölasku: "Mikä lasku tämä on? Milloin se on tullut? Soitappa sinne ja kysy onko tämä nyt varmasti oikein ja varmista vielä että onko eräpäivä tämä mikä laskussa lukee..."..ja sitten maalailee piruja seinille siitä mikä kaikki saattaa mennä pieleen sen laskun kanssa ö.Ö
Niin yksinkertaista asiaa ei ole olemassa etteikö äitini osaisi keksiä jotakin ongelmaa siitä. Ja näitä keksittyjä ongelmia sitten pitää vatvoa päiväkausia.
"Kuka tämän kirjeen/kortin on lähettänyt? Miksi hän kirjoittaa näin? .. ei tuolla tavalla saa kirjoittaa, vaan tämä olisi pitänyt näin kirjoittaa. Älä vaan sano kenellekään että olen näin sanonut. ..mutta se on kuule ihan tosi juttu että ei näin saa mennä kirjoittamaan..." ..ja sitten seuraa pitkä luento siitä millaisia sanamuotoja kirjeessä/kortissa saa käyttää ja mitä asioita niihin voi kirjoittaa.
Kerran äitini sattui löytämään kortin, jonka olin saanut aurinkolomalla olleelta ystävältäni. Kortissa luki tervehdyksenä "moi hunajapupu". Tätä hunajapupua sitten käsiteltiin pitkään ja monena päivänä :/
Ehkä olen outo, mutta minua tuommoiset omituiset kuulustelut ja luennot väsyttävät paljon enemmän kuin paikkojen siivoaminen itse.
Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, että siivoa ennen äidin vierailua. Hän siivoa siksi kun pitää siivota, ei siksi että olisi tarvetta siivoamiselle.
Siivoaa omassa kodissaankin päivittäin. Imuroi, kuskaa mattoja ja peittoja pihalle, puunaa kaikki paikat. Siivooja hänellä käy 2 viikon välein, ja äiti siivoaa kotinsa ennen siivoojan saapumista (ettei siivooja ajattelisi että onpa likaista), ja heti uudestaan siivoojan poistuttua paikalta (kun ei se siivooja kuitenkaan ole kunnolla siivonnut).
[/quote]
Kun äitiäsi ei enää ole, kukaan paskat nakkaa sun korteista. Oletko jotenkin erityisen tärkeä henkilö mielestäsi?
[/quote]
Mikä sua vaivaa? Taisi osua ja upota tämä aihe tai sitten olet trolli.
Kaikille ilmaisista siivouspalveluista haaveileville - tällaista tilannetta on todella vaikea selittää ihmisille, joka ei ole kyseisenlaisen äidin kanssa joutunut koskaan elämään. Meilläkin syynätään laskut ja kaikki mahdolliset paperit ja jopa bussin kertalipusta saatetaan tivata että mikäs tämä on ja missäs olet käynyt silloin ja silloin kello se ja se.
Ja näin on ollut AINA. Ainakin oma äitini on ollut tuollainen aina, en saanut koskaan itse päättää vaatteitani, en voinut käydä edes lenkkillä ilmoittamatta ensin kaikille minne menen, missä aion juosta ja miten kauan, ja lapsuudenkotini oli (ja on edelleen) aina sairaalloisen tiptop-kunnossa. Jos jätin vaikka hiusharjani hetkeksi pöydälle aikomuksenani hakea vessasta ponnareita ja tehdä vaikka letti, niin sinä vessassakäyntiaikana hiusharja oli hävinnyt ja viety oikealle paikalleen. Muistan ne kauhunhetket, kun minä tai siskoni vahingossa kaadoimme maitolasin ruokapöydässä, äitini alkoi huutamaan, kiljumaan ja lähestulkoon itkemään ja siinä kyynelehtiessään hinkkasi pöytää kuivaksi ja kiiltävän puhtaaksi.
