Välilihan leikkaus ja synnytyspelko

Ensimäisestä leikattiin, mutta ei se tuntunut miltään. Mutta se oli sitä aikaa, kun synnytettiin selällään. Nykyäänhän asiat on ihan toisin.

Ja jos joudutaan leikkaamaan, ei siitä ole mitään vaivaa ollut. Hyvin parani ja ei ole tuntunut missään.

Silleen puoli istuvassa asennossa. Ja Se eppari on paaaljon parempi vaihtoehto kuin Se, että makaat monta tuntia synnytyksen jälkeen leikkaussalissa ommeltavana kun repeät niin pahasti. Molemmat kokeneena, toisella kerralla älysin itse pyytää epparia!

Voi kun sitä itsekin oli joskus yhtä tietämätön ja naiivi synnytykseen liittyvien pelkojen suhteen. Sittemmin on kova maailma koulinut, ja ikävä kyllä ymmärtää, että välilihan leikkaus on pikkujuttu helpoimmasta päästä.

Niin ja asiat on muuttuneet. Synnytin sitten myöhemmin toisen ja silloin kuunneltiin ihan eri tavoin ja oli ammeet ja kaikki mahdolliset hilavitkuttimet palloja myöten apuna. Epiduraaliakin tyrkytettiin monta kertaa, mutta en tarvinnut, kun oli helppo synnytys.

Mutta nykyäänhän kai voi synnytyspelosta puhua ja esittää toiveita puudutuksesta. Ystäväni ainakin ovat sanoneet, että epiduraalissa ei tuntunut mitään, kun synnytti. Itsellä ei ole kokemusta.

kakkonen

Mulla on kaksi synnytystä takana ja molemmista leikattiin eppari. Molemmat oli luomusynnytyksiä (ei omasta halusta), ekalla kerralla sain kuitenkin jotain suihketta ennen epparin leikkaamista. Jälkimmäisestä ei annettu mitään puudutusta, koska ei keretty. Kätilö pahoitteli tätä moneen kertaan, mutta itseasiassa siinä vaiheessa kun synnytyskivut on pahimmillaan, ei sitä epparin leikkaamista edes huomaa. Sitähän antais tyyliin vaikka toisen jalkansa että se rääkki olis ohi.

En edes huomannut leikkausta. Repeämiä tuli vähän muutenkin joten parani siinä sivussa kuin muutkin vauriot, muutamassa viikossa. Puoli-istuvasti synnytin omasta halustani, se oli mulle luontevinta.

Oikeesti ei sitä epparin leikkausta välttämättä huomaa ollenkaan siinä ponnistusvaiheen tohinassa... Pikkujuttu.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 22:56"]

En edes huomannut leikkausta. Repeämiä tuli vähän muutenkin joten parani siinä sivussa kuin muutkin vauriot, muutamassa viikossa. Puoli-istuvasti synnytin omasta halustani, se oli mulle luontevinta.

Oikeesti ei sitä epparin leikkausta välttämättä huomaa ollenkaan siinä ponnistusvaiheen tohinassa... Pikkujuttu.

[/quote]

Se vaan jotenkin ällöttää ku tehdään sellanen haava sinne välilihaan. Ja mitenkä sen kanssa sit elää, kaikki vessakäynnit ja seksi aloitus kanssa yms.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 22:56"]

En edes huomannut leikkausta. Repeämiä tuli vähän muutenkin joten parani siinä sivussa kuin muutkin vauriot, muutamassa viikossa. Puoli-istuvasti synnytin omasta halustani, se oli mulle luontevinta.

Oikeesti ei sitä epparin leikkausta välttämättä huomaa ollenkaan siinä ponnistusvaiheen tohinassa... Pikkujuttu.

[/quote]

Se vaan jotenkin ällöttää ku tehdään sellanen haava sinne välilihaan. Ja mitenkä sen kanssa sit elää, kaikki vessakäynnit ja seksi aloitus kanssa yms.

[/quote]

Hyvin sen kanssa elää. Se tikataan hyvin ja eka viikko tietekin oli muutenkin ensimäisestä alapää vähän arkana.

Mutta haava parani hyvin ja kun esikoisen aikana oltiin varovaisia, seksi aloitettiin vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Haavahan oli jo parantunut siihen mennessä, eikä se ole haitannut mitään.

kakkonen

Mulle tehtiin eppari. Synnytin puoliksi istuen vaikka pyysin jotain ihan muuta. Kätilö ei kuunnellut vaan mentiin hänen ehdoillaan. Sain epiduraalipuudutuksen, joten epparia en tuntenut, mutta näin ne valtavat sakset jolla se leikattiin ja tuli todella paha olo. Epparikohtaan sattui mulla n.5 viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta parani ilman mitään komplikaatioita.

Ei täällä oikeasti kannata kysellä, jos on pelkoja. Kuulet vielä ne kaikkein pahimmat kertomukset, miten kaikki voi mennä pieleen. Käy pelkopolilla tai perhesuunnittelussa tms. juttelemassa peloistasi.

nelonen

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:05"]

Ei täällä oikeasti kannata kysellä, jos on pelkoja. Kuulet vielä ne kaikkein pahimmat kertomukset, miten kaikki voi mennä pieleen. Käy pelkopolilla tai perhesuunnittelussa tms. juttelemassa peloistasi.

nelonen

[/quote]

ai niinkö? mun mielestä täällä on tähänkin vastattu erittäin asiallisesti. missä näet kauhujuttuja

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:05"]

Ei täällä oikeasti kannata kysellä, jos on pelkoja. Kuulet vielä ne kaikkein pahimmat kertomukset, miten kaikki voi mennä pieleen. Käy pelkopolilla tai perhesuunnittelussa tms. juttelemassa peloistasi.

nelonen

[/quote]

ai niinkö? mun mielestä täällä on tähänkin vastattu erittäin asiallisesti. missä näet kauhujuttuja

[/quote]

Täällä on ollut moniakin ketjuja aiheesta sisältäen paljon kauhujuttuja.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:05"]

Ei täällä oikeasti kannata kysellä, jos on pelkoja. Kuulet vielä ne kaikkein pahimmat kertomukset, miten kaikki voi mennä pieleen. Käy pelkopolilla tai perhesuunnittelussa tms. juttelemassa peloistasi.

nelonen

[/quote]

ai niinkö? mun mielestä täällä on tähänkin vastattu erittäin asiallisesti. missä näet kauhujuttuja

[/quote]

Täällä on ollut moniakin ketjuja aiheesta sisältäen paljon kauhujuttuja.

[/quote]

Mutta ei tässä. Ainoastaan sinun nelonen oli sellainen, ei mitään sisältöä-vastaus. Muut ovat ihan asiallisesti kertoneet kokemuksistaan.

Sen minkä nautinnolla saat. Sen tuskalla synnytät!

Synnytin jakkaralla, eppari tehtiin, mikä oli itselle kova paikka ja harmi. Ponnistusvaihe oli lyhyt (10 min), mutta ilmeisesti oli näyttänyt siltä, että väliliha ei anna periksi. Mulla se valitettavasti parani kauan ja hartaasti ja haittasi elämää puoli vuotta, mutta ei se ole yleistä! Kaiketi keskimäärin muutaman viikon se paranee :) Ja oon uskaltautunut uudelleen raskaaksikin.

Jos otat epiduraalin ja eppari jouduttaisiin tekemään niin et todennäköisesti tunne yhtään kun se tehdään, itse en ainakaan tuntenut yhtään. Ongelma alkoi vasta epiduraalin vaikutuksen lakkaamisen jälkeen jolloin haava oli niin kipeä, etten pystynyt pariin kuukauteen istumaan kuin toisella kankulla. Hidas paraneminen taisi johtua hirveästä tärinä horkasta joka mulla oli päällä kätilön ommellessa ja ompeleet taisi mennä päin *piip*. Edelleen kahden vuoden jälkeen synnytyksestä arpi saattaa vihlaista ja muistutella itsestään.

Puolen vuoden päästä olisi toinen synnytys edessä ja kauhulla odotan mitä eppariarvelle tulee tapahtumaan.

Ja nykytiedon mukaanhan se eppari ei todellakaan estä repeämistä millään tavalla. Pohjoismaista ainoastaan Suomessa tehdään yhä järkyttävät määrät täysin turhia eppareita, selvästi WHO:n suosituksia enemmän.

Puoli-istuvassa asennossa synnytin, lähes luomuna. ilokaasua vedin avautumisvaiheessa.Ensimmäinen lapsi, ei tarvinnut epparia, ei revennyt paikat. Kätilö ei edes ehdottanut epiduraalia, kun sanoin heti alkuun, että olen ilman jos vaan mahdollista. Palauduin nopeasti, kun ei ollut tikkejä eikä lääkepöllyä. Ihmisillä on tapana jostain syystä pelotella synnyttämään meneviä, en käsitä miksi. Varmasti ei aina mene synnytys helposti, eikä koskaan täysin kivuttomasti, ei mennyt minullakaan. Minulle jäi kuitenkin synnytyksestä niin hyvä mieli, että lähtisin samantien uudestaan, yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.

Takana yksi synnytys, tehtiin eppari. Puolimakaava asento ja sukan varsista käsillä kiinni pitäminen ei ollut asentona paras mahdollinen. Jalat kramppasi niin, että itse ponnistamiseen ei voinut keskittyä:(

Ja juuri, kun sain luvan nousta polvilleni ja pääsin mielestäni luontevampaan asentoon, vauvan sydänäänet heikkeni. Huoneeseen laukkasi lauma kätilöitä ja lääkäri, joka avitti vauvan imukupilla ulos. Itse epparin teosta ei ole mitään muistikuvaa.

Kyllähän istuminen oli viikon verran vaikeaa, mutta ei sitä epparia kannata kuitenkaan pelätä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin leikkauskohtaa ei edes huomaa, kiitokset taitavasti ommelleelle kätilöopiskelijalle:)

Ja vaikka ei ihan käsikirjoituksen mukaan esikoisen synnytys mennytkään, niin ei jäänyt traumoja. Toisen lapsen olisi määrä syntyä kesällä...toivon mukaan ihan luomusti, kuten esikoinenkin.

Mulle tehtiin ekassa synnytyksessä eppari, repesin siitä 5cm sisäänpäin, parani n. 6vkossa, vaikka meinas helteellä tulehtua. Seuraavassa synnytyksessä leikattiin vähän arpikudosta ja lopuissa ei oo tullu enää mitään vaurioita. Yhteensä kuusi synnytystä. Eppari on pikkujuttu, jos esim vauvan vointi heikkenee ja synnytystä täytyy jouduttaa. Ite ainakin koin, että se oli hyvä ratkaisu, joskin kolme vloa meni synnytyksen jälkeen vaakatasossa, en siis edes kuvitellu istuvani..