Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Fakta: onnekkaat voi ylensyödä ja pysyy laihoina, toiset kerää läskiä herkästi
29.10.2020 |
Lukuisissa tutkimuksissa, joissa ihmisiä pidetään ylikaloreilla ts. syövät enemmän kuin kuluttavat, osa porukasta lihoaa huomattavasti enemmän kuin toiset. Toinen voi saada samalla kaloriylimäärällä painoa esim. 7kg kun toiselle kertyy 300g.
Pelikortit ei mee tasan. Voitaisiinko viimein ymmärtää, ettei lihavuus useinkaan kerro mitää henkilön itsekurista, tai tarkoita että henkilö esim. mässäilisi herkuilla enempää kuin muutkaan. Ylipainoisilla henkilöillä ei vaan ole samalla tapaa pelivaraa ruokavalionsa suhteen kuin luonnostaan laihoilla.
Vituttaa kaikki "laihana pysyminen on helppoa, älä syö enemmän kuin kulutat"-pakottajat. Tietyllä tapaa totta, mutta käytännössä asia on osalle äärettömän paljon helpompaa kuin toisille.
Kommentit (206)
Minä luulen myös että lihavat vähättelevät syömisiään ja laihat liioittelevat. Olen itsekin ollutylipainoinen, tosin nyt kohta normaalipainossa. Kun paino ei lähtenytkään tippumaan enää vaan jumitti, väitin kiven kovasti itselleni ja muille, että en juuri syö mitään. Ruokapäiväkirjan rehellinen täyttäminen tiputti suomut silmiltä.. närpin vähän siitä ja tästä, pienen pieni pala sitä ja pieni pala tätä, eihän se haittaa? No, haittasi se. Vasta kun jouduin jokaisen ruoka-aineen merkitsemään päiväkirjaan, minkä suuhuni laitoin, heräsin siihen että minä n a p o s t e l i n. Kun jätin napostelut pois, paino alkoi taas tippua.
Laiha työkaveri taas kertoi lomastaan kuinka mässäili koko loman. Tarkemmin kysyttäessä oli ostanut parempaa kahvia ja leiponut vieraille 2.5 dl taikinallisen pullaa, josta oli syönyt kahvin kanssa yhden pullan itse.
Johan oli mässäykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, entinen lihava, olen opetellut uudet tavat. Saan syödä mitä vaan, mikään ei ole ”kiellettyä”. Juuri herkuttelin popkornilla (2dl) ja kokiksella (1.5dl).
Ei kaadu maailma tähän. Määrät ovat ne jotka ratkaisevat. Ei ole tarvetta vetää popkornia pussillista tai litraa kokista.
Vierailija kirjoitti:
Onnekkaat harrastavat liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa.
Opäonnekkaat välttelevät liikuntaa.
Jos tällä viitataan lihavuuteen ja hoikkuuteen, niin on jälleen yksi stereotyyppinen ja hyvin haitallinen ajatus, että lihavat ihmiset eivät harrastaisi liikuntaa tai eläisi aktiivisesti.
Itse olen aina harrastanut paljon liikuntaa. Lapsesta asti lajikirjoa on ollut taitoluistelu, voimistelu, tanhu, ryhmäliikunta, kick-boxing, uinti, hiihto, työmatkapyöräily ( 20km/päivä) juoksu, kuntosali, kahvakuula, astanga-jooga ( ja muita joogalajeja), tanssi: street, nykytanssi ja showtanssi ..unohdinkohan vielä jotain?
Koiran kanssa liikun päivittäin 1-2 tuntia metsässä, mutta siitä olen päättänyt, että sitä en laske liikkumiseksi, vaan se on aina vain palauttavaa ja rentouttavaa yhdessäoloa koiran kanssa, tulipa kilometrejä minkä verran tahansa.
Ja sitten on syömishäiriö, ja painoa 117kg. Ja ihan helvetin pitkään itsekin elin tuota kuvitelmaa, että enhän mä liiku, koska ei läskit liiku. No kyllä liikun. Ja siksi olen edelleen myös terve. Kun lihavallekaan sen liikunnan ei pitäisi olla vain laihdutuksen väline, vaan ennen kaikkea terveyden hoitamista. Silloin se on myös aina mielekästä.
Onnekkaat voivat ylensyödä?!
Miksi kukaan haluaisi syödä yli tarpeensa?
Vierailija kirjoitti:
Kalori on kalori, ei vaikkapa 500 kaloria pysy toisen kehossa 500 kalorina ja muutu toisen kehossa 1000 kaloriksi. Selittäkää, mistä sitä energiaa syntyy tyhjästä, kun tällaista ilmiötä ei ole tähän saakka maailmankaikkeudessa havaittu. Miksi uskotte muissa asioissa tieteeseen mutta laihdutuksessa kirjaimelliseen taikuuteen?
Ei kukaan ole kieltänyt luonnonlakeja. En tee sitä itsekään. Vähän alkaa kyllästyttää aina kun puhun siitä, kuinka vaikea minun on laihtua, niin monet hokevat tuota fysiikan lakia, ikään kuin ylipainoiset olisivat niin hölmöjä ettemme tajuaisi tuota asiaa.
Kyse onkin siitä, että kulutan jostain syystä todella paljon vähemmän energiaa kuin normaalit ihmiset. Ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen myös että lihavat vähättelevät syömisiään ja laihat liioittelevat. Olen itsekin ollutylipainoinen, tosin nyt kohta normaalipainossa. Kun paino ei lähtenytkään tippumaan enää vaan jumitti, väitin kiven kovasti itselleni ja muille, että en juuri syö mitään. Ruokapäiväkirjan rehellinen täyttäminen tiputti suomut silmiltä.. närpin vähän siitä ja tästä, pienen pieni pala sitä ja pieni pala tätä, eihän se haittaa? No, haittasi se. Vasta kun jouduin jokaisen ruoka-aineen merkitsemään päiväkirjaan, minkä suuhuni laitoin, heräsin siihen että minä n a p o s t e l i n. Kun jätin napostelut pois, paino alkoi taas tippua.
Laiha työkaveri taas kertoi lomastaan kuinka mässäili koko loman. Tarkemmin kysyttäessä oli ostanut parempaa kahvia ja leiponut vieraille 2.5 dl taikinallisen pullaa, josta oli syönyt kahvin kanssa yhden pullan itse.
Johan oli mässäykset.
Harmi, ettei minulle käynyt näin. Olen pitänyt todella tarkkaan kaikista syömisistä ruokapäiväkirjaa, ja tosiaan söin vain 1600kcal päivässä. En laihtunut.
Vähensin ja nykyään syön n. 1000kcal päivässä, jotta laihdun edes hitaasti. Ja todellakin merkitsen aivan kaiken ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen myös että lihavat vähättelevät syömisiään ja laihat liioittelevat. Olen itsekin ollutylipainoinen, tosin nyt kohta normaalipainossa. Kun paino ei lähtenytkään tippumaan enää vaan jumitti, väitin kiven kovasti itselleni ja muille, että en juuri syö mitään. Ruokapäiväkirjan rehellinen täyttäminen tiputti suomut silmiltä.. närpin vähän siitä ja tästä, pienen pieni pala sitä ja pieni pala tätä, eihän se haittaa? No, haittasi se. Vasta kun jouduin jokaisen ruoka-aineen merkitsemään päiväkirjaan, minkä suuhuni laitoin, heräsin siihen että minä n a p o s t e l i n. Kun jätin napostelut pois, paino alkoi taas tippua.
Laiha työkaveri taas kertoi lomastaan kuinka mässäili koko loman. Tarkemmin kysyttäessä oli ostanut parempaa kahvia ja leiponut vieraille 2.5 dl taikinallisen pullaa, josta oli syönyt kahvin kanssa yhden pullan itse.
Johan oli mässäykset.Harmi, ettei minulle käynyt näin. Olen pitänyt todella tarkkaan kaikista syömisistä ruokapäiväkirjaa, ja tosiaan söin vain 1600kcal päivässä. En laihtunut.
Vähensin ja nykyään syön n. 1000kcal päivässä, jotta laihdun edes hitaasti. Ja todellakin merkitsen aivan kaiken ylös.
1600 kaloria päivässä on melkoinen määrä ruokaa kenelle tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukauden ryypyn jälkeen kun ollut pari viimestä viikkoa syömättä mitään ruokaa, tulee maha ihan täyteen jo yhdestä keitetystä munasta.
(siis sitteku pystyy syömään, eli n 4-5 darrapäivä)
Hieman eri jos mässää buffetissa jokapäivä mahan venymiseen asti, eikai sitte mikään kohta riitä.
Vierailija kirjoitti:
Onnekkaat voivat ylensyödä?!
Miksi kukaan haluaisi syödä yli tarpeensa?
Mikä siinä syömisessä on niin ihanaa? Kertokaa. Minulle syöminen on välttämättömyys, kuten vessassa käyntikon. En ramppaa vessassakaan ”huvikseen”, miksi siis söisin huvikseni?!
Parempi vaan kun pärjää pienemmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnekkaat voivat ylensyödä?!
Miksi kukaan haluaisi syödä yli tarpeensa?Mikä siinä syömisessä on niin ihanaa? Kertokaa. Minulle syöminen on välttämättömyys, kuten vessassa käyntikon. En ramppaa vessassakaan ”huvikseen”, miksi siis söisin huvikseni?!
Parempi vaan kun pärjää pienemmällä.
Kerrohan mistä sinä tykkäät, niin voin vuorostani päivitellä mikä siinä muka on niin ihanaa. Se vasta tuo tasoa tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnekkaat voivat ylensyödä?!
Miksi kukaan haluaisi syödä yli tarpeensa?Mikä siinä syömisessä on niin ihanaa? Kertokaa. Minulle syöminen on välttämättömyys, kuten vessassa käyntikon. En ramppaa vessassakaan ”huvikseen”, miksi siis söisin huvikseni?!
Parempi vaan kun pärjää pienemmällä.
Jännä tosiaan että ihmiset pitävät eri asioista. Itse voisin päivitellä tupakointia tai alkoholin käyttöä mutta tiedostan että ollaan erilaisia kaikki. Ja kyllähän todella hyvä ruoka on ihana asia, harmillista ettet sinä nauti siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä painonhallinta on paljon monimutkaisempaa kuin pelkkä kalorin laskenta. Toki totta on, että jokainen meistä laituu jos oikein kitukuurille joutuisi poikkeusolosuhteissa. Mutta onko normaalielämä kitukuurin arvoista? Minulla on näitä hoikkia kavereita, joiden kylläisyydensäätelymekanismi toimii selvästi eri tavoin kuin minulla. He tulevat jo pienestä määrästä ruokaa "ähkyyn". Samoin makuaisti toimii eri tavoin. Jos he saavat valita, ottavat mielummin hedelmän kuin karkkia, ruisleivän kuin croisantin, puuroa kuin pullaa, ihan sen vuoksi, että kokevat karkin liian makeana, croisantin liian rasvaisena tai pullan sekä rasvaisena että makeana. Minä saan ihan tajuttoman paljon mielihyvää mm. suklaan, karkin, leivonnaisten, sipsien, pitsan syönnistä ja mikä pahinta - voin jatkaa syömistä vielä pitkään sen jälkeen kun aivot ovat vastaanottaneet ensimmäiset kylläisyyssignaalit.
Toki saisin itseni laihaksi, ja olen ollutkin aikuisiällä 50kg, juurikin kitukuurilla. Toisaalta olin onneton hoikka ja ajatukseni pyöri koko ajan ruoan ympärillä. Koin, ettei hoikkuus ole todellakaan sen arvoista, että syön kasviskeittoa raejuustolla ja välipalaksi rahkaa ja porkkanaraastetta. Sitten ajauduin harrastamaan vanhan liiton kehonrakennusta ja aloin syödä kunnolla ja yli kulutuksen. Tavallista kotiruokaa, hiilihydraatti ja proteiinipainotteisesti. Annan itseni syödä herkkuja, joskin vain viikonloppuisin tai sitten ihan poikkeustapauksissa viikolla (esim. joku sosiaalinen tapahtuma missä on herkkuja tarjolla). Viikonlopun herkutteluissa minulla on sääntö, että ennen herkkujen syömistä on kuitenkin syötävä normaali ruoka, eli ruokaa ei saa korvata herkulla. Kun on ensin syönyt aamupalaksi puuroa, turkkilaista jugurttia ja marjoja ja kolmen tunnin päästä lounaaksi nuudeli-kasvis-tofuwokkia ison annoksen, ei enää iltapäivällä kahvin kanssa tee mieli vetää kokonaista pullapitkoa vaan yksi korvapuusti riittää. Siten tuolla yhdistelmällä liikunta + reilusti tavallista kotiruokaa + satunnaisesti herkkuja olen saanut sopivan balanssin hyvän olon ja normaalipainon välille.
Lisäksi enää en tavoittele lähtökohtaisesti hoikkuutta vaan terveyttä ja lihaksikasta, sporttista, liikkuvaa ja hyvin toimivaa kehoa. Kaikille ikuisille laihduttajille vinkkini onkin, että lopettakaa laihdutuskuurit ja alkakaa miettiä mitä kaikkea kivaa voitte kehollanne tehdä kiloista huolimatta.
Kun olen lukenut laihdutusketjuja, niin moni kertoo laihduttaneensa helposti ihan vain sillä että on jättänyt mehun, limsan, pullat, sipsit ja karkit syömättä.
No, minä olen aina ollut hoikka ja täytyy kyllä myöntää, ettei perusruokavaliooni tai päivittäisiin syömisiin todellakaan kuulu nuo yllämainitut herkut, vaan joitain niistä en syö/juo ollenkaan ja loputkin harvaa herkkua ihan järkevinä annoksina.
Eli ei ihme, jos jotkut lihovat, eivätkä voi sille mitään kun perusruokavalio on sellainen, että sillä lihoo väkisinkin.
En siis ensimmäisenä syyttäisi kilpirauhasen vajaatoimintaa ja geenejä siitä että joku lihoo. Kyllä minä ensin laittaisin sen ruokavalion sellaiseksi että sillä ei liho, vaan ennemmin jopa laihtuu. Ja jos silti onnistuisi lihomaan, niin pitäisi miettiä missä vika. Jos nimittäin oikeasti on olemassa ihmisiä jotka taikovat kaloreita tyhjästä, niin sellaisiahan kannattaisi jalostaa. Ei tarvitsisi syödä juuri mitään, tulisi halvaksi ja luontokin säästyisi kun tuollaisten ihmistenhän ei tarvitse syödä juuri ollenkaan normaaleihin ihmisiin verrattuna. Mutta miksi he sitten vain lihovat? Miksi eivät vähennä syömisiään niin etteivät liho? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ei tule neuvoja, turhaa lätinää ja lässytystä ja trollailua vain :D Miten osasinkin Arvata :D
Mitä neuvoja oikein odotat? Ainoa painonhallintaan vaikuttava neuvo on: syö vähemmän kaloreita kuin kulutat, kuluta enemmän kaloreita kuin syöt. Laihduttaminen ei ole rakettitiedettä vaan puhdasta tahdonvoimaa. Ei ole mitään maagisia niksejä ja kikkoja joilla voit sivuuttaa tämän tosiasian ja huijata itsesi hoikaksi.
Ei se oikeastaan ole edes tahdonvoimaa. Se on rutiineja. Säännöllisyyttä ja viitseliäisyyttä. Että jaksat kokata sen terveellisen aterian oikeaan aikaan ja syödä sen, niin ettei tule mitään mättöhaluja, makeanhimoa tai sipsin himoja. Verensokeri pitää pitää tasaisena. Tahdonvoima ei kenelläkään riitä mihinkään kun todellinen ahmimisvimma iskee.
Mutta kun ei ahmi, ei edes syö herkkuja, ja kokkailee niitä terveellisiä ruokia, ja annoskokokin on ok, niin mitäs sitten tehdään? Liikunnan lisääminen ei ole vaihtoehto. Lisäksi verensokeri on priimaa, verenpaineet alhaiset, ja kolesterolien määrä sopiva, sekä hyvän että huonon.
Sitten pienennetään joko ruoan energiatiheyttä tai annoskokoa edelleen. Jompi kumpi ei ole tarpeeksi alhaalla.
Ja tämän jälkeen ollaan loppuelämä nälkäisenä 24/7? Ei onnistu keneltäkään. Pyysin neuvoja mitä muuttaa että ei jäisi nälkää, mutta tämä taiaakin olla se viisasten kivi johon moni kompastuu.
Ei, vaan sinne mahaan laitetaan sellaista täytettä joka ei ole niin energiatiheää. Sama kylläisyyden tunne, vähemmän kaloreita.
Olen eri mieltä. Mun kroppa tietää olenko syönyt pienen kipollisen kananmunaa, juustoa, voita ja kalkkunaleikettä = maha täynnä, vai valtavan lautasellisen salaattia = maha täynnä. Eron tuntee hetken päästä. Tilavuudeltaan pieni mutta 600 kcal lounas pitää nälän pois kuusi tuntia. 200 kcal mutta tilavuudeltaan valtava lounas ei.
Vierailija kirjoitti:
Nälkä on myös mielenkiintoinen ilmiö. Mietin usein miten erilain minä ja mieheni koemme nälän.
Minulla on nälkä kun mahani on tyhjä. Se murisee. Juuri muuten en tiedosta nälkää. Nälkä loppuu ensimmäiseen suupalaan. Jos syön vaikka vain banaanin nälkä on heti poissa. Tietystikään se ei pysy kauaa pois, mutta sillä hetkellä se loppuu kun banaani menee mahaan.
Mieheni kokee nälän jotenkin aivan toisin kuin minä. Hän voi syödä lautasellisen ruokaa, jonka jälkeen on vielä nälkä ja hän ottaa vaikka pari palaa leipää.
Minusta se on outoa. Miten voi olla nälkä vaikka mahassa on jo paljon ruokaa? Miten te muut tämän koette?
Koen samoin kuin sinä, eli vasta kun maha kurnii tyhjyyttään, sanon että on nälkä. Ja se nälkä lähtee ihan millä tahansa ruoalla. Jos syön banaanin, maha kurnii tietenkin nopeammin kuin munakkaan jälkeen, mutta ei minulla nälkä ole heti banaaninkaan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen lukenut laihdutusketjuja, niin moni kertoo laihduttaneensa helposti ihan vain sillä että on jättänyt mehun, limsan, pullat, sipsit ja karkit syömättä.
No, minä olen aina ollut hoikka ja täytyy kyllä myöntää, ettei perusruokavaliooni tai päivittäisiin syömisiin todellakaan kuulu nuo yllämainitut herkut, vaan joitain niistä en syö/juo ollenkaan ja loputkin harvaa herkkua ihan järkevinä annoksina.
Eli ei ihme, jos jotkut lihovat, eivätkä voi sille mitään kun perusruokavalio on sellainen, että sillä lihoo väkisinkin.
En siis ensimmäisenä syyttäisi kilpirauhasen vajaatoimintaa ja geenejä siitä että joku lihoo. Kyllä minä ensin laittaisin sen ruokavalion sellaiseksi että sillä ei liho, vaan ennemmin jopa laihtuu. Ja jos silti onnistuisi lihomaan, niin pitäisi miettiä missä vika. Jos nimittäin oikeasti on olemassa ihmisiä jotka taikovat kaloreita tyhjästä, niin sellaisiahan kannattaisi jalostaa. Ei tarvitsisi syödä juuri mitään, tulisi halvaksi ja luontokin säästyisi kun tuollaisten ihmistenhän ei tarvitse syödä juuri ollenkaan normaaleihin ihmisiin verrattuna. Mutta miksi he sitten vain lihovat? Miksi eivät vähennä syömisiään niin etteivät liho? :)
No en minä syö enkä ole koskaan syönyt ns. perinteisiä herkkuja. En pidä pullista, karkeista, kakuista, sipseistä. Paheeni on pizza ja sitä syön puolikkaan n. 4 krt vuodessa.
Liikun joka päivä 10 000 - 15 000 askelta. En omista autoa. Kävelen kauppaan 2.5 km ja tulen repun ja kassien kanssa takaisin. Kävelen portaat.
Syön itse tehtyä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Kanaa, kalaa, vihanneksia, bataattia, riisiä, maustamatonta jogurttia, kaurapuuroa. En koskaan punaista lihaa enkä leipää.
Näillä elämäntavoilla lihoin 35 täytettyäni 10kg yhtäkkiä. Olin ymmälläni, kunnes tajusin että iän lisäksi koin samoihin aikoihin suuren trauman, todella hirveän lääkityksen, pitkäaikaisen stressin, unettomuuden. Kaikki nämä saivat kroppani hätätilaan vaikka en syönyt yhtään pullaa tms.
Tilanne korjaantui kuin itsestään kun aloin nukkua 8-9 h yössä, poistin stressin elämästäni, olin taas onnellisempi ja tyytyväisempi ja muutin liikuntaa niin ettö lihastakin kehittyi. Laihduin 10 kg syömällä 2000 kcal viikossa ilman himotreenaamista. Nyt syön usein enemmänkin ja pysyn laihana kosk kroppa ja mieli on tasapainossa - ja lihas kuluttaa enemmän kuin läski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olen lukenut laihdutusketjuja, niin moni kertoo laihduttaneensa helposti ihan vain sillä että on jättänyt mehun, limsan, pullat, sipsit ja karkit syömättä.
No, minä olen aina ollut hoikka ja täytyy kyllä myöntää, ettei perusruokavaliooni tai päivittäisiin syömisiin todellakaan kuulu nuo yllämainitut herkut, vaan joitain niistä en syö/juo ollenkaan ja loputkin harvaa herkkua ihan järkevinä annoksina.
Eli ei ihme, jos jotkut lihovat, eivätkä voi sille mitään kun perusruokavalio on sellainen, että sillä lihoo väkisinkin.
En siis ensimmäisenä syyttäisi kilpirauhasen vajaatoimintaa ja geenejä siitä että joku lihoo. Kyllä minä ensin laittaisin sen ruokavalion sellaiseksi että sillä ei liho, vaan ennemmin jopa laihtuu. Ja jos silti onnistuisi lihomaan, niin pitäisi miettiä missä vika. Jos nimittäin oikeasti on olemassa ihmisiä jotka taikovat kaloreita tyhjästä, niin sellaisiahan kannattaisi jalostaa. Ei tarvitsisi syödä juuri mitään, tulisi halvaksi ja luontokin säästyisi kun tuollaisten ihmistenhän ei tarvitse syödä juuri ollenkaan normaaleihin ihmisiin verrattuna. Mutta miksi he sitten vain lihovat? Miksi eivät vähennä syömisiään niin etteivät liho? :)
No en minä syö enkä ole koskaan syönyt ns. perinteisiä herkkuja. En pidä pullista, karkeista, kakuista, sipseistä. Paheeni on pizza ja sitä syön puolikkaan n. 4 krt vuodessa.
Liikun joka päivä 10 000 - 15 000 askelta. En omista autoa. Kävelen kauppaan 2.5 km ja tulen repun ja kassien kanssa takaisin. Kävelen portaat.
Syön itse tehtyä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Kanaa, kalaa, vihanneksia, bataattia, riisiä, maustamatonta jogurttia, kaurapuuroa. En koskaan punaista lihaa enkä leipää.
Näillä elämäntavoilla lihoin 35 täytettyäni 10kg yhtäkkiä. Olin ymmälläni, kunnes tajusin että iän lisäksi koin samoihin aikoihin suuren trauman, todella hirveän lääkityksen, pitkäaikaisen stressin, unettomuuden. Kaikki nämä saivat kroppani hätätilaan vaikka en syönyt yhtään pullaa tms.
Tilanne korjaantui kuin itsestään kun aloin nukkua 8-9 h yössä, poistin stressin elämästäni, olin taas onnellisempi ja tyytyväisempi ja muutin liikuntaa niin ettö lihastakin kehittyi. Laihduin 10 kg syömällä 2000 kcal viikossa ilman himotreenaamista. Nyt syön usein enemmänkin ja pysyn laihana kosk kroppa ja mieli on tasapainossa - ja lihas kuluttaa enemmän kuin läski.
Siis 2000 kcal päivässä, tietenkin :).
Alue: Aihe vapaa
Jos syömäsi ruoka ei pidä nälkää muuta sitä. Ei siis määrää vaan laatua.
Vaihda hiilarit saman kalorimäärän verran proteiiniin, margariinin tilalle tilkka oikeaa oliiviöljyä, salaatin tilalle eri tavoin valmistettuja kasviksia tai juureksia.
Esim 2 riviä suklaalevystä on 300 kcal - tuohon saa jo syödä hemmetinmoisen naudan filepihvin (yli 200g).
Arvaa kumpi pitää nälän ja mieliteot pidempään poissa?
Valintoja.... valintoja;)