Välilihan leikkaus ja synnytyspelko

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:31"]

Sinä sektioäiti, joka puolustaa ratkaisuaan: hyvä, että olet valintaasi tyytyväinen.

Pyydän vain ottamaan huomioon, ettei kaikilla sektio sujukaan hyvin ja vauvalle/äidille koituu siitä vakavia seurauksia. Lisäksi osalla äideistä, joiden sektio on mennyt hienosti, on seuraavassa raskaudessa saattanut ilmetä ongelmia sektiosta johtuen. Kannattaa siis tuoda vahvasti esille, että puolustat vain omia kokemuksiasi omasta sektiostasi, ellet sitten halua väkisin yleistää omia kokemuksiasi kaikkia koskemaan.

[/quote]

Sinä alatiesynnytysäiti, joka puolustaa ratkaisuaan: hyvä, että olet valintaasi tyytyväinen.

Pyydän vain ottamaan huomioon, ettei kaikilla alatiesynnytys sujukaan hyvin ja vauvalle/äidille koituu siitä vakavia seurauksia. Lisäksi osalla äideistä, joiden alatiesynnytys on mennyt hienosti, on seuraavassa raskaudessa saattanut ilmetä ongelmia alatiesynnytyksestä johtuen. Kannattaa siis tuoda vahvasti esille, että puolustat vain omia kokemuksiasi omasta synnytyksestäsi, ellet sitten halua väkisin yleistää omia kokemuksiasi kaikkia koskemaan.

[/quote]

Hyvä hyvä kaikille, olen itse molemmat kokenut ja molemmissa ollut omat ongelmansa.

#53

AP, niin unohtuipa vielä mainita, että googlaamalla selviää aika helposti, miten paljon siinä sinun aiotussa synnytyssairaalassasi oikeasti tehdään eppareita. Eli se, kuinka aiheellinen pelkosi yleensä on.Tässäkin on valtavia eroja. Isoista synnytyssairaaloista esim. TYKS on WHO:n suositusten mukaisella linjalla, siellä todellakkaan ei ole kyse rutiinitoimenpiteestä, joka tehdään joka synnytyksessä.

Keskustele myös asiasta tukihenkilösi kanssa. Voi olla, että siinä vaiheessa, kun itseäsi alettaisiin leikata, et ole kovin kärkevästi kysymässä syytä asiaan. Minä olin valmistanut mieheni kysymään, miksi eri toimenpiteet tehtiin siinä tapauksessa, että olisin itse ollut täysin ilokaasutokkurassa, ja vuoroon olisi sattunut joku kauhukätilö, joka ei olisi sanonut sanaakaan minulle. No eipä sitten ollut tällaiselle tarvetta, synnytyksestä tuli opetustilanne, koska vuoron aloitti (sinänsä loistava) valmistumassa oleva kätilöopiskelija, mutta tuon ponnistusvaiheen pitkittyessä paikalle kutsuttiin kokenut kätilö, joka selitti ihan kaikki toimenpiteet ja syyt niihin.

Niin, ja se epparihaava muuten parani ihan hyvin kolmessa viikossa, monilla ei mene tuotakaan. Useinhan nimenomaan arpi on kipeä kohta, koska se "kinhaa". Arpea kannattaa siis alkaa rasvata heti, kun se on muodotunut. Minulla rasvaus auttoi myös tikkien lähtöön. 

- 57 - 

AP, niin unohtuipa vielä mainita, että googlaamalla selviää aika helposti, miten paljon siinä sinun aiotussa synnytyssairaalassasi oikeasti tehdään eppareita. Eli se, kuinka aiheellinen pelkosi yleensä on.Tässäkin on valtavia eroja. Isoista synnytyssairaaloista esim. TYKS on WHO:n suositusten mukaisella linjalla, siellä todellakkaan ei ole kyse rutiinitoimenpiteestä, joka tehdään joka synnytyksessä.

Keskustele myös asiasta tukihenkilösi kanssa. Voi olla, että siinä vaiheessa, kun itseäsi alettaisiin leikata, et ole kovin kärkevästi kysymässä syytä asiaan. Minä olin valmistanut mieheni kysymään, miksi eri toimenpiteet tehtiin siinä tapauksessa, että olisin itse ollut täysin ilokaasutokkurassa, ja vuoroon olisi sattunut joku kauhukätilö, joka ei olisi sanonut sanaakaan minulle. No eipä sitten ollut tällaiselle tarvetta, synnytyksestä tuli opetustilanne, koska vuoron aloitti (sinänsä loistava) valmistumassa oleva kätilöopiskelija, mutta tuon ponnistusvaiheen pitkittyessä paikalle kutsuttiin kokenut kätilö, joka selitti ihan kaikki toimenpiteet ja syyt niihin.