On todella vaikeaa selittää ulkopuoliselle, millaista on elää täydellisen kontrollifriikin ja narsistisen persoonan kanssa, varsinkin kun kyseinen persoona on oma äiti! Hän ei vain ymmärrä, että olen nyt omillani enkä ole hänelle tilivelvollinen jokaisesta kauppareissusta tai bussilipusta, ja se on äärimmäisen ahdistavaa ja painostavaa! Enkä tiedä enää mitä tehdä tai sanoa, sillä olen huomauttanut asiasta niin monta kertaa, samoin isäni ja siskoni (he ovat usein jopa riidelleet asiasta äitini kanssa), enkä halua loukata häntä tai olla hänelle ilkeä, mutta mikään ei muutu :(
-15
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:55"]
Minulla ei ole äiti ollenkaan, hän lähti kun olin 11-vuotias ja jätti elaritkin maksamatta. Nykyään hän asuu jossain tukiasunnossa ja on ryypännyt itsensä melkein hengiltä. En siis yhtään tiedä, miltä tuntuu kun on äiti joka tulee auttamaan joka päivä lasten kanssa.
Mutta.
En silti käsitä äitiäsi yhtään. En voi ymmärtää, miksi joku katsoo oikeudekseen tutkia toisen kaappeja, järjestellä TOISEN kotona mielin määrin, ja päättää että mikä lamppu on esillä vai onko ollenkaan. Se, että on hyväksytty apuriksi lapsen kanssa ei anna vielä mitään omistusoikeutta toisen kotiin. Ei, vaikka olisi äiti.
Ja mitä tulee kunnioittamiseen ja toisen ymmärtämiseen, niin se on kaksiteräinen miekka AINA. Se, että toinen on äiti ja vanha, ei tee hänen käytöksestään yhtään sen oikeutetumpaa. Onhan hän aivan järjissään, kun voi lastakin hoitaa? Kyllä järjissään olevan ihmisen tulee kuunnella, mitä häneltä odotetaan ja mitä ei. Ap:n äiti voisi sitten kai puolestaan miettiä, että mitä jos hänen lapsensa asuisivat kaukana eikä hän näkisi lapsenlastaan kuin harvoin? Näitäkin tapauksia on Suomi pullolaan. Tai entä, jos oma lapsi ei antaisi nähdä ollenkaan? Näitäkin tapauksia on. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys, että lapsenlapsiaan saa hoitaa ja nähdä päivittäin.
Mihin SE kiitollisuus on nyt unohdettu? Joka tapauksessa, en käsitä teidän joidenkin asenteita. Kommenteista paistaa joku ihme ilkikurisuus ja pahansuopaisuus. Luulisi, että minulta tulisi tuollaisia kommentteja, kun oma äitisuhteeni on mitä on, mutta minä kuitenkin pystyn asettumaan toisen asemaan... jännä juttu.
[/quote]
Kerro toki, miksi kaikki vaatimukset "hyvästä käyttäytymisestä", lastenhoidosta ym pätevät vain isoäidin suuntaan? Mikä oikeutus on olettaa automaationa, että isoäidiltä voidaan vaatia lastenhoitoa? Mitä nämä iiihaanat tyttäret antavat sitten äideilleen ja lastensa isoäideille? Ja jos joku urpo yrittää väittää, että kiitoksena mummolle riittää sulolasten kirkkaina loistavat silmät silloin tällöin - se on puhdasta sheissea. Jokin ei tässä yhtälössä nyt täsmää.. Isoäideille riittää yksi ruusukortti äitienpäivänä ja "joo joo kyllä sitä arvostetaan, mutta..." Ja sitten monisanainen valitus mummon virheistä.
Mun äiti ei onneksi käy meillä kylässä. Saisi varmasti kuulla jos jonkinlaista arvostelua ja puuttumista. Siellä käydessäni arvostelee vähintään hiustyylin ja vaatteet joka kerta.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:55"]
Minulla ei ole äiti ollenkaan, hän lähti kun olin 11-vuotias ja jätti elaritkin maksamatta. Nykyään hän asuu jossain tukiasunnossa ja on ryypännyt itsensä melkein hengiltä. En siis yhtään tiedä, miltä tuntuu kun on äiti joka tulee auttamaan joka päivä lasten kanssa.
Mutta.
En silti käsitä äitiäsi yhtään. En voi ymmärtää, miksi joku katsoo oikeudekseen tutkia toisen kaappeja, järjestellä TOISEN kotona mielin määrin, ja päättää että mikä lamppu on esillä vai onko ollenkaan. Se, että on hyväksytty apuriksi lapsen kanssa ei anna vielä mitään omistusoikeutta toisen kotiin. Ei, vaikka olisi äiti.
Ja mitä tulee kunnioittamiseen ja toisen ymmärtämiseen, niin se on kaksiteräinen miekka AINA. Se, että toinen on äiti ja vanha, ei tee hänen käytöksestään yhtään sen oikeutetumpaa. Onhan hän aivan järjissään, kun voi lastakin hoitaa? Kyllä järjissään olevan ihmisen tulee kuunnella, mitä häneltä odotetaan ja mitä ei. Ap:n äiti voisi sitten kai puolestaan miettiä, että mitä jos hänen lapsensa asuisivat kaukana eikä hän näkisi lapsenlastaan kuin harvoin? Näitäkin tapauksia on Suomi pullolaan. Tai entä, jos oma lapsi ei antaisi nähdä ollenkaan? Näitäkin tapauksia on. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys, että lapsenlapsiaan saa hoitaa ja nähdä päivittäin.
Mihin SE kiitollisuus on nyt unohdettu? Joka tapauksessa, en käsitä teidän joidenkin asenteita. Kommenteista paistaa joku ihme ilkikurisuus ja pahansuopaisuus. Luulisi, että minulta tulisi tuollaisia kommentteja, kun oma äitisuhteeni on mitä on, mutta minä kuitenkin pystyn asettumaan toisen asemaan... jännä juttu.
[/quote]
Kerro toki, miksi kaikki vaatimukset "hyvästä käyttäytymisestä", lastenhoidosta ym pätevät vain isoäidin suuntaan? Mikä oikeutus on olettaa automaationa, että isoäidiltä voidaan vaatia lastenhoitoa? Mitä nämä iiihaanat tyttäret antavat sitten äideilleen ja lastensa isoäideille? Ja jos joku urpo yrittää väittää, että kiitoksena mummolle riittää sulolasten kirkkaina loistavat silmät silloin tällöin - se on puhdasta sheissea. Jokin ei tässä yhtälössä nyt täsmää.. Isoäideille riittää yksi ruusukortti äitienpäivänä ja "joo joo kyllä sitä arvostetaan, mutta..." Ja sitten monisanainen valitus mummon virheistä.
[/quote]
Eli sinun mielestäsi isoäitiä kohdellaan huonosti jos hän ei saa tutkia toisten kaappeja ja sisustaa ja järjestellä toisten koteja oman mielensä mukaan?
Oletko ihan tosissasi?
nro 56 ; ymmärrän 100 prosenttisesti. kamalaa, että jollakin vielä pahempaa kuin mulla. mulla siis piinaajana se isä, joka tunki työhönottajan huoneeseen. Viimeksi taas kuulin 1000 kerran, että en osaa tiskirättiä oikein laittaa ja nyt kun meillä on lapsille hankittuna 2 marsua, kuulen koko ajan, että marsujen pissa pitää pyyhkiä heti, muuten jättää parkettiin jäljen. p.s. olen 43-vuotias
Onneksi olen ollut lapsesta asti hyvin tarkka, eikä kukaan ole alkanut uudelleen järjestämään tavaroitani. Se on vaan reviiri, mihin ei kannata astua.
Monet vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä lapsen kanssa tekemisen arvoa. On siivottava tai ruokaa tehtävä, että on jotakin tehnyt. Surullista.