Oletteko kauniissa omistuskodissa elävät perheelliset onnellisia?

Jotkut on, jotkut ei.

Kaikki ei oo sitä miltä näyttää.

Entä jos asuu vanhassa, ei hyväkuntoisessa talossa?

Ei tuo mikään onnellisuuden tae ole.

Kyllä se onnellilsuus tulee ihmisistä mutta kauniit puitteet toki miellyttävä ympäristö. Emme ole ydinperhe mutta onnellisia jo 26v. 3. okt menossa, nyt jo velatonkin.

Monesti ongelma on se että vuokralla päätyy asumismuotoon mistä ei pidä (esim itse en voisi asua kerrostalossa mutta okt ei olisi varaa vuokrata) ja se vaikuttaa yleiseen tyytyväisyyteen 110%. Ollessani yh jouduin asumaan vuokralla 3 vuotta ja se riitti.

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta olen aina viihtynyt kodissani ja lapsenikin viihtyivät. Oltiin noin yleisesti ottaen onnellisia. Yksinhuoltaja olin minäkin. Omistusasunto ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elämässä voisi olla sairauksia, surua ja menetyksiä. 

Up

Asutaan kahdestaan, lapsia ei ole eikä tule mutta kai me perhe ollaan? Joka tapauksessa onnellisia ollaan, tietty omia vastoinkäymisiä on ollut mutta noin yleisesti ottaen onnellisia.

Lapsesta nuoreksi asti asuimme aina vuokralla, ja olimme onnellinen perhe.

Olen onnellinen. En kuitenkaan päivitä somea juuri koskaan, sillä en koe mitään tarvetta todistella muille meidän onnea. Tietäjät tietää ja se riittää.

Ei kai mikään materia itsessään onnea takaa mutta kyllä, koti on aina ollut minulle todella tärkeä paikka ja nautin siitä kun koti on kaunis ja viihtyisä. Vaikka rahallinen tilanne meillä onkin erittäin hyvä, niin murheitakin on elämään mahtunut enemmän kuin tarpeeksi.

Voi olla onnellisia tai onnettomia.

Olen ollut onnellinen sinkkuna vuokrayksiössä,välillä onneton siellä.Välillä onnellinen,välillä onneton parisuhteessa vuokrayksiössä.Samoin omassa kaksiossa naimisissa ollessani sekä omassa rivitalokolmiossa.Eli tuskin kukaan elää jatkuvassa onnen auvossa oli asumismuoto mikä hyvänsä,tai onko sinkku,parisuhteessa tai perheellinen.

Kuule, elämässä voi käydä kaikenlaista. T. Entinen isossa hienossa omistustalossa asuva, nykyisin ahtaassa vuokramurjussa asuva (ja akateemisia ollaan). Kävi vaan aivan uskomaton vastoinkäymisten sarja.

Kyllä pitäisi olla kun on asiat noin hyvin. Mutta aina on kiittämättömiä ihmisiä.

Ihana koti on yksi onnen lähde.

Hölmö kysymys. Kaikenlaisissa kodeissa ja perhetilanteissa elävistä löytyy sekä onnellisia että onnettomia. Onnellisuuteen vaikuttaa niin monet muutkin asiat, toki yhtään vähättelemättä onnellisen parisuhteen, mukavan kodin ja hyvän taloudellisen tilanteen mukanaan tuomaa positiivista vaikutusta mielialaan.

Mutta oonko ketään esim kolmen lapsen kanssa vuokralla yksin asuvaa, perheessä terveysongelmia ja silti onnellista? Mitlä asiat tärkeintä, mistä onni rakentuu?