Niin, ja se epparihaava muuten parani ihan hyvin kolmessa viikossa, monilla ei mene tuotakaan. Useinhan nimenomaan arpi on kipeä kohta, koska se "kinhaa". Arpea kannattaa siis alkaa rasvata heti, kun se on muodotunut. Minulla rasvaus auttoi myös tikkien lähtöön. 

- 57 - 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:39"]

Tuo sektiota puolustava taitaa olla pahemman luokan pelkopoliasiakas, turha sellaisen kanssa on väitellä. Hän on tehnyt valintansa pelosta, ja perustellut sen itselleen niin, ettei pysty näkemään mitään muuta ratkaisua kuin sektion.

[/quote]

En ole pelkopotilas. Kerroin vain, että muualla maailmassa synnyttäjä saa itse valita tapansa synnyttää. Toki niissä raameissa, jotka lääkäri hyviksi vaihtoehdoiksi toteaa. Minä olen valinnut sektion sen perusteella mitä olen lääkärini kanssa keskustellut. Hän esitteli molemmat vaihtoehdot riskeineen ja minä päädyin valitsemaan sektion. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:39"]

Tuo sektiota puolustava taitaa olla pahemman luokan pelkopoliasiakas, turha sellaisen kanssa on väitellä. Hän on tehnyt valintansa pelosta, ja perustellut sen itselleen niin, ettei pysty näkemään mitään muuta ratkaisua kuin sektion.

[/quote]

En ole pelkopotilas. Kerroin vain, että muualla maailmassa synnyttäjä saa itse valita tapansa synnyttää. Toki niissä raameissa, jotka lääkäri hyviksi vaihtoehdoiksi toteaa. Minä olen valinnut sektion sen perusteella mitä olen lääkärini kanssa keskustellut. Hän esitteli molemmat vaihtoehdot riskeineen ja minä päädyin valitsemaan sektion. 

[/quote]

Ihmettelen aina, miksi täysin terveille naisille suositellaan sektiota, kun on tiedossa että sen riskit äidille ovat nelinkertaiset ja lapsellekin siinä on riskejä yhtälailla kuin alatiesynnytyksessä. Seuraavan lapsen riski kuolla kohtuun on kahdeksankertainen verrattuna alatieynnyttäjien lapsikuolleisuuteen, kiitos sektioarven. Jos ajatellaan tuhatta tervettä äitiä ja heidän synnytystapaansa, ei ole missään nimessä järkevää tarjota kaikille sektiota parempana ratkaisuna, koska näin ollen enemmän naisia saa komplikaatioita kuin saisi alatiesynnytyksessä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:39"]

Tuo sektiota puolustava taitaa olla pahemman luokan pelkopoliasiakas, turha sellaisen kanssa on väitellä. Hän on tehnyt valintansa pelosta, ja perustellut sen itselleen niin, ettei pysty näkemään mitään muuta ratkaisua kuin sektion.

[/quote]

En ole pelkopotilas. Kerroin vain, että muualla maailmassa synnyttäjä saa itse valita tapansa synnyttää. Toki niissä raameissa, jotka lääkäri hyviksi vaihtoehdoiksi toteaa. Minä olen valinnut sektion sen perusteella mitä olen lääkärini kanssa keskustellut. Hän esitteli molemmat vaihtoehdot riskeineen ja minä päädyin valitsemaan sektion. 

[/quote]

Ihmettelen aina, miksi täysin terveille naisille suositellaan sektiota, kun on tiedossa että sen riskit äidille ovat nelinkertaiset ja lapsellekin siinä on riskejä yhtälailla kuin alatiesynnytyksessä. Seuraavan lapsen riski kuolla kohtuun on kahdeksankertainen verrattuna alatieynnyttäjien lapsikuolleisuuteen, kiitos sektioarven. Jos ajatellaan tuhatta tervettä äitiä ja heidän synnytystapaansa, ei ole missään nimessä järkevää tarjota kaikille sektiota parempana ratkaisuna, koska näin ollen enemmän naisia saa komplikaatioita kuin saisi alatiesynnytyksessä.

[/quote]

Lääkäri ottaa tietysti huomioon kokonaisuuden. Sen, onko synnytyksiä takana ja onko tarkoitus raskautua enää uudelleen. Minä tosin en ole lääkäri, joten kysymyksesi lienee syytä esittää heille. Minä olen asiakas, joka tekee valintansa lääkärin suositusten ja annettujen vaihtoehtojen pohjalta. 

Äidin riski 
Kuoleman vaara. Raskaana olevan, synnyttävän tai enintään kuusi viikkoa aiemmin synnyttäneen naisen kuolema on kehittyneissä maissa hyvin harvinainen. Kuoleman riski on tuoreen, yli kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneen brittiaineiston mukaan noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna (Hall ja Bewley 1999). Äitikuoleman vaara oli kyseisessä aineistossa noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500. Suomessa äitikuolleisuus on 6/100 000 eli 1/17 000 synnytystä ja yleisimmät kuolinsyyt hallitsematon verenvuoto ja tromboemboliset komplikaatiot (Erkkola 1997). 

Välittömät leikkaukseen liittyvät riskit. Ongelmattoman raskauden päättyessä spontaaniin alatiesynnytykseen verensiirtoa tarvitaan vain 0,4¿0,6 %:ssa. Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee noin 6 % potilaista (Ekeroma ym. 1997). Merkittävän (yli 1 500 ml tai vähintään neljä punasoluyksikköä vaativan tai hemoglobiinipitoisuutta yli 40 g/l pienentävän) verenhukan riski on kolminkertainen alateitse synnyttäneisiin verrattuna (Waterstone ym. 2001). 

Synnytyksiä hoidettaessa joudutaan joskus tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu. Riski on kuusinkertainen, jos synnytys on tapahtunut keisarileikkauksella (Rageth ym. 1999). HYKS:n naistenklinikassa 80 % synnytyksen yhteydessä tehdyistä kohdunpoistoista on liittynyt keisarileikkaukseen (A. Ropponen, henkilökohtainen tiedonanto). 

Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa myös keisarileikkauksessa on virtsarakon ja virtsanjohdinten vaurioitumisen vaara. Yhteensä kirurgisia komplikaatioita ilmaantuu noin 2 %:ssa keisarileikkauksista (Goer 2001). Rakkovaurioita esiintyy alle 0,3 %:ssa ja virtsanjohdinvaurioita alle promillessa, mutta kuitenkin yli kymmenkertaisesti alatiesynnytykseen verrattuna (Rajasekar ja Hall 1997, Jackson ja Paterson-Brown 2001). 

Toipumiseen liittyvät komplikaatiot. Toipuminen suuresta vatsan alueen leikkauksesta on työlästä ilman komplikaatioitakin. Kipu ja vaikeudet suoriutua tavallisista päivän askareista ja vauvan hoidosta jatkuvat usein kaksi kuukautta keisarileikkauksen jälkeen (Goer 2001). 

Tavallisin synnytyksestä toipumista hidastava tulehdus on virtsatietulehdus, jolle altistaa virtsateiden katetrointi. Kaikilla keisarileikkauksella synnyttäneillä on kestokatetri, ja virtsatietulehdus ilmaantuu heistä lähes 10 %:lle, jos antibioottiprofylaksiaa ei ole käytetty. Antibioottiprofylaksia vähentää tulehdusten määrää yli puolella (Smaill ja Hofmeyr 2000). Kohtutulehdus on alatiesynnytyksen jälkeen harvinainen (0,2 %) (Chaim ym. 2000); keisarileikkauksen jälkeen se on 15 kertaa yleisempi antibioottiprofylaksiasta huolimatta (2,6 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4¿7 %:lla (Chaim ym. 2000). Ilman antibioottiprofylaksiaa haava- ja kohtutulehdus komplisoivat jopa joka neljättä keisarileikkausta (Smaill ja Hofmeyr 2000). Sepsis on kuitenkin harvinainen: brittiaineistossa sitä esiintyi 0,4 promillessa kaikista synnytyksistä, mutta 12 kertaa useammin keisarileikkauspotilailla kuin alateitse synnyttäneillä (Waterstone ym. 2001). Suomessa antibioottiprofylaksiaa käytetään yhä enemmän päivystyskeisarileikkausten yhteydessä, jos synnytys on käynnissä tai lapsivesi on mennyt (J. Uotila, S. Heinonen, T. Raudaskoski, U. Ekblad, henkilökohtaiset tiedonannot). 

Kuten kaikessa vatsaelinkirurgiassa myös keisarileikkauksen jälkeen on mahdollista, että suolisto lamaantuu (postoperatiivinen ileus) (Jackson ja Paterson-Brown 2001). Tilanne laukeaa usein konservatiivisella hoidolla mutta pitkittää sairaalassaoloaikaa. 

Kaikista synnyttäjistä noin 1 % joutuu kotiutumisen jälkeen sairaalaan uudelleen kahden kuukauden kuluessa, keisarileikkauksella synnyttäneet 2 kertaa useammin (Lydon-Rochelle ym. 2000). Leikatuilla äideillä tavallisimmat uudelleen sairaalaan joutumisen syyt ovat kohtu- ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. 

Lapsivuodeajan komplikaatiot. Raskaus lisää laskimotukoksen riskin kuusinkertaiseksi, ja keuhkoveritulppa on yleisimpiä kuolemaan johtavia komplikaatiota raskauden ja lapsivuoteuden aikana (Jackson ja Paterson-Brown 2001). Keisarileikkaus on sekä laskimotukoksen että keuhkoveritulpan selkeä itsenäinen riskitekijä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna (Greer 1997). Suomessa ei käytetä rutiinimaista tromboosiprofylaksiaa keisarileikkauksen yhteydessä (J. Uotila, U. Ekblad, S. Heinonen, T. Raudaskoski, henkilökohtaiset tiedonannot). Tromboosiprofylaksiaa käytetään, jos potilas on aikaisemmin sairastanut laskimotukoksen tai hänellä on perinnöllinen tai hankinnainen tukostaipumus, vaikka tukosta ei olisi aiemmin esiintynytkään. Lisäksi profylaksia olisi suotava, jos keisarileikkausta edeltää pitkä immobilisaatio ennen synnytystä (yli kaksi viikkoa) tai pre-eklamptinen raskaus tai jos synnyttäjä on yli 40-vuotias (Kaaja 2001). 

Raskaus altistaa muillekin verisuonitukoksille, myös aivoverenkierron tukoksille (valtimotukoksesta johtuva aivoinfarkti tai laskimotromboosi), vaikka ne ovatkin harvinaisia. Lanskan ja Kryscion (2000) yli miljoona synnytystä sisältäneessä aineistossa aivoinfarktin esiintyvyys oli 13,1/100 000 synnytystä ja aivolaskimotukoksen esiintyvyys 11,6/100 000 synnytystä. Riskiä lisäsivät taustalla oleva hypertensio (sekä essentiaalinen että raskauden provosoima) ja synnytystapa: keisarileikkauksella synnyttäneillä oli 2,4-kertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimotromboosin vaara. 

Seuraaviin raskauksiin liittyvät riskit. Tärkein keisarileikkauksen jälkeisessä raskaudessa huomioitava asia on istukan kiinnittyminen. Eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty (taulukko 2). Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt (placenta accreta) istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä (Jackson ja Paterson-Brown 2001). 


Uusintaleikkauksiin liittyvät vaarat. Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi (Kirkinen 1987, Chaim ym. 2000). Kirkisen aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän hysterektomian riski on 0,5 promillea (Rageth ym. 1999). Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty (Jackson ja Paterson-Brown 2001). 

Alatiesynnytys aiemman keisarileikkauksen jälkeen. Keisarileikkauksella synnyttäneille naisille tehdään usein seuraavan raskauden viimeisen kuukauden aikana ns. synnytystapa-arvio. Jos syy leikkaukseen on liittynyt nimenomaan aiempaan raskauteen, ei estettä alatiesynnytykselle yleensä todeta. Alatiesynnytys onnistuu noin kolmessa neljäsosassa tapauksista, joissa edellinen synnytys on hoidettu keisarileikkauksella (Weinstein ym. 1996, Rageth ym. 1999). Jopa kaksi kolmasosaa niistä, joiden edellisessä synnytyksessä on päädytty keisarileikkaukseen synnytyksen pysähtymisen tai lantion ja sikiön koon arvioidun epäsuhdan vuoksi, synnyttää normaalisti seuraavalla kerralla (Weinstein ym. 1996), vaikka keisarileikkaus olisi edellisellä kerralla tehty vasta ponnistusvaiheessa tarjoutuvan osan laskeutumattomuuden vuoksi (Jongen ym. 1998). Vertailun vuoksi mainittakoon, että alateitse synnyttämään lähtevistä ensisynnyttäjistä 10 % päätyy keisarileikkaukseen (Seyb ym. 1999). 

Synnytystapa-arvio tehdään pitäen mielessä kohdun seinämään keisarileikkauksesta jääneen arven repeämisen (kohturuptuuran) riski seuraavassa synnytyksessä. Arpikudoksen heikkouden vuoksi alatiesynnytystä ei yleensä suositella kahden keisarileikkauksen jälkeen. Tuoreen tutkimuksen mukaan aiemman keisarileikkauksen jälkeen omin supistuksin käynnistyneessä synnytyksessä kohturuptuuran riski on kolminkertainen mutta käynnistetyssä synnytyksessä jopa 15-kertainen (Lydon-Rochelle ym. 2001b). Kyseisessä aineistossa repeämän esiintyvyys oli prostaglandiinein käynnistetyssä synnytyksessä 2,5 % ja kokonaisesiintyvyys oli noin 0,2¿0,5 %. Ragethin ym. (1999) aineistossa kaikki muut äidin komplikaatiot olivat kuitenkin harvinaisempia alatiesynnytyksessä keisarileikkauksen jälkeen kuin uusintaleikkauksessa. 


Lapsen riskit 
Välittömät leikkaukseen liittyvät vaarat. Suomessa suurin osa keisarileikkauksista tehdään spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa, joihin joskus liittyvä äidin verenpaineen lasku heikentää istukan verenvirtausta nopeasti ja paljon. Vaikka lapsi syntyy vain muutamia minuutteja äidin verenpaineen laskun jälkeen, hän voi olla kärsinyt lyhytaikaisesta hapenpuutteesta (Rout ja Rocke 1994). Yleisanestesiassa nukutusaineet menevät istukan läpi ja lamaavat lapsen hengitystä ja ärtyvyyttä. 

Elektiiviseen keisarileikkaukseen liittyy suurentunut vastasyntyneen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi, mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy. Raskausviikolla 37 vaara on seitsenkertainen (esiintyvyys 7,4 %), ja vielä 39. raskausviikolla, jolloin suurin osa elektiivisistä keisarileikkauksista tehdään, riski on kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %) (Jackson ja Paterson-Brown 2001). Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on suurempi vaara joutua hoitoon vastasyntyneiden valvonta- ja teho-osastolle myös veren pienen glukoosipitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi (Wagner 1994). Synnytyksen aiheuttama katekoliamiinien erityksen käynnistyminen valmistaa lasta syntymänjälkeistä sopeutumista (adaptaatiota) varten. Elektiivinen keisarileikkaus ei käynnistä eritystä, ja koko adaptaatioprosessin täytyy tapahtua syntymän jälkeen (Agata ym. 1995). 

Kirurgiset komplikaatiot vaanivat myös lasta; riski saada ihon laseraatio veitsestä kohtua avattaessa on 1,3¿1,9 %, perätilassa olevalla sikiöllä vielä suurempi (Goer 2001). 

Keisarileikkauksen jälkeiseen synnytykseen liittyy lisääntyneitä vaaroja myös lapsen kannalta. Perinataalikuolleisuus on suurentuneen kohturuptuurariskin vuoksi kahdeksan kertaa suurempi verrattuna ensisynnyttäjien tai niiden uudelleensynnyttäjien lapsiin, joille ei ole aikaisemmin tehty keisarileikkausta (Smith ym. 2002). 

Myöhempään terveyteen liittyvät riskit. Synnytystapa saattaa vaikuttaa vastasyntyneen immunologiaan. Alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Lisäksi fagosyyttien toimintakyky on alateitse syntyneillä lapsilla parempi jopa vielä kuusi kuukautta syntymän jälkeen (Grönlund ym. 1999). Näillä tekijöillä saattaa olla merkitystä myöhemmän atopian, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta (Xu ym. 2001).

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:39"]

Tuo sektiota puolustava taitaa olla pahemman luokan pelkopoliasiakas, turha sellaisen kanssa on väitellä. Hän on tehnyt valintansa pelosta, ja perustellut sen itselleen niin, ettei pysty näkemään mitään muuta ratkaisua kuin sektion.

[/quote]

En ole pelkopotilas. Kerroin vain, että muualla maailmassa synnyttäjä saa itse valita tapansa synnyttää. Toki niissä raameissa, jotka lääkäri hyviksi vaihtoehdoiksi toteaa. Minä olen valinnut sektion sen perusteella mitä olen lääkärini kanssa keskustellut. Hän esitteli molemmat vaihtoehdot riskeineen ja minä päädyin valitsemaan sektion. 

[/quote]

Ihmettelen aina, miksi täysin terveille naisille suositellaan sektiota, kun on tiedossa että sen riskit äidille ovat nelinkertaiset ja lapsellekin siinä on riskejä yhtälailla kuin alatiesynnytyksessä. Seuraavan lapsen riski kuolla kohtuun on kahdeksankertainen verrattuna alatieynnyttäjien lapsikuolleisuuteen, kiitos sektioarven. Jos ajatellaan tuhatta tervettä äitiä ja heidän synnytystapaansa, ei ole missään nimessä järkevää tarjota kaikille sektiota parempana ratkaisuna, koska näin ollen enemmän naisia saa komplikaatioita kuin saisi alatiesynnytyksessä.

[/quote]

Lääkäri ottaa tietysti huomioon kokonaisuuden. Sen, onko synnytyksiä takana ja onko tarkoitus raskautua enää uudelleen. Minä tosin en ole lääkäri, joten kysymyksesi lienee syytä esittää heille. Minä olen asiakas, joka tekee valintansa lääkärin suositusten ja annettujen vaihtoehtojen pohjalta. 

[/quote]

Niin. Sinä teet päätöksen ja päätit valita sektion. Lääkäri olisi varmasti ollut aivan yhtä tyytyväinen alatiesynnytykseen, ellei tyytyväisempi, jos olisit valinnut sen (olettaen että olet perusterve).

Jos luet ylläolevan tekstin, huomaat että mainitsemasi lapsen hapenpuute ja naisten inkontinenssi ovat yleisempiä sektiosynnyttäjillä kuin alatiesynnyttäjillä. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:39"]

Tuo sektiota puolustava taitaa olla pahemman luokan pelkopoliasiakas, turha sellaisen kanssa on väitellä. Hän on tehnyt valintansa pelosta, ja perustellut sen itselleen niin, ettei pysty näkemään mitään muuta ratkaisua kuin sektion.

[/quote]

En ole pelkopotilas. Kerroin vain, että muualla maailmassa synnyttäjä saa itse valita tapansa synnyttää. Toki niissä raameissa, jotka lääkäri hyviksi vaihtoehdoiksi toteaa. Minä olen valinnut sektion sen perusteella mitä olen lääkärini kanssa keskustellut. Hän esitteli molemmat vaihtoehdot riskeineen ja minä päädyin valitsemaan sektion. 

[/quote]

Ihmettelen aina, miksi täysin terveille naisille suositellaan sektiota, kun on tiedossa että sen riskit äidille ovat nelinkertaiset ja lapsellekin siinä on riskejä yhtälailla kuin alatiesynnytyksessä. Seuraavan lapsen riski kuolla kohtuun on kahdeksankertainen verrattuna alatieynnyttäjien lapsikuolleisuuteen, kiitos sektioarven. Jos ajatellaan tuhatta tervettä äitiä ja heidän synnytystapaansa, ei ole missään nimessä järkevää tarjota kaikille sektiota parempana ratkaisuna, koska näin ollen enemmän naisia saa komplikaatioita kuin saisi alatiesynnytyksessä.

[/quote]

Lääkäri ottaa tietysti huomioon kokonaisuuden. Sen, onko synnytyksiä takana ja onko tarkoitus raskautua enää uudelleen. Minä tosin en ole lääkäri, joten kysymyksesi lienee syytä esittää heille. Minä olen asiakas, joka tekee valintansa lääkärin suositusten ja annettujen vaihtoehtojen pohjalta. 

[/quote]

Niin. Sinä teet päätöksen ja päätit valita sektion. Lääkäri olisi varmasti ollut aivan yhtä tyytyväinen alatiesynnytykseen, ellei tyytyväisempi, jos olisit valinnut sen (olettaen että olet perusterve).

[/quote] Lääkäri oli tietysti yhtä tyytyväinen molempiin ratkaisuihin, sillä molempia suositteli.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 01:24"]

Jos luet ylläolevan tekstin, huomaat että mainitsemasi lapsen hapenpuute ja naisten inkontinenssi ovat yleisempiä sektiosynnyttäjillä kuin alatiesynnyttäjillä. 

[/quote]

Kuvitteletko keskustelevasi täällä vain yhden ihmisen kanssa? Kenelle mahdat puhua? Kuka ja missä on mainittu hapenpuute? Mulla ainakin meni ohi..

Oho, eihän välilihan leikkaamisella oo tekemistä sektion kans.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 22:52"]

Ystäväni ainakin ovat sanoneet, että epiduraalissa ei tuntunut mitään, kun synnytti. Itsellä ei ole kokemusta.

kakkonen

[/quote]

Se epiduraali auttaa supistuksiin, ei se sitä kipua vie mikä tuntuu ponnistaessa esim. välilihassa. Mutta välilihakin voi puuduttaa erikseen ennen epparin tekoa.

Neljän lapsen kokemuksella voin sanoa, että välilevy on niin pinkeässä tilassa, kn se leikataan, ettei siinä ole tuntoa. Puudutukset sain tikauksessa ja en sitä edes huomannut, kun vauva oli sylissä. Äkkiä nousin suihkuun ja kävelin itse osastolle.

Vieressä oli sektioäiti ja oli paljon huonommassa kunnossa. Minä hoidin vauvat vierihoidossa ja vauva nukkui jo sairaalassa kainalossa. Kotiin lähdimme parin päivän päästä.

Joten kaikki voi mennä luomusynnytyksissäkin tosi hyvin. avautumisvaiheen olin ammessa ja kävelin rollaattorin avulla, jakkaralla synnytin.

Haava parani äkkiä ja seksiä harrastettiin jo kolmen viikon päästä synnytyksistä

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 23:23"]

Ja nykytiedon mukaanhan se eppari ei todellakaan estä repeämistä millään tavalla. Pohjoismaista ainoastaan Suomessa tehdään yhä järkyttävät määrät täysin turhia eppareita, selvästi WHO:n suosituksia enemmän.

[/quote]

Tiedä sitten, mikä on ns. "turha" eppari WHO:n mukaan. Miten WHO on esimerkiksi määritellyt ponnistusvaiheen pituuden, jossa voidaan olettaa, että syntyvää uhkaa hapenpuute ja siitä johtuvat komplikaatiot? Esimerkiksi minun synnytyksessäni epparia ei tosiaankaan tehty repeämän estämiseksi, koska se oli jo syntynyt emättimeen, vaan koska ponnistusvaihe oli kestänyt lähemmäs kaksi tuntia, ja vauva piti saada ulos. Kyllä siinä siis ajateltiin ihan täysin vauvan eikä äidin hyvinvointia. 

Pitää myös huomioida, että useissa maissa - "hyveelliset" muut Pohjoismaat toki poissulkien -,  joissa epparit ovat harvinaisia, tehdään sitten huomattavasti enemmän sektioita kuin Suomessa. Esim. Yhdysvalloissa luku on lähempänä 30 prosenttia, vähän tietty osavaltiosta ja sen väestörakenteesta riippuen (esim. osavaltioissa, joissa on paljon teiniraskauksia, tehdään myös paljon sektioita, ihan ymmärrettävästi taas ottaen huomioon synnyttäjien vielä kehittyvän lantiorakenteen).  Suomessa epparit vielä tehdään käsittääkseni eri tekniikalla kuin useissa maissa - viilto on vinottainen, eikä siitä siis synny niitä peräaukkoon asti ylettyviä lisärepeämiä, joilla esim. suoraan amerikkalaisesta materiaalista käännetyissä luomusynnytysoppaissa pelotellaan.

[/quote]

Jepjep, eli joissain sairaaloissa Suomessa 70% alatie vauvoista kärsii hapenpuutteesta, kun siellä noin moni äiti sen epparin saa? 

Vauvan hapenpuutteeseen epparia ei ole tarkoitettu, silloin käytetään imukuppia.

Käytin tällaista välinettä välilihan venyttelyyn ennen synnytystä

http://www.pedihealth.fi/product/show/13/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/203/epi-no-delphine-plus

Synnytys pitkittyi, koska vauva ei ollut laskeutunut ja kätilöt ehdottivat jo imukuppia. Sain silti ponnistettua vauvan ulos omin voimin, enkä saanut repeämiä.

En tiedä, lukeeko ap tätä enää, mutta tällainen viesti mulla:

Episiotomia on kipeä ja ikävä, se on ihan totta. Se leikkaaminen ei kauan kestä, mutta paraneminen tosiaan vähintään 2 viikkoa. Jos episiotomiaa ei tehdä, elämä on synnytyksen jälkeen paljon mukavampaa! Mutta joskushan se episiotomia on kai tarpeen.

Suomen oloissa en näe muuta vaihtoehtoa kuin luottaa kätilöön. Kerro, että et haluaisi episiotomiaa. Jos kätilö on vähänkään asiallinen, hän noudattaa pyyntöäsi jos voi.

Ymmärrän tuo tunteen ja harmin siitä, että ei saa itse vaikuttaa ihan kaikkeen. Kuitenkin minulla on 3 kertaa kokemus siitä, että Suomen sairaalat yrittävät ihan parhaansa mukaan hoitaa synnytykset hyvin. Ei se ole kenenkään etu, että menisi huonosti. Ole yhteistyöhaluinen ja toisaalta pidä puoliasi. Jos itket, uikutat ja romahdat heti, olet kätilön armoilla. Ole siis reipas.

Minulle kelpaa hyvin suomalainen systeemi, jossa ison sairaalan kaikki resurssit ovat käytössäni pikkurahalla.

Kätilöt ovat aina kuunnelleet minua, mutta olenkin varmaan vaikuttanut siltä, että minun puhettani kannattaa kuunnella. Elämässä ylipäätään voi olla hankalaa, jos antaa vallan paniikille. Ryhdistäydy. Olet kohta äiti. Kaikki haluavat hyvää sinulle ja vauvalle.

Jos synnyttäjä on rauhallinen ja järkevä, kaikki menee hyvin. Kun menee synnyttämään, on viimeistään aika aikuistua. Kaikki ei ole aina vain kivaa, mutta vaikeatkin asiat järjestyvät kyllä.

Synnytin puoli-istuvassa asennossa, koska olin jo ihan uupunut kun ponnistusvaihetta oli kestänyt 50 min. ja lapsi vain junnasi synnytyskanavassa. Ennen ponnistusvaihetta olin kävellyt, seissyt ja istunut jumppapallolla. Vaihtoehtojakin olisi synnytysasennolle tarjottu, mutta en vain jaksanut enää mitään muuta asentoa.

Lopulta tarvittiin imukuppia ja siinä samalla tehtiin eppari. Sain puudutetta pistoksina. En tuntenut epparin tekemistä lainkaan. Tikit laitettiin puudutussuihkeen avulla, ne vähän nipisteli, mutta siinä oli jo ihana vauva rinnalla, eikä ollut mitenkään ikävä tapahtuma sekään.

Eppari oli kyllä aika kipeä pari viikkoa, mutta särkylääkkeillä siitä selvisi. Mm. istuminen oli tosi ikävää. Noin kuusi viikkoa se tuntui mm. kävellessäkin, sen jälkeen sitä ei enää ole millään tavalla huomannut. Ensimmäiset kaksi seksikertaa tuntuivat ikäviltä, kolmas oli jo ihanaa.

Synnytyksestä on nyt 3,5 kk eikä mitään ikäviä jälkiseuraamuksia ole tullut. Olen tehnyt lantionpohjanharjoituksia silloin tällöin ja tuntuu että niistä on ollut apua toipumiseen.

Itselleni oli yllätys, että se eppari tehtiin ylöspäin, vinosti toisen häpyhuulen suuntaan. Olin jotenkin kuvitellut, että se tehdään aina peräaukkoa kohti, mutta tuonne suuntaan se ei tosiaankaan ole haitannut tuntoherkkyyttä eikä tiukkuutta, jos sellaiset asiat mietityttävät.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 09:19"]

En tiedä, lukeeko ap tätä enää, mutta tällainen viesti mulla:

Episiotomia on kipeä ja ikävä, se on ihan totta. Se leikkaaminen ei kauan kestä, mutta paraneminen tosiaan vähintään 2 viikkoa. Jos episiotomiaa ei tehdä, elämä on synnytyksen jälkeen paljon mukavampaa! Mutta joskushan se episiotomia on kai tarpeen.

Suomen oloissa en näe muuta vaihtoehtoa kuin luottaa kätilöön. Kerro, että et haluaisi episiotomiaa. Jos kätilö on vähänkään asiallinen, hän noudattaa pyyntöäsi jos voi.

Ymmärrän tuo tunteen ja harmin siitä, että ei saa itse vaikuttaa ihan kaikkeen. Kuitenkin minulla on 3 kertaa kokemus siitä, että Suomen sairaalat yrittävät ihan parhaansa mukaan hoitaa synnytykset hyvin. Ei se ole kenenkään etu, että menisi huonosti. Ole yhteistyöhaluinen ja toisaalta pidä puoliasi. Jos itket, uikutat ja romahdat heti, olet kätilön armoilla. Ole siis reipas.

Minulle kelpaa hyvin suomalainen systeemi, jossa ison sairaalan kaikki resurssit ovat käytössäni pikkurahalla.

Kätilöt ovat aina kuunnelleet minua, mutta olenkin varmaan vaikuttanut siltä, että minun puhettani kannattaa kuunnella. Elämässä ylipäätään voi olla hankalaa, jos antaa vallan paniikille. Ryhdistäydy. Olet kohta äiti. Kaikki haluavat hyvää sinulle ja vauvalle.

Jos synnyttäjä on rauhallinen ja järkevä, kaikki menee hyvin. Kun menee synnyttämään, on viimeistään aika aikuistua. Kaikki ei ole aina vain kivaa, mutta vaikeatkin asiat järjestyvät kyllä.

[/quote]

Kuulostaa vähän skientologi-tyyppiseltä ajattelulta;) Siinä uskonnossahan nainen ei saa esim. huutaa tai päästää suustaan mitään muutakaan ääntä synnyttäessään.

Tässä hieno tapa syyllistää synnytyspelkoisia. Ryhdistäydy, aikuistu, ole reipas... Ei pelon tai kivun osoittaminen ole lapsellisuutta. Ei synnyttäjän tarvitse hillityllä käytöksellä ansaita hyvää hoitoa itselleen. Hyvä hoito kuuluu ihan kaikille. Tietystikään sairaalan henkilökunnan ei tarvitse kokea itseensä kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, mutta kyllä ammattitaitoinen kätilö ymmärtää synnytyksen aiheuttamat luonnolliset reaktiot. Mainitsemasi itkeminen ja uikuttaminen voi toimia rentoutuskeinona (vrt. synnytyslauluun) ja siihen naisella on täysi oikeus synnyttäessään. Ei kipua ilmaiseva nainen ole "tuhma lapsi", jota kätilö voi nuhdella. Naisen vartalo kuitenkin on enemmän osa naista kuin kätilön työalue. Kätilö on ammattilainen, mutta en kuitenkaan täysin allekirjoittaisi sitäkään, että kätilö aina tietää naista paremmin mikä on hänelle hyväksi. Jokainenhan tietää, että kätilöillä on paljon toisistaan poikkeavia käytäntöjä ja valitettavasti myös henkilökohtaiset mielipiteet voivat ohjailla työtä paljon.

Mulle sattui hyvä kätilö, joka otti toiveeni huomioon. Ainoa mitä kadun on aqua-rakkulat, joiden pisto sattui ihan hirveästi, ja jotka ei kuitenkaan itse synnytyskipuun auttaneet. Mulle tehtiin eppari, ja tunsin kyllä kivun, mutta se meni aika nopeasti ohi, kun vauvan sain pian syliin. Ja olihan siinä sitä ponnistuskipuakin, joten samoilla tuskilla mentiin. Tunsin kyllä kaiken, ompelua varten laitetun puudutuspiikinkin.

Olen aika herkkä kivulle, mutta en ottanut epiduraalia, koska pelkäsin sitä ihan hulluna. Onneksi sitä ei tarvittu, kun synnytys eteni sujuvasti ja vauhdikkaasti ilmankin. Ajatus selkään työnnettävästä neulasta oli sellainen kammotus, että olen tosi onnellinen, että säästyin siltä kokemukselta